Ihan pakko kertoo, et toi on niin kiltti toi meidän hurtta näemmä. Mua vähä jännitti, et miten lie käy, kun tulee vauva taloon. Koiruus nimittäin pelkäsi lapsia kovasti ja räyhäs sitten niille aina.. ei voinu antaa yhdenkään lapsen tulla edes lähelle, ettei se rähise tai jopa haukkaa. Mut sit sisareni poika tuli alle vuoden ikäisenä kylään. Poika vei koirani lempilelun ja leikki sillä, mut tää koiruus vaan katteli vähän surkeana vieressä, et "mun leluuuh..." Varovasti koitti ottaa pois, mut kun ei nätisti sitä saanu, niin luovutti. Silloin olinkin kovin toiveikas, et ehkäpä se siitä.. se varmaan tajuaa, et toi on niin pieni, ettei sille saa rähistä.
Nyt sitten seurasin ilolla, kun koiruus meni pötkölleen pojan viereen lattialle, heilutti häntää ja pusutteli poikaa. Ja pojalla oli hauskaa. Poitsu jopa otti koiraa vissiin aika kipeesti karvoista kiinni, kun koira sit uikutti siinä mut ei elettäkään, et ois rähissy pojalle. Kiltti koira. :)