Hermoilut ja pelot

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja M&S
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Eilen illalla pientä menkkakipumaista juilintaa alavatsalla ja tänä aamuna sitten kirkasta verta...Ei suurempia kipuja vielä ainakaan...
Keskiviikkona on ar ultra et onneks ei niin kauheen pitkä aika kun saa varmuuden onko tuolla ketään...
Viime raskaudessa ei vuotoja ni nyt oon sit varma et tää taitaa olla tässä :(
 
Nupu: Meillä on täällä 1v1kk vanha poika, joka nukkui 8kk ikään asti todella huonosti! Saattoi herätä yössä lähemmäs 20 kertaa, ja mikään muu ei auttanut kun äiti... Meillä pojan uniin auttoivat omaan huoneeseen siirtäminen ja pistäytyämisunikoulu. Heti ekasta yöstä unet paranivat, ja poika oppi nukahtamaan ilman äitiä. Kannattaa siis kaikkea kokeilla! Nyt poika nukkuu 12 h yössä, herää yleensä kerran :)

Mitä imetykseen tulee, itse päätin oman jaksamisen kannalta alkaa vähentämään jo heti plussattuani. Kesään mennessä olisi tarkoitus lopettaa kokonaan, että ehtii unohtua erikoiselta ennen kuin vauva syntyy.

Kyllä itseänikin välillä huolettaa, että miten sitä tullaan pärjäämään, kun esikoinen osaa olla aika vaativa... Mutta onneksi on tukijoukkoja, niin yksin ei tarvitse jäädä! :)

Tsemppiä odotukseen!
 
Toiseen ketjuun jo laitoinkin, mutta kun tänne tätä ehdin jo hermoilla, nii pistetään tähänkin.

Kolme tuntia sitten aamulenkille lähtiessä alkoi etoa ja lenkin jälkeen ihan oksetti. Laitoin rannekkeet takasin, söin ja kömmin peiton alle päikkäreille. Ny tuntuukin olo ihan erille. Mutta voi miten voikaan pahoinvointikin alkaa hymyilyttämään. :D

Recent unicorn *tsemppihali* :(
 
Nupulle: uniongelmista ei ole minulla kokemusta, poikamme on 9,5 kk ja herää n. kerran yössä (peitto karannut päältä tai unirätti kadoksissa). Kun hän oli 6kk kokeilimme lempeää unikoulua; aina kun poika heräsi yöllä, otin syliin ja rauhoitin ja laskin takaisin sänkyyn. Jos ei uni tullut heti, silitin selkää ja tämä toimi meillä. Poika nukkuu omassa huoneessaan ja jos teillä ei vielä nuku, suosittelisin siirtämään hänet ennen uutta tulokasta.

Imetyksen lopetin kuukausi sitten, koska minulla se vaikutti raskautumiseen, sillä menkkoja ei vain kuulunut. Neuvolassa sanottiin, että imettää voi viimeiseen kolmannekseen saakka, koska silloin se voi aiheuttaa kohdun supisteluja -> voi johtaa ennenaikaiseen synnytykseen. Muutenkin kannattaa lopetella imetystä hiljalleen, ellet sitten halua imettää taaperoa ja vauvaa. Tämäkin on mahdollista. Imetyksen lopettaminen tapahtuu esim. niin, että korvaat aina yhden imetyskerran/viikko korvikemaidolla. Oliko epäselvästi ilmaistu? Joka tapauksessa paljon tsemppiä sinulle ja onnellista odotusta!
 
Onnittelut pahoinvoinnista Jardere ;)! Varmasti todella huojentavaa! Sitä minäkin täällä edelleen kovasti toivon ja odottelen...
Lueskelin jotain päiväkirjamerkintöjä edellisistä raskauksista niin pahoinvointi on niissä alkanut jossain 6+ paikkeilla. Eli loppuviikolla tiedän jo enemmän, ja neuvolaterkkakin palaa lomaltaan.

Mulla on joka päivä nyt tullu pariin otteeseen vuotoa, ihan verta eikä mitään tuhrua, mutta joka kerta se on kyllä loppunut eikä maha ole kummemmin kipuillut. Ja joka kerta se säikäyttää yhtä paljon. Lämmöt edelleen koholla. Viikonlopun vietin mukavasti googlailemalla kaikki jutut tulimunista ja kohdun ulkoisista ym ym... Virkistävää.

Ärsyttää kun mies jaksaa tsempata ja olla niin positiivinen tän asian suhteen, mistä hitosta se voi tietää! Haluun olla perus pessimisti niin ei tarttis sit pettyä niin paljon... :wink No joo, on se ihanaa kun on tukijoukot kotona <3.

Ai niin Jardere, nyt muistin! Mulla kans edellisessä raskaudessa rannekkeet vei pahoinvoinnin kans muutamaksi päiväksi kokonaan, ja ehdin myös pelästyä keskenmenoa, (koska niin oli käynyt aiemmin) mutta pahoinvointi palasi kyllä.

Ja vielä pienten lasten äideille; Mun esikoinen on heräillyt AINA ja monta kertaa yössä. Raskausaikana se oli todella väsyttävää ja rasittavaa nousta sen kolme-neljä kertaa yön aikana, mutta sit kun kakkonen syntyi niin mies sai alkaa nousemaan esikon heräilyt. Niin on vielä tänäkin päivänä, heräilyt tosin jääneet 1-2 krt yössä. Kaikilla ei tietenkään ole yhtä onnekas tilanne, ymmärrän sen. Mutta kyllä sitä vaan jostain ne voimat sai ja päivät kuljettiin zombiena.

Mun mielestä neuvoloissa alkaa olemaan sen verran koulutettua ja valveutunutta porukkaa, että kun niille vaan avoimesti kertoo tilanteensa niin sieltä pitäis aika herkästi saada apua. Sitä vaan suomalainen nainen pystyy ja jaksaa mitä vaan, saunasynnytyksestä suoraan takas peltohommiin... mut ei se oo enää tätä päivää.

Zemppiä kaikille!!! Toivottavasti pysytään matkassa...
 
Kiitos tsempeistä, ehkä mun kuohuva pääkin tästä vielä rauhoittuu. :)

Lopetin reilu kuukausi sitten yösyötöt juurikin öiden rauhoittumisen toivossa - ja sitten ennen ekojakaan menkkoja tulikin tämä plussaus. Poika nukkuu omassa huoneessa, mutta unikouluja ei sen kummemmin olla vielä kokeiltu. Nyt sitten testailemaan mikä toimii! Poika onneksi on niin kiinteiden ruokien perään että imetys on tässä harventunutkin jo ihan itsestään, lopettelen siis varmaan parin kuukauden sisällä kokonaan.

Huh, eiköhän tämä vielä riemuksi ja ihanaksi odotukseksi käänny. :) Mieskin hokee että aattele miten kivasti muksuista on toisilleen seuraa kun on pieni ikäero. <3

Tsemppiä kaikille ja kepeitä ajatuksia!
 
Toivotaan recent unicorn että olisi harmitonta vuotoa. Onneksi sulla on pian ultra niin ei tarvitse elää epätietosuudessa kauaa.

Mulla nyt vuodot kestäny viikon ja kaks päivää. Ruskeeta kuivaa verta pyyhkiessä ja siteeseen niukasti. Vielä olis viikko ultraan, ei millään jaksais odottaa. Rinnat edelleen kosketusarat, äkillisissä liikkeissä vihlaisuja alavatsalla. Ainakin oireita on edelleen, mutta kai niitä silti olis vaikka olis esim. Keskeytynyt km?
 
Repaileiset yöt, täälläkin tuttu juttu :/ mä en tiedä mitä tein silloin alussa väärin (varmaan perhepeti, imetin ties kuinka vanhaksi yölläkin just niin monta kertaa kun lapsi halusi, tein kaikenmaailman vippaskonsteja että nukkuis) ja tuloksena oli se, että musta tuntuu että mun esikoinen rupesi vasta esikouluiässä nukkumaan kokonaiset yöt ://siihen mennessä käppäili ties kuinka monta kertaa yössä meidän huoneeseen milloin minäkin syyn takia.
Voin kertoa että kun 5 vuotta valvoo joka ikinen yö, niin en yhtään ihmettele että vanhemmat väsyneenä pimahtelee ja tekee kaikkea kauheaa :( ei varmaan ollut meilläkään kaukana, mutta en itse sillä hetkellä tajunnut tilanteen vakavuutta.
Näin jälkikäteen mietittynä en tiedä miten me kaikki edes selvittiin siitä ajasta hengissä.
Sittenhän siinä kävi vielä niin, että kun lapsi oppi nukkumaan niin mä en enää osannutkaan. Vasta siinä vaiheessa kun mut patistettiin kriisikeskukseen ja lääkäriin ja mulle määrättiin illoiksi nukahtamislääkkeet niin alkoi tulla tolkkua elämään..
Nyt on kaikki hyvin ja minä sekä tyttö nukutaan paremmin kuin hyvin :)
Silti hieman etukäteen pelottaa että mitä se vauva vuoden univaje tekee taas mun nukkumiselle. Sen ainakin tiedän, että nyt osaan aikaisemmin pyytää apua nukkumisongelmiin.
 
Hei vaan :)

Täällä on nukuttu pari yötä niin huonosti ettei ole jaksanut edes palstailla.
Kaikki oireet löytyy, etominen, hajut, palelu, tissit tosi kipeet ja armoton väsymys.
Silti takaraivossa jyskyttää pelko perjantain ultrasta. :sad001Mitä jos siellä ei ole ketään ...
 
Mulla on ollut luottavainen mieli tähän raskauteen. Syksyllä km:a edelsi voimakas migreenikohtaus. Eilen ja viime yönä oli myös migreeni, onneksi ei aivan niin pahana. Nyt kuitenkin mieltä jäytää pelko, että onko tämän km:n merkki. Perjantaina on onneksi ultra, niin pääsee pian näkemään onko ketään paikalla.
 
Piilohermoilija tääl hei. Kaksi aikaisempaa keskenmenoa on saanut minut hermoilemaan jokaisesta pienestä nipistyksestä/jomotuksesta ja muusta tuntemuksesta. Aikaisemmissa raskauksissa en kertaakaan ehtinyt näkemään sydämen sykkimistä ku pahin oli jo tapahtunut. Tällä kertaa sydämen sykkiminen on jo todistettu rv 6+6, mutta ku ekaan neuvolaan on vielä vajaa 2vk, nii pelottaa ett mitä jos jotain menee pieleen ja mitään eloa ei näy. Nyt on 7+3 ja neuvola on 9+2. Pelottavaa odotella.
 
Muokattu viimeksi:
nupu, meillä ei ole yhtä pientä ikäeroa tulossa, mutta poika 2v heräilee edelleen useita kertoja yössä, 1,5 veenä oli vielä kerran tunnissa mutta nyt "enää" 3 h välein... tiedän siis väsymyksen tunteen! Imettää voi kyllä raskaana ollessa jos se vain itsestä tuntuu hyvältä. Toivotaan sulle mahdollisimman vähäoireista ja hehkeää raskautta :wink
 
Eipä taida meille tulla vieläkään vauvaa :sad001

Kävin tänään työterveydessä ihan muun syyn tiimoilta, mutta kysyin kuitenkin lääkäriltä vuodoista. Lääkäri olisi laittanut mut heti gynegologille, mutta kukaan niistä ei ollut vapaana. Sain sitten lähetteen sairaalaan naistentautien poliklinikalle. Siellä otettiin hcg joka oli vain 1000. Ultralla ei näkynyt mitään kohdussa, vain paksu limakalvo. Viikon päästä otetaan hcg uudelleen ja tarkistetaan ultralla tilanne. En usko kuitenkaan että raskaus olisi aivan alussa, koska raskaustesti näytti positiivista 2-3 viikkoa sitten. Todennäköistä siis on että keskenmeno on tapahtunut, mutta kunnon vuoto ei ole vielä alkanut.

Lääkäri kyseli jaksanko töissä, sanoin että yritän jaksaa. Hän pyysi hakemaan saikkua jos tuntuu siltä. Voi olla että sitä haen kun kunnon vuoto/kivut alkaa. Nyt pääsemme/joudumme tutkimuksiin, koska tämä on mulle kolmas keskenmeno, ja toinen keskenmeno nykyisen mieheni kanssa. Tarviikohan töihin kertoa syy saikulle, jos olen keskenmenon takia pois töistä? Asiakkaita ei oikein jaksa palvella kun mieli maassa ja vähän väliä kyynel silmässä..
 
Voi ei, Tinakenkätyttö! :sad001 Kuulostaa kyllä valitettavasti todennäköiseltä että on kesken mennyt, koska juuri niinkuin itsekin ajattelit jos testi oli jo 2-3 viikkoa sitten positiivinen niin kyllä kohdussa pitäisi vähintään vesikalvopussi ja ruskuaispussi näkyä. Olen pahoillani, toivottavasti tutkimuksissa löytyy joku helposti hoidettava syy.
 
Voi Tinakenkätyttö tsemppiä :hug013
Itse painin saman tyyppisen asian kanssa.
No ylihuomenna sitten selviää.
 
Tosi harmi, Tinakenkätyttö! Tiedän tunteen ja toivon jaksamista ja piristävämpää kevättä! Itsellä jännittää tuleva toinen ultra tiistaina. Vähän samantapaiset fiilikset kuin Pimmi85:lla. Mitä jos sykettä ei enää löydykkään. Silloin pitäisi olla 7+6 ja sykkeen pitäisi olla vahva ja kokoa alkiolla yli sentti. Voi, että tätä epäilyn määrää!
 
Kiitos tsempeistä! En sitten kyennyt meneen töihin, on niin itkuinen olo. Sain hoitajalta tämän päivän saikkua ja huomenna lääkäriltä pyytämään lisää. Koen huonoa omatuntoa kun en ole reipas ja mene töihin, mutta nyt ei vaan jaksa :/
 
Voi tinakenkätyttö! Ei todellakaan tarvitse tuntea huonoa omatuntoa. Itsellenikään ei tulisi mieleenkään mennä tuossa tilanteessa töihin. Työ on vain työtä.
En voi muuta sanoa kun että voimia ja ajan kanssa helpottaa, mut ensimmäiset hetket järkytyksessä on kauheat :( jos pystyt niin puhu mahdollisimman paljon tunteistasi niin saat ne pihalle. Hali!
 
Pomo sitten soitti perään, ja kyseli miksi olen poissa, kysyi onko vakavaa. Olin hetkee aiemmin purskahtanut itkuun joten olin itkuisen kuuloinen kun vasasin puhelimeen. Kerroin että sain keskenmenon, kun en siihen hätään keksinyt muuta.. Työsuhde on määräaikainen joten jää nähtäväksi jatkavatko sitä/vakinaistavatko kun tietävät että yritämme lasta.

Kyl tästä varmasti selviän, kunhan saan surra suruni pois, onneksi asiat on muuten elämässä mallikkaasti ja puoliso jaksaa tukea.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top