Helmikuun helmet

Vielä palaan tuohon muun kuin tutin tai tisun lussuttamiseen. Meillä siis kahdella pojalla oli se paha tapa että tutti ei kelvannut, mutta jonkin verran lussuttivat muuta, MUTTA kummallakin oli vain yksi tai kaksi tavaraa, jotka kelpasivat "tutiksi" - molemmilla ne hiirulaisensa, joiden häntiä imeskelivät leikin tiimellyksesä (tuo lussuttaminen oli voimakkaimmillaan molemmilla n. 8-10kk:n iässä ja liittyi varmasti paljon hampaiden tuloon) ja nelkulla se uniriepunsa (pupu sekin, mutta erilainen kuin tuo Vaun pupu - joka meilläkin nyt käytössä)

Mitä tulee tähän meidän lapsilaumaan, niin helppoahan minulla näin päivällä on, nytkin sain nuorimman vaunuihin eteiseen ja kaksi muuta kotonaolijaa leikkivät keskenään (isompi rakensi pienemmälle "teltan" olohuoneeseen) ja minä en saa missään nimessä mennä sotkemaan leikkiä, joten mitäpä tässä muuta tekisi kuin roikkuisi koneella... tiskitkin on pesukoneessa ja vaipat pyörivät pyykkikoneessa. Eli minullakin on joskus liikaa aikaa! Jos minulle silloin yhden lapsen kanssa olisi sanottu, että oikeasti niitä jonain päivänä on viisi niin varmasti olisin kauhistunut, että miten ihmeessä pärjäisin, mutta kun nuo ovat tulleet yksi kerrallaan ja suht rauhalliseen tahtiin osittain niin tähän kyllä kasvaa. Se ensimmäinen ON kaikkein suurin muutos elämässä. Iltojen hulina sen sijaan kyllä on toisinaan varsin rasittavaa. Onneksi tänään on yläkoululla vanhempainilta seiskoilla, eli minä liukenen sinne ja mies saa pärjätä noiden terroristien kanssa.

En muuten vieläkään saa tuota tickeriä kuvalliseksi, omituista, vaikka toimin täysin rock^peijpen ohjeiden mukaan saan pelkän kuvan "tickeriksi". eli olkoon.

 
ai voi kökkö.. en sitten osaa neuvoo enempää.. :/

tuli muuten mieleen että pääsettekö te kattomaan tota topiccii jouluvauvat kuvina vai mikä lie olikaan.. kun siellä on kolme sivua kirjotettu nii mä en pääse ollenkaan sinne kolmannelle sivulle vaa se heitää näytölle jonku ihme vaarallisuus tekstin. Hmm..

oikeesti mullaki on ku rupee ajattelee tarkemmin nii tosi paljon päivisin luppo aikaa kun aatu nukkuu. taas oon saanu siivottuu ja pestyy pyykkii ja kaikkee muuta tarpeellista.. tossa se aatu taas nukkuu mun vieressä kun mamma istuu koneella kattomassa sarjoja ja kommentoimassa täällä. :D ihanaa kun alkaa olee rytmii täälläkin.. tosin meillä ei oo minkään laista syömis rytmii.. sillon syyään kun nälättää.. paitsi yöllä.. aatu menee nukkuu 9 tai ennen ja herää siinä 5-7 aikaa.. syömään ja sitten jatketaan vielä 9 asti unia.. viime yönä tosin aatu meni nukkuu 20:30 ja heräs 06:30.. aika rapeet unet tääki mamma saa. ei oo valittamista..

sitten vielä miten ootte meinannu sitten haluutteko lisää lapsia ja koska?! tättärä tais mainitakki että vielä vois kuudes lapsi tulla. :)

ite haluisin vielä  yhden lapsen ainaki.. tytön. tosin 5 lastaki olis ihanaa.. itellä kun on 4 sisarusta ja oon tottunu elää ns. "suurperheessä".. mutta en tiiä kun miehellä on kumminki jo 3 lasta entuudestaan että miten niiten kanssa.. pitäis muuttaa johonkin linnaan asuu että mahuttas kaikki tänne. tosin miehen lapset käy täällä vaan joka toinen viikonloppu.. mut silti.. synnytys oli niin kamala kokemus etten haluais kokea sitä enää ikinä. mikä voi ehkä kuullostaa kamalta. kaikki sanoo että se unohtuu ja että sieltä tuli kumminki tollanen lahja. tottahan se on ihana pieni sieltä tulee, mutta silti en sitä haluais kokea enään. höh..

joo tää mamma jatkaa nyt lemmen viemää tuol netti tv:ssä.. ;)
 
Tutin puolesta kannatan minäkin. Venlallakin niin suuri imemisen tarve että lopulta kun tutuin oppi ottamaan niin on helpottanut paljon.  Jos toinen siitä lohdun saa niin miksei antaisi tutin sitä tuoda. Kyllä siitä jokainen on joskus eroon päässyt joten eiköhän onnistu. Mutta jokainen tekee oman valintansa tutin ja muiden lohduttajien suhteen, kaikki ovat varmasti oikein :)

Meillä ei ole hirvän tarkkaa rytmiä tullut päivää, ei ainakaan syömisen suhteen. meillä syödään niin miten sattuu ja kuinka kerrallaan.. Joskus enemmän joskus vähemmän. Ja monta kertaa päivässä, ja  harvoin syönnit kestää viittä minuttia pidempään. mutta hyvällä tahdilla Venla silti kasvaa :) Öisin nukahtaa nyt yleensä 24-01 ja nyt kolmena yönä on herännyt syömään vasta 5.30 ja sit jatkaa uniaan n 11.. Päiväunet nukkuu diinä 12-15(16) tosin vain ulkona ja nyt sisällä ollessa nukkuu vain max tunnin pätkiä. Odotan siis niin viikonloppua että neidin saa ulos nukkumaan.

en tiedä pitäisikö sitä luovuttaa vai sitkeästi vain yrittää tuota imettämistä vielä vaikka aika taistelua se on kun ei toinen malta syödä kunnolla tissillä, pullolla taas syödessään syö tosi hyvin ja rauhallisesti.. En tiedä.. Neuvolassakaan eivät sanoneet mitään.. :/

Ja lapsista.. Meillä haaveena kolme lasta josita toinen tähän heti perään ja kolmas sitten joskus viiden(?) vuoden päästä.. aika näyttää..

tättärä, koitin myös saada kuvallista tickeriä mutta ei onnistu, tulee pelkkä kuva näkyviin... Joten tyydyttävä kuvattomaan..

Ihanaa se on kun on erilaisia lapsia, nauttia kannattaa todella kun ovat helppoja. Aina ne on ihania, vaikka olisivat kuinka vaikeita tai helppoja tahansa :)
 

Hups... taas tässä vaikka ruokaa pitäisi laittaa ja valmistautua sinne vanhempainiltaan.

Eli tuosta lapsilukumäärästä... Pikkunipsutin, liian pitkää väliä ei kannata pitää, tai huomaatte pian, että se neljäskin on ehdottomasti saatava, kun eka ja toka ovat paita ja peppu ja nuorempi kolmonen jää yksin ja tarvii kaverin. Niin ja meille on tilattu kolmoset ensi vuonna syntyväksi - siis meidän lapset tilasivat en minä. Joopa joo... jospa kuitenkin lähtisin tästä vaikka kuorimaan pottuja ei mulla mitään asiaa enää ollut. 

 
Täytyy tuota tuttiasiaa vielä vähän märehtiä...

Lapsiasiaan... Meillä tosiaan on haaveissa, että ainakin toinen lapsi saataisiin. Ainoa, mikä mua asiassa mietityttää on se synnytys. Mun ajatuksissa synnytys on edelleen kaoottinen kokemus, enkä tiedä pystynkö siihen enää... se onkin ainoa syy miksi toista lasta en haluaisi ja toisaalta tuntuu tosi tyhmältä ja itsekkäältä syyltä.

Aikataulua lapsiasiassa on mietitty, että suht pian voisi tulla. Eli lapsilla olisi esim. 2 vuoden ikäero. Silloin pitäisi siis vuoden päästä tärpätä... eihän sitä tiedä että suodaanko meille edes pikkukakkosta. Joo, ei oo yksinkertaisia asioita nämäkään. Nyt kuitenkin haluan ensin keskittyä tähän yhteen.
 
Bluerose:
Täytyy sanoa, että osittain tiedän nuo tunteet mistä puhut. Itse tulin äidiksi 6 viikkoa liian aikaisin ilman minkäälaista ennakkovaroitusta (lapsivedet meni viimeisenä työpäivänä). Synnytyksessä en saanut edes koskea lasta kun se jo kiidätettiin saamaan parempaa hoitoa. Ja tuota hetkeä olin odottonaut koko raskauden ajan, ensikohtaamista... Kaikki meni synnytyksen osalta hyvin ja poika pärjäsi ilman sen suurempia aputoimia, mutta joutui silti olemaan keskolassa lähes 2 viikkoa kun itse pääsin kahden yön jälkeen kotiin. Olin sen aikaa jonkinlaisessa "välitilassa", sillä multa meni ainakin viikko siihen että aktiivisesti edes muistin etten todellakaan ole enää raskaana. Ja sitten alkoi tuntua pahalta kun se rakkaus lapseen, jota oli etukäteen odottanut ja josta kaikki hehkuttaa, ei syttynytkään samantien niinkuin oli odottanut tai haaveillut...

Ajattelen ja käsittelen tätä asiaa nyt samalla kun kirjoitan, joten ei siis ole prosessi valmis vielä ja voi olla sekavaa.. Meilläkin hellästi ja kärsivällisesti hoidetaan, nukutetaan, lohdutetaan.. mutta tuntui että se oma ilo puuttuu. Toisen puolen asiasta tajusin oikeastaan vasta ristiäisissä kun pojan kummi höpsötteli pitkät pätkät lapselle ja näytti viihtyvän hänen kanssaan. Minusta tuli kade! Mutta otin sen kuitenkin positiivisiesti: löytyy minustakin siis jotakin sieltä sisältä kunhan se pääsee pumpulista ulos. Nyt vasta reilun kahden kuukauden jälkeen alkaa tuntua, että tämä on oikeasti meidän poika. Viikolla saimme myös ensimmäisen ujon hymyn ja nyt alkaa mamman sydänkin sulaa hiljalleen. Vuorovaikutus on ihana asia ja sen lisääntyessä tulemme entistä enemmän tutuiksi keskenämme. Viimepäivinä on ollut ihana huomata, että lapsi jo luottaa minuun (ei ollut itsestään selvää alusta asti, sillä keskolassa tusina eri ihmisiä hoitelemassa - miten siinä yksi epävarma äitikokelas pärjäsi?!). Minunkin siis pitää luottaa itseeni! Mulla ei ole varsinaisen masennuksen oireita mielestäni, joten olen luottavaisella miellellä tulevan suhteen. Masennus vääristää asioita ja niitä on vaikea saada oikeisiin mittasuhteisiin - jos sitä on, niin kannatta ehdottomasti hankkia apua. Sanoisin siis sinulle Bluerose, että anna itsellesi aikaa tutustua lapseesi ja uuteen äiti-minääsi!

Imetyksestä vielä: Ehkä tää "tunteettomuus"  tai toisaalta terve (?) huolettomuus on mulle luonteenpiirre, sillä en suostu ottamaan kierroksia tuosta imetysasiastakaan. Meillä mennään sekalaisella paletilla: rintamaito menee imettäen rintakumilla aamupäivisin ja iltaisin. Yöllä ja päivisin syötetään pullolla osittain omaa lypsettyä maitoa ja osittain korviketta  (nukutaan kaikki paremmin kun syöttöaika lyhenee). Omat kommervenkkinsä on kaikissa tavoissa, mutta painoa tulee ja poika on suhteellisen tyytyväinen. Ja äiti pysyy kasassa.. 

Nyt on mentävä nukkumaan, poika jo simahti syliin jo tunti sitten..!
 

Huomenta päivää! Ajattelin tänään pitää matalaa profiilia, mutta enhän minä osaa, hölötäti kun olen!

Eli siis hieman ikäerosta... Lasten kannalta pari vuotta tuntuu olevan oikein ihanteellinen ikäero, kunhan ensin mustasukkaisuus saadaan selätettyä. Ainakin meillä nämä parivuotiaana isosisarukseksi tulleet (kakkosella ja kolmosella ikäeroa tasan 2v, nyt nelosella ja vitosella 1v10kk) ovat olleet varsin mustasukkaisia ja ilmaisseet sen selvästi. Kuten tuossa toissapäivänä kirjoittelin meillä eletään vielä juurikin  sitä aikaa, kun edellinen kuopus ei täysin ole asemansa menetystä hyväksynyt vaan osoittaa toisinaan rajusti mustasukkaisuutta etenkin väsyneenä ja silloin, jos tulee noita herpaantumisia etten ole koko aika vauvaa vahtimassa. Kakkonen ja kolmonen ovat kyllä sellainen paita- ja peppupari, että tiedän tämänkin vielä iloksi muuttuvan ja kohta pojat varmasti leikkivät innolla yhdessä. Isompi ikäero on sikäli helpompi, että lapselle voi paremmin sanoin selittää asioita ja isompi osaa kanavoida mustasukkaisuuttaan toisin eikä niin herkästi lähde läimimään vauvaa.

Toisaalta joku kahden vuoden ikäero on vielä sen verran pieni, että kieltämättä tässä on kyllä töitäkin (joskin sitten myös vapaitakin hetkiä - kunhan vain on tuollainen kuusivuotias apuri, joka viihdyttää isompaa pienistä että äiti saa lojua sängyllä vauvaa imettämässä ja surffailemassa...) erityisesti, jos ei ole noita jo isommaksi kasvaneita lapsia auttamassa taaperon viihdyttämisessä - taapero kun kyllä muuten ehtii joka paikkaan ja on paljon sylin tarpeessa hänkin... Helpommalla pääsee, jos noudattaa vanhan kansan ohjetta, että raskauksien välissä äidin olisi hyvä nähdä kaksi kesää (itse olen viime vuosina ollut jokatoinen kesä raskaana ja joka toisena imettänyt...)

 
Toinen lapsi on täälläkin toiveissa, mutta ei mitään kiirettä nyt tässä vaiheessa. Haluan nauttia tästä esikoisesta nyt ihan rauhassa, enkä tosiaankaan jaksa vielä olla uudestaan raskaana, vaikka sekin oli mukavaa aikaa. Kaikissa ikäeroissa on puolensa, enkä sitä sen enempää jaksa analysoida. Sitten kun tuntuu siltä, niin sitten "yritetään". Missään nimessä ei ennen kuin täällä saadaan nukuttua yöt ilman heräilyjä. Pitää itekin saada joskus levätä. Plus että makuuhuoneessa pitäis varmaan tapahtua jotain muutakin kuin nukkumista! :D Mutta joo, alotetaan ensin siitä, että saadaan isäntä takaisin makuuhuoneeseen nukkumaan ja katsotaan sitten.

Jotain muutakin mulla oli, mutta en jaksa nyt. Väsyttää ja olen flunssassa. Tekee tästä vauvanhoidosta tosi helppoa ja mukavaa... Kurkku helkkarin kipeenä, tuntuu mukavalta jutella pojan kanssa... valivalivali... Ihana kuolaturpa silti!
 
heis taas!

ostinpa DDS junioria...löysin sitä LIVE-liikkeestä...kallista, mutta kun aloin miettii että tuo jauhe kestää kauemmin kuin se nestepullo mitä apteekista joka maksaa lähes saman verran niin tuo on aikas halpaa..

eilen ja tänään annettu...ainakaan ei niin kauheasti ole huutanut...mutta aika näyttää, katsotaan ens viikon alussa miten on...

nyt on poika nukkunut kaksi yötä ihanasti..herännyt 3 tunnin välein, olen mieki saanut sit nukuttua...ah niin ihanaa...
Niin ja mä en ymmärrä, päivisin tuon pojan saa nukkamaan niin että laittaa sänkyyn vaan niin simahaa, sit nukkuu 40-50min ja herää..aika tarkalleen on ollut aina se 40min...on ehkä sen pari tuntia hereillä, jos sitäkään...mutta kun illalla yrität saada nukkumaan, kun näkeekin sängyn tai vaistoaakin että nyt mennään nukkumaan, siis se huuto ja sitä saattaa kestää tunnista kahteen...siis kun nostat pystyyn ja pidät sylis ei mitään, mutta kun laitat vähänkin makuulle hirmuinen huuto...lopulta huutaa itsensä uneen, kun ei jaksa enää...ja tosiaan olen keksinyt että pojalla pitää olla tutti suussa ja tuhnu kainalossa että nukahtaapi...ilman tuhnua ei ainakaan silmiänsä kiinni laita...tutti putoaa kyllä melki saman tien mutta se ei huutoa synnytä, paitsi iltaisin...en muuten olisi tajunnut tuhnua mutta kun se sylissäkin jos nukahtaa, tykkää käsillään hypistellä..niin se hypistelee sitä tuhnua...ystäväni sanoi että poika syö tuttipullosta kuin söisi rinnasta, eli vissiin se hypistely tuttisuussa on kuin olisi rinnalla...en tiedä...

kiitos kaikille zempeistä, mieheni sattui lukemaan selkäni takaa omat tekstini ja nyt kyselee onko kaikki hyvin ja juttelee asioista kanssani paremmin ja yrittää lohduttaa...olen kyllä tästäkin asiasta hälle sanonut muttei ole ollut kuulevinaankaan, vasta kun kirjoitin asiasta niin huomasi että taidan olla oikeasti aika pohjalla...enhän mä ulospäin sitä näytä, en edes miehelleni...onneksi pikkusiskoni ei asu samalla paikkakunnalla, hän huomaisi sen heti...vaikkakin olisi ihana että asuisi, näkisi enemmän...

hmm..mitähän mä tulin kirjoittamaan, ei mitään muistikuvaa, joten taidan hiljentyä hetkeksi ja lukea mitä tänne olikaan tullut..tuosta dds juniorista piti vaan kirjoittaa xD
 
Tuli vielä tutista mieleen, mitä muutkin vissiin jo sano, että nä on kuitenkin vauvoja. Ei vauvan kuulu olla itsenäinen millään tavalla. Erilaiset turvaa tuovat asiat, tutit, rievut, äiti, isä jne. kaikki on tärkeintä vauvalle. Vanhemmat ajattelee vaan itseään, jos kieltävät lapselta jotain mikä tuo turvaa. Yksikään aikuinen (tuntemani) ei syö tuttia tai ime riepua, joten kyllä se vieroitus onnistuu aina ennemmin tai myöhemmin. Sen takia en siis jättäisi tuttia käyttämättä. Hampaiden takia on jossain vaiheessa syytä miettiä kuinka paljon tuttia kannattaa imeskellä, mutta kamalaa jos vauvan pitäisi pärjätä omillaan vanhempien ideologioiden takia.

Kuulostan nyt varmaan vähän tuohtuneelta, mutta se ei johdu teistä. Kuulin vaan taas yhden tapauksen, jossa juurikin tuttia ei haluttu antaa lapselle jostain ihme hippeilysyistä, joilla ei ollut mitään tekemistä järjen kanssa. Täällä kun oli puhetta tuteista niin tulinpa nyt tänne avautumaan.

Ja meillä käytössä noi normitutit, kokeilin sitä anatomista mutta ei kelvannut ensinkään. Oli jo tottunut noihin toisiin. Sikäli hyvä, kun niitä anatomisia ei tosiaan saa isompana sitten enää, niin ei sitten tutinmuodonvaihdoksesta tule kitinää.

Aleksilla ei kyllä kovin hyvin pysy tuo tutti suussa yleensä. Eli ilmeisesti ei ihan hirveä imemisen tarve ole, mutta muuten tutti tuo lohtua ja turvaa. Mieluitenhan poika makoilisi rinnalla, mutta en viitsi koko ajan pitää ihan jo siitäkin syystä, että sitten Aleksi saa taas liikaa maitoa ja puklaa kaikki paikat täyteen. Jos on juuri syönyt rinnan suht tyhjäksi, voin toimia huvituttina.

Taas niin tällästä, että olis voinu jättää sanomatta :D Mukavaa keskiviikkoa vaan kaikille! (onhan tänään keskiviikko...?)
 
Joo, on tänään keskiviikko! Tarkistin lehdestä ;) Hyvä että muillakin on välillä päivät sekaisin.

Mielenkiintoista tuttikeskustelua. Itse yritin alkuun jättää tuttia vähemmälle, koska joka paikassa sanottiin, että se voi vaikeuttaa imemistä. No vastasyntyneiden teholla tutti oli kuitenkin säännöllisessä käytössä, joten käyttö alkoi meillä jo siellä. Mutta tosiaan alkuun yritin välttää pitkäaikaista tutin lussuttamista. Nyt oon jo antanut tutin tytölle kun sille tarvetta tuntuu olevan, enkä näe tutin imemistä enää huonona asiana, tuntuuhan tuo syöminen onnistuvan hyvin. Meillä alkuun paras oli muotoiltu anatominen tutti, sitten siirryttiin symmetrisiin tutteihin ja nyt menee molemmat. Ehkä kuitenkin nuo symmetriset paremmin.

Ja mielenkiintoista myös lapsilukukeskustelu. Joskus olen kyllä miettinyt, että miten Tättärä ehtii täällä olla kun on 5 muksua hoidettavana. Mutta niin kuin kirjoitit itse, niin kyllähän sitä aikaa löytyy. Ehkä ensimmäisen kanssa ihmettelyyn menee aikaa enemmän kuin varsinaiseen hoitoon.
Me on puhuttu kahdesta lapsesta, noin 2-3 vuoden ikäerolla. Tosin se riippuu ihan työtilanteesta. Haluaisin käydä kuitenkin välissä töissä vuoden, kaksi. Mutta jos töitä ei ole, saattaa ikäero jäädä pienemmäksikin.  Nyt täytyy kyllä sanoa, että nämä raskausajan ja tämän hetkiset iho-ongelmat on semmoisia, että hurjan montaa lasta en voi ajatella. Ei kertakaikkiaan iho kestä, jos tämä on tällaista joka kerralla.
 
Täälläpä on nyt vilkasta keskustelua, kiva :)! Niitä nyt oon lueskellu, mistähän nyt alottas kirjoittaan..

Minäkin sain eilen ostettua kunnon metsästyksen jälkeen sitä DDSjunioria. Tänään aamulla sai ekan kerran. Katsotaan mitä tekee.. kakkaa ei oo taas tullut sunnuntain jälkeen, joten olis kiva jos se vilkastuttas sitäkin. Ja mallasuutetta lisäks, ku viimeks autto. Eihän siinä muutoin, mutta kun paukutkin tulee taas huudon kanssa...jumittaa jumittaa.

Eilen oli vaikee saada nukkumaan yöunille.. meni vajaa pari tuntia, itkua, nukahtelua, tutin kanssa temppuilua. Mut sit ku nukahti ni koko yö meni mukavasti, onneksi! On noi vaa pitkiltä tuntuvia hetkiä, ja raastavia, ku luulee että nyt rauhottu, ni ei, taas alkaa.. ja hetken päästä tulee pari onnetonta paukkua, ja sitten vähä helpottaa.. Mutku itellä perusväsymys alkaa siinä vaiheessa painaa, ni itkuhan siinä itellekin tulee.

Meillä sairaalasta saatu tutti käytössä. Ne suorat ensitutit ei millään pysyny suussa. Tää on ollu hyvä ja lohduttaa toista.. imutarve on kasvanu (ellen sit kuvittele) ni kyl se on ehdoton et on huolinu tutin. Tutti parempi muistaakseni hampaidenkin kehitykselle, onhan se suunniteltu tuote. Peukku aiheuttaa helposti ongelmaa sit ku pitäs oppia pois..ja ei tee hyvää hampaiden keh. Kaikenmaailman riepujahan ym ny joka muksulla on extraturvana, mut onhan tuo tutti kätevä/turvallinen/hygieeninen. Mut, jokaisen oma päätös kuinka toimii.

Masennusta ym asioita oli puitu.. tärkeetä sanoa ääneen!!! Sekin jo helpottaa. Vähitellenhän se tunne-elämä muokkaantuu, ei kaikki tapahdu välttämättä kuin salaman iskusta. Eikä se tee huonompaa äitiä, jos äitifiilikset vasta kehittymässä. Voimia, ja toivon kuulevani (siis lukevani) vastedeskin, millaisia fiiliksiä kelläkin löytyy! Ja jos vain on purkukeinoa, oliko bluerosella runojen kirjottelu, mikä vain, niin jos löytys edes pieni rako siihen, niin tekee hyvää. Mulle ihan vaan pyykkien peseminen tai kaupassa käynti, ostamassa vaikka vain litran maitoa, on pieniä henkireikiä. Pitäis kyllä kaikkea luovempaakin askaretta tehdä pitkästä aikaa, olis ihanaa :)

Meillä oli keskustelua miehen kanssa hänen tunteistaan; isillekin voi iskeä synn.jälk.masis..vähän siihen liittyviä oireita meillä. Kun hän painaa työpäivän ja -viikon, niin kyllähän siitä tulee väsyä. Itkun sietokyky ollu nollilla... mikä tietenkin tarkoittaa sitä, että mä olen lohduttaja joka kitinällä. Toki virkeempänä on osallistunut ja jaksanut. Mut.. niinkin päin mahdollista erinnäiset tunteet. Mites muiden miehet? Osa nukkuu eri huoneessa yöelämän takia? Tekeekö vaunulenkkejä vauvan kanssa, hoitaa syöttöjä?

On muuten ihanaa ku pääsee pihalle vaunuilla kohta kunnolla ku pakkaset hellittää.. nautin myös ajamisesta, ku tuo nukkuu aina autossa. Rentouttaa ku on sillain ihmisten ilmoilla.

Jahha, mimmi nukkunu ulkovaatteet niskassa tunnin verran.. pari kertaa inisi, mutta tajusi tuttinsa suussa, ni lohdutti näemmä heti! :)
 
Jep, oltiin sitten äiti-vauva-ryhmässä tänään... Aiheena pienten uniasiat. Tosi hyvä sisältö sinänsä. Tälle mammalle vaan oli tuo reissu liian rankka. Loppuvaiheessa aloin väsymystäni itkeskellä ja lähdin siitä sitten käytävän puolelle. Siellä sitten juttelin pitkään osastonhoitajan kanssa ja itkin. Enää en tiedä kehtaanko edes tuonne ryhmään mennä. En tiedä, mä oon ihan loppu. Nytkin vaan oksettaa ja pyörryttä ja pelkään, että neiti haluu huomiota kohta. Mies on nukkumassa työpäivän jäljiltä...

Meillä kyllä mies osallistuu tosi tunnollisesti kaikkeen aina kun on kotona ja hereillä. Mutta: mies lähtee aamulla klo 6 töihin. Tulee klo 16, jonka jälkeen menee päikkäreille ja herää n. klo 18.30. Ei siinä sitten iltaa pitkästi enää ole kun se lähtee sitten koiran kanssa lenkille jne. Eli vuorokaudesta mä hoidan tyttöä kyllä yleensä vähintään 22 h. Yöllä miehen ei tarvi heräillä, koska ei se kuitenkaan voi imettää. Illalla se kyllä nukuttaa tyttöä siihen asti, että saadaan se uneen. Oon välillä niin kade sille, että se saa nukkua. Nytkin kaipaisin itse kovasti nukkumaan, mutta en voi ennen kun se herää. En halua vaatia sitä jättämään päikkäreitä väliin kun sillä on se epilepsia ja tarvitsee kunnolla unta, ettei tule kohtauksia. En tiedä, välillä tuntuu että pimahdan tän väsymyksen takia.

Tänään neuvolassa kun juteltiin tuli puheeksi, että mä en saanut nukuttua raskausaikanakaan. Hoitaja sanoi, että se selittää sen, että mun väsymys on näin pahalla asteella. Muuten kuulemma en näin uupunut olisikaan. Univelkaa kertyi melkoisesti jo koko viimeisen kolmanneksen ajan. Toisaalta mun traumaattinen synnytyskokemus voi kuulemma lisätä väsymysoireita.

Ei kovin hyvä päivä nyt... tuntuu ku joku kuristais kurkussa koko ajan ja toinen hakkais vasaralla päässä.
 
meemille kovasti voimahaleja täältä! Toivottavasti pääset pian nukkumaan ja lepäämään.

tuttiasiasta: meillä syödään tutteja. Aloitettiin pariviikkoisena sillä ensitutilla ja nyt on kahdenlaisia anatomisia tutteja. Ja kaikki on kelvanneet koko ajan. Ei kai siis tuu myöhemminkään suurempia ongelmia eri muotojen kanssa (*koputtaa puuta*). Ja tutista on hyötyä, etenkin just kauppareissuilla tms.

Ja lapsimäärästä: Mä olen AINA halunnu 5 muksua, vähintään, eli lisää tulee kun tässä alkuun on nyt päästy. (Mulla on vain yks sisko ja meistä meitä on aina ollu liian vähän ;)) Katotaan nyt koska se seuraava sit tehdään. Mä oisin valmis vaikka tänään jo yrittämään, mutta meidän talous ei todnäk kestäisi sitä ihan näin nopeasti. Eli kattellaan.

 
jaksuja meemi.

me käytiin tänään päivystyksessä aatun kanssa ja arvatkaa vaan, poijalla on korva ja silmä tulehdus.. ihan kamalaa. noin pieni ja kipee. kyllä on äitilläki ollu itku herkässä kun ei osaa auttaa jätkää. antibiottii ja silmä tippoja joka päivä viikon ajan.

myöhemmin sitten muuta. Moikka!
 

Huomenta! Taas täällä heti kello viideltä aamulla, hyvin aina ehtii, kun ajoissa herää ja muksut kuorsaavat. Minulla on tämä selvä rytmi päivissä kuitenkin ja siinä miten omaa aikaa saan otettua ja kun meillä ei ole telkkaria niin tämä nettailu on sitten se pahe. Rytmi on ollut pakko alusta asti yittää saada pienimmällekin ja aika nopeasti tuo on suht hyvin omaksuttukin. Siis todella pakko elää edes hieman kellon ja tiettyjen rutiinien mukaan muuten olisi aivan liian kaaottista. Kouluvuoden aikana rytmi rakentuu kätevästi koululaisten mukaan, mutta kesälomalla jonkin verran muuttuu.

Meemille kaikki sympatiani, kunpa tuo nukkuminen jo pian alkaisi helpottua. Yritä kuitenkin saada levättyä aina kuin vain suinkin voit. Minäkin otan aina kaikki ne hetket jotka vain suinkin voin ja uskallan siihen, että rauhoitun tuon pienimmän kanssa ja isommat sitten saavat vaikka piirtää seiniin - putsataan kun jaksetaan.

Minäkin sekoan kyllä lahjakkaasti päivissä, jos on jotin vähänkin poikkeavaa viikko-ohjelmassa. Eilenkin kun ekaluokkalainen, jonka kotiintuloajat hieman vaihtelevat päivittäin, tuli kotiin normi keskiviikkoaikaan  minä olin ihan ihmeissäni ja kysyin kuinka se taksi siihen aikaan tuli. Elin tiistaissa, jolloin poika tulee tuntia myöhemmin. Se tiistai-illan vanhempainilta yläkoululla seiskojen valinnaisainevalinnoista sekoitti rytmini niin, että päivät sekosivat.

Vielä tuohon lapsilukuun palaan... minullehan on joskus 15-vuotiaana pinttynyt päähä luku 8. Ei aavistustakaan miksi juuri se... muutama siis vielä puuttuisi.  

Ison perheen kanssa muuten on huomattavasti helpompaa elää, kun on osallistuva mies. Jos sellaista ei olisi niin tuskinpa edes näitä viittä olisi meidän perheessä. Tuo meidän isukki muuten on nyt viidennen myötä oppinut jopa pesemään pyykkiä, mikä aiemmin oli täysin minun hommaani. Kuudennen myötä se varmaan oppisi vielä kokkaamaankin... Mutta eipä näitä nyt heti ole lisää tulossa, kuten Pääskynenkin sanoi niin ensin varmaan pitäisi makuuhuoneessakin tapahtua jotain muuta kuin kuorsaamista (ja imettämistä). ... ja jos tuota Pääskysen ajatusta , että seuraava saa tulla vasta, kun yöt nukutaan ilman heräilyjä olisi meillä noudatettu niin meillä olisi tällä hetkellä kolme lasta. Nimittäin tytön yöheräilyt alkoivat vähetä vasta puolisen vuotta sitten ja vasta nyt suurin osa öistä menee ilman heräilyjä (ikää tytöllä siis se 6v).

Höpöti pöpöti vaan taas, jospa tässä nyt tekisi tällä omalla ajallaan jotain muutakin, vaikka pelaisi...

 
Ihan ensiksi meenille voimia jaksamiseen! Voisiko teille tulla joku sun tuttu avuksi muutamaksi päiväksi niin saisit levätä kunnolla tai sun mies hoitaa vauvaa yhden illan niin saiist nukkua univelkaa vähemmäksi?!

rock^peijbe miten korvatulehdus ilmeni?

Meidän neiti syö pullosta ja tissiltä. Nyt on alkanut olla sitä et kun näkee tissin alkaa huutamaan oikein kunnolla. Yritän rauhoitella ja annan myös mieheni syliin. Lopettaa heti kun tissi laitetaan piiloon. En jaksa kauaa huudattaa ja annan korviketta pullosta. Aluksi huutaa suoraa huutoa myös pullolle,sitten rauhottuu! Voiko neiti olla sekaisin tissin ja pullon kanssa? Olen antanut viikon aikaa vielä rintaruokinnalle ja sit menee maito baari kiinni jos huutaa samalla tavalla. Miksi olen mitänyt maito baaria auki kun syö yöllä hienosti tissiltä!

Tutti keskusteluun meillä syödään tosi vähän tuttia. Kiukkuun ja kun ollaan autossa pitemmällä matkalla silloinkin vähän aikaa. Tunina meillä on aventin tuteja ja nam tuteja tykkää syödä molempia.

Lisää lapsia hmmm.. ollaan puhuttu asiasta ja ehkä halutaan, mutta ei vielä. Synnytys on vielä hyvässä muistissa ja ennen kaikkea ne kauhun hetket kun en kuulluut vauvan huutoa olin odottanut sitä koko raskauden ajan. Neidin kaulan ympärille oli kiertynyt napanuora oli hieman vaisu, onneksi virkosi nopeasti:)
Vaikka nytkin meni aikaa tosi paljon ennen kuin tärppäsi saada neiti meidän elämään.  Kunhan meillä ei enää valvota öitä ja neiti on viettänyt 1-vuotis synttäreitä sitten mahdollisesti. Siihen asti olen ajatellut jos laittaisin kierukan kun kaikki on sitä kehuneet ja kun kävin jälkitarkastuksessa lääkäri suositteli sitä.

Mieten teillä muilla nukutaan päikkäreitä ja missä?  Meidän neiti nukkuu päikkärit mitkä alkaa n klo 11-> niin vaunuissa ei suostu nukahtamaan omaan sänkyyn. Nyt kun on ollut kovia pakkasia niin meidän makuuhuoneeseen olen laittanut vaunut ja siellä nukutaan. Onneksi on tulossa kesä niin voi laittaa ulos. Välillä neiti nukkuu tosi rauhottamasti vaunuissa  pitää käydä hyssyttelemässä vaunuja useaan kertaa. Silmät on kiinni ja itkee rauhottuu heti kun vaunut liikahtaa.
Aika sekava kirjoitus mut ajatuksetkin harlailee tätä nykyä tosi paljonemoticon

Pakko kysyä miten saatte ton tickkerin näkyviin? mä en vaan saa sitä olen yrittänyt kaikki konstit?emoticon
 
Heippa taas ja kiitokset kaikille teille ihanille, jotka jaksatte tsempata ja tukea. :) Tänään vointini on hieman parempi. En siis ole vielä tänään pahemmin itkeskellyt tai oksennellut väsymyksestä. Tosin tuossa aamulla lähdin käymään apteekissa ajatuksena ostaa keittosuolatippoja kun neidin nenä tuntuu hieman tukkoiselta, niin apteekissa en millään muistanut mitä piti ostaa. Siispä kävelin kotiin mukanani D-tippoja ja edelleen puuttuu ne keittosuolatipat... että sellasta sekoilua tänään.
 
korva tulehdus ei sinäänsä ilmenny mitenkään. aatu on ollu pari päivää räkänen ja kova yskä pienellä ollu. kun maito alko lentää kaaressa myös niin käytiin päivystyksessä. lääkäri katto korvat ja sanoi että oikeessa korvassa on korva tulehdus. nuha on kuulemma ensimmäinen merkki korvatulehduksesta.
yleensä lapset on myös itkusia mutta aatu ei kyllä oo paljoo itkeny. nyt vaan ahkerasti antibiottii 2 kertaa päivässä viikon ajan ja silmä tippoja 4 kertaa päivässä. toivotaan että menee pian ohi. aatu on koko ajan niin väsyny. nukkunu oikeestaan vaa. äsken jakso vähän aikaa olla tossa lattialla leikki matolla mutta muuten on vaa nukkunu. :/ voi äitin pientä.
 
RK78 kun tahdot lisätä esim lillypiestä sinne tikkeriin niin paina siellä sellaista kuin 

PseudoHTML, UBBCode and BB Code

tekstiä kun oot tehny haluamasi tikkerin ja siitä sitten kopioit sen linkin tuonne tikkerin paikalle.....niin pitäisi toimia...ymmärsitköhän =) niin toki kaikille muillekin tässä neuvoa :D
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top