No niin, pääsinpäs kirjautumaan
Eilen sitten tuli ja meni ja tuli ärsytykset. Ihan tuskasen kuuma oli, hiki valui noroina vaikkei tehnyt mitään. Harmitti tosissaan se ettei vieraita tullukaan ja se että miehellä oli töitä. Oletin kuitenkin että se ukko olis ehtiny edes vähän mua auttamaan pojan kanssa mutta hädin tuskin ehti kotiin pojan iltapuurolle. Mullahan oli menny hermo jo aikoja sitten, päivä oli yhtä itkua ja huutoa äidin ja pojan osalta... Päiväunetkin meni ihan kehnosti, lapsi heräsi huutamaan tunnin jälkeen. No näitä päiviä on... Sitten kun mies tuli kotiin, sillä oli semmosia uutisia mukanaan että koko ensi viikko menee samalla lailla eli kahta työmaata tehdessä = olen siis ensi viikonkin käytännössä kahestaan pojan kanssa. Ja sitten kaiken kukkuraksi kun oli jo valmiiksi paha mieli ja itku niin mies sitten tahtoi kattoa rallia kun olis tullu telkkarista mun odottama Syksyn sävel retro...
Menin sitten überaikaisin nukkumaan kun ei mikään enää huvittanut mutta otti sitten niin päähän etten saanu unen päästä kiinni. Pakko oli sitten lähteä vähän tuulettumaan, hyppäsin auton rattiin ja ajelin Helsingin yöhön. Kiersin Pasilaa ja Kalliota, entisiä kotikontujani, ja fiilistelin. Ja tottakai säälin itteäni, pyöri mielessä kuinka juuri nyt tarttisin eniten lepoa ja hellyyttä ja huomiota kun on vielä hetken siihen mahdollisuus. Ja säälin poikaa kun äiti on niin huonovointinen ja väsynyt ja kiukkuinen ettei jaksa lapsen kanssa edes touhuta. Olis niin paljon helpompaa jos olisi edes viileetä...
Tänään mies sitten ehdotti (hänen patenttiratkaisunsa kaikkeen....) että kutsuisi äitinsä meille mun avuksi. Kieltäydyin ehdottomasti, se on se mitä mä viimeiseksi kaipaan. En tahdo sitä anoppia tänne höösäämään niin että mulla olis entistä paskempi olo kun en jaksa tehdä mitään, makaisin vain sohvalla kun toinen kokisi velvollisuudekseen suursiivota ja touhuta ties mitä. Ahdistaisi vaan miljoona kertaa enemmän.
Kaipa tää tästä, tänään on onneksi toistaiseksi ollut parempi päivä, on ollu suht' viileetäkin (paitsi auringossa ulkona). Saatiin käytyä kaupassakin pojan kanssa ja joskos sen kohta sitten lykkäisi päikkäreille.
Cilmi: Ihan normikokoinen vauvahan sulla kuulostaisi olevan. Eiköhän se alle neljään kiloon jää jos ajallaan tulee. Isoissa vauvoissa on kyllä se hyvä puoli että niitä on yleensä helpompi käsitellä (ovat jämäkämpiä) ja usein myös nukkuvat paremmin eikä tartte ihan niin usein syöttää. Ja aika rohkaisevaa oli tuo
AnnaItalian tarina, ihan reilun kokoinen vauva eikä repeämän repeämää!
Ja noi kohdunsuun ja kanavan mitat... Mullakin kävi samalla lailla... Ensin olin kuulemma auki ja viikon kuluttua kiinni :D Se on kuitenkin käsikopelolla tehtävää tunnustelua joten tuskin oikeesti semmosta muutosta on tapahtunut, eri mittaajat vaan arvioi eri tavalla :)
Ja valittamisesta vielä: Tottakai saa valittaa! Ei se että on tukala olo tarkoita että olisi kiittämätön! Moni vois varmaan mustakin ajatella että miten ihmeessä haluan lisää lapsia kun valitan esikoisen toilailuista ja omista pahoinvoinneista jne. mutta ei se ihan niin onneksi mene.
