Helmikuun helmet

Se mua ihmetyttää tossa DDS Juniorissa, et miks netissä lukee eri annostusohje, ku itse purkin kyljessä. Verkkoapteekin sivulta ku vaikka kattoo, niin annostusohje on 1/2 tl 1-3 kertaa päivässä. Purkissa taas ohje 1/4-1/2 tl kerran päivässä. Ja lukee vielä,et annostusta ei saa ylittää.  Ite annan vaan tuon 1/2 tl kerran päivässä, vaikka netin ohjeen mukaan vois antaa sen kolmeki kertaa.. ihme juttu. Pitäs melkeen ottaa selvää tosta.
 
 Ja tämä ohje midsonan sivuilla:

¼ - ½ tl (n. 1 g) jauhetta sekoitetaan n. 5-20 ml haaleaa vettä tai rintamaitoa 1-3 kertaa päivässä. Säilytys jääkaapissa.

Eli hyvin voi sekoittaa pienenpäänkin määrään. Se 30-50ml on aika iso määrä vaikka lusikalla antaa, enkä ite es viiti juottaa vettä nii paljo vauvalle.
 
täytyy käydäkin katsoo jos tuota dds junioria sais Live-liikkeestä...hmm...

mä olen huono myöntämään mitään, mutta nyt musta tuntuu että mä alan olee ite aika pohjalla...en tykkää hakea apua, kun olen aina "ajatellut muiden parasta, itelläni ei niin väliä..." - ajatuksella

tuntuu pahalta sanoa mutta en koe vieläkään olevani äiti, mulle on luonnollista että hoidan lasta ja olen hellä ymsyms...mutta mulla ei ole mitään tunnetta lasta kohtaan...siis ihana tuo on ja äidiksi kutsun kun hänelle puhun...en tiedä onko normaalia, mutta en enää tiedä mitä tehdä että saisin edes pienen tunne ryöppäyksen...ehkä on jotain käsittelemättömiä asioita joita en itsekään tiedä, jonka vuoksi olen niin sulkeutunut...mutta...ehkä pitäisi jutella neuvolassa..mutta jotenkin en voi..tuntuu että neuvolantäti on "liian" läheinen..tää on ainoo paikka missä oon nyt kirjoittanut tästä...

nyt mietin pitkään, peruutanko vai lähetänkö tämän viestin...kai sit lähetän, on ehkä parempi edes jonnekin saada sanotuksi...tulee edes "ääneen" myönnettyä...eikä sisäl patoutua..
 


Bluerose mun mielestä oot älyttömän vahva kun pystyt sanomaan ääneen noinkin "kiperän" asian. Mun mielestä sinun kannattaa puhua asiasta neuvolassa mahdollisemman pian, se varmasti helpottaa sua itseäsi tosi paljon. Oletko puhunut sun tunteista miehellesi?



 
Bluerose , hyvä että otit asian puheeksi. Älä ole yksin tuollaisten ajatusten kanssa. Yritä puhua neuvolassa asiasta. Ettei olisi synnytyksen jälkeinen masennus meneillään?

Kovasti voimia sinulle.
 
RK78  olen puhunut tai ainakin yrittänyt, mutta en tiedä mitä se on sisäistänyt asioistani..mieheni siis...

Fearsome olen itsekin miettinyt että olisiko synnytyksen jälkeinen masennus kyseessä, mä olen ihminen joka näyttä ulos päin aina iloiselta ja hyvin voivalta, joten kukaan ei edes pysytisi epäilemään tunteitani sisälläni..sillä en niistä puhu, eikä kukaan edes kysy kun miksi kysyä kun olen niin hyvä kuntoisen oloinen...
Olen miettinyt että ehkä osa syyny voisi tähän olla...sektio - lapsen ennenaikainen synnytys ja imettämättömyys(vai miten se kirjoitetaan)...

ehkä mä pääsen asian kanssa eteen päin...onneksi on edes tämä palsta, sillä ilman tätä tuskin saisin purettua asiaa mihinkään...mitenkään...runojakaan kun en ole aikoihin kirjoitellut...niihin purin ennen tunteeni...
 

Bluerose, varmaan tuossa tosiaan on vaikutusta ennenaikaisuudella ja sillä, että raskaus jäi tavallaan kesken, tulikin äidiksi kesken kaiken. Itsekin muistan miten rankkaa se oli. Varmasti tekisi hyvää ottaa asia puheeksi vaikka siellä neuvolassa, jos oma "täti" tuntuu liian tutulta ja läheiseltä niin kuitenkin hän varmasti osaa neuvo miten edetä ja minne pääsisi purkamaan mietteitään.

Olen hieman miettinyt omia seksivastaisia ajatuksiani ja minulle teki tässä hyvää, kun puhuin erään toisen joulukuussa viidennen lapsensa saaneen äidin kanssa ja meillä on molemmilla aivan sama tilanne - rankat raskaudet, seksikielto raskauden puolivälistä lähtien ja sitten vielä erilaisia karikkoja ja sairasteluja tässä vauvan ensikuukausien aikana... Eli likipitäen yhtä pitkät selibaatit jo menossa ja samoja ajatuksia, joita puimme keskenämme... Meillä "suurperheissä" saattaa tulla tällaisiakin yllättäviä vaiheita, se että on monta huonosti nukkuvaa ja sairastelevaa ja muutenkin päänvaivaa tuottavaa tenavaa tuo ihan omanlaisia haasteita kaikille elämänalueille. 

Nyt kun vielä saisin aikaiseksi kysyä mieheltä mitä mieltä hän on siitä kierukasta - minä en oikeasti halua sitä, kun aiemminkin se on muuttanut kuukautiset kivuliaammiksi. Toisaalta totta puhuen, kun tätä ikää alkaa olla ja vaikka sanoin, että lapsiluku olisi toistaiseksi täynnä niin silti tuntuu siltä, että haluaisi mennä tjot linjalla, kun kyllä se kuudes vielä olisi haaveissa. Siis kun tässä aika kuluu ja se teoreettinen seksimahdollisuus joskus toteutuu. Ensin nuo meidän kaksi heräilijää kyllä pitää saada nukkumaan, jotta antavat meidän ensin hieman levätä, nimittäin tällä hetkellä ei tunnu seksi olevan kyllä miehenkään mielessä... 2v nimittäin valvottaa meitä molempia ja lisäksi vauva minua. 

Joo, eipä tässä taas mitään sen kummempaa ollut, kunhan höpisen omiani. Pitänee taas antaa palsta muille, joilla on oikeaa asiaakin.

 
Bluerose on tosi hyvä että laitoit viestisi tänne. Täällä olet kuitenkin anonyymi, ja jos meistä jostakin voi olla sulle jotain apua, niin hyvä. On oikeasti tosi hyvä että uskallat myöntää missä mennään, ja hae oikeasti apua. Ettei asia jää paisumaan ja painamaan mieltäsi pidemmäksikin aikaa. Varmasti tuolla kesken jääneellä raskaudella, ja silläkin ettei imetys onnistunut on vaikutuksensa. Mä olen itse kokenut suurta huonommuutta siitä etten ole aiempia lapsiani imettänyt ja nyt ajattelin että nyt todella yritän vaikka mitä että se onnistuisi. Mutta, eipä onnistunut taaskaan. Pulloruokinnassa on, vain tipan saa multa aina ennen pulloa. Tai enhän määrää tiedä, mutta vähäistä se on. Ja pakko se on myöntää että se mua harmittaa. Tunnen olevani epäonnistunut. Mutta eihän se niin oikeasti ole. Ei sinullakaan sitä yritän tässä sanoa.
Hae ihmeessä apua ja koita saada selvitettyä mistä kaikesta tilanteesi johtuukaan, että asia ei enää myöhemmin vaivaisi.
Omasta lapsuudesta nousee myös ylös asioita näin äidiksi tultaessa. Ei tarvita mitään ihmeellisiä asioita, mutta ne rupeavat pyörimään mielessä. Voimia sinulle! Olet hyvä äiti joka tapauksessa, vaikka nyt tunne on vähän hakusessa.
Toivottavasti en kuulosta kovin sekavalta tai töksäytellyt..

Ja tättärä;  miksi sanot niin usein että annat tilaa niille joilla on oikeasti jotain sanottavaa? Sulla on mun mielestäni tosi paljon sanottavaa ja annettavaa meille täällä! Älä vähättele itseäsi!

Ja lopuksi kysynkin taas teiltä viisaammiltani: mitä olette mieltä kun meillä siirryttiin siihen almiron korvikkeeseen maitoallergia-epäilyn vuoksi. Tilanne rauhoittui kuin seinään, mutta nyt babylla on taas vaivoja. Ei lainkaan niin pahoja kuin aimmin, mutta ilmaa kertyy vaivaksi saakka eikä taaskaan oikein nuku päivällä. Ei lainkaan itke niin paljon ja on kyllä tyynempi mutta tuo ilmaongelma ja se ripulikin jatkuu aina vain. (eilen illalla kunnon myrkynvihreä haiseva lasti joka imeytyi lähes kokonaan vaippaan) Me annetaan disflatyliä ja sitä DDS junioria sen korvikkeen lisäksi. Ja tietty pakollisen d-vitamiinit jekovitina. Imetän edelleen sen vähän minkä multa saa. Lääkäri sanoi että imetys seis nyt täksi aikaa, mutten ole totellut koska tiedän että loppuu sitten kokonaan, pumppaus ei mulla onnistu. Voisiko se rintaruoka kuitenkin olla syyllinen noihin vaivoihin, vai mitä tekisin? Olen taas jo vähän epätoivoinen. Ja väsynyt.

En lukenut taaksepäin edellisiä viestejä, joita mulla lukematta vaikka kuinka. Vain tämän vikan sivun lukaisin. Siksi ei kommentteja nyt muille..
 
Rohkeaa Bluerose!
Sun on kyllä kerrottava noista ajatuksistasi jollekin ammattilaiselle! Jos et neuvolassa uskallapuhua, niin varaa aika tuntemattomalle lääkärille.

En usko, että ajatuksistasi on vauvalle mitään haittaa, kun hän kuitenkin saa hellyyttä ja hoivaa, mutta sinulle itsellesi on! Toivon, että saat kerättyä rohkeutesi ja pystyt hakemaan apua, ettet jää paitsi näistä ihanista tunteista, joita toivoisin myös sun saavan kokea.

Itse olen myös aikanaan kärsinyt monta vuotta masennuksesta, josta tiesi vain kumppanini. Olin välillä niinkin huonossa kunnossa, etten pystynyt käymään koiran kanssa lenkillä, kun en pystynyt päättämään, mihin suuntaan lähden ovesta ja lopulta päädyin istumaan eteiseen moneksi tunniksi miettimään ja itkemään. En katsonut autoja ennen tien ylittämistä, koska se ei ollut tärkeää...Siitä huolimatta kukaan ei nähnyt sitä minusta, koska olin aina seurassa niin iloinen ja vilkas. Eikä se ollut teeskentelyä, mutta kun pääsin omiin oloihini, romahdin.

Silloin vaikeinta avun hakemisessa oli juuri se, ettei tila näkynyt ulospäin. Olin 26-vuotias ja koulun terveydenhoitaja arveli mun verensokerin vain heittelehtivän, kun "en ehkä muistanut syödä säännöllisesti". JUST! Ihan kuin olisin jotain teiniangstia ollut valittelemassa, kun kerroin toivovani joka päivä, että bussi ajaisi päälleni. En vain osannut kertoa sitä uskottavasti. Lopulta jäin ilman apua, vaikka yritin sitä kahdesti hakea. Harmittaa kuitenki jälkeenpäin, että kärvistelin 7 vuotta enkä vaatinut itselleni kunnon hoitoa. Toisinaan maksan edelleen noista vuosista, kun elämän pienien vastoinkäymisten kohdalla meinaa vanha tuttu musta mörkö vyöryä päälle.

Voimia sulle Bluerose! Enkä nyt toivota voimia selviämiseen omin avuin vaan voimia avun hakemiseen!
 
Tervehdys kaikille täällä. Olen yhden jouluvauvan äiti ja tämän palstan taustaseurailija ollut alusta asti. Nyt tuli pakottava tarve kirjoittaa ensimmäisen kerran Bluerosen kommentin takia. Sain itse ensimmäisen lapseni 11.12.2010, jonka jälkeen tuli masennus. Itse en tätä heti tunnistanut, mutta olo ei tuntunut normaalilta. Tunteet vauvaa kohtaan olivat olemattomia, josta seurasi valtava syyllisyys ja itkin jatkuvasti. Ihmettelin, että tätäkö tämä nyt on. Lasta oli kuitenkin toivottu pitkään ja raskaaksitulo ei ollut itsestäänselvää. Lopulta sain (mieheni potkimana) aikaiseksi soittaa neuvolaan, jossa sain puhuttua tunteistani. Neuvolassa asiaan suhtauduttiin erittäin hyvin ja asiallisesti. Itsellä olo alkoi helpottamaan heti tämän jälkeen. Oli helpotus saada ololle joku selitys ja tieto että apua on saatavilla. Nyt oloni alkaa tuntua taas normaalilta ja vauvakin on tullut läheisemmäksi. Nautin yhteisestä ajastamme aivan eri tavalla kuin koko 2,5 kuukauden aikana. Suosittelen siis lämpimästi neuvolan puoleen kääntymistä. Helpottavaa on, että et ole ainoa joka miettii tuommoisia asioita. Toivottavasti tästä oli jotain apua ja olosi alkaa pikku hiljaa parantua.
 

Kun kävin lopputarkastuksessa juttelin lääkärin kanssa masennuksesta ja imetyksestä.
Meillä neidin kanssa imetys on ollut yhtä käden vääntöä ja olen itkenyt monet itkut asian takia ja ollut huono äiti ja kaikkea mahdollista. Imetän sen minkä neiti imee ja loput annan pullosta ollaan menty näin koko ajan.
Neiti ei ole ollut ollenkaan täysimetyksellä.
Olen jutellut asiasta miehelle ja neuvolassa mitä itse tunnen.  Nyt alan päästä osaimetyksen kanssa tasapainoon ja en syyllistä itseäni. Puhuminen auttaa pitää vain uskaltaa kaikista vaikeinta itselleni on puhumisen  aloittaminen.
Bluerose Olisiko täysin vento vieras ihminen nyt kaikista paras vaihto ehto kenelle voisit puhua?

Lääkäri sanoin mulle että moni äiti ei uskalla sanoa rehellisesti mitä tuntee kun väsymys on. Ei tarvii jaksaa aina olla reipas ja iloinen. Itse syyllistyn tähän turhankin monta kertaa. Pitäisi osata olla rentona ja nauttia myös omasta ajasta päivittäin.

Voimia kovasti Bluerose!
 
jokaisen vastauksessa on jotain mikä jollain tavalla on niin mua ja koskettaa mua, etenkin Satsuman teksti sai kyynelehtimään...siinä oli asioita kuin omasta suustani...ongelma on juuri siinä, kun en uskalla aloittaa puhumaan asiasta, että saatan olla masentunut, kun haluan olla se vahva ja hoitava osapuoli..itse tiedän asian, mutta kukaan ei usko mua jos sanon, sillä olen niin valoisa ulospäin...siis kavereista & ystävistäni...olen yrittänyt ns. vihjailla, mutta kaikilla on aina omat vastauksensa..."se menee ohi kyllä" on yleisin vastaus asiaan ku asiaan. On helpottavaa kuulla tosiaan etten ole tämän asian kanssa yksin.

RK78 luulisin että täysin tuntematon ihminen pitäis olla, mutta kun olen pari kertaa käynyt puhumassa, sulkeutuisin...en osaa puhua läheisilleni tunteistani, kun en halua huolestuttaa ketään.

Sen olen oppinut kyllä sanomaan jos olen väsynyt...ja sitä olen myös, sillä poika ei nuku päivisin kuin 40min sykleissä ja saattaa sitten valvoa jopa parikin tuntia...itse ei ehdi samaan aikaan lepäämään kun poika nukahtaa...illalla poika nukahtaa 7-9 maissa, nukkuu 3-5 tuntia jonka jälkeen 1-2 tunnin välein herää...

kokeilin tuossa imetystä ja söikin rinnasta, mutta oksensi sitten kaiken ulos, joten en toista kertaa kokeile...samallaille kävi sairaalassakin..siis mulla tulisi maitoa, mutta se ei oikein taida sopia, ehkä omista bakteerimaitoa...

mun täytyy vissiin sitten soittaa aika jollekin lääkärille..mutta kun ei oikein huvittaisi puhua ajatuksistani kellekään....

ajatus katkes kun vein pojan nukkumaan sänkyynsä välillä emoticon
 

Bluerose, hae tosiaan apua tilanteeseen...

Ymmärrän kyllä täysin tunteitasi, oma tilanne on aikalailla sama, itselleen ei koskaan missään tilanteessa (raskausaikoja lukuunottamatta ja silloinkin ajattelen aina ensisijaisesti odottamaani lasta) osaa, kehtaa tai edes halua hakea apua vaikka olisi pää kainalossa. Lapsilleni sen sijaan olen vaatimassa oikeutta ja hoitoa aina heti paikalla, minulla taitaa olla päinvastainen ongelma itseni kanssa, usein olen vain ja ainoastaan ÄITI ja lehmä (viittaa vain siihen että imetän). Ja juuri nyt ei taas oikein muu kiinnosta. Viikonlopun aikana tuon toisen tuoreehkon viisikon äidin kanssa käymäni ajatustenvaihdon perusteella päätin, että katsotaan nyt vielä vähän aikaa ja jos ei tämä muutu niin pitää koittaa miettiä minunkin mitä tehdä.

Mitä meidän tilanteeseen tulee niin sanoisin, että kyllä tällä hetkellä kaikkein suurin ongelma on ihan puhtaasti väsymys, kun jostain syystä tosiaan tuo meidän 2v on alkanut herätä öisin ja valvoa pitkiä pätkiä ja tietysti hänen valvomisensa menevät vauvan kanssa ristiin... ja poika saattaa huutaa suoraa huutoa liki tunninkin eli siinä ei sitten nuku kumpikaan vanhemmista (en käsitä lasten unenlahjoja, nuo eivät KOSKAAN herää vaikka toinen vieressä huutaa naama punaisena!)

Km70, tulee käytettyä tuota kökköä ilmaisuani aina silloin, kun tuntuu että vain höpisen jotakin ihan asioiden vierestä eikä osaa kommentoida meneillään oleviin asioihin, niinkuin nytkin oli tämä Bluerosen pohdinta alla ja sitten minä höpöttelen omiani väliin ihan jostain sivuraiteilta.

Blueroselle ja muille masennuksen ja muiden onhelmien kanssa painiville todella paljon voimia. Joskus suurinta voimaa on se, että tunnustaa itse itselleen heikkoutensa ja uskaltaa kysyä apua ja se jos jokin on kyllä vaikeaa.

 

Nyt laitan toisen viestin tähän perään kun hyppään toiseen aiheeseen. Tähän minun "mieliaiheeseeni", heh heh. Eli allergioihin.

Km: Se rintaruoka voi hyvinkin olla syyllinen vauvan oireiden palaamiseen. Millaisella ruokavaliolla olet? Jos itse olet ihan normiruoalla etkä ole karsinut esim. ihan ilmeistä allergeenia, maitoa omasta ruokavaliostasi se maitoallergeeni tulee valitettavasti rintamaidosta läpi ja saa herkällä lapsella oireet aikaan. Eli kun allegialasta imettää pitäisi omasta ruokavaliosta poistaa kaikki, mille lapsi on allerginen ja joskus se on kyllä tooooooosi pitkä lista (nimim. minulla oli sentään kuusi sallittua ainesta koko ajan.)

Vihreää kakkaa muuten voivat kuulemma aiheuttaa myös runsaat ilmavaivat (toiselta palstalta opittua!)

Joo, nyt on kyllä mentävä välillä hörppäämään kahvia.

 
Rohkeaa ottaa näin vaikea asia puheeksi, Bluerose. Kyllä sun kannattaa mennä jollekin ammattilaiselle puhumaan. Vaikka kynnys on korkea niin asian puheeksiottaminen helpottaa. Mun mielestä oot ottanu jo ison askeleen, kun oot myöntänyt ongelman itsellesi ja muille. Meillä mennään aika samankaltaisella rytmillä kuin teillä, joten tiedän kuinka väsynyt varmasti olet. Siksi soisinkin, että saisit nauttia myös näistä ihanista tunteista, mitä vauva tuo mukanaan. Ne auttaa jaksamaan.

Mitä tulee tuohon imettämiseen. Mua niin ärsyttää tän hirveen imetyspropagandan toinen puoli. Hyvähän se on, että kerrotaan imetyksen eduista, tietysti. Mutta ei oo kenenkään etu, jos imetyksestä muodostuu joku pakko. Aivan liian moni äiti tuntee ihan turhaan syyllisyyttä, jos imetys ei jostain syystä onnistukaan. Kyllä ne vauvat korvikkeellakin kasvaa, eikä yksittäisestä vauvasta voi sanoa, mihin hänen elämässään on vaikuttanut imetys tai imettämättömyys. Niin että sen syyllisyyden voi heittää romukoppaan. :)

Niin ja Bluerose, varmasti sulla ei mitään bakteerimaitoa ole. Vauvan oksenteluun voi olla monta syytä ylen syönnistä allergioihin.. Jos kaikesta huolimatta haluat imettää, niin siitäkin voi puhua neuvolassa tai vaikka soittaa imetystukipuhelimeen. Mutta älä ainakaan syyllistä itseäsi siitä, jos vauva saa korviketta. Tsemppiä!
 
Piti vielä tuota vihreetä kakkaa komentoida: Meidän Kasperilla on kakka aina vihreetä, kun sillä on ollut ilmavaivoja. Muulloin on ihan tavallista sinappikakkaa.. Ja tietääkseni tuolla ei mitään allergioita kuitenkaan ole.
 
Ei voi kuin yhtyä täällä jo esitettyihin ajatuksiin, Bluerose. Muista, että et ole yhtään huonompi äiti, vaikka sellaisia tunneryöpsähdyksiä ei tulisikaan, tai jos tulee negatiivisia tunteita.
Kirjoitit, että olet väsynyt. Omasta kokemusta sanoisin, että väsymys tuo luo juuri tuollaista synkkää mielialaa. Kun ei saa nukuttua, ei jaksa iloita vauvastakaan. Minulla meni ensimmäiset noin 1½ kk sellaisissa tunteissa. Toki moni muu asia voi vaikuttaa lisänä sinun kohdallasi, ja siksi minäkin suosittelisin, että menet juttelemaan ammattilaisen kanssa. Mutta jos yhtään lohduttaa, niin muista että kun saat tarpeeksi levättyä, jaksat aivan varmasti myös olla enemmän ja iloisemmalla mielellä vauvan kanssa. Ja teidänkin lapsi alkaa ennemmin tai myöhemmin nukkua pitempiäkin jaksoja.
Tsemppiä ja lämpimiä ajatuksia, Bluerose!

 
Jatkan vielä imetyksestä. Eli olen Zoen kanssa samoilla linjoilla, että imetyksestä tulee helposti myös taakka, jos se ei jostain syystä onnistu. Osa syy on juuri tuolla imetyspropagandalla, jolla pyritään kyllä hyvään, ja osa syy biologialla. Joku joskus kirjoitti hyvin, että meihin on sisäänrakennettu tarve pitää jälkeläisemme hengissä, ja jos emme siinä onnistu (eli imetys ei onnistu), olemme huonoja vanhempia. Imetykseen liittyy siis voimakkaita tunteita, joita ei voi väistää, sen verran alkeellisia elukoita me ihmisetkin olemme. Eli Bluerosen tapauksessa imetys voi tosiaan aiheuttaa noita ikäviä tuntemuksia.

Minulle yksi ihotautilääkäri sanoi useampaan otteeseen, että voin lopettaa imetyksen ja lopulta suorastaa käski lopettaa. Itkeä tihrustin sitä sitten muutaman päivän kunnes sain toiselta lääkäriltä "luvan" jatkaa. Nyt sitten tissit verillä imetän edelleen ja tuskailen päivittäin tämän asian kanssa ja mietin, että kohtahan jo voi aloittaa kiinteän ruoan. Silloin imetyskerrat varmaan vähenevät ja rintojenkin iho pysyy ehkä paremmassa kunnossa. Mutta missään tapauksessa en halua lopettaa.  Ja tunnen suurta kateutta erästä tuttuani kohtaan, joka imettää reilua 1-vuotiasta lastaan! Vaikka siis itse ajattelin alunperin, että enhän minä varmasti vuotta pitempää imetä. Nyt kun se mahdollisuus on osittain viety, tuntuu tosi pahalta.
 
Bluerose, *voimahali* sinulle. Rohkea ja ensimmäinen askel on asian myöntäminen. Olet päässyt jo alkuun asian käsittelyn kanssa, ja se vaatii rohkeutta. On ymmärrettävää tuntea tuollaista varsinkin väsyneenä ja kukaan ei sinua silti pidä huonona äitinä, päin vastoin kun otat asian puheeksi näytät sen että välität ja haluat saada asian korjatuksi. On varmasti vaikeaa ottaa asia puheeksi neuvolassa jos se neuvolan täti on liian tuttu ja jälkeenpäin kuitenkin on aina siinä tiedän arjessa mukana, joten ulkopuolinen voisi olla helpompi. Täältä saat tsemppiä meiltä muita ja olemme tukena täällä. Ehkä saat kerättyä voimia ja rohkeutta ottaa yhteyttä vaikka lääkäriin jotta pääsisit asiaa puhumaan auttavan ihmisen kanssa.

Imetysasiaan, itse taistelen huono-äiti fiiliksillä kun tissilllä syödessä tyttö venkoo ja vääntää koko ajan.. Imee, päästää irti ja pyörittelee päätään. Ilmaa saa mahaansa imettyä vaikka kuinka paljon. Pullosta söisi vaikka kuinka ja ihan rauhassa.. Pulloa en muuten käyttäisikään mutta joudumme nyt Duphalac-lääkettä ummetukseen antaa ja pelkästäänhän Venla ei sitä suostu syömään mutta maidon seassa menee ihan hyvin. Ja itse siirryimme myös tähän paljon puhuttuun DDS-junioriin ja katsotaan, tuntuu hieman rauhoittaneen itkua täällä. Vielä kun saisi tuon kakan tulemaan itsestään eikä toimittamalla perärusikeilla :(
Huomenna neuvola niin pakkopuhua siellä tästä imetys-pullo taistelusta.. Saa nähdä kumpi voittaa pullo vai minä :D Maitoa kuitenkin tulee..

Tänään kävimme yksityisellä allergialääkärillä ja sain nyt välttämis-altistus päiväkirjan maidolle.. Viikko ilman maitoa ja kaikki oireet kirjataan siihen päiväkirjaan. Viikon päästä otan maidon takaisin ja taas kirjataan oireet joka päivä. Sitten näiden kahden viikon jälkeen takaisin lääkärin luo ja puretaan päiväkirja.. Sen mukaan sitten katsotaan jatkoa.. Brick-testi tehtiin munasta, maidosta, soijasta ja vehnästä mutta ne eivät kyllä ilmoittaneet mitään allergiaa, mutta suolisto-oireinen tuo on jos on ja se ei kuulemma siinä välttämättä näykään.. No katsotaan..

Aurinkoisia pakkaspäiviä kaikille :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top