konstantiina
Jostain jotain jo tietävä
Heippa!
Olen uusi jäsen - pitkään olen keskusteluja jo lukenut, mutta vasta nyt uskaltauduin itse kirjoittamaan. Taustatiedoksi se, että olen 34-vuotias, toista lasta odottava äiti. 10-vuotias Valtteri on edellisestä liitostani. Raskauteni nyt on jo sinällään pieni ihme, miehelläni on 25 prosentin mahdollisuus saada oma lapsi. Kaksi edellistä yritystä päättyivät keskenmenoon (11+3 ja 6+5). Noiden ikävien kokemusten jälkeen on ollut vaikea iloita raskaudesta, kun pelko on jäytänyt takaraivossa.
Nyt 19+4 tilanteessa olen kuitenkin jo varovaisen toiveikas ja todella onnellinen tästä raskaudesta. Np-ultran 11+4 jälkeen huokaisin ekan kerran helpotuksesta, kun näin pienen vipeltäjän ruudulla ja kätilön sanat:"Kaikki on normaalia" tuntuivat todella hyviltä. Kun neuvolassa 12+4 ei kuulunut sydänääniä, olin jo murheen murtama, vaikka lääkäri sanoikin, ettei dopplerilla noilla viikoilla ääniä läheskään aina kuulla. Hän vakuutti, ettei ole syytä huoleen, mutta elin seuraavat viikot pelon vallassa. Näin unta kohtuun kuolleesta sikiöstä.
Seuraava neuvola olikin sitten vasta 18+3 ja silloin ne sykkeet kuultiiin selvästi ja sf-mittakin oli kasvun ylärajoilla, 16,5 cm. [:D] Nyt tunnen jo liikkeitä ja tuntuu niiiiiiin hyvältä! Rakenneultra on viikolla 21, viikon päästä perjantaina. Sitä odotan kovasti. Ja tietty vähän jännitän.
Kaikille odottajille onnellisia odotuspäiviä - nautitaan niistä! [;)]
Olen uusi jäsen - pitkään olen keskusteluja jo lukenut, mutta vasta nyt uskaltauduin itse kirjoittamaan. Taustatiedoksi se, että olen 34-vuotias, toista lasta odottava äiti. 10-vuotias Valtteri on edellisestä liitostani. Raskauteni nyt on jo sinällään pieni ihme, miehelläni on 25 prosentin mahdollisuus saada oma lapsi. Kaksi edellistä yritystä päättyivät keskenmenoon (11+3 ja 6+5). Noiden ikävien kokemusten jälkeen on ollut vaikea iloita raskaudesta, kun pelko on jäytänyt takaraivossa.
Nyt 19+4 tilanteessa olen kuitenkin jo varovaisen toiveikas ja todella onnellinen tästä raskaudesta. Np-ultran 11+4 jälkeen huokaisin ekan kerran helpotuksesta, kun näin pienen vipeltäjän ruudulla ja kätilön sanat:"Kaikki on normaalia" tuntuivat todella hyviltä. Kun neuvolassa 12+4 ei kuulunut sydänääniä, olin jo murheen murtama, vaikka lääkäri sanoikin, ettei dopplerilla noilla viikoilla ääniä läheskään aina kuulla. Hän vakuutti, ettei ole syytä huoleen, mutta elin seuraavat viikot pelon vallassa. Näin unta kohtuun kuolleesta sikiöstä.
Seuraava neuvola olikin sitten vasta 18+3 ja silloin ne sykkeet kuultiiin selvästi ja sf-mittakin oli kasvun ylärajoilla, 16,5 cm. [:D] Nyt tunnen jo liikkeitä ja tuntuu niiiiiiin hyvältä! Rakenneultra on viikolla 21, viikon päästä perjantaina. Sitä odotan kovasti. Ja tietty vähän jännitän.
Kaikille odottajille onnellisia odotuspäiviä - nautitaan niistä! [;)]