Hermoilut ja pelot

Keskustelun 'Laskettu aika lokakuussa 2015' aloitti M&S, 1 helmi 2015.

Vaihda nimimerkki! | Näin pääset alkuun/apua! | VAUfoorumin sovellus puhelimeen! | Top 100
  1. M&S Rakastunut foorumiin Lokakuunmammat 2015

    Näitä riittänee kaikilla omaksi ketjuksi asti. Meissä lokakuisissa tuntuu olevan paljon pitkään yrittäneitä ja keskenmenoja kokeneita. Voi kun ikävyydet olisi jo koettu ja hermoilut olisivat nyt turhia.

    Olin ajatellut rauhoittua varhaisultran jälkeen, mutta onpa monta tarinaa jo pelkästään meidän ketjuissamme myöhemmistä keskenmenoista. No, kyllähän ne onnistumisprosentit kasvaa, jos kohdusta sykkivä sydän löytyy. Jotkut osaa ottaa ihanan rennosti, mutta ei kuulu mun tapoihin..valitettavasti. :)

    Eka raskauteni oli kaikesta hyvin menneestä huolimatta täynnä huolta. Kanavoin kaikki pelkoni syömisiini ja en uskaltanut syödä ties mitä. Itse piti pestä ja tarkistaa salaatit ja jokainen liha/kalapala puolittaa raakuuden varalta. En tiedä miten selviäisin nyt vähemmällä. Söin jo ravintolassa tzatzikia, jonka jugurtti kuulemma oli pastoröitua..ja juuri ja juuri pystyin syömään sitä. Samoja merkkejä siis ilmassa, huoh. Itse tehty ruoka vielä menee, mutta ravintolassa syöminen ja varsinkin ulkomailla menee mulla ihan mahdottomaksi. Tähän ketjuun siis huolia, murheita ja pelkotiloja sekä niihin rauhoittavia vastauksia. :)
  2. Nomen nescio Peruskäyttäjä

    Hei, on tosiaan harmillista huomata, että monella lokakuun vauvojen odottajista on keskenmenoja ja muitakin haasteita takana.

    Ennen kuin aloimme yrittää saada vauvaa
  3. Nomen nescio Peruskäyttäjä

    Hei, on tosiaan harmillista huomata, että monella lokakuun vauvojen odottajista on keskenmenoja ja muitakin haasteita takana.

    Ennen kuin aloimme yrittää saada vauvaa keskustelimme mieheni kanssa ja hän sanoi, että lapsi on lahja, jota ei voi vaatia itselleen. Hän sanoi, että hän haluaa olla kanssani, vaikka emme koskaan voisi saada lasta. Minusta tämä tuntui hyvin helpottavalta.

    Lähipiirissä on ollut ystävillä paljon keskenmenoja ja olen jotenkin asennoitunut, etten sille juuri mitään mahda, jos se omalle kohdalle osuu. Helpottavaa on jo sekin, että tulin raskaaksi ihan luonnollisin menetelmin ja tiedän raskaaksi tulemisen olevan mahdollista, vaikka jos niin ikävästi kävisi, että raskaus päättyisikin ennenaikaisesti.

    Olen siis tästä raskaudesta erittäin kiitollinen, koska se ei ole mikään itsestäänselvyys. Jopa neljäsosahan lasta haluavista käy hedelmöityshoidoissa.

    Lienee vielä suurempi suru olisi menettää elävänä syntynyt lapsi. Omaa perhettäni kohtasi tämä tragedia, kun menetin veljeni.

    Elämä on ihmeellinen lahja ja haluan uskoa, että tämä lapsi syntyköön, jos niin on tarkoitettu! Jotkut asiat ovat vain meidän vaikutuspiirimme ulkopuolella, joten niistä ei kannata murehtia liikaa.
  4. Tullukka Aloittelija

    Keskenmenot ovat kyllä todella harmillisen yleisiä. Mullakin on tuttavapiirissä vaikka kuinka monta. Yksikin ystäväni sai ensimmäisen poikansa syntymän jälkeen neljä keskenmenoa ennenkuin lopulta toisen lapsen kanssa onnisti. Ja useampi meistä on joutunut ambulanssikyydillä sairaalaan epäonnistuneen lääkkeellisen tyhjennyksen jälkeen. Itse päätin, että jos vielä joudun tyhjennykseen niin menen suoraan kaavintaan. Tikullakaan en koske lääkkeisiin, kun henki meinasi viimeksi lähteä, kun verenvuoto ei lakannutkaan omia aikojaan.

    Lapset ovat oikeasti lahja. Minulla niitä on ennestään kaksi, kohta 13 ja 14 vuotiaat, joten tämä tuleva olisi todellinen iltatähti!
    • Tykkää Tykkää x 1
  5. L82ady Tuttu foorumilla

    Aiheellisen ketjun aloitit M&S. :) Marraskuisessa keskenmenossa, noin 4+6, en vielä oikein edes sisäistänyt olevani raskaani. Jo silloin oli mielessä pelko, että entäs jos menee kesken. Niinpä keskenmeno ei yllättänyt. Miehelleni km oli suurempi suru, hän ei ollut tajunnut kuinka suuri osa raskauksista menee kesken. Nyt jälkikäteen kun mietin, niin voi olla että tuo oli vain kiinnittymisyritys tai tuulimuna. Hailakan viivan sain näet liuskatestiin ja digiin 1+2. Eipä sillä sinänsä ole väliä. Tärkeinpänä mitä itselle siitä jäi käteen, eli se että tiesin jotakin ainakin kropassa tapahtuvan. Eli enemmänkin se toi uskoa, että eiköhän me se lapsi luonnollisesti saada. Ensimmäinen plussa siis koskaan kyseessä.

    Tällä hetkellä olen positiivisin mielen. Jotenkin uskon, että kaikki menee hyvin. Olen muutenkin välillä liiankin positiivinen, kun ei ne asiat murehtimalla parane. Varsinkin alkuraskauden keskenmenot on kuitenkin sellaisia, joille ei vain voi mitään. Itse ei niitä olisi voinut estää ja alkio ei luultavasti olisi ollut elinkelpoinen.

    Varhaisultran ajattelimme ottaa mahdollisimman myöhäisille viikoilla, luultavasti 9+1 jos vain saadaan. Tämä siksi, että jos silloin nähdään sydän sykkimässä, niin ihan tilastollisesti todennäköisyys raskauden normaaliin etenemiseen on jo paremmat kuin viikoilla 6-7. Tuo 9+ ajat asettuvat hiihtolomaviikon alkuun. Menemme hiihtolomalla käymään minun vanhempien luona ja ajatuksissa on silloin kertoa heille. Haluamme kuitenkin tietää, että kaikki on hyvin.
    • Tykkää Tykkää x 2
  6. ituitu Peruskäyttäjä

    Jotenkin koin silloin viimeeksi jotain ihmeellistä lohtua siitä, kun sairaalan ylilääkäri minulle sanoi, että useimmiten ne raskaudet jotka menevät sen sykkivän sydämen nähtyä kesken niin kyseessä on kromosomipoikkeavuus mille ei voi mtn. Varsinkin kun meidän sikiö oli varhaisultrassakin hivenen viikkoja pienempi.
    Jotain kummallista lohtua sain, kun hän sanoi että sille en itse voinut tehdä mitään, eikä mitään mitä tein tai ajattelin tai jätin tekemättä olisi voinut sitä muuttaa.
    Siksi yritän taas tolkuttaa itselleni, että vaikka kuinka huolehdin ja stressaan, niin se tapahtuu mitä on tarkoitettukin.
    • Sympatiaa Sympatiaa x 1
  7. ituitu Peruskäyttäjä

    Ja täytyy kyllä myöntää, että todellakin seuraan oireita ja niiden puuttumista päivästä riippuen hieman neuroottisesta erittäin neuroottiseen tyyliin.
    Kumpa vain meillä kaikilla kaikki menisi hyvin ja ensi lokakuussa meillä olisi sylissä pienet lahjat ☺
    • Tykkää Tykkää x 4
  8. Pönttö Aloittelija

    Tota samaa hoen itselleni, että maailmassa tapahtuu se, mitä on tarkoitettu. Olis taas vain niin tylyä, jos selviäisi, että on ollut noin 12 viikkoa "turhaan" raskaana. Eniten pelkään siis keskeytynyttä keskenmenoa. :bag:
    • Sympatiaa Sympatiaa x 1
  9. Nomen nescio Peruskäyttäjä

    Jotenkin uskon, että kannattaa yrittää pitää mieli positiivisena ja olla miettimättä keskenmenon mahdollisuutta, jos sellaiseen ei ole mitään viittaavia oireita. Ihmiselimistö on ihmeellinen ja se reagoi stressiinkin eri tavoin. Yritän itse minimoida turhat stressitekijät ja nauttia hyvistä asioista elämässäni. :)
    • Tykkää Tykkää x 1
  10. Kaethe Peruskäyttäjä

    Viimeksi alusta asti oli fiilis, että kaikki ei ole kunnossa. Alkuun olin ihan varma, että se on tuulimuna, mutta nt-ultrassa näkyi sykkivä sydän, mutta muuta hyvää ei silloin ollutkaan. Sen takia nt-ultra tulee jännittämään ja pelottamaan.
    Tästä raskaudesta on onneksi paljon varmempi ja luottavaisempi olo, jospa se olisi hyvän edellä.
  11. Pelagia Aloittelija

    Mulla oli ensin keskenmeno 9/12, sitten sain lapsen 11/13, sitten oli kaksi keskenmenoa 9/14 ja 11/14 ja nyt rv 3+6.

    Enää en niin pelkää, koska se pahin, eli lapsettomuus, jäi tapahtumatta. Tai siis pelkään ihan hirveästi että tämäkin raskaus menee pieleen, mutta se ei tunnu niin raastavan kamalalta ajatukselta. Ehkä olen tottunut? Enemmän haluan luottaa siihen että nyt kaikki menisi hyvin. Stressaamisella ei saavuta mitään.

    Huolettaa vaan kun alavatsa on todella kipeä ja koko ajan tuntuu kuin menkat alkaisivat. No, sama juttu oli siinä onnistuneessa raskaudessakin :)
  12. Pönttö Aloittelija

    Mulla myös samat fiilikset, että koska on yhden lapsen onnistunut saamaan, pahin pelko on selätetty.

    Yllätysraskaus, joka päättyi keskenmenoon, joka huomattiin nt-ultrassa 12/11, teki minut niin pessimistiseksi seuraavassa raskaudessa. Siinä vasta rakenneultran jälkeen huokaisin helpotuksesta... Tästä raskaudesta syntyikin poika 11/12.

    Kun poika oli vuoden ikäinen, annoimme toiselle luvan tulla, mutta tärppiin meni aikaa kymmenisen kiertoa. Tämä raskaus päättyi lyhyeen 10/14 jo viikolla 4-5, mutta onneksi tulin pian uudelleen raskaaksi, ja tässä sitä porskutetaan jo viikoilla 5+5.

    Nyt olen varoivaisen luottavaisin mielin, sillä noi keskenmenot olen jotenkin aistinut ennalta. Olen vaan tiennyt, ettei kaikki ole kunnossa.. Nyt sellaista tunnetta ei ole! :) Päivääkään ei silti mene, etten kävisi kaikkia kauhuskenaarioita läpi päässäni. :hungover: Olen kuitenkin äärimmäisen kiitollinen tuosta yhdestäkin lapsesta. Luulin alunperin, etten saisi lapsia ollenkaan.

    Nt-ultrassa olen minäkin varmasti kauhusta kankea.
  13. ituitu Peruskäyttäjä

    Pönttö aika jännä kun mäkin olin sillon kesken mennessä raskaudessa heti plussaamisesta asti aivan varma että jokin ei oo kunnossa. Olin myös sen koko 10 viikkoisen raskauden ajan todella ärtynyt ja vihainen kaikille.
    Nyt on ihan erilaiset fiilikset. Paljon positiivisempi, iloisempi ja luottavaisesti olo.
  14. ituitu Peruskäyttäjä

    Ainiin paitsi tänään kävin kauheat itsesyytökset läpi, kun normaalisti värjään aika harvoin hiuksia. Melkein aina vain raitoja. No eilen sitten jossain mielenhäiriössä täräytin koko pään kestovärin päähän ja tänään sitten itseasiassa tältä foorumilta luin että hertsileijaa hiuksia ei missään tapauksessa saa värjätä ainakaan ekan kolmanneksen aikana tai muuten kaikki myrkyt vaikuttaa sikiöön ja tapahtuu kaikkea kamalaa.
    Jonkun tunnin kerkesin skitsoilla töissä, kunnes sain linjoille tutun kampaajan joka rauhoitti mun mieltä ja sanoi että värjäsi itsekin raskausaikana tukkaa..
    Mikäs teidän strategia on hiustenvärjäyksessä raskausaikana?
  15. L82ady Tuttu foorumilla

    Viime viikolla oli kampaaja ja en värjänny ollenkaan. Luultavasti jossakin vaiheessa raskautta värjään kyllä, ku menetän hermoni hiusten kaa. Mulla värjäys helpottaa hiusten käsittelyä huomattavasti.
  16. Tullukka Aloittelija

    Siinä tuulimunassa mulla oli kans olo, ettei kaikki ole kunnossa. Ja sitten, kun viikolla 11 alkoi semmoinen pieni vaalean punainen vuoto, olin varma, että jotain on pahasti vialla. Neuvolassa rauhoiteltiin, mutta en uskonut vaan mun oli pakko hommata itelle lääkäriaika terveyskeskukseen. Siellä sitten passitettiin jatkotutkimuksiin, jossa totuus selvisi. Nyt mulla on huomattavasti toiveikkaampi olo, vaikken vielä uskalla kovin hihkua asiasta.
  17. Tuplamamiko? Aloittelija

    Oon värjännyt tukkaa raskaana ollessa. Ja laitattanut kynsiä ja ripsiä :D
    • Tykkää Tykkää x 1
  18. JAM Aloittelija

    Jotenkin hankalaa yrittää huomioida kaikki mitä saa tehdä ja mitä ei. :D Nyt vasta luin ettei raskausaikana saa syödä inkivääriä. Ennen tietosuutta ekasta raskaudesta himoitsin inkivääriä ihan hulluna ja jääkaappiin piti ostaa sellainen inkivääripurkki mitä tyypillisesti sushin kanssa syödään. No sehän sitten päättyikin keskenmenoon. :/ Toivottavasti alkiossa sentään oli ihan oikea kehityshäikkä ettei sentään olisi ollut itseaiheutettua.. Eipä näistä tiedä. Nyt kyllä tarkistin samalla kaikki mahdolliset raskaudelle haitalliset ruoka-aineet mitä netin uumenista löytyy.
  19. Marsi Tuttu foorumilla Lokakuunmammat 2015

    Mä olin tosi neuroottinen ekassa raskaudessa mitä tuli kaikkiin kemikaaleihin. Luin tosi paljon kaikesta silloin ja sitten kun selvisi, että odotetaan poikaa, niin tuntui etten uskalla edes muovisia kauhoja käyttää ruoanlaitossa. Kun pojat on herkempiä sikiöaikana noille vaikutuksille..
    Käytin meikkiäkin vissiin kahdesti koko raskausaikana.. Nyt oon vaihtanu luonnonkosmetiikkaan, niin voi käyttää enemmän.. :) Vaikka harvoin laitan siltikään..
    Hiusten värjäämisen lopetin oikeastaan jo ennen raskautta niin, että värjäsin vain raidoilla ja vielä niin ettei väri ottanut mun päänahkaan. Syynä oli silloin se että mun päänahka alkoi reagoida niihin väreihin ja saattoi kutista koko illan jos olin aamulla käynyt parturissa.
    Sitte alkuraskaudessa sain hirveät reaktiot garnierin dödöstä. Mun kainalot oli ihan ihottuman peitossa ja niitä kutisi ihan kamalasti. Sitten se ihottuma levis mun käsiin ja kylkiin ja jouduin jättää yksitellen kaikkia kosmetiikkajuttuja pois. Myös huuhteluaineen käyttö ja hajustetun pyykinpesuaineen käyttö piti lopettaa. Kaikki pesuaineet piti vaihtaa hajusteettomiin ja luonnonmukaisesti tuotettuihin ennenku alkoi helpottaa. Silloin jätin myös kokonaan hiusten värjäämisen. Nyt pesen hiukset palashampoolla ja ihon lvn palasaippualla..
    Hiusten värjäämisen lopetus on ollut paras ratkaisu. Kyllä on helppoa ja halpaa parturissa käynti :)
    Mä uskon, että nykyisellä ihmisten kemikaalikyllästyksellä on jokin merkitys kasvavassa lapsettomuusongelmassa. Ihan joka paikasta löytyy haitallisia kemikaaleja ja ruoat on täynnä lisäaineita, joilla on todettuja haittavaikutuksia. Jopa tästä mun läppäristä vapautuu hengitysilmaan koko ajan haitallisia palonestoaineita, joilla on todettu olevan isoissa määrissä vaikutuksia sikiön kehittymiseen. Ei oo nyt tarkoitus pelotella. On vaan yks esimerkki siitä, että niitä kemikaaleja on ihan joka paikassa, eikä niitä pysty välttää vaikka mitä tekis.
    Musta on ihan tervettä vähän tarkemmin miettiä.. Tanskassahan on tosi pahat lapsettomuusongelmat ja siellä äitejä kehotetaan välttämään kosmetiikkaa raskausaikana..
    Googlettamalla löytyy paljon tietoa ja kukin saa niistä muodostaa halutessaan oman mielipiteen. Tässä oli mun, muut saa tehdä niinkuin haluaa.. :)
  20. Marsi Tuttu foorumilla Lokakuunmammat 2015

    Niin ja nykyään on paljon ekokampaamoja. Sellaisessa värjäisin kyllä. Jos uskallan koskaan enää kokeilla..

Jaa tämä sivu