Yleensä syönnin loppupuolella ote muuttuu normaaliksi ja hörppiminen loppuu. En tiedä tuleeko maitoa alussa liikaa. Pitäisi ehkä aluksi yrittää pumpata tyhjemmäksi, kun jaksaisi tai ehtisi 
No joo. Mut oon tyytyväinen että sain kuitenkin täysimettää viitisen viikkoa ja osittain tän reilu kolme viikkoa. Mut nyt alkaa tuntua siltä että helpointa kaikille on lopettaa kokonaan kun tuntuu että kiusaan vaan vauvaa kun otan rinnalle eikä sieltä mitään juuri irtoo. Tuttipullorumba here we come... :D
Ja kun yritän tarjota rintaa niin huuto vaan yltyy. Mielestäni en ole syönyt mitään tavallisuudesta poikkeavaa, ja täysimetyksellä ollaan oltu koko ajan. Muutaman kerran tyttö on saanut maidon pullosta, mutta ei pitkään aikaan. Mietin jo että voisiko kyse olla rintaraivareista ja lakkoilusta..? Luulin kyllä että ne tulisi vasta myöhemmin, tyttö siis nyt 2 kk. Tänään koko aamupäivän kieltäytyi ottamasta rintaa suuhun ja huusi vaan. Rauhoittui syliin, mutta kun yritin laskea sänkyyn niin huuto alkoi välittömästi. Kokeilin vaikka mitä imetysasentoja, ja lopulta tyttö suostui onneksi syömään vähän.. Onko kenelläkään muulla ilmennyt vielä rintaraivareita? Kun en jaksa uskoa että hampaitakaan nyt vielä olisi tulossa. Tyttö sai nimekseen Erin Nina Alma. Toinen ja kolmas nimi tulee suvusta :)
): Mä olen näin ymmärtänyt, että niitä lantionpohjalihaksia pitäis yrittää jännittää juostessa, ja ennenkuin aloittaa esim vatsalihasten tekemisen tai kyykkäämisen tai mitä vaan treenaamista... ...olenkohan hiukan neuroottinen..... Täällä edelleenki yöllä vedetään 2h välein safkaa 
. Mutta ihme kyllä ei ole hirveesti enää väsyttänyt. Kai sitä kuitenkin sen verran saa nukuttua, vaikka onkin pätkittäistä.... On toi poika vaan niin ihana ja nyt kun pahimmat mahapuruilut ohitte, niin melko tyytyväinen tapaus 
. Ollaan koitettu nyt hänen kanssa kyläillä enemmän, varsinkin vauvaperheissä. Ja kerran käytiin jo äiti-vauva-joogassa, mikä meni pojan kanssa tosi hyvin, vaikka olikin tunnin kuopus .... Niin ja siis palatakseni tuohon vauvakuumeeseen, niin hirveästi tekis tehdä tuolle pojalle pikkuveli tai sisko. Ja olen miettinyt, että olis varmaan järkevintäkin mun tehdä toinen putkeen kun ei mulla ole työpaikkaa mihin palata. Ja haluan kuitenkin jossain vaiheessa sen toisen. Lisäks haluan olla sen muutaman vuoden kotona kuitenkin, niin ei olis varmaan järkevää kahta kertaa lusia silleen pidempää aikaa kotona...?? . vois sanoa että ruuhka vuodet on meillä meneillään..mutta helpottaa varmasti kun löydän töitä tai viimeistään sitten kun esikko lähtee eskariin..toivottavasti löydän töitä ennen sitä :D
kyllä saa itkua pidätellä... Mutta pakko pysyä vahvana! Onneksi on ihanat hoitajat täällä <3
ja paljon voimia sekä äidille että pikkuiselle!. Eevi, niin eihän sitä tiedä millainen vauhtihirmu tuosta meidän pienestä isännästä oikein kehittyy, mutta nyt kun on vielä tuollainen paikallaan pysyvä, niin tuntuu jotenkin "helpolta" lapselta :). 
Toisaalta synnytyksestä jäi pieni trauma, ja en oo varma haluanko kokee sitä enää ikinä... Ja synnytyksestä palautuminenkin tuntuu vievän kauemmin mitä kuvittelin... Mies on kyllä vähän jo haaveillut pikkusisaruksesta, vaikkei vielä kyllä alettais tehtaamaankaan!