Helmikuun helmet

Se on muuten kumma juttu tuo imetys ja painostus siihen. Itsehän imetin ensimmäiset 1.5 kk täysin mutta sitten maidontulo vain loppui. Nyt ollaan menty korvikkeella ja kyllähän se ajatus mielessä käy, että olen huono äiti kun korviketta lapselleni joudun antamaan.
Mutta minkäs teet kun ei pysty niin ei pysty.
 
Bluerose: Voimia ja rohkeutta hakea apua. Yksin ei kenenkään tarvitse tästä elämästä selvitä! :)

Tättärä: kuulosti tosi hyvältä, että olet löytänyt juttuseuraksi samassa tilanteessa olevan toisen äidin. Tuo suurperhe-elämä on oikeasti varmaan asia, jota ei ihan pysty käsittämään yhden lapsen kanssa... Mutta tosi kiva kun jaksat täällä jutskailla meidän kanssa. Sulla todellakin on meille paljon annettavaa, sun juttuja on kiva lukea. Toivottavasti löydät sinäkin täältä jotain. :)

Sitten mulla olisi taas kysymys, jota pohdin... Onko täällä muita, jotka eivät ole tuttia vauvalle antaneet? Mä en ole antanut ja nyt on epävarmuus päällä. Pitäiskö sittenkin kokeilla?? Toisaalta tuo on kohta 2 kuinen... Tyttö vaan hanakasti lussuttaa nyrkkiä ja herkästi siitä sitten varmaan peukaloon siirtyy. Toisaalta tuntuu välillä hakevan pelkkää lohtua tissistä. Äh, vaikeaa...

Tuossa just imetin kunnes tyttö oksensi varmaankin koko mahansa sisällön mun syliin. Söiköhän se liian nopeasti tai jotain... Toivottavasti seuraava syöttö pysyis mahassa. Olen ihan sairaan väsynyt - olis ihana nukkua. Millonhan olen viimeksi nukkunut edes kahta tuntia putkeen... Sanoisin muuten olevani masentunut kun on aika huonot fiilikset mullakin, mutta toisaalta uskon, että tilanne helpottaisi heti jos saisin nukkua kunnolla. Tänään olin itseasiassa juttelemassa, mutta ei siitä mitään tullut kun tyttö karjui pää punaisena kainalossa.
 
Voimia  meemille myös, väsyneenä kaikki tuntuu vaikealta, ja se on itselle raskasta kun on kovasti itkuinen vauva, mutta kyllä se helpottaa kun toinen kasvaa.
Meillä kanssa joskus Venla oksentaa kaaressa kaiken mitä on syönyt, ja yleensä silloin kun on syönyt vähän väliä ns lohtutissiä yleensä seuraava kerta pysyy kyllä sisällä. Alkuun ei meillä huolittu tuttia ja meinasin jo luovuttaa mutta nyt viimesen kolmen viikon aikana jotenkunten oppinut syömään ja on hillinnyt sitä ylenmäärästä tankkaamista ja itsensä ylitäyteen syömistä. Ja itkujakin hillinnyt jonkun verran, mutta toki on paljon hetkiä jolloin ei kelpaa edes tutti..

Ja samaa mieltä tättärä olen kun meemi, sulla on paljon kokemusta ja tuot paljon asiaa ja mukava lukea aina sun kirjotuksia (kuten toki kaikkien muidenkin) että pysy mukana vain:)

Ja pakko hehkuttaa, meidän neiti kakkasi tänään itse, ilman apuja (paisti se ummetuslääke) Miten olo voikin huojentua näin paljon :)

 

Huomenta!

Ihan ensiksi, te olette kaikki niin ihania, että en minä täältä ole minnekään menossa, joskus vaan olen kade teille, joilla oikeasti on vain tämä vauva, eikä todellakaan sellaista kaaosta kuin meillä... Eilenkin ihan ajattelematta jätin Leevin lattialle ja menin hakemaan vaippaa Matille, joka riisui edellisen vaippansa niin eikös tuo jo ehtinyt ottaa ja potkaista pienempää. Onneksi siinä oli kaksi isompaa pelastamassa pienimmän hurjemmalta pahoinpitelyltä.

Tutittomuudesta, täällä nousee käsi. Meillä näistä viidestä vanhin on ainoa joka tuttia söi ja hänetkin opetti siihen mummu joskus neljän kuukauden ikäisenä, jotta voisi välillä hoitaa poikaa ja minä pääsisin "hurvittelemaan"... Eli siis minulla oli siihen aikaan maastojuoksua harrastava afgaaninvinttikoira ja veri veti koiran kanssa harkkoihin. Siis äitini opetti pojan tutille ja kyllä siitä sitten oli sekä hyötyä, kun yh;na silloin jouduin viemään tuon aikaisin hoitoon, mutta myös riesaa: Poika söi tuttia nelivuotis- syntymäpäiväänsä asti - sinä päivänä päätti olevansa iso. Että muut olkaa sitten tiukempia sen vieroituksen kanssa ettei käy kuten meillä. Seuraavalle (keskoselle) sairaalassa tarjottiin keskostuttia, mutta tuo ei koskaan oikein siihen lämmennyt ja kotona ei enää tutille opetettu vaan minä toimin huvi- ja lohtututtinakin tarvittaessa. Kun perhepedissä nukutaan niin eivät nuo tunnu niin kauheasti sitä lutkuttamista kaipaavan. Yöllä kun vauva itkeskelee niin nostan rinnan päälle ja siihen yleensä rauhoittuu nukkumaan.

Nyrkkejään kaikki ovat jossain vaiheessa lussutelleet (Leevillä juuri menossa), mutta ainakaan tähän mennessä kukaan ei ole peukkua imenyt ongelmaksi asti... Tuttia en ole viitsinyt antaa, mutta rinnan sijasta olen silloin, kun tiedän ettei ole nälkä, tarjonnut suuhun lutkutettavaksi harson kulmaa tai uniriepua. Toimisikohan meemi sama teillä, jos et halua tuttia antaa. Jossain vaiheessa noilla kaikilla kyllä on ollut omia "tutinkorvikkeita" esim. kakkosella konttausvaiheessa roikkui aina yksi hiirilelu hännästä suussa ja myös nelosella oli uniriepu sekä hiirulainen, jonka häntää imi, noin vuoden iässä ovat itse tavasta luopuneet.

Ja vielä nukkumisesta, nyt nuorimmainen nukkui suht hyvin tämän yön heräten vain pari kertaa nälkään, mutta tuo vähän isompi, kolme kertaa on tuossa heräillyt ja itkeskellyt ja noin tunti aina pyörimiseen menee. Tällä kertaa tosin itki pienemmällä volyymilla ettei isäänsä herättänyt. Nostin pojan toiselle puolelle  ihan siksikin, että halusin vähän nyt muuttaa näitä järjestelyjä ja päästä lähemmäs miestä, jos tässä vaikka joskus piristyisi ja saisi edes otettua tuota kädestä kiinni. Mutta kun on kaksi pientä lohduteltavana niin siihenhän se meni, että toista kättä tarvitsin vauvan taputteluun ja toisella silittelin Mattia ja siinä vaiheessa, kun nuo nukkuivat olin itsekin unten mailla. Ja kun viiden jälkeen sain molemmat kunnolla rauhoitttumaan niin isäntä olikin jo ehtinyt lähteä töihinsä kuten joka aamu.

 
Kiitos tättärä vinkistä!! Tarjosin nyt tuolle unirievun kulmaa ja se helpottikin tilannetta.  Vielä Mette ei kyllä osaa siihen tarttua niin, että saisi itse otettua sen suuhun. Tuo on se Vau:n jänis-uniriepu, jossa on se "pururengas", jospa tuo löytäisi sitten tuosta rievusta sen renkaan kunhan hampaita tehdään. Ihan heti en siis tästä tuttikauppaan lähde. :)

Ja se vielä piti sanoa tättärälle, että Leevikö siitä sitten tuli!? :) Aivan ihana nimi, tykkään tosi kovasti. Itsekin voisin tuon nimen pojalle antaa, mutta kun meidän sukuun ei niitä poikia synny. ;)
 
Niin, piti vielä sellasta kirjotella, että meillä nukuttiin poikkeuksellisen hyvin viime yö! Tai siis tyttö nukkui ja mä tietysti heräsin totutulla rytmilla kerran tunnissa kukkumaan... argh... Voiskohan syynä olla se, että ensi kertaa uskalsin laittaa kestovaipan yöksi?! Jos se tykkääkin mielummin sellaisen kanssa nukkua kun on niihin muutenkin tottunut. Yhdeltä kaverilta kuulin, että sen lapset nukkui paremmin kestovaipalla. Voi kunpa tästä saatais ratkaisu tai ainakin helpotus meidän unipulmiin.
 

Meemi: Leevi siitä sitten tuli, tarkemmin se Anselmikin vielä on mukana, eli Leevi Anselmi (mies ei antanut minun laittaa väliviivaa, ilkimys!) Tyttö vielä puhuu Anselmista jatkuvasti, mutta itse olen jo käyttänyt Leeviä.

Seuraavallekin on jo nimi valmiina, se on tyttö ja siitä tulee Magdaleena (arvatkaapa suostuisiko mies tuohon!) Kun se on minun lempilaulu: Magdaleena on pikkuinen tyttö , jolla on kutonen laulussa, Magdaleenalla on sukassa reikä ja suussa yhdeksän hammasta...

Ja minä muuten olen huomannut ihan saman, kestolla nukutaan paremmin!

 
Kyllä minä olisin ennemmin tutin, kuin kangasrievun kannalla. Jos kerran jotain pitää imeä, niin miksei sitten siihen tarkoitukseen tehtyä, oikeanlaiseksi muotoiltua esinettä, eli tuttia? En oikein ymmärrä, mikä tutissa pahaa on jos se helpottaa lapsen oloa, tuo lohtua ja helpotttaa myös äidin olemista, kun ei tarvitse itse huvituttina olla.

Meillä on päiväkodissa (isojen ryhmässä) rätin imijöitä, jotka imeskelevät sitten kaikki unilelunsa, hihansa ja paidankauluksensakin. Luulisi tutista olevan helpompi vieroittaa, kuin kankaasta, jota on aina saatavilla, kuiten peukkukin. Lisäksi tutti on helpompi pitää puhtaanakin, eikä siitä lähde lankoja, nukkaa tms.

Tutin tarpeellisuus riippuu varmaan pitkälti vauvan imemisen tarpeesta. Meidän tytöllä huomattiin voimakas imemisen tarve jo 5 vrk ikäisenä ja silloin annoin ensimmäistä kertaa tutin. Imu oli voimakas ja tutti pysyi suussa jopa koko yön, mistä oli yllättynyt. Muut pikkuvauvat, joita olen hoitanut, ovat tarvinneet jonkun harsontollukan naamansa eteen pitämään tuttia paikoillaan.
 
Neuvolassakin huomattiin tuo imemisen tarpeen voimakkuus, kun tutti heiluu suussa kokoajan. Tyttö on todella tyytyväinen, kunhan saa pitää tuttinsa. Hän tykkää leikkiä leikkimatollaan (5-viikkoisesta lähtien) jopa puolentoista tunnin jaksoja, kunhan on tutti suussa. Jos tutti putoaa, alkaa punnerrus. Enpä tuota vaihtaisi itkuisuuteen ja kärttyisyyteen, sillä uskon, että hänkin saa enemmän elämästä ja olemisesta irti ja oppii uutta, kun saa olla rauhallisin mielin tutti suussa. En tiedä, kuinka paljon on tutin ansiota, mutta meidän vauva ei itke ollenkaan. (No okei, ehkä maksimissaan 2-3 minuuttia päivässä ja vain jonain päivänä!)

En pelkää tuosta tutista vieroittamista. Uskon, että se sujuu ihan hyvin. Lapsillahan on muitakin siirtymäobjekteja lapsuutensa aikana ja kaikista niistä on jotenkin päästävä irti aina seuraavassa kehitysvaiheessa.

Minä siis liputan tutin puolesta, mikäli se vain vauvalle sopii, kaikkihan siitä eivät hyödy, mutta ne jotka hyötyvät, niin tutti suuhun vain.:D
 
Kiitokset Pajunkissalle ja Tättärälle tutti-kommenteista! Molemmilla hyvät, perustellut mielipiteet! :) Kertokaa muutkin mielipiteitä puolesta tai vastaan. Tunnen edelleen epävarmuutta... sisko ei ole lapsilleen tuttia antanut ja nuo ovat hyvin ilman pärjänneet, eivätkä ole jääneet rättejä imemään pidemmän päälle. mutta...

 
Meillä siis tutittomuus ei ole sinänsä mikään valinta, vaan vauvat eivät koskaan ole huolineet tutteja ja siksi sitten noita muita lussuttaneet, vähän niitäkin, kun olen imettänyt suht pitkään jokaista ja se imemisen tarve on tyydyttynyt siinä rinnalla, tuo Leevikin siis kun maatessaan rintakehän päällä ei lussuta mitään vaan ainoastaan joskus noita puruleluja ja nyrkkejään ollessaan hereillä. Meidän vauvoilla ei ole (minun esikoista lukuunottamatta) ollut mitään valtavaa jatkuvaa imemisen tarvetta vaan esim päivällä vaunuissa nukkuessaan ovat nukkuneet ihan hamuamatta mitään. Ainoa jolle jouduin jatkuvasti olemaan huvituttina oli se eka, jonka äitini sitten opetti tutille (minä en tuota saanut tuttia ottamaan vaan haki aina vain sitä rintaa). Pajunkissa on varmasti aivan oikeassa, jos imemistarve on  tosi iso niin silloin se tutti on helpompi kuin rievut ja lelut. Täällä tosin on tämä ongelma: imemistarve  on pieni, mutta läheisyydentarve suuri, eli jos ei nuku vaunuissa vaan sisällä niin minun on möllötettävä tässä vieressä.
 
Meillä mentiin aluksi ilman tuttia, mutta ihan vaan siitä syystä, kun poika ei sitä huolinut. Isänsä sinnikkään yrittämisen tuloksena tuo lopulta huoli tutin, mikä on kyllä huomattavasti helpottanut meidän elämää. Kasperillakin tuntuu imemisen tarve olevan suuri. Aiemmin halusi jatkuvasti rinnalle, vaikkei selvästikään edes ollut nälkäinen. Etenki yöt on nyt tutin kans paljo helpompia, tuo kun vaatii joko tutin tai rinnan lutkutettavaksi, että nukahtaa. Nyt on helppo laittaa tutti suuhun, jos Kasperi herää pian syötön jälkeen, ja tiedän ettei se oo nälkäinen. Samoin oon huomannu tutin tosi käteväksi, kun ollaan esimerkiksi kaupassa tai autolla liikenteessä - yleensäkin kaikissa tilanteissa, joissa ei oo ihan heti mahdollista imettää.
 
Käytiin tossa vaipanvaihdolla välissä ja siinä kelasin kirjoitustani ja kiiruhdin heti tänne tarkoituksenani lisätä pari asiaa, kun tarkemmin ajateltuani tuntui, että saatoin kirjoittaa tohkeissani vähän ajattelemattomasti tai tyrmäävästi, mikä ei ollut todellakaan tarkoitus, sillä jokainen tietää itse itselleen parhaiten sopivat jutut ja halusin vain kertoa, kuinka tyytyväinen itse olen omaan ratkaisuuni.

(Tulipa pitkä virke :D)

Mutta onneksi tättärä ei ollut närkästynyt kirjoituksestani. Kiitos siitä. :)

Tuosta tissillä olemisesta: meidän tirpunen syö vain neljästi vuorokaudessa; aamulla herättyään klo7-8, ennen päiväunia klo 11-12, päiväunien jälkeen klo 18 ja illalla ennen nukkumaanmenoa klo 21-22.

Silloin, kun syö, syö kunnolla ja paljon, että jaksaa sitten nukkua pitkät unet. Musta tuntuu, että vaikka maitoa tulee vauvan tarpeisiin nähden hyvin, ehkä välillä vähän liikaakin, niin sitä nousee aika hitaasti.

Tässä eräänä päivänä, kun itse olin päänsärkyinen ja yritin nukkua vauvan vieressä, mistä hän häiriintyi ja heräsi kesken uniensa. Yritin tuolloin antaa tissiä ja vauva imikin, mutta sitten oikean ruokailun aikaan maitoa olikin vähemmän kuin tavallisesti ja meillä meni loppuillan syömisrytmit ihan sekaisin, eikä illan viimeiselle ruokailulle riittänyt niin runsaasti maitoa, kuin olisi tarvittu, että vauva nukkuisi koko yön. Annoin sitten pakastimesta lypsämääni maitoa, jotta saatiin rytmi taas kohilleen. 

Meille siis sopii nuo isosti syömiset harvoin, joten parempi siksikin tyydyttää ylimääräistä imemisen tarvetta tutilla. En kyllä ymmärrä, miten vauvalle voi riittää tuo neljästi päivässä, mutta tyytyväinen tuo on ja tasaisesti kasvaa, ei koskaan itke nälkäänsä, eikä herää nälän takia ja pitkiltä unilta herättyäänkin naureskelee vain. Luulenpa kuitenkin, että vauvan kasvaessa joudutaan ehkä lisäämään syömistä.

Jaarin jaarin...tulipa taas selitettyä. :)
 
ja vielä...

(ei se pajunkissa pysy hiljaa nyt ollenkaan...)

Ensin meillä oli käytössä sellainen pieni vastasyntyneen mam-tutti, mutta vaihdettiin ainun anatomisesti muotoiltuun tuttiin, koska siinä on se rengas, josta aikuisen on helpompi ottaa kiinni, kuin pienestä nupista. (tosin siihen jää vauvan sormetkin kiinni ja tutti lähtee siksi suusta helposti. Toistaalta muotoilun ansiosta taas pysyy paremmin, ellei sitten satu ruhtaisemaan sitä käsin pois.). Nyt, kun tyttö on tottunut anatomiseen tuttiin, ei enää pidä niin paljon tavallisestä mötkylästä.
 
bluerose tsemppiä sinne. :) haleja!

meillä tohon tutin syöntiin sen verran.. Aatu syö tuttii melkeen vaan sillon kun mennään auton tai nukkumaan. iltasin kun poika menee sänkyn niin siellä se imee tuttia hetken ja sitten sylkäsee pois ja alkaa nukkumaan. nykyään lussuttaa nyrkkiä, oon koittanu antaa tuttii nyrkin tilalle, mutta ei kelpaa. mun mielestä tutitssa ei oo mitään pahaa, toiset antaa tutin ja toiset ei. meillä neuvollassa ei suositeltu ollenkaan tuttii ja sairaalassa sanottiin että ei he voi kieltää tutin antamista mutta eivät suosittele. koska se voi kuulemma hankaloittaa maidon juontii?! hmm.. ei meillä ainakaan oo siitä mitään haittaa ollu.

ja imetyksestä puhuitte täällä. mä imetin sen 1,5kk kunnes se maito loppu kuin seinään.. höh, harmitihan se mutta ei sille voi mitään ja itse olen päässyt sinuksi asian kanssa koska kukaan ei ole siitä motkottanu.. olin ihan varma että neuvolassa sanotaan asiasta mutta väärässä olin.. eihän sille mitään voi jos maitoa ei vaan tuu ja aatun mahavaivatkin helpotti kun lopetin imetyksen.tai no se loppu.

ja sitten vielä tättärälle: mun mielestä on tosi hianoa että jaksat tollasen lapsi katraan kanssa, ei varmaan oo helppoo.. sulta saa muutenkin tosi hyviä neuvoja täällä. KIITOS! :)
 
Täällä taas tämä yksi "taustalueskelija". Pakko kommentoida kun välillä joku kommentoi "niin samanlaisesta lapsestaan" niin meillä on Pajunkissan kanssa kyllä niin samanlaiset tyttöset ja siis tuohon tuttikeskusteluun voin antaa puoltavan ääneni, meidän neiti oppi ja "halusi" sen tosin jo päivän ikäisenä. =) Raskausaikana sovittiin miehen kanssa, että tutti annetaan jos vauva sen tarvitsee. Ei opeteta siihen mutta ei pakolla olla ilmankaan ja näin siinä sitten kävi ja tyytyväinen olen ollut että "periksiannoin" heti.

Sairaalasta saatiin tuo anatominen tutti, joka kelpasi tuolloin hyvin, mutta kun kotona annettiin mam-tutti, niin eipä enää tyttö huolinutkaan anatomista, joten suoralla mennään..tutti on "lohduttajana" kun tuota pierettää, oppi jo pienenä päiväunillaan (jotka nukkuu sisällä melkein aina vatsallaan) vetämään tutin takaisin suuhunsa kun vatsaväänne oli tulossa ja aina mahtavan paukun jälkeen tutti taas tipahti posken viereen. Imeminen kun auttaa suolen toimintaan, niin ei ole sitten tarvinnut tuota rintaa imeä vatsantoiminnan takia. Lisäksi tutti on suussa oikeastaan aina kun nukahtaa, mutta tipauttaa rentoutuessaan ja jos meinaa herätä niin vaipuu samantien takaisin uneen kun tutin laittaa takaisin.

Niin tuo samankaltaisuus ennenkaikkea siksi, että meilläkin syödään harvemmin ja isosti sitten. Itkua kuuluu oikeastaan vain silloin kun pitää puhdistaa nenä tai loukkaantumisitkua jos luvattua tissiä ei anneta "tällä sekunnilla", kun sen sitten saa niin väläyttää yleensä vielä ison hymyn ennen kuin alkaa imeä, tulevaisuutta odotellessa kun jo nyt tuollainen tahto =D

Nyt meillä mennään ruokailutahdilla:(ikää 2kk torstaina) iltasyöttö 20-21, jonka jälkeen nukahtaa ja herää 05 syömään. Sitten mennään 09 jolloin syö ensin toisen, seurustelee noin tunnin ja yleensä tulee kakka ja sitten syö toisen ja nukkuu 2-4 tuntia. Vielä syö tuossa välissä yleensä 2 kertaa ja nukkuu vielä "toiset" pitkät päikkärit ja kakkaa alkuillasta. Tällä rytmillä ollaan menty jo kuukauden verran eikä syömisrytmi ainakaan ole hidastanut kasvua > n. 300g/vko emoticon

Hereillä ollessaan neiti sitten hymyilee ja seurustelee ja joskus saattaa vain löhöillä ja seurata sivustakatsojana muiden touhua. Nyt kun on alkanut jumppamatto/leikkikehä kiinnostaa ja siinä sitten ihmettelee maailman menoa =) Yksi lempitouhuista on ehdottomasti peiliin tuijottelu kun äiti harjaa hiuksia, jotka tuolla ovatkin jo yli 5cm pitkät!!!

Vielä palatakseni tuohon tuttiasiaan, niin eihän se todellakaan kaikilla toimi, mutta varsinkin lyhyitä pätkiä nukkujilla voisi löytyä apua, jos tutti rauhoittaisi takaisin uneen kuten meillä, niin ei ehdi sitten herätä ensimmäisestä "häiriöstä". Ja luopumisesta: siskontyttö söi tuttia aina nukkuessaan sisällä (ulkonanukkuessa ei tarvinnut) ja nukkui 3viikkoisesta 20-08. Noin vuoden iässä tutti oli enää merkki nukkumaanmenosta ja jäi itsestään pois..toivottavasti noin menisi sitten itselläkin mutta vielä en sitä viitsi murehtia =) 
 
Pajunkissa, mä en usko sua enää ollenkaan :D Eihän tuommosia vauvoja ookaan, syö muka harvemmin ku mulla on kädessä sormia ja lopun ajan melkein nukkuu yhtä soittoa :D Ihan uskomatonta. Menikö teidän rytmi ihan itsestään vauvan tahdosta tuollaiseksi vai oletko jotenkin auttanut siihen?

Ei sillä, en valita. Olishan se joo kiva joskus nukkua kunnolla, varsinkin nyt kun Aleksi ei anna mun enää nukkua aamulla ollenkaan. Juu, sitteri ei meillä auta. Mutta eikös vauvan kanssa elämän "kuulukin" olla tällaista. Pajunkissamaiset vauvat ovat kuitenkin aika harvassa. Vaikka olenkin hetkittäin kateellinen näistä "erikoistapauksista", niin tykkään kyllä tästäkin. Väsymys on välillä ihan kamalaa, eikä mistään tule mitään, mutta koska se ei ole 24/7 vaivaava ongelma niin otan ilon irti tästä vaikka väkisin. Mun mielestä sekin on aika mahtavaa, että Aleksi edes erottaa yön ja päivän toisistaan.

Tutista, meillä on vähän käytössä. Harvoin hereillä ollessaan sitä kaipaa, yleensä jos tarvitaan tuttia niin päiväunille käytäessä. Silloinkin jossain vaiheessa sylkäsee kauas pois lopulta itse. Olen Pajunkissan kanssa samoilla linjoilla tutin käytöstä.

Nyrkin lutkutamisesta, se on tärkeä kehitysvaihe! Vauva opettelee viemään asioita suuhunsa. Aleksi ei aina edes ime, vaan nuoleskelee ja jäystää ikenillään. Sattuu muuten melkoisesti, jos onnistuu viemään sormen sinne, hampaita odotellessa...

Meillä ilmeisesti tiheän imun kausi menossa. Päivä ja viime yö oli sen mukainen. Eli en salille ole vielä päässyt, enkä muutenkaan "uskaltaisi" lähteä ennen kuin päivärytmi on kunnolla palautunut. Päiväunet hiukan vielä sekaisin viime viikon jakuvan reissaamisen ja sisällä olon takia. Viikonlopuksi kai lauhtuu pakkanen, toivottavasti. Vaikka on tämäkin ollut kivaa kun on saanut pidellä Aleksia sylissä koko ajan, tänään päikkäritkin on toistaiseksi nukuttu sylissä. Reissussa kun en hirveästi saanut olla Aleksin kanssa, sukulaiset aina omii pojan :) Välillä kyllä huijasin, että nyt on ruokailuaika, että sain taas Aleksin takaisin omaan syliin ;)

EDIT. Ai niin, nuhaa on vähän vieläkin, ny jo yli kaksi viikkoa :/ Käytin lääkärillä, mutta korvat ja keuhkot puhtaat, joten niistellään ja odotellaan. Paranemaan päin jo, joten eiköhän se räkä kohta jo lopu.
 
Jee! Täällähän tulee tosi hyvää tutti-keskustelua. :) Mun on jotenkin tosi vaikea arvioida onko tuolla suuri imemisen tarve kun ei oo muista vauvoista niin tiivistä kokemusta... Jotenkin tuntuu, että iltaisin ja kivuliaana sillä on aika kova tarve tuohon imemiseen... Onnistuiskohan se jos tuttia antaisi vain joissain spesiaalitilanteissa, kuten just kivuliaana? Tuossa Pajunkissa jo mainitsikin, että heillä on Ainun anatomisesti muotoiltu tutti. Mites muilla, mitä tutteja? Silikonisia vai luonnonkumisia?

Ja tosi kiva kun se Pajunkissa ei pysy hiljaa...! ;)

Kiitokset kaikille kommenteista ja Pikkunipsuttimelle piti vielä sanoa kiitokset tsempeistä. :)
 
Pääskynen :D

En ole mitenkään erityisesti vauvaa ohjannut tähän rytmiin, mutta kun tytöllä ei tunnu erityisemmin olevan nälkä, niin en ole tyrkyttänyt tissiä useammin. Nämäkin syötöt ovat vain "mun päätöksiäni" siitä, mikä on hyväksi. Täytyyhän ihmisen nyt joskus syödä!

Välillä, kun tuo päivä- tai myöhäisiltasyömisaika lähestyy ja vauva alkaa olla valmis unille, jopa myöhästyn tuosta syöttämisesetä: tyttö vain simahtaa uneen ja sitten saan herätellä, että äläs nyt kulta vielä nuku, kun syödä pitäisi ensin. :D

Kolme ensimmäistä viikkoa vauvalla oli sellainen rytmi, että nukkui muut ajat (söi 4-5h välein), mutta oli hereillä 23-02. Sitten kolmeviikkoisena eräänä iltana, kun sattui olemaan hereillä jo vähän aiemmin, annoin ensin tissiä, mutta koska vauva vaikutti halukkaalta syömään enemmän, sulatin pakastimesta kunnon satsin maitoani ja vauva söi senkin ja nukahti. Nukkui sitten aamuun asti ja siitä lähtien on ollut tämä rytmi.

Olen odottanut sitä tiheän imemisen kautta, mutta likka on kohta 10-viikkoinen, eikä sitä ole tullut. Ilmeisesti lisätilauksia ei tarvita, vaan maitoa tulee sopivasti. (Sitä on myös pakastimessa, sillä joinain päivinä on ylituotantoakin.)

Luulen myös, että tuolla tutilla on osuutta meidän mahtaviin yöuniin (9h). Kun vauva havahtuu yöllä, ei sille tule ensimmäisenä mieleen syöminen, kun on tutti, mitä imeä. Olen luottanut siihen, että niin kauan, kuin jatkaa unia tutin voimin, ei ole tarpeen nousta syöttämään. Me heräämme vasta sitten, kun on levätty tarpeeksi ja uni loppuu. Silloinkaan ei herätä nälkäisenä itkun kanssa, vaan vauva alkaa ähistä ja jutella kehdossaan. Kun sinne kurkkaa, tapittaa suoraan silmiin ja naureskelee.

Mutta voitte uskoa, että luettuani muiden valvomis- ja heräilyjuttuja, osaan olla niiiiiin kiitollinen vauvani hyvistä unenlahjoista. Osasin niitä vähän odottaa, sillä olen itse ollut samanlainen vauva, nukkunut kahdeksasta viiteen päivin öin heti alusta lähtien.
 
Kiitti meemi :)

Niin, katsokaas, mullahan tätä aikaa piisaa. :)

Välillä vaan hävettää kirjoitella näitä juttujani, kun vaikuttaa siltä kuin täällä vain jotain nukkevauvaa hoitelisin huvikseni, kun muut on koko rahan edestä äitejä.

Meemi: miksi tutin käyttö pitäisi rajoittaa speciaalitilanteisiin jos vauva sitä haluaisi imeä enemmänkin? Kyse on kuitenkin pikkuvauvasta, ei taaperosta saati leikki-ikäisestä, joiden kohdalla on sitten eri juttu. Itse ajattelen niin, että kun kyseessä on noin pieni vauva, joka ei vielä osaa oikein tehdä muuta, kuin imeä, niin imeköön, kun siitä tulee hyvä mieli. Siten, kun lapsi on isompi, tutin käyttöä vähennetään siten, että sitä syödään vain nukkumaan mennessä tai esimerkiksi lohduksi, jos on tullut päälleen rappusia alas ja on iso itku. Uskon, että tutin imeminen vähenee itsestäänkin sitten, kun vauva oppii uusia asioita ja taidot karttuvat.

Noh, nyt poistun täältä hetkeksi lämmittämään uunia ja tekemään viikkosiivousta. Heippa!
 
Aivan uskomaton tuo Pajunkissan tyttö. :) Mutta kiva lukea helpoistakin vauvoista. Ei sillä, että tämä omakaan vaikeimmasta päästä olis. Mutta oishan se tosiaan kiva nukkua joskus katkeamattomat yöunet.

Tuteista vielä. Kasperilla on Ainun anatominen, silikoninen tutti. Mikään muu ei kelpaa, vaikka kokeiltu on kyllä tutteja jos jonkinlaisia. Noissa tuteissa tuota silikonista versiota ei oo kyllä enää yli kuuden kuukauden ikäiselle tarjolla. Toivottavasti Kasperi hyväksyy sitten sen luonnonkumisen tai jonkin muun tutin, jos vielä tuttia tarvii.

Tuota nyrkin imemistä meilläkin on. Ja voi taivas tuota kuolaamisen määrä. Eilen jo epäilin, että murulle on hampaita tulossa, kun kuolaamisen lisäksi tuntuu tarttuvan ikenillä hanakasti kiinni rintaan (auts) tai tuttiin. Saas nähdä. Toivottavasti ei kuitenkaan ihan vielä hampaita tee.

 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top