Hermoilut ja pelot

Minä olen kanssa tosi kemikaalikammoinen. Hiukset tosin värjäsin muutama viikkoa ennen tätä plussausta, kun oli ihan pakko!! Päänahka kyllä kutisi ihan sairaasti sen jälkeen pari viikkoa, kunnes hain Santen syväpuhdistavaa shampoota. Enää ei kutise! Nyt fleda on melkein omanvärinen, että saa sitten kasvaa luomuna seuraavat 9 kk ja vaikka koko loppuiän. Normaalisti suosin kasvivärejä. Hiukset pesen mahd. kemikaalittomilla shampoilla ja palasaippua on käytössä. Hyvin olen pärjänny.
Ottaa vaan aivoon, kun nämä luomut ja muut ympäristöystävälliset tuotteet on niin sairaan kalliita, että ihmiset varmaan sen takia valitsee mieluummin näitä kemikaalikoktaileja. Itse uskon kanssa, että kemikaaleilla on jotain tekemistä sen kanssa, että raskaaksi tulo tuntuu nykyisin olevan vaikeaa ja km:t niin hämmästyttävän yleisiä! (+ muista allergioista ja omituisista vaivoista puhumattakaan) Ei ole tarkoitus saarnata, tai syyllistää ketään, mutta tämmöisiä mietteitä mulla on ollut jo pitempään.
 
Täällä myös yksi kovia kokenut :sad001

Mulla on kaksi lasta edellisestä suhteesta ja nyt uusio porukkaamme on toiveena ensimmäinen yhteinen lapsi.

Kesästä saakka olemme yrittäneet ja kaksi keskenmenoa pn takana. Molemmat ottivat todella koville molemmilla :sad001
Nyt kolmas kerta pikkuinen matkassa ja ei voi kun toivoa että kolmas kerta toden sanoo !
Vessassa pelottaa käydä kun pelkää vuotoa, kuuntelee vatsaa kuin hullu jokaista vihlaisua. En edes uskalla nyt kertoa kenellekkään koska viimeksi vuoto alkoi aina heti kun olin kertonut äidilleni.
Sitten miettii jo ar ultraa että jospa siellä ei olekkaan ketään.
Kaipa tämä tästä jossain kohtaa helpottaa toivon !

Ja toivon teille kaikille rauhallista ja onnellista odotus aikaa :)
 
Aaarrrgh.
Siis oon hyvä kyllä tyynnyttelemään muita ja sanomaan että äläs nyt hermoile, mutta tää on ollut aika hermoilupäivä.
Nimittäin tähän mennessä tissit ollut tosi turpeet ja hellät kun painelee sivuista ja nyt tänään illalla; EI YHTÄÄN KIPEÄT. Oon ihan stressissä ja viimeeksi kun meni kaikki pieleen, ni silloin tissikipu loppui kuin seinään. Ääk Ääk Ääk. Mies pitää mua ihan hulluna kun tökin hermostuneena rintoja :s
 
Olin taas nimimerkkini veroinen ja tein viikkonäytöllisen Clearbluen vain tunnin pidättämisen jälkeen, mistä tuloksena raskaana 2-3 :schocked028 Nyt rv 5+6, joten testin olisi pitänyt näyttää 3+, mutta syynä lienee tuo vaivainen tunti vessakäyntien välillä. Ainakin toivon niin!! Tästä suivaantuneena tilasin Raskauskeijulta 2 samaista testiä lisää. :bounce
Onneksi oksettaa ja päätä särkee ja vihdoin saapui myös tissikipu.
En kestä, miten ihania nämä hymiöt on! :hello2
 
Tämä hermoili myös tänään ja lähetti jo ystävälle + miehelle viestit et oireet hävis. No tissit on kipeet, mutta ei oo etonu yhtään eikä oikein nippaile. Ni eiköhän sit tullu molemmat kun menin salille :-D

Kokoajan sitä tarkkailee, argh, osais vaan rentoutua - tottahan se on että mitään ei itse voi tehdä jos ei polta eikä juo. :-O
 
Niin tuttua :) mä en ole nyt testannu digillä enkä aio :D odotan rauhassa neuvolaan.
En uskalla katsoa niitä testejä enää jos haalistuukin :sad001
 
Mua taas ensimmäiseen neuvolaan meno turhauttaa, koska siellä vaan täytetään lappusia, vaikka mitään varmuutta koko vauvasta ei edes ole. Ei ultraa, ei mitään. :banghead:
 
Sama homma, eka neukku tuntuu oudolle - siksi meen sinne ultraan varmistaa että siellä edes sillon rv 8 on joku.

Toinen lapsi ja eka käynti ainakin 1,5h niinku ekasta lapsestakin :| miksi?! Muistan että viimeeks se eka käynti oli pitkä ja minulla miljardi kysymystä ja pohdittavaa mutta nyt tuntuu lähinnä sille, että otetaan pissa, täytetään neukkukortti, kerrotaan toiveet (mä en mene tällä kertaa sokerirasitukseen ja sen kerroin jo kun aikaa varasin, et keskustellaan lisää sitten + en halua nyt painoa kuten esikoisesta, 22kg tuli sillon --> ohjeet ruokavalioon) ja sovitaan seuraava aika. Ai ja sotasuunnitelma vauvan kasvun seurantaa varten.
 
Minusta on kanssa vähän kummallista toi neuvolassa käynti, ennenkuin on varmistunut raskaudesta. Silloin kun sain tytöt 2001 ja -02, ekana lääkäri varmisti, että tyyppi on raskaana ja sitten tuli muut hössötykset. Mulla ei siihen aikaan ollut minkäänlaisia epäilyksiä sen suhteen, ettenkö olisi ollut raskaana. Tuulimunaraskaudessa tuntui tosi hölmöltä, kun oli kaikenmaailman neuvolakortit jo täytetty, eikä sitten mitään vauvaa ollutkaan. Nyt en halua samanlaista kokemusta, vaan ensin haluan tietää, että vauva on elossa ja sitten menen neuvolaan. Ja nyt oikein lääkäri sen tarkistaa..
 
Meillä koitetaan ekassa neuvolassa kuunnella sydänääniä. Tytöistä löyty ekassa neuvolassa rv 7+ molemmista :Heartred

Mulla taas vatsa alko kipuilla kun tulin töistä ja söin ja kävin pötköttää hetkeks:oops:
Miksi aina sillon kun haluis rentoutua tulee näitä oloja ja ne kirvottaa pelkoja ettei kaikki oo hyvin...
Vaikka tiedänhän mä että tämmöset voi olla ihan normaalejakin.
 
Ei ole kyllä ihanaa että muillakin on stressejä ja pelkoja mutta toisaalta lohduttavaa, kun välillä tuntuu että itse alkaa menettää mielenterveyttään tän miettimisen ja itsensä ja jokainen tuntonsa (ja tunnottomuutensa) analysoinnissa.
Osaispa vaan ottaa rennosti ja ottaa vastaan sen mitä tulee. MUTTA EI.
Onneksi pääsee ens vkolla kurkkaamaan pikkusta ultraan :Heartred
 
Mariska86 7 vkolla on kyllä tosi aikaisin äänien kuuleminen! Wau! Mun edellinen raskausterkka sanoi et joskus 9+jtn on hänen henk. koht. ennätyksensä
 
Heippa!
Täällä myös yksi keskenmenon 11/14 kokenut. Viikolla 8+ näkyi sydänäänet, mutta 11+ lääkärineuvolassa todettiin, että viikoilla 9+ oli mennyt kesken. Lääkkeellinen tyhjennys sujui hyvin ja yhdet menkat ehti tulla välissä ennen uutta plussaa. Kesäkuun laskettu aika vaihtui siis lokakuulle ja nyt yritän ajatella positiivisesti kaikin puolin. Ei se keskenmeno ole sen helpompi murehtimisen päälle, kuin jos elää nyt täysillä raskautta. Meiltäkin löytyy jo yksi onnistunut raskaus ja siitä syntynyt 1,5-vuotias poika. joten pahimmat skenaariot on jo ohitse. :)

Ilmoittaudun myös teidän "kemikaalikammoisten" jatkoksi. Pikkuhiljaa on shampoot, pyykinpesuaineet, hammastahnat, dödöt sun muut vaihtuneet luonnonmukaisiin ja ei ole paluuta takaisin. Myös ruokapuolella syömme mahdollisimman lisäaineettomasti ja tuoreista raaka-aineista. Viimeisin muutos oli muovipullosta lasipulloon siirtyminen viikko sitten. Luin pari viikkoa sitten Kaisa Jaakkolan "Reipas, rakas raskaus", jota suosittelen kyllä kaikille! Oli varsin monipuolinen paketti hedelmällisyydestä, hormonitasapainosta, kemikaalistressistä, ravinnosta, ravintolisistä, stressinhallinnasta, liikunnasta jne... Raskaana haluaa tehdä kaiken mahdollisimman hyvin, riskejä ottamatta. Kuitenkin joihinkin suosituksiin suhtaudun maalaisjärjellä. Esim. tuo inkivääri on sellainen, mitä monessa maassa suositellaan nimenomaan raskauspahoinvointiin. En sitä ihan kahmalokaupalla käyttäisi (nuo pelotteet kun on), mutta jos sitä mausteena haluaa esim. ruokaan tai smoothieen laittaa, niin eiköhän se ole ihan ok. Kukin tekee omat valintansa sillä perusteella, mikä tuntuu itsestä oikealta. :)

Tsemppiä kaikille ja yritetään olla stressaamatta turhiai! :Heartred
 
Mä myös vältän mahdollisuuksien mukaan turhia kemikaaleja, ja vielä suuremmalla syyllä nyt, jos on toinen tyyppi tuolla kasvamassa. Hiukset värjään hennalla ja pesuaineet on luomua. Ongelmana on vielä shampoo (ei oo löytynyt sellaista, joka pitäis rasvoittumisen ja hilseen kurissa) ja dödöä en oo vielä vaihtanu kun on pari "normaalia" vielä kaapissa. Tosi kiva, että täällä on tässä asiassa samantyyppisesti ajattelevaa porukkaa! :)

Niin ja kauheesti stressannu tänään, kun ei ookaan enää mitään oireita ollu, ja vielä pitäis odotella yli kolme viikkoa edes varhaisultraan. Aina oon ihmetelly, mitä kaikki alussa stressailee, että menee miten menee eikä muuta voi, mutta nyt ite samassa tilanteessa. Koko ajan huoli että onko kaikki ok. Mutta kai se huoli alkaa tässä vaiheessa jo, jatkuu sit erilaisena kun vauva syntyy ja jonkunmoinen huoli toisesta on sen jälkeen jatkuvasti matkassa mukana.
 
Täytyykin lainata tuo Kaisa Jaakkolan kirja, jos se tulisi luettua. Mulla on lainassa hormonitasapaino ja hormonidieetti kirjat, mutta en ehtinyt niitä aloittaan lukeen ennenkuin tulin raskaaksi, voipi olla että alotankin lukemisen hänen raskauskirjastaan :wink Mulla on kilpirauhasen vajaatoiminta ja ruokavaliolla on kilpparin toimintaan jonkun verran merkitystä.
 
Tinakenkätyttö sanoi:
Täytyykin lainata tuo Kaisa Jaakkolan kirja, jos se tulisi luettua. Mulla on lainassa hormonitasapaino ja hormonidieetti kirjat, mutta en ehtinyt niitä aloittaan lukeen ennenkuin tulin raskaaksi, voipi olla että alotankin lukemisen hänen raskauskirjastaan :wink Mulla on kilpirauhasen vajaatoiminta ja ruokavaliolla on kilpparin toimintaan jonkun verran merkitystä.
Click to expand...
Mulla ihan samat kirjat kotona aloitettuna ;-) kuulostaa kyllä hyvältä tuo raskauskirja, pitääkin lainata se. Mulla ei ole kilpirauhasen vajaatoimintaa, mutta suvussa sitä kovasti on, joten säännöllisesti testailen verikokeesta sitä. Mutta kuten Jaakkolan kirjasta on sen verran lukenut - suomalaisista perustesteistä ei kaikkea voi saada selvillekään. Sulla ilmeisesti on lääkitys siihen? Serkulla kansa ja pari tervettä lasta saanut - tosin raskaaksi hankkiutuminen oli vaikeampaa.
 
Juu mulla on lääkitys. Lääkitykseni oli 2 v liian pieni, kunnes viime syksynä vaadin verikokeet ja annosnoston. Nyt olen muutaman kk syönyt puolta isompaa annosta kuin aiemmin, ja nyt tulinkin raskaaks. Epäilisin että sillä pienellä lääkityksellä on ollut vaikutus siihen että vauvaa on saanut odottaa ja oon saanu keskenmenoja. Maanantaina meen taas kilpparikokeeseen, varasin sinne ajan jo ennenkuin tiesin raskaudesta :D nyt sit van pitää olla tarkkana että syön tarpeeks tyroksiinia koska sen tarve raskausaikana lisääntyy.

Kiva kuulla että hän on saanut lapsia vajaatoiminnasta huolimatta! se tuo taas lisää toivoa :)
 
Täälä kans yks, joka koittaa olla hermoilematta turhaan. Minulla on 7/11 syntynyt tyttö, sen jälkeen oli 11/12 keskenmeno (lääkkeellinen tyhjennys, mikä onnistu hyvin), sitten synty toinen tyttö 10/13 ja tämän jälkeen oli taas yksi keskenmeno 10/14 (lääkkeellinen tyhjennys ja lopuksi kaavinta kun ei tullut ulos lääkkeellä). Nyt siis raskaana jälleen ja takaraivossa pieni pelko koko ajan. Toivottavasti tällä kertaa kaikki menee hyvin. Oonkin varannut alkuraskauden ultran ennen sitä ensimmäistä neuvolakäyntiä. Pakko saada tietää et onko siä oikeesti joku ja oikees paikas. Ensimmäisen keskenmenon kohdalla luulin et kaikki hyvin sinne ekaan normiultraan saakka eli viikoille 12-13. Se oli kaamee paikka kun todettiin, et alkio lopettanut kehittymisen jo jotain 7+ viikoilla ja edelleen viikoilla 12-13 luulin olevani raskaana. Oli jotenkin kaamee tunne kun olin kantanut mukanani kuollutta alkioo kuukauden verran autuaan tietämättömänä tapahtumasta. Nyt yritän olla positiivinen tämän raskauden suhteen, tilanne ei murehtimalla miksikään muutu. Yritän ajatella et kaikella on aina tarkotuksensa, toivottavasti tämä pikkuinen olisi tarkoitettu meille tulevaksi :)
 
Mä ainakin hermoilin ja stressasin ekassa raskaudessa ihan älyttömästi, enkä sille tosiaan mitään voinut vaikka kuinka olisin halunnut osata ottaa rennommin. Raskaus meni kuitenkin ilman mitään ongelmia ja poika oli täysin terve..eli ei nyt lisätä stressaajien stressiä sanomalla, että hermoilu voi vielä kaiken lisäksi aiheuttaa ongelmia. Mä näen stressaamisen osana äitiyteen valmistautumista ja herkkyytenä hoitaa itseään ja sitten vauvaa mahdollisimman hyvin. Siksi lähinnä kirjoitan tästä, että tuskin yksikään turhista hermoilija osaa pelkästään toivomalla tai jonkun muun käskemänä lopettaa hermoiluaan..eikä silloin mitään lisästressiä enää kaivata omasta hermoilustaan. :wink Sen sijaan käytännön vinkkejä stressin vähentämiseen voitaisiin auliisti jakaa täällä! Mä ainakin neuvon googletus-kiellon panikoijille. Ei mitään keskenmeno-palstoja, listeria-tautikuvauksia tai vammaisprosentteja netistä. Jos jotain pitää selvittää, niin puoliso tai ystävä saa googlettaa ja kertoa olennaisen tiedon ilman kauhukuvia. Tää on toiminut hyvin mulla ja mun siskolla. o_O
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top