Helmikuun helmet
- Ketjun aloittaja Bluerose
- Aloituspäivämäärä
Hyvää helmikuun alkua!!
Täällä yö meni nyt sitten ensin 3 tuntia, sitten 2 tuntia ja sitten 4 tuntia...ja en oo pätkis nukkunu en xD
osaisko joku neuvoa ja sanoa mielipiteensä cuplatonista? ja millaista annosta vauvalle? netistä luin et vauvoille painon mukaan ja lääkäri miettii parhaimman annoksen...
Meidän poika pikkasen ruvennu häiväyttää hymyä muutenkin kuin nukkuessaan, en ole varma onko vielä oikeaa hymyä, mut välil ihan ku yrittäis hymyillä, muttei tiedä mitä se on...
Täällä yö meni nyt sitten ensin 3 tuntia, sitten 2 tuntia ja sitten 4 tuntia...ja en oo pätkis nukkunu en xD
osaisko joku neuvoa ja sanoa mielipiteensä cuplatonista? ja millaista annosta vauvalle? netistä luin et vauvoille painon mukaan ja lääkäri miettii parhaimman annoksen...
Meidän poika pikkasen ruvennu häiväyttää hymyä muutenkin kuin nukkuessaan, en ole varma onko vielä oikeaa hymyä, mut välil ihan ku yrittäis hymyillä, muttei tiedä mitä se on...
Meillä hyvänä yönä nukutaan suurin piirtein noin kuin Bluerosella.. :) Normaalisti poika syö parin kolmen tunnin välein sekä yöllä että päivällä. Tuo syö yleensä yhdestä rinnasta/syöttö. Joskus oon kokeillu syöttää illalla ennen nukkumaan menoa molemmista rinnoista, josko poika sillä olis nukkunut pitemmän pätkän, mutta vaikka poika kyllä syö kaiken mitä sille tarjoaa niin toinen rinta on selvästi liikaa, kun sen jälkeen aina pulauttaa hirveet määrät maitoa pois. Toisaalta tuo kyllä kasvaaki semmosta tahtia, että kai se tarvii nuo tiheät syötöt. Nyt on selvästi ollut pari päivää menossa joku tiheän imun kausi, kun poika on roikkunu rinnalla lähes tunnin välein. Ja on kyllä maito selvästi lisääntynykki, kun rinnat tuntuu olevan jatkuvasti ihan täynnä ja maito sotkee taas joka paikan. Välillä oli jo rauhallisempaa tuon maitotulvan suhteen.. Huomenna tuleeki täyteen 6 viikkoa, joten eikö tässä vaiheessa usein ookki tuommoinen tiheän imun kausi. Niin ainakin muistelen lukeneeni.
Eilen käytiin pojan kanssa shoppailemassa. Reippaasti oli poika koko kauppareissun ajan ja sen jälkeen vielä pari tuntia mummilla hoidossa, kun äiti kävi vielä yksin vaatekierroksella. Kierros ei kylläkään tuottanu tulosta.. Ehkä mulla on liian vaativa maku, muttei kyllä tarjontakaan ollu häävi. Lauantaina on ristiäiset, eikä mulla oo vieläkään mitään päälle pantavaa. Pakko ois jotain löytää, kun mikään entisistä juhlavetimistä ei mee päälle. :P Tälle päivää ohjelmassa leipomista. Kyllä mä huokaan helpotuksesta, kun nuo ristiäiset on ohi.
Eilen käytiin pojan kanssa shoppailemassa. Reippaasti oli poika koko kauppareissun ajan ja sen jälkeen vielä pari tuntia mummilla hoidossa, kun äiti kävi vielä yksin vaatekierroksella. Kierros ei kylläkään tuottanu tulosta.. Ehkä mulla on liian vaativa maku, muttei kyllä tarjontakaan ollu häävi. Lauantaina on ristiäiset, eikä mulla oo vieläkään mitään päälle pantavaa. Pakko ois jotain löytää, kun mikään entisistä juhlavetimistä ei mee päälle. :P Tälle päivää ohjelmassa leipomista. Kyllä mä huokaan helpotuksesta, kun nuo ristiäiset on ohi.
Me annettiin tuota Cuplatonia sen siinä mukana olevan ohjeen mukaan: 4 tippaa nesteeseen sekoitettuna ennen jokaista syöttöä. Koin sen kyllä tosi työlääksi, eikä meillä siitä tuntunut edes olevan hyötyä. Disflatyl taas on auttanu ja siinä on helpompi annosteluki, 10-15 tippaa 2-3 kertaa vuorokaudessa, ja sen voi antaa semmosenaan. Mä mietin, että eikö tuo Cuplaton oo paljo jytympää ainetta, kun siinähän on vaikuttavana aineena dimetikoni 300mg/ml. Tuossa Disflatylissä vaikuttavana aineena taas on simetikoni 40mg/ml, joka pakkauksen mukaan vastaa 37,8mg dimetikonia. Eikös tuon vaikuttavan aineen määrä vuorokaudessa oo maalaisjärjellä pähkäiltynä Cuplatonissa siis paljo Disflatyliä isompi, vaikka otettaski huomioon, että disflatylin kerta-annos on isompi. Cuplatonia kuitenki joutu ainaki meillä antaan ainakin sen kymmenen kertaa vuorokaudessa..
rock^peijpe
Näppärä viestien naputtelija
meillä cuplatonista on ollu iso apu. tosin ollaan kyllä annettu enemmän ku 4 tippaa. ainaki meille sanottiin että voi antaa enemmän ku 4 tippaa. pojan maha voi paremmin ja on jo tottunu ottaa tipat.
meillä olis ristiäiset 6.2 ja pojan nimeksi tulee AATU TAPIO.. tapio on meijän suvussa tosi monella toisena nimenä. mun veljellä, isällä ja sitten mun miehenki toinen nimi on tapio. :)
kävin tänään taas kampaajalla kun viimeks ne oli jättäny tonne reunoille juurikasvuu aika reippaasti, enkä joutunu ees maksaa mitään. :) kyllä oli kiva taas käyä jossain yksin. omasta olosta osaa nykyään nauttii enemmän ku ennen.
meillä olis ristiäiset 6.2 ja pojan nimeksi tulee AATU TAPIO.. tapio on meijän suvussa tosi monella toisena nimenä. mun veljellä, isällä ja sitten mun miehenki toinen nimi on tapio. :)
kävin tänään taas kampaajalla kun viimeks ne oli jättäny tonne reunoille juurikasvuu aika reippaasti, enkä joutunu ees maksaa mitään. :) kyllä oli kiva taas käyä jossain yksin. omasta olosta osaa nykyään nauttii enemmän ku ennen.
janinamiia
Jostain jotain jo tietävä
Meillä käytössä tuo Disflatyli tipat ja kyllä on hyvää tavaraa eikä tarvi joka syötöllä taistella tippojen kanssa! Ero on huomattava entiseen, poika on paljon tyytysempi. Röyhtäilee ja piereskelee paljon helpommin kuin ennen ja alettu nukkumaan kunnon pätkiä öisinkin!
Pajunkissa
Näppärä viestien naputtelija
Mulla on sohvan käsinojalla pieni rasia, jossa on kaikki vehkeet, mitä imettäessä tarvitsen. Näin on lusikka, Cuplaton, D-vitamiini, maidonkerääjä ja liivinsuojat kädenulottuvilla. Rasiassa on myös pieni, kannellinen purkki, jossa on puhdasta vettä. Siitä otan vettä teelusikkaan ja tiputan 4 tippaa Cuplatonia sekaan. Helppoa! Vauva odottelee kiltisti imetystyynyllä ja osaa hienosti ottaa lääkkeen, samoin kuin D-vitamiinitkin lusikasta. Ilmeisesti maistuvat molemmat hyvälle.
Cuplatonin ohjeessa sanotaan, ettei yliannostusta tunneta, eikä vaadi toimenpiteitä, jos on ottanut lääkettä liikaa, joten siinä mielessä huoleton tuote ja sitä voi hyvin ottaa ennen jokaista ateriaa. Tietysti silti kannattaa annostusohjetta noudattaa.
Hymyilystä. Tyttö on hymyillyt todella paljon syntymästään lähtien. Tietysti hymyt eivät ole aluksi olleet tiedostettuja, mutta kolmeviikkoisesta lähtien hän on osannut katsoa silmiin ja hymyillä vastavuoroisesti. Ja millaista hymyä! Silmät ovat ihan sikkarallaan, suu kokonaan auki niin, että ikenet näkyvät ja nenän varressa poikittaisryppy. Valokuvissa näyttää todelliselta röhönaurulta, vaikka onkin todellisuudessa äänetön. :D Odotan kärsimättömänä sitä oikeaa "ääninaurua".
En tiedä johtuuko varhainen katsekontaktin otto ja vastavuoroinen hymy siitä, että tyttö syntyi vasta raskausviikolla 42+1. Olisihan hän voinut syntyä viikolla 37+0 ja ollut silti täysiaikainen ja siinä tapauksessahan hän olisi yli 5 viikkoa "vanhempi", vaikka olisikin ihan sama vauva, kuin nytkin.
Kysymys kuuluu siis: Voivatko yliaikaisen vauvan taidot kehittyä syntymään nähden nopeammin? Eli onko hän ns. valmiimpi, kuin aikaisemmin syntynyt, vai alkavatko kaikki taidot kehittyä samasta nollapisteestä vasta vauvan synnyttyä, syntyi hän sitten ennenaikaisena tai yliaikaisena. (En nyt tarkoita ennenaikaisella keskosia, sillä hehän ovat tietysti asia erikseen, vaan pohdin vain täysiaikaisten vauvojen eroja.) Jos vauvamme siis olisi syntynyt vkolla 37+0, niin samalla päivämäärällä tapahtunut ensimmäinen vastavuoroinen hymy olisi tullut silloin vauvan ollessa 8-viikkoinen, kun nyt hän oli vasta 3-viikkoinen. Oliko tarpeeksi monimutkaisesti selitetty tämä ajatuksenkulku? Hehheh...
Cuplatonin ohjeessa sanotaan, ettei yliannostusta tunneta, eikä vaadi toimenpiteitä, jos on ottanut lääkettä liikaa, joten siinä mielessä huoleton tuote ja sitä voi hyvin ottaa ennen jokaista ateriaa. Tietysti silti kannattaa annostusohjetta noudattaa.
Hymyilystä. Tyttö on hymyillyt todella paljon syntymästään lähtien. Tietysti hymyt eivät ole aluksi olleet tiedostettuja, mutta kolmeviikkoisesta lähtien hän on osannut katsoa silmiin ja hymyillä vastavuoroisesti. Ja millaista hymyä! Silmät ovat ihan sikkarallaan, suu kokonaan auki niin, että ikenet näkyvät ja nenän varressa poikittaisryppy. Valokuvissa näyttää todelliselta röhönaurulta, vaikka onkin todellisuudessa äänetön. :D Odotan kärsimättömänä sitä oikeaa "ääninaurua".
En tiedä johtuuko varhainen katsekontaktin otto ja vastavuoroinen hymy siitä, että tyttö syntyi vasta raskausviikolla 42+1. Olisihan hän voinut syntyä viikolla 37+0 ja ollut silti täysiaikainen ja siinä tapauksessahan hän olisi yli 5 viikkoa "vanhempi", vaikka olisikin ihan sama vauva, kuin nytkin.
Kysymys kuuluu siis: Voivatko yliaikaisen vauvan taidot kehittyä syntymään nähden nopeammin? Eli onko hän ns. valmiimpi, kuin aikaisemmin syntynyt, vai alkavatko kaikki taidot kehittyä samasta nollapisteestä vasta vauvan synnyttyä, syntyi hän sitten ennenaikaisena tai yliaikaisena. (En nyt tarkoita ennenaikaisella keskosia, sillä hehän ovat tietysti asia erikseen, vaan pohdin vain täysiaikaisten vauvojen eroja.) Jos vauvamme siis olisi syntynyt vkolla 37+0, niin samalla päivämäärällä tapahtunut ensimmäinen vastavuoroinen hymy olisi tullut silloin vauvan ollessa 8-viikkoinen, kun nyt hän oli vasta 3-viikkoinen. Oliko tarpeeksi monimutkaisesti selitetty tämä ajatuksenkulku? Hehheh...
Pikkune
Jostain jotain jo tietävä
Pajunkissa vei sanat suustani...
Meillä aikalailla samanlainen tytteli, mitä kirjoitit omastasi.
Tuosta aiemmin/myöhemmin syntymisestä ja sen vaikutuksista kehitykseen oli jossain muuallakin keskustelua ja ainakin siellä oli käsityksenä, että jos syntyy lähellä laskettua aikaa puolin tai toisin, niin ei ole vaikutusta kehitykseen. Eli pari viikkoa ennen tai jälkeen ei näy kehityksen nopeudessa, toki yksilöeroja on sittenkin.
Ainostaan todella keskosena syntyneet voivat kehittyä varsinkin aluksi hitaammin kuin normiaikaiset, mutta keskosetkin ottavat tämän kiinni muutamassa kuukaudessa.
Meillä tyttö syntyi perätilan vuoksi sektiolla 11 vrk ennen laskettua aikaa.
Hän on hymyillyt oikeita hymyjä jo useamman viikon. =)
No nyt kutsu käy... myöhemmin lisää...
Meillä aikalailla samanlainen tytteli, mitä kirjoitit omastasi.
Tuosta aiemmin/myöhemmin syntymisestä ja sen vaikutuksista kehitykseen oli jossain muuallakin keskustelua ja ainakin siellä oli käsityksenä, että jos syntyy lähellä laskettua aikaa puolin tai toisin, niin ei ole vaikutusta kehitykseen. Eli pari viikkoa ennen tai jälkeen ei näy kehityksen nopeudessa, toki yksilöeroja on sittenkin.
Ainostaan todella keskosena syntyneet voivat kehittyä varsinkin aluksi hitaammin kuin normiaikaiset, mutta keskosetkin ottavat tämän kiinni muutamassa kuukaudessa.
Meillä tyttö syntyi perätilan vuoksi sektiolla 11 vrk ennen laskettua aikaa.
Hän on hymyillyt oikeita hymyjä jo useamman viikon. =)
No nyt kutsu käy... myöhemmin lisää...
Meilläkin on tällä viikolla koettu ensimmäiset vastavuoroiset hymyt. :) Katsekontaktinhan tuo otti jo ensimmäisinä päivinään. 5 vrk neuvolassakin asiaan kiinnitettiin huomiota. On se upeaa kun pikkuinen kehittyy ja kasvaa, vaikkakin toisaalta surettaa kun tästä pitäisi jaksaa nauttia, mutta aika vaan hurahtaa jossain usvassa...
Tosi väsynyt kyllä olen. Useesti vaan särkee kaikkia jäseniä ja on ihan epätodellinen olo. Itken tosi herkästi jos tyttö itkee tai on muuten herkempi juttu. Tänään huomasin uuden oireen: mun pitää oikeesti keskittyä jos mulla on vauvan lisäksi jotain muuta kädessä. Tarkoitan, että jos mun on tarkoitus pudottaa kädestä vaikka tiskirätti niin mun täytyy tarkasti ensin miettiä, että kummasta kädestä pudotan - etten pudota toisesta kädestä siis vauvaa!!! Tuntuu ihan kauhealta, mutta tällaisia mun oikeesti pitää miettiä. Pelkään tosissaan, että entä jos joskus erehdyn siitä kädestä... Miten ihmeessä voi olla niin poikki, että tällaista tarttee edes miettiä...
Tänään yritin mennä vauvan kanssa päikkäreille. Ensin nukutin sen vaunuun. Nukahti sinne, mutta heräsi heti kun mä sain pään tyynyyn. Sitten taas rauhoittelin hyvän aikaa ja sain nukkumaan pinnasänkyyn - pää tyynyyn ja vauva itkee. :/ Seuraavaksi nostin vauvan mun viereen sänkyyn ja ehdinkin nukkua 10 minuuttia. Joo, ei oikein mee putkeen. Mutta teki silti tosi terää edes tuo 10 min.
Sellasta...
Niin, se piti sanoa, että mun mielestä on ihana lukea teidän "helppovauvaisten" juttuja. Älkää ihmeessä pantatko onneanne. Teidän juttuja lukiessa alkaa etsiä niitä hyviä hetkiä huonojen joukosta herkemmin. Niitä kun haluaa toki omasta vauvastaankin löytää. :) Ja ne pienet hyvät hetket auttaa jaksamaan sitten sen toisen ääripään...
Tosi väsynyt kyllä olen. Useesti vaan särkee kaikkia jäseniä ja on ihan epätodellinen olo. Itken tosi herkästi jos tyttö itkee tai on muuten herkempi juttu. Tänään huomasin uuden oireen: mun pitää oikeesti keskittyä jos mulla on vauvan lisäksi jotain muuta kädessä. Tarkoitan, että jos mun on tarkoitus pudottaa kädestä vaikka tiskirätti niin mun täytyy tarkasti ensin miettiä, että kummasta kädestä pudotan - etten pudota toisesta kädestä siis vauvaa!!! Tuntuu ihan kauhealta, mutta tällaisia mun oikeesti pitää miettiä. Pelkään tosissaan, että entä jos joskus erehdyn siitä kädestä... Miten ihmeessä voi olla niin poikki, että tällaista tarttee edes miettiä...
Tänään yritin mennä vauvan kanssa päikkäreille. Ensin nukutin sen vaunuun. Nukahti sinne, mutta heräsi heti kun mä sain pään tyynyyn. Sitten taas rauhoittelin hyvän aikaa ja sain nukkumaan pinnasänkyyn - pää tyynyyn ja vauva itkee. :/ Seuraavaksi nostin vauvan mun viereen sänkyyn ja ehdinkin nukkua 10 minuuttia. Joo, ei oikein mee putkeen. Mutta teki silti tosi terää edes tuo 10 min.
Sellasta...
Niin, se piti sanoa, että mun mielestä on ihana lukea teidän "helppovauvaisten" juttuja. Älkää ihmeessä pantatko onneanne. Teidän juttuja lukiessa alkaa etsiä niitä hyviä hetkiä huonojen joukosta herkemmin. Niitä kun haluaa toki omasta vauvastaankin löytää. :) Ja ne pienet hyvät hetket auttaa jaksamaan sitten sen toisen ääripään...
tättärä
Puuhakas puhuja
Huomenta!
Ja heti alkuun anteeksi, tästä tulée ihan omaa sepustusta... En ole lukenut vielä mitään 26.1 tai sen jälkeen kirjoitettua ja kerronpa vain miksi... ehkä joku muistaa, että viimeksi kirjoitin 26.1 aamulla ja keroin aikovani viedä vauvelin lääkäriin tukkoisuuden takia. No se lääkärireissu hieman venähti ja eilen ollaan kotiuduttu viikon sairaalareissulta. Viikko vierähti siis sekä minulle että vauvelilla TAYSin LO4:lla (lasten infektio-osasto). Vauva oli osastohoidossa bronkiitin takia ja minä olin koko ajan pienen sairasvuoteen äärellä. Päivät istuskelin tuolissa ja yöt nukuin patjalla lattialla. Kerran päivässä kävin syömässä sairaalan henkilökunnan ruokalassa ja se olikin aina ainoa kerta kun sängyn viereltä poistuin muualle kuin vessaan tai osaston käytävällä olevalle vanhempien jääkaapille. Parina viimeisenä päivänä tosin kävin hieman kävelemässä myös ulkosalla, kun hoitajat pakottivat, heidän mielestään se tekisi minulle hyvää ja ihan oikeassahan nuo olivat.
Lähdettiin siis silloin 26-1 paikalliseen terveyskeskukseen, josta tehtiin lähete Tampereelle lastentautien päivystykseen ja sinne mentiin sitten pikimmiten. Lasten polilla lääkäri tutki vauvan ja totesi tämän tarvitsevan sekä lääkehoitoa että nenän röörien puhdistamista limaaimulla. Eli osastolle jouduttiin. Tai siis vauva otettiin sisälle. Minä menin vauvaa hoitamaan ja ruokavarastoksi - onneksi pikkuinen koko ajan oli sen verran virkeä, että jaksoi syödäeikä tarvittu nenä-mahaletkua, vaikka pari ensimmäistä päivää osastolla muuten lähinnä nukkuikin, sittemmin oli jo suht oma itsensä, jaksoi seurustella ja naureskellakin aika paljon kanssani.
Osastohoidon aikana vauvan sydämestä löytyi sivuääni, joka voi olla ihan hengitystieinfektiosta johtuvaa, mutta kuitenkin siinä sitten tehtiin tutkimukset myös tuon sydämen osalta... Eli vauvalta otettiin EKG, neliraajapaineet ja röntgenkuva (keuhkoröntgen, jossa samalla suljettiin pois keuhkokuumeen mahdollisuus, kun osastolla rohinat jatkuivat päivästä toiseen). Tulokset olivat ilmeisen normaaleja, ainoastaan kuvassa oli jotain hieman poikkeavaa, sydän näytti hieman suurelta, mutta todennäköisintä on, että tosiaan kyse on ihan infektioperäisestä sivuäänestä, tilanne kuitenkin pitää tarkistaa noin kuukauden päästä ja jos ääni silloin kuuluu käy kutsu kardiologille sydämen ultraääni tutkimukseen.
Alkuviikosta oli jo epötoivo iskeä, kun tuntui että aina vain tarvitaan lääkkeitä ja imuja, että röörit pysyisivät auki, mutta tiistaina yllättäen alkoi helpottaa ja tiistain ja keskiviikon välisenä yönä nenä pysyi auki, joten eilen lääkärit uskalsivat kotiuttaa vauvan. Eli päästiin kotiin, kun taysista ensin selvittivät, että täällä terveyskeskuksessa tarvittaessa voivat imeä nenän puhtaaksi, kunhan viemme omat katedrit mukana ja saimme sitten niitä nipun mukaan. Ensimmäinen yö kotona on kuitenkin mennyt tosi hyvin, nenä pysyy auki ihan tavallisilla keittosuolatipoilla, eikä niitäkään tarvi kovin usein laittaa eli eiköhän toipuminen nyt jo ole hyvällä mallillaan. Väsyttää mielettömästi sairaalaviikon jäljiltä, mutta ihana oli päästä kotiin taas omaan sänkyyn ja omaan hulinaan. Sairaalassa kyllä sai nukuttua suht hyvin, mutta se ei ole samaa kuin kotona (etenkään lastenosaston lattialla...)
Että tällainen omanapa tarina tällä kertaa, nyt lupaan lukea mitä muut ovat kertoneet ja kommentoida, jos jotain kommentoitavaa löytyy. Toivottavasti saan anteeksi etten vielä jaksanut ja ehtinyt.
Ja heti alkuun anteeksi, tästä tulée ihan omaa sepustusta... En ole lukenut vielä mitään 26.1 tai sen jälkeen kirjoitettua ja kerronpa vain miksi... ehkä joku muistaa, että viimeksi kirjoitin 26.1 aamulla ja keroin aikovani viedä vauvelin lääkäriin tukkoisuuden takia. No se lääkärireissu hieman venähti ja eilen ollaan kotiuduttu viikon sairaalareissulta. Viikko vierähti siis sekä minulle että vauvelilla TAYSin LO4:lla (lasten infektio-osasto). Vauva oli osastohoidossa bronkiitin takia ja minä olin koko ajan pienen sairasvuoteen äärellä. Päivät istuskelin tuolissa ja yöt nukuin patjalla lattialla. Kerran päivässä kävin syömässä sairaalan henkilökunnan ruokalassa ja se olikin aina ainoa kerta kun sängyn viereltä poistuin muualle kuin vessaan tai osaston käytävällä olevalle vanhempien jääkaapille. Parina viimeisenä päivänä tosin kävin hieman kävelemässä myös ulkosalla, kun hoitajat pakottivat, heidän mielestään se tekisi minulle hyvää ja ihan oikeassahan nuo olivat.
Lähdettiin siis silloin 26-1 paikalliseen terveyskeskukseen, josta tehtiin lähete Tampereelle lastentautien päivystykseen ja sinne mentiin sitten pikimmiten. Lasten polilla lääkäri tutki vauvan ja totesi tämän tarvitsevan sekä lääkehoitoa että nenän röörien puhdistamista limaaimulla. Eli osastolle jouduttiin. Tai siis vauva otettiin sisälle. Minä menin vauvaa hoitamaan ja ruokavarastoksi - onneksi pikkuinen koko ajan oli sen verran virkeä, että jaksoi syödäeikä tarvittu nenä-mahaletkua, vaikka pari ensimmäistä päivää osastolla muuten lähinnä nukkuikin, sittemmin oli jo suht oma itsensä, jaksoi seurustella ja naureskellakin aika paljon kanssani.
Osastohoidon aikana vauvan sydämestä löytyi sivuääni, joka voi olla ihan hengitystieinfektiosta johtuvaa, mutta kuitenkin siinä sitten tehtiin tutkimukset myös tuon sydämen osalta... Eli vauvalta otettiin EKG, neliraajapaineet ja röntgenkuva (keuhkoröntgen, jossa samalla suljettiin pois keuhkokuumeen mahdollisuus, kun osastolla rohinat jatkuivat päivästä toiseen). Tulokset olivat ilmeisen normaaleja, ainoastaan kuvassa oli jotain hieman poikkeavaa, sydän näytti hieman suurelta, mutta todennäköisintä on, että tosiaan kyse on ihan infektioperäisestä sivuäänestä, tilanne kuitenkin pitää tarkistaa noin kuukauden päästä ja jos ääni silloin kuuluu käy kutsu kardiologille sydämen ultraääni tutkimukseen.
Alkuviikosta oli jo epötoivo iskeä, kun tuntui että aina vain tarvitaan lääkkeitä ja imuja, että röörit pysyisivät auki, mutta tiistaina yllättäen alkoi helpottaa ja tiistain ja keskiviikon välisenä yönä nenä pysyi auki, joten eilen lääkärit uskalsivat kotiuttaa vauvan. Eli päästiin kotiin, kun taysista ensin selvittivät, että täällä terveyskeskuksessa tarvittaessa voivat imeä nenän puhtaaksi, kunhan viemme omat katedrit mukana ja saimme sitten niitä nipun mukaan. Ensimmäinen yö kotona on kuitenkin mennyt tosi hyvin, nenä pysyy auki ihan tavallisilla keittosuolatipoilla, eikä niitäkään tarvi kovin usein laittaa eli eiköhän toipuminen nyt jo ole hyvällä mallillaan. Väsyttää mielettömästi sairaalaviikon jäljiltä, mutta ihana oli päästä kotiin taas omaan sänkyyn ja omaan hulinaan. Sairaalassa kyllä sai nukuttua suht hyvin, mutta se ei ole samaa kuin kotona (etenkään lastenosaston lattialla...)
Että tällainen omanapa tarina tällä kertaa, nyt lupaan lukea mitä muut ovat kertoneet ja kommentoida, jos jotain kommentoitavaa löytyy. Toivottavasti saan anteeksi etten vielä jaksanut ja ehtinyt.
tättärä
Puuhakas puhuja
Kyllä tämä toipuminen tästä etetnee, pienillä vain valitettavasti nuo taudit tuppaavat pitkittymään. Enää onneksi vain pieni tukkoinen tuhina jäljellä, imuihin ei terveyskeskukselle onneksi ole tarvinnut mennä. Sydämen osalta hieman mietityttää, mutta toisaalta sairaalassa vauvaa tutkinut proffa sanoi meille, että melko todennäköisesti tuo sivuääni tulee katoamaan parantumisen jälkeen. Kun vauva on ihan normaalisti kehittynyt ja hyväkuntoisen oloinen, mitä nyt se bronkiitti kiusasi niin ei varmaan mistään vakavammasta sydänongelmasta kuitenkaan ole kyse. No, jos jotain löytyy niin päästääpä ainakin varhaisessa vaiheessa jo hoitoihin kiinni.
Meemin tilanne kuulostaa tosi rankalta. Toivottavasti syy löytyy ja saatte tilanteen haltuun niin, että saat välillä levätäkin.
Tuosta Cuplatonista minun piti kysymän, onko kukaan huomannut sen vaikuttavan siten, että vauvan olisi vaikeampi röyhtäistä. Kun vieläkin mietin, josko tuota kokeiltaisiin, kun etenkin illalla jonkin verran noita ilmavaivoja on. Meillä vain sairaalassa huonekaverin äiti sanoi, että nyt kun he käyttävät Cuplatonia vauvan ilmavaivat ovat kyllä huomattavasti vähenneet, mutta myös röyhtääminen on aiempaa haasteellisempaa. Enta Disflatyl ja nuo muut vastaavat tuotteet?
Tuolla tammikuussa olitte pohtineet jo mahdollista seuraavaa lasta ja ikäeroja... Minulla on kokemusta monenlaisista ikäeroista ja jokaisella on puolensa. Ihan pientä ikäeroahan meidän lapsilla ei kellään ole (vaikka tuolle vitoselle annettiin lupa tulla heti neljännen jälkeen niin silti tuo 1v10kk tuli väliä ja se on meidän pienin ero). Lasten kannalta noin pari vuotta tuntuu olevan aivan ihanteellinen, meillä ainakin kakkonen ja kolmonen ovat (ikäeroa 2v tasan, nyt 8v ja 6v) ovat ihan täydellinen pari, kuin paita ja peppu edelleen vaikka ovat tyttö ja poika. Toisaalta itsellä on ollut helpompaa silloin, kun ikäero oli isompi (meillä 1-2 sattuneista syistä 6v ja 3-4 kolmosen rankkojen alkuvuosien takia 4v) niin itsellä oli helpompaa... Nyt tämä on taas melkoista härdelliä - vaikka minulla onkin aikaa roikkua netissä imettäessäni - kun on kaksi vaippaikäistä talossa. Ja tuo meidän kaksivuotias on kyllä aika vahvasti mustasukkainen. Toisaalta jo alkaa hieman helpottaa, mutta ihan varma tuon päähänpistoista ei voi olla, muutaman kerran on kaikessa rauhassa silitellyt vauvaa ja yhtäkkiä läpsäiseekin ja pari kertaa on hypännyt sängylle ja yrittänyt potkaista pienempää päähän.
Ristiäiset piti meilläkin olla viikonloppuna, mutta siirsin ne 20.2 pidettäväksi, jotta ehdittäisiin kunnolla parantua.
Nyt olen taas venyttänyt tämän imetystaukoni niin pitkäksi, että pakko lopettaa, kun aikomus oli topata vauva eteiseen vaunuihin ja lähteä isompien kanssa ulos leikkimään. Mukavaa perjantain jatkoa kaikille!
Meemin tilanne kuulostaa tosi rankalta. Toivottavasti syy löytyy ja saatte tilanteen haltuun niin, että saat välillä levätäkin.
Tuosta Cuplatonista minun piti kysymän, onko kukaan huomannut sen vaikuttavan siten, että vauvan olisi vaikeampi röyhtäistä. Kun vieläkin mietin, josko tuota kokeiltaisiin, kun etenkin illalla jonkin verran noita ilmavaivoja on. Meillä vain sairaalassa huonekaverin äiti sanoi, että nyt kun he käyttävät Cuplatonia vauvan ilmavaivat ovat kyllä huomattavasti vähenneet, mutta myös röyhtääminen on aiempaa haasteellisempaa. Enta Disflatyl ja nuo muut vastaavat tuotteet?
Tuolla tammikuussa olitte pohtineet jo mahdollista seuraavaa lasta ja ikäeroja... Minulla on kokemusta monenlaisista ikäeroista ja jokaisella on puolensa. Ihan pientä ikäeroahan meidän lapsilla ei kellään ole (vaikka tuolle vitoselle annettiin lupa tulla heti neljännen jälkeen niin silti tuo 1v10kk tuli väliä ja se on meidän pienin ero). Lasten kannalta noin pari vuotta tuntuu olevan aivan ihanteellinen, meillä ainakin kakkonen ja kolmonen ovat (ikäeroa 2v tasan, nyt 8v ja 6v) ovat ihan täydellinen pari, kuin paita ja peppu edelleen vaikka ovat tyttö ja poika. Toisaalta itsellä on ollut helpompaa silloin, kun ikäero oli isompi (meillä 1-2 sattuneista syistä 6v ja 3-4 kolmosen rankkojen alkuvuosien takia 4v) niin itsellä oli helpompaa... Nyt tämä on taas melkoista härdelliä - vaikka minulla onkin aikaa roikkua netissä imettäessäni - kun on kaksi vaippaikäistä talossa. Ja tuo meidän kaksivuotias on kyllä aika vahvasti mustasukkainen. Toisaalta jo alkaa hieman helpottaa, mutta ihan varma tuon päähänpistoista ei voi olla, muutaman kerran on kaikessa rauhassa silitellyt vauvaa ja yhtäkkiä läpsäiseekin ja pari kertaa on hypännyt sängylle ja yrittänyt potkaista pienempää päähän.
Ristiäiset piti meilläkin olla viikonloppuna, mutta siirsin ne 20.2 pidettäväksi, jotta ehdittäisiin kunnolla parantua.
Nyt olen taas venyttänyt tämän imetystaukoni niin pitkäksi, että pakko lopettaa, kun aikomus oli topata vauva eteiseen vaunuihin ja lähteä isompien kanssa ulos leikkimään. Mukavaa perjantain jatkoa kaikille!
Ehdin nyt vaan lyhyen kirjoittamaan, mutta tämä tarttu korvaan. Tättärä: Miten ihmeessä onnistuu imetys ja nettisurffailu yhtä aikaa!!!? Mä haluun kans oppia tuon. :D Joskus tosi puuduttavaa imettää - olis kiva jos vois netissä roikkua samalla, mutta en mä pysty kirjottaan jos neiti syö... Telkkaria usein kattelen tms. mutta...
Niin ja tänään vihdoin sain aikaiseksi ostaa maidonkerääjän. Toisesta rinnasta valuu solkenaan maitoa kun imetän - samoin aamuisin ja aina kun vauva itkee. Silloin ei auta mikään liivinsuojus - tulee läpi paidastakin ja valuu tippoina lattialle... :D Toivottavasti tuo liivinsuojus auttaa mun ongelmaan. Öisin menee aina yksi harso/imetys kun koko harso on täysin märkä toisesta rinnasta tulleesta maidosta... Joo, olen kiitollinen kun maitoa riittää (voisi tämä silti vähän tasaisemmin jakautua eri ihmisille tämä maitotuotanto!!!)
Niin ja tänään vihdoin sain aikaiseksi ostaa maidonkerääjän. Toisesta rinnasta valuu solkenaan maitoa kun imetän - samoin aamuisin ja aina kun vauva itkee. Silloin ei auta mikään liivinsuojus - tulee läpi paidastakin ja valuu tippoina lattialle... :D Toivottavasti tuo liivinsuojus auttaa mun ongelmaan. Öisin menee aina yksi harso/imetys kun koko harso on täysin märkä toisesta rinnasta tulleesta maidosta... Joo, olen kiitollinen kun maitoa riittää (voisi tämä silti vähän tasaisemmin jakautua eri ihmisille tämä maitotuotanto!!!)
Meemi tais kirjottaa tuolla aiemmin, et vauva heräilee koko ajan, eikä sit ite ehi nukkua. En tiiä miten sulla vauva yleensä nukahtaa, mut meidän vauva ei nukaha muuten ku tissille (ei huoli tuttia). Kuitenkin se on aina sit nostettava röyhtäsee, vaikka tosin ei aina unentorkkurassa suostu röyhtäsee. Muuten herää vähän ajan päästä ähisemään. Nostan olkapäälle, öisinkin, kun siirrän vaunuun nukkumaan. Sen oon oppinu, ettei kantsi siirtää vauvaa heti, muuten se herää...vähintään 20min pidän pystyssä ja ootan et vauva kunnolla nukahtaa. Sit vaan sänkyyn.. tosin meillä herää sit välillä refluksivaivoihin eli maito tulee ylös ja sitä sit nieleskelee, mut mitä sikeämmässä unessa niin ei siihenkään täysin herää, vaan jatkaa unia. Tonki takia en heti laske sänkyyn, vaan pidän pystyssä jonku tovin, pystyssä kun on helpompi nieleskellä.
Ulos saan myös nukutettua jotenkin, tosin sillon ei auta ite alkaa päiväunille, kun puolen tunnin välein saa käydä hyssyttää (liekkö herää sielläkin nieleskelyyn ja kakomiseen). Joskus nukkuu paremmin joskus huonommin.
Ja olikohan koliikkia/masuvaivojakin täällä joillakin..se mikä meidän vauvan ilmavaivoihin on auttanu, on DDS+ junior -maitohappobakteerit. Kannattaa kokeilla. Gefilus ei meille käynyt, käytettiin alkuun sitä, missä d-vitamiini samassa, niin ei sopinu. Jostain luinkin, et se auringonkukkaöljy, mitä siinä on, on aika huonosti siedetty.
D-vitamiinina meillä on D-tipat. Sisältää dee kolmosta kookosöljyssä, ilman mitään lisäaineta yms. Hyvin toimii. Taitaa olla vastaava tuote kuin Disney-tipat, jota on paljon kehuttu.
Cuplatonit ja Disflatylit aiheutti meillä vaan lisää kitinää ja masuvaivaa. Ainakin tuntu siltä..onneks hoksasin ton DDS juniorin :)
tättärä
Puuhakas puhuja
Meemi: Minähän surffailen miniläppärillä... Makaan tässä sängyllä tissi vauvan suussa ja kirjoitan mainiolla viisisormijärjestelmällä. Joskus pimeässä kirjotan pitkät pätkät siansaksaa, kun en näe näppäimiä ja osun aina jonnekin aiotun viereen.
Joo, nyt tuo pikkuherra näyttäisi nukkuvan, pitää yrittää livistää tästä keittiöön, kun muiden ruoka on ihan alkutekijöissään ja kohta mieskin tulee jo syömään.
Joo - ja olohuoneesta kuuluu "Kakka"-huuto... juuri ajattelin istuttaa pojan potalle, mutta ehti näköjään nopeammin.
Joo, nyt tuo pikkuherra näyttäisi nukkuvan, pitää yrittää livistää tästä keittiöön, kun muiden ruoka on ihan alkutekijöissään ja kohta mieskin tulee jo syömään.
Joo - ja olohuoneesta kuuluu "Kakka"-huuto... juuri ajattelin istuttaa pojan potalle, mutta ehti näköjään nopeammin.
No, meillä on koliikki vauvalla... Silloin tuo saattaa kohtauksen loppuvaiheessa nukahtaa tissille ja samalla tavalla meillä toimitaan, eli nostetaan röyhtäisemään vaikka nukkuukin ja annetaan siinä vaipua syvään uneen ennen siirtoa. Siltikin tuo saattaa sitten sängyssä herätä jonkun ajan kuluttua. Jos ei ole koliikkikohtaus päällä, niin laitetaan usein tyttö nukahtamaan sänkyyn itsekseen. Ei haluta opettaa nukahtamaan pelkästään sylissä. Usein tuo sinne nukahtaakin juteltuaan itsekseen ensin tovin. Välillä on sitten näitä kertoja, jolloin tuo nukkuu vain 10 minuuttia ja sitten vaatiin huomiota.
Oon kade niille, joiden vaavit nukahtaa itekseen sänkyyn..meillä ei ikinä. En tiiä nukahtaisko, jos huolis tutin mut ilman ei ainakaa. Vähän aikaa saattaa kelliä ja sit kauhee huuto. Ei auta tassuhoito, ei hyssyttely, ei mikään.. Ainoastaan, jos ulos vie nukkuu, niin sit yleensä rauhottuu itekseen. Tosin vaatteita pukiessa huutaa, mut vaunuun laitettaessa rauhottuu. Tai viimeistään, kun vähän hyssyttää tai lähtee työntelee.
Nyt ottaa päähän ihan älyttömästi... Mies soitti juuri töistä ja kertoi, että toinen kummeista on perunut osallistumisensa kastejuhlaan. Syyksi ilmoitti flunssan... Joo, flunssa oli eilen torstaina alkanut ja ristiäiset on sunnuntaina. Harvoin aikuinen ihminen noin monta päivää sairastaa ja kumma, että hän tänään perjantaina jo tietää olevansa edelleen sunnuntaina sairas... Selityksen makua mun mielestä. Mua harmittaa ihan suunnattomasti. Ja onko ongelma jos läsnä on vain yksi kummi?? Kaste on mulle tärkeä asia ja kummit samoin. Argh...