Helmikuun helmet

Hahaa, tättärä! Minäpä onnistuin :) Ei yhtään kommenttia Pajunkissalta eilen, huomasitteko?  No eipä tainnut olla ikävä. :D 

Kyllä se on vauvan elämä jännittävää. Sitä nukahtaa illalla kotona, omassa kehdossa ja herää aamulla 180 kilometrin päässä, turvakaukalossa, mummilan eteisessä. :)

Miehelläni oli eilen työkeikka Helsingissä. Änkesimme koko konkkaronkka itsemme autoon klo 5 aamulla ja mies heitti matkalla minut, vauvan ja kaksi koiraamme päiväksi Klaukkalaan, lapsuudenkotiini ja jatkoi siitä matkaansa Herttoniemeen. Vauva ei edes herännyt, kun nostin hänet kehdosta, vaihdoin vaipan, puin ulkotamineisiin, istutin turvakaukaloon ja vein autoon. Ulkona oli sentään 22 astetta pakkasta, mutta edes kylmä ilma ei herättänyt tuota tuhisijaa. Vasta tosiaan Klaukkalassa, eteisessä alkoi availla silmiään, koska olihan sentään hänen normaali heräämisaikansa.

Pääsin eilen ensimmäistä kertaa 2 viikkoon ulos silläaikaa, kun tyttö nukkui päiväunia ja äitini vahti häntä! En ole näiden kovien pakkasten aikaan päässyt ulkoilemaan lainkaan, sillä mieheni on ollut töissä aamusta yömyöhään joka päivä, myös viikonloppuisin. Hän tulee monesti kotiin, kun olemme vauvan kanssa jo nukkumassa. Ja vauvan kanssahan tuonne kylmään en voi mennä ja koska kotona ei ole ketään vahtimassa vauvaa, en pääse yksinkään. Koirat olen päästänyt vain takaovesta kotipihalle. Ei sen puoleen, ei niitä voisi oikealle lenkille edes viedä, kun niiden tassut jäätyvät yli 12 asteen pakkasessa. Neidit! :D Mutta minut kyllä voisi... Ja kylläpä tekikin terää harppoa ulkoilmassa pitkästä aikaa!

Tästä ulkoiluasiasta päästiinkin tuohon miehen osallisuusasiaan. Mieheni sai onneksi pidettyä kolmen viikon isyysvapaan, mutta sen jälkeen, kun hän palasi töihin reilu kuukausi sitten, on hän joutunut tekemään töitä hullun lailla. Vapaapäiviä on ollut kai kaksi ja työpäivätkään eivät ole mitään työPÄIVIÄ, siinä merkityksessä, kuin missä tuo sana 'työpäivä' yleensä ymmärretään, vaan ne ovat olleet vähintään 12-tuntisia -siis vähintään! Pitäisi kai lanseerata uusi työkulttuurikäsite: työvuorokausi.

(Onneksi tähän työtilanteeseen on kai tulossa muutosta lähiaikoina...-kai...)

Käytännössä olen siis tällä hetkellä yksinhuoltaja. Itseni takia en valita, sillä ei mun aikani käy pitkäksi, enkä väsy, ehdin hoitaa vauvan lisäksi itseni, koirat, kodin, lumityöt, puiden kannon, netissä roikkumisen, kaupassa käynnin ja ystävien tapaamisen, ei mitään hätää siis! Hyvinhän minä pärjään, kun vauva on tuollainen nukke -hymytyttö-nukkuvauva, mutta miehen puolesta surettaa, ettei hän ehdi nähdä pientä vauvaansa, kuin ohikiitävän hetken juuri ennen töihin lähtöä aamula tai illalla, kun tämä on jo menossa nukkumaan. Joskus hän tulee, kun olen jo kapaloimassa tyttöä yöpuulle ja pyytää, että saisi hetken leikkiä tämän kanssa. Onneksi tyttö nukahtaa aina kuitenkin helposti, sillä en todellakaan henno kieltää isää riehuttamasta vauvaa ennen nukkumaan käymistä.

Mun piti varmaan jotain vielä kirjoittaa, mutta unohdin, kun aloin vaahdota tuosta työasiasta.

Ai joo, pari pikaista: kyseltiin, missä vauva nukkuu päiväunet. Meillä nukkuu vaunuissa, muuten ulkona kuistilla, mutta näin kovilla pakkasilla sisäkuistilla (+13 astetta).

Tutista ja hampaista: näin tässä yhtenä päivänä kaupassa ihan uudenlaisen tutin (oli tosi kallis). Se oli muotoiltu siten, että imuosasta se kapeampi tyviosa oli todella ohut ja siten painaa vähemmän etuhampaita.

Tutista ja rintaruokinnasta: en ole kuullut, että tutin käyttö heikentäisi imemistä, vaan että sen käyttö voi vaikeuttaa imetyksen aloittamista jos vauvan imuote ei ole vielä kehittynyt oikeanlaiseksi. Sen takia tuttia ei suositella annettavaksi alle 2 viikon ikäiselle. Meidän vauvan imuote oli alusta pitäen oikeanlainen ja imetys onnistui oikein hyvin, joten uskalsin antaa tutin jo 5vrk ikäisenä.

(Etsin tuossa kirjoituksen alussa sopivaa hymiötä, mutta noi on vaan niin kamalia, joko isoja tai sitten liikkuvia. Mutta osuipa silmiin eräs ja piti kysymäni, että MIHIN IHMEEN tilanteeseen sen oikein on ajateltu sopivan?
Tyyliin: "Noh, me ollaan aateltu ehkäisykeinoksi tätä: emoticon" 
Tai: "Vietettiin eilen romanttista iltaa, ensin elokuva ja sitten emoticon ."

Vai olenko mä vain ainoa joka näkee ton hymiön noin... :D
Hekoheko...ehkä mä poistun nyt, kun jutut on tätä luokkaa. )
 
Pajunkissa: emoticon  Sait mut hirnumaan vedet silmissä... Hohhoijaa... Kyllä tosiaan on hiukka erikoinen hymiö ja kieltämättä tuohan siitä tulee mieleen. Mä inhoan noita uusia hymiöitä ja siksi käytänkin tylsästi aina vaan näitä näppäimistöllä aikaansaatavia. :) Niin ja kyllä huomasin, ettei ollut Pajunkissaa eilen meitä viihdyttämässä. Ajattelin, että mahtaa olla reissussa tai jotain. Kiva kun täällä pyörit ja samat sanat muille - turhaa yritätte sinnitellä kirjoittamatta. :)
 
Sain ruotsalaisen lastenvaatekerhon mainoskirjeen:

"...
Pyöristetty yskityiskohta rinnassa ihanan lilassa värissä. Pieni pystykaulus tekee tunika ihanaksi ja söpöiseksi. Hihassa on nauha ja sen sisällä on kumminauha joka tekee sen, että se pysyy myös käden yläpuolella. Käydällinen ja hieno...."

Tällaista tekstiä 2 sivun verran. Kyllä tekee heti mieli liittyä.
 
"Ihana punainen paita, mihin on painettu babuschka vasempaan pyöristettyyn taskuun istumaan."

Apua! Näen sieluni silmin pienen kiukkuisen venäläisen mummon, jonka otsassa on peukalon painauma. Ja siellä se istuu kärttyisenä paidantaskussa mulkoilemassa!

On myös kiva, että housuissa on huijaritaskut ja että hatun malli on "söpöinen että truffi ja ihan vähän roikkua".

Jos jotain kiinnostaa, niin voin antaa tän kerhon yhteystiedot. :D
 
heh.. :D mäkin sain ton mainoksen kotiin. en kyllä ajatellu tilaa ja sitä paitsi oli aika kallista.. mielummin meen sitten ostaa niit vaattei mielummin vaikka h&m tai lindexistä. ;)

joku kysy tuolla päivä unista.. meillä nukutaan omassa sängyssä päikkärit.. yleensä aatu kyllä nukahtaa syliin syötön jälkeen tai sitteriin nii siit mä sen sit aina siirrän omaan sänkyyn.

ooteko tilannu noita vau kirjoja? tai lähinnä ootteko siinä kirjakerhossa? mun mielestä sieltä tulee ihanii kirjoja ja kaikkee pientä kivaa tilpehöörii vauvalle. :) oon myös lasten oma kirja kerhossa eikä sieltä tuu läheskään niin kivoi kirjoja kun vau kirjasta. :)

piti vielä kysyy jotai mutta eihän tällänen laho pää mitään muista. :D
 
Kiitos taas loistokommenteista, ihanaa lukea, vaikka en aina ehdi isommin osallistua keskusteluun, osasyynä sekin, että täällä kans ollaan käytännössä lähes "yksinhuoltajana" - ja kun meidän poika ei todellakaan oo mikään "helppo" mahavaivoinensa ja äiti on niin ummikko, niin en oo saanu ukkoo nukkumaan päikkäreitä kuin sylissä tai tissillä tai sit vaunulenkillä, tosin tämän päivän vaunulenkki oli taas pelkkää huutoa.. Mutta isä on toistaiseksi lähes kokoajan poissa kotoa, vielä jonkin aikaa. :( (Järkyttäviä lauserakenteita tulee!)

Tuttia nyt jo haluaisin antaa pojalle, mut ei huoli! :( Nyrkkiä lussuttaa (järsii jopa fritsuja ranteeseensa välillä!) ja tissiä syö yli niin että puklaa välillä älyttömästi, tutti ois kyllä ihan paikallaan, mut ummikkoäiti ei osaa siihenkään opettaa. :( Auttais kyllä varmaan arkea, jos sen huolisi, mut voimat, järki ja ideat ei tahdo riittää, kun yksin joutuu näitä täällä miettimään, kun mies on aina poissa. Tutin sylkee vaan aina kaaressa kauas ja kun väkisin pitää suussa, niin irvistelee ja järsii vaan eikä ime? Ois varmaan pitänyt aiemmin aloittaa tarjoaminen, alkaa olla jo parikuukautinen poika, niin liekö tuota enää saa siitä kiinnostumaan?

Mut kirjakerhoista semmoista, et Satusiivet-nimisestä kerhosta sai ainakin tosi kivan tervetuliaispaketin. Ja tuo vaatekerho-posti tuli myös tänne, nauroin kans samaa, et kannattais ehkä luetuttaa mainospostinsa vielä jollain ennen postitusta.. :)
 
Malla:
Kokeile antaa tuttia näin: älä työnnä sitä kohtisuoraan vauvan suuhun, vaan kutita ensin huulia ja hivuta tuttia pikkuhiljaa kitalakea kohti. Jos vauva yökkäilee tutille, niin tuttia enemmän sinne kitalakeen päin. Kun vauva alkaa imeä sitä, niin se yökkäily loppuu.

Samalla, kun annat tuttia, pidä kämmentä hellästi vauvan poskella ja muutenkin kasvoilla, kuin kasvot olisivat tissiä vasten. Jos meidän tyttö joskus meinaa hermostua, eikä huoli tuttia vaan tunkee sitä kielellä ulos tai yökkii, niin tää kämmenen painaminen hellästi kasvoille ja tutin päälle rauhoittaa heti ja tyttö alkaa tomerasti imeä tuttia.

(Ihan siltä varalta, että tänne eksyy joku nettiviisastelija paikalle, niin en siis tarkoita mitään "painetaan väkisin käsi suun eteen ja pidetään tutista kiinni, vaikka vauva kuinka kakoisi"-juttua.)
 
Täällä on kyllä ollut ihan loistavaa juttua tänään. :)

En tiedä onko meidän pieni kipeä. Mun mielestä se on vähän nuhainen. Aivastelee jatkuvasti ja samalla lentää paksua limaa (ihania juttuja...). Lisäksi yskii. Mun mielestä tuo ei aivan normaalia ole, vaikkei tuo mitenkään "täysin tukossa" ole. Itsekin olen vähän nuhainen. Se mua enemmän huolettaa, että tyttö on tänään ollut hirveän väsynyt. Nukkuin kolmet pitkät päikkärit ja niiden välissä ei ollut kuin hetken tyytyväinen. Nyt sitten laitettiin jo yöunille, mikä on historiallista, koska yleensä saadaan yöunille vasta vuorokauden vaihduttua! Kuinkahan huolissaan tässä pitäisi olla? Ja missä vaiheessa tämän ikästä pitäs alkaa lääkäriin viemään? Nyt ikää siis 7 viikkoa. Ajattelin huomenna paremmalla onnella lähteä apteekista hakemaan niitä keittosuolatippoja, että saadaan ainakin limat paremmin liikenteeseen. Nenäfriidaakaan meillä ei vielä ole.
 
jos vaikka nyt vastailis kun kirjoittelin muistilapulle apusanoja että tulee vastattua mahdollisimman moneen juttuun xD kato ku ei muista...ja muutenkin tuota unohtelua on ja se on tässä viime aikoina lisääntynyt...

Lapsi asiasta, mä olen aina halunnu ainakin 10 lasta, mutta siinä tapauksessa olen valinnut väärän miehen itselleni...sillä hän ei halua kuin kaks...noh, ehkä jos sais vaik seuraavaksi kaksoset emoticon  Milloin seuraava lapsi niin tänään itseasissa mietin asiaa, että jos nyt miettis et mikä ehkäisy, onko kellään kokemusta tai tietoa tai jotain siitä injektiopiikistä? ehkäisystä...meinasin sitä jos vaan lääkäri suostuu semmoisen määräämään...niin mietin jos sitten kun tämä esikoinen olisis sen 1,5 vuotta niin rupeisi miettimään toista lapsosta...

tutista sen verran, että Rafe ei suostunut syömään tuttia ja nyt ollaan joku kk saatu se syömään tuttia...ihan hyvä...tottakai jos ei ois tuttia syönyt niin sit ei olis...ei sitä pakottamalla...nyt syö ainoastaan vaunussa, nukkumaan mennessä ja autonkopassa...ja meillähän ei nuo 0-6kk tutit käyneet, niitö ei suostunu syömään ollenkaan...joten vähingon kautta tuli kokeiluun 6-12kk tutti, ja se on maistunu tosi hyhivn ja mielellään siä lussuttelee...ja mun mielest nää ei oo anatomisia kai...

Kiitos Mammax kommentista..täytyy tähän sitten sanoa että, oma raskaus oli vähän semmoinen että en edes tuntenut olevani raskaana, sillä EI MITÄÄN oireita, ainoa oire oire oli kun vasen lonkka ja jalka rupes puutumaan...en ehtinyt edes potkuja tai liikkeita tuntemaan, tai no jotain kuplia tuntui mutta en nyt tiiä oliko ne mitään liikkeitä...
synnytystähän en saanut kokea sillä mut leikattiin rv 34+4...näin pikasee pienen kasvot ja sit jo kiidätettiin keskolaan...siellä vietti sitten 3 ensimmäistä elin viikkoansa..ite olin sairaalassa viikon vielä sektion jälkeen...kävin kyllä joka päivä katsomassa poikaa, en siksi että että tuntusin jotain vaan siksi että koin että mun täytyy mennä ja käydä pojan luona...en tiedä milloin koin että oon synnyttänyt, en tiedä olenko vieläkään tajunnut...vaikka lapsi onkin jo kainalossa..sillä en tuntenut mitään raskauteen liittyvää oiretta ja ns. kokemusta...anteeks taas kauheen masentavaa tekstiä...
Imetykseltä mä en oikeastaan odottanut mitään, enkä ottanut siitä paineta, mutta kun olin koka raskausajan valmistautunut että imetän ainakin sen puoli vuotta ja mielellään vaikka vuoden mutten sitten päässyt edes kokemaan koko imetystä niin se vähän murensi mieltä aluksi...ja se että kaikki KAIKKI kaverini kyselee, miksi et...kannattais...eräskin ystäväni (lapsen kummi) sanoo että hänellä tulee edelleen maitoa (ei ole imettänyt vuosiin ja lapsi jo neljän, eikä ole raskaana)....joo tosi kiva kuulla tuollaista kun...olen kyllä iloinen äitien puolesta jotka imettävät enkä tuomitse niitä jotka eivät imetä...
tästä tulikin mieleen että kun kävin ostaa dds junioria, nin kauppias kysyi imetänkö, totesin en...ja sitten sanoin en ole koskaan imettänyt kun ei ole huolinut...sitten sanoi että aijaa no en sitten snao mitään...olis kuuulema kertonu faktaa imetyksestä mulle xD

Meemille voimahali <3

Nyt on poitsu nukkunut kolme yötä hyvin, siis ensin illalla kolmisen tuntia, sitten neljä tuntia ja sit taas kolme...7 aikaa aamulla nostan pojan viereemme ja nukkuu siinä johonkin puol 9 asti jonka jälkeen nousemmekin sitten ylös...ja nukhataa iltasin lähes samaan aikaan..samoin aamusin syö joskus 9-9.30 maissa ja seuraavan kerran syö 12-13 maissa...sitten joskus 16-18 maissa riippuu vähän..aika hyvin ruvennut tulemaan rytmiä kun olen soseita antanut...iltasin annan itse tehtyä perunavelliä...

mulla ei vissiin ollut muuta, tässä onkin jo vaikka kuin pitkä romaani..ja en edes tiedä osuuko aiheeseen vai aiheitten vierestä.,..mutta juups...vois hakea suklaabanaani kakkua ja herkutella xD
 
Pajunkissa: siis REPESIN taas!!! :DDD Just noin mä ajattelin kans sen babuschkan siellä taskussa!! :DD Ja se hymiö... Jestas sentään!! :D Ei sitä kyllä muuten oikein kai voi käsittää...
Mulle ei sitä kyseistä lastenvaatemainosta oo tullut, mutta en kyllä varmaan haluakaan, kun lähtis vaan järki päästä, jos tommosta pitäis lukea! Oon nimittäin vähän kielioppinatsi ja opiskelen yliopistossa kieliä, joten tommoset "käännös"työt saa kyllä kaikki karvat nousemaan pystyyn (vaikka myönnettäköön, joskus tulee tosi hyviä kielikukkasia vastaan ja niille on vaan pakko nauraa ;)).

Niin ja meillä nukutaan vaihtelevasti joka paikassa unia: omassa pinniksessä, vaunuissa, äitin ja isin isossa sängyssä, olkkarin sohvalla, pari kertaa kantopussissa, äitin sylissä, joskus jopa leikkimatolla lattialla. :) Sitterissä ei sentään oo nukkunut ihan unia, vaikka kerran tais siihen kyllä simahtaa ja siitä kannoin sit sänkyynsä nukkumaan.

Mä uhmasin tänään (ja eilen, ja aion huomennakin uhmata) neuvolan sääntöä, ettei saa viedä alle 1-vuotiasta ulos yli 10 asteen pakkasessa. Eilen oli -12 ja tänään oli -14 täällä + aika kova tuuli, mutta mulla hajoo PÄÄ jos mä en ala pääsemään jo pihalle, edes vähäksi aikaa kerrallaan. Olin kotona jumissa jo kaks viikkoa ja meinasin pimahtaa... Mun mies on siis yötöissä joka päivä ja nukkuu päivällä, joten ei voi pidempiä aikoja olla hereillä ja vahtia Oliviaa, että mä pääsisin johonki. Tää ei varsinaisesti mua haittaa, kun ihan mielelläni menen tytön kanssa joka paikkaan, mutta tuo neljän seinän sisällä jumittaminen alkoi kyllä ottaa patista jo aika lailla...

Niin kun siis vein Olivian ulos eilen ja tänään, niin laitoin monta kerrosta vaatteita, ja vaunuissa on patjan päällä fleecepeitto taiteltuna (kai nelinkerroin) ja sen päällä se äitiyspakkauksen makuupussi. Tyttö monine vaatekerroksineen sinne pussiin ja se kiinni ja sitten vaunun se "päälliskuori" (mikäsenniminytonkaan) päälle ja tuon kopan aukon eteen toinen fleecepeitto. Tänäänkin oli ihan lämmin tyttö kun tultiin kotiin. :)

Meillä on nyt semmonen "ongelma" että Olivia ei oo kakannut kymmeneen päivään tänään... Eilen soitin neuvolaan, kun jostain netistä luin, että näin pienet voi tosiaan kakata kymmenen kertaa päivässä tai sit kerran kymmenessä päivässä. Neuvolantäti antoi pari ohjetta, joilla voitais yrittää saada suolta toimimaan ihan ulkoisesti ja aikaa kakata vielä huomiseen. Jos siis ei huomenaamuna ala kuulua jotain tuotosta, niin soitan taas neuvolaan, että mitäs sitte tehdään.

Nyt tulee kyllä jo tosi paljon pieruja, jotka päivä päivältä haiskahtaa vaan aina järkyttävämmälle... :D tänään meinasin jo lähteä kylppäristä karkuun, kun vaipanvaihdon yhteydessä pääsi muutamat rupsut... Äitin pieni raukkanen!
Ja tyttö on ihan koko ajan ollut täysin tyytyväinen oma ittensä ja syöny normaalisti (siis edelleen täysimetys), josta syystä en ookaan ollu huolestuneempi asiasta.
No, katotaan monetko vaatteet sitte menee pesuun, kun se kakka sit päättää tulla! ;D
 
Meemi: kannattaa heti vaan mennä kun tuntuu vähänkään siltä.. onneks me mentiin päivystykseen koska siellä sitten todettiin korva ja silmä tulehdus. tänään mentiin jorviin sitte järkyttävän ripulin ja oksentelun takia.. norovirus.. :/ saatiin jotain floridanii juotettavaks ettei raukka kuivu. korviin saatiin eilen antibiootti kuuri mutta jorvissa antoivat piikin pyllyyn niin ei oksentelun takia tartte sitä nestemäistä antibioottii antaa. voi toivottavasti aatu pian paranis.
 

Huomenta!

Ekaksi ohoh... Tämä vastauslootahan on nyt hienosti täällä sivun alareunassa, pääsee vaivattomammin lukemaan mihin aikoo kommentoida.

Meemille: Lääkäriin vain, jos siltä tuntuu! Äidinvaisto on varsin hyvä diagnoosiväline ja onneksi monet lääkärit tietävät tuon, vaikka löytyy niitä toisenlaidan kulkijoitakin, jotka aliarvioivat sitä, miten hyvin äiti lapsensa tuntee. Itse olen vienyt lapsia lääkärille sen miljoona miljoona kertaa (joinain talvina terveyskeskuksen odotusaula on tuntunut ihan toiselta olohuoneelta) Ja olisikohan pari kertaa ollut niin, että reissu on ollut LÄÄKÄRIN mielestä turha, omasta mielestä turhia reissuja ei ole ollut, kun aina on ainakin sen mielenrauhan saanut vaikkei lapsi lääkkeitä olisi tarvinnutkaan (Ainoa asia, josta olen erittäin katkera näin 13v jälkeenkin on se reissu, kun ekan kerran käytin Rotaripuloivaa esikoistani lääkärissä ja lääkärin mielestä ei ollut mitään hätää, mutta parin päivän kuluttua oli hengenlähtö lähellä...)

Kirjakerhoista:: Minun heikkouteni ovat lasten kirjakerhot... nyt menin taas tuohon Vaukirjaan liittymään ja odotukset olivat epäileviä, viimeksi 6v aitten kolmosen aikana oltiin samassa kerhossa ja silloin kirjat olivat suureksi osaksi surkeita (jokunen helmi etenkin lasten mielestä  mukaan sopi, mutta sidonta oli onneton ja hajosivat nopeasti käsii- Onneksitilanne näyttäisi muuttuneen, etenkin ne Eetu kirjat ovat aivan ihanan suloisia, kielikin on tosi paljon parempaa kuin aikanaan." Lasten parhaat kirjat" -kerhoon tuli kuuluttua 8v, mutta kun kirjoja alkoi tursua joka paikasta lopetin sen (ja vähän päästä oltiinkin toisessa kerhossa) Meillä lapset rakastavat edelleen LP-kirjoja ja niistä jopa 10v vanhoja on edelleen ehjänä paljosta lukemisesta huolimatta, mutta ne eivät ole vauvakirjoja vaan sopivat ehkä tuosta 3v ylöspäin (vai onko noillakin nykyään jo ikäryhmät, minun aikana muutama vuosi sitten ei ollut). 

Niin minun onkin pitänyt kysellä Vauvakirjoista, mitä mieltä olette tuosta Vau-kirjan täytettävästä kirjasta. Minusta se ei ole oikein hyvä, vähän sen tyylinen, että sopisi huomattavasti paremmin ehkä esikoiselle, kaikki ne "isän ajatukset isäksi tulosta" ja "Äidin mietteitä siitä millainen olisin". Ja se painottuminen muutenkin odotusaikaan ja jopa vanhempien menneisyyteen. Oikeasti, ei noita niin kummoisesti viidennen kohdalla enää ole, kuvitelmia. Siis odotushan on aina ihanaa ja ihmeellistä, mutta sitä ei enää rakentele pilvilinnoja tai mieti ja jännitä jaksamistaan samoin kuin ensimmäisillä kerroilla. Jotain olen niihin yrittänyt keksiä, mutta mies ei kyllä ole yhdenkään lapsen kirjaan kirjoittanut koskaan, oikeastiko toisilla noita täyttävät isätkin? Meillä niitä isän kohtia on tätellyt tuo kaksivuotias kertoen ajatuksiaan isoveljeksi tulemisesta. Niin ja se otti pattiin, kun siinä "sukupuussa" ei ollut lainkaan tilaa sisarksien merkitsemiseen, kyllä noissa kirjojen puissa yleensä edes muutama oksa on varattu siihenkin.

Se lastenvaatekerhon mainos tuli taas minullekin (on tullut kahdesta edellisestäkin) ja oli kyllä uskomatonta, että edelleen yhtä onnettomalla suomenkielellä. Itseasiassa en edes avannut koko kuorta ennen kuin Pajunkissa palstalla nosti asian esiin. kävin kyllä eilen päivällä lueskelemassa vaikken tätä aamuhetkeä lukuunottamatta kerinnyt kirjoittamaan.

Bluerose, unohtelusta vain, minulla on kyllä ihan krooninen raskaus/imetysdementia ollut nyt siitä asti, kun tuota neljättä aloin odottaa (siis pian kolme vuotta) ja ennen sitäkin kyllä oli jonkin verran valvomisista johtuvaa muistinhataruutta. Saapa nähdä kuinka kauan jatkuu.

Pitiköhän jotain muutakin höpistä, no olkoon, tämä on jo taas sellainen romaani, että oksat pois - kun sukupuuhun asti pääsin.

Pikaista paranemista sairastelijoille! Ja Rock^peijpe, on pitänyt sanoa, että tuo Aatu on sitten ihana nimi...... meidän tyttö on ihan hulluna yhteen Aatuun, pohuu aina tosta kerhokaveristaan, mitä se on tehnyt.

 

vielä yksi juttu (olen kuin Columbo...) Oletteko tehneet noita sivuston testejä? Tuossa joutessani tein nuo aamun ratoksi ja ajattelin, jospa tuo sopiva lapsiluku-testi antaisi jonkin konkreettisen lukumäärän, muttta eihän se sano kuin että pitää etsiä iso talo, kun sen täyttää kuitenkin tenavilla - joo huomattu on, joten neuvo tuli vähän myöhään. Ja kärsivällisyys-testi, no niin tuttuja tilanteita ettei paljon saa kuohumaan, joten pinna on kuulemma tavallista pdempi, mutta niin sen kyllä on oltavakin. Ei sitä muuten jaksaisi olla joka päivä pyyhkimässä milloin mehuja milloin kaakaota seinistä ja katosta kuten eilen.

No nyt vielä hetkeksi rauhaan ja kohta koululaisia herättelemään! Pieninkin herännee pian.

 
peekay: kyllä minäkin olen vauvaa ulos vienyt kovillakin pakkasilla. Neuvolassa käyty parikin kertaa ja kaupassa myöskin. Tästä juttelinkin neuvolantädin kanssa ja hän sanoi, että tuo pakkasraja on enemmän sellanen "pitkää ulkoilua" koskeva. Ei siitä ole haittaa jos vauva on hetken pakkasessa lämpimässä vaunukopassa kun kauppaan tai neuvolaan mennään. Itse laitan aina kopan pohjalle taljan, sitten vauva villahaalariin ja toppahaalariin ja koppaan. Päälle laitan vielä monin kerroin taitellun fleece-peiton. Kuomun aukkoon harson. Joka kerta on lämpöisenä pysynyt. Eikä nuo ulkoilut kyllä ole kestäneet kuin max 20 min. kerrallaan.

Vielä mun äidinvaisto ei sano, että tyttöä pitäs lääkäriin viedä, mutta pitäis varmaan oikeesti ostaa niitä suolavesi tippoja ja nenäfriida, että sais räkää liikkeelle. Ei mahda olla hyvä jos se siellä mötii. Voisinkin kutsua tytön kummitädin kylään ja pyytää sitä kurkkaamaan korvat kun se on lääkäri. ;)
 
kiitos tättärä. :) piti kauan miettii että annanko nimeks aatu koska veljen poika, mun kummipoika on aapo ja ne on tosi samanlaisii, meijän vanhemmat sekottaa serkukset jo nyt nii mitä se on sitten vanhempana. mutta itekki tykkään. :)

no mä tykkään siitä vauvanomasta kirjasta koska aatu on esikoinen, mutta sitä just mietin että jos olis toinen lapsi nii tuntuu vähän hassulta täyttää niitä joitan kohtia. no mä oon yrittäny patistaa mun miestä kirjottaa siihen, mutta.. ööö ei se oikeestaa oo siihen mitään rustannu.. oliko yllätys?! :D mä tykkään tosi paljon vau kirja kerhosta koska sieltä saa just niitä 0+ ikäsille ja sitten vanhempana siirrytään sitten isopien kirjoihin. :)

ai että mua taas ottaa pannuun mun miehen ex vaimo.. arggg.. se vetää ihme kilareita joka asiasta.. eilenkin kun jouduttiin illalla lähtee jorviin nii mun mies laitto ystävällisesti viestiä exälleen ettei voi soittaa lapsille nytten kun ollaan jorvissa aatun kanssa.. no siitähän se riemu sitten repes.. se sano vaa että mitä v*ttua te jorvissa teette kun lohjalla on omaki sairaalaala.. mähän en sais ollenkaan mennä sinne päinkään kun se jo suuttuu.. ja sitten se vielä rupes valittaa mun miehelle ettei mun miestä kiinnosta niitten lapset ollenkaan enään kun on se uus lapsi.. hmm. voi perse että voi ottaa nuppiin.. kaikkein pahin on se että se sitten sanoo lapsilleen että isi ei HALUUU jutella heidän kaa.. ihan kamalaa.. hirvee akka..
 
Sain myös sen vaatemainoshommelin ja ihan samaa ajattelin. Ei paljon herätä luottamusta, kun teksti on tuollasta.

Vaun kirjakerhoon liityin ensin, mutta erosin sitten heti alkuunsa, kun tuli mainos lasten omasta kirjakerhosta. Olen itse aikoinani kuulunut lasten omaan ja se oli parasta ikinä. Halusin sitten Aleksinkin sinne. Omat kirjat on vielä tallessa, joten varmaan lopetan pakettien tilailun sitten kun siirrytään isompien ryhmään. Nyt noi vauva- ja taaperokirjat on kuitenkin ihania. Rakastan disneyä yli kaiken, joten lasten oma on siksikin ehdoton suosikki :)

Ilmavaivat on tulleet takasin :/ Pahimmillaan illalla, eilen mietin johtuisko siitä, että oon pistäny Aleksin nukkumaan tavallista aiemmin. Että josko sen ilman saaminen ulos on unessa vaikeampaa. Tänään aattelin vielä kokeilla herättä heti pieraisemaan kun alkaa ekan kerran ähistä ja aukailla silmiään, enkä siis nukuta uudestaan ennen kuten tähän asti. Josko se auttais ja päästäs silti ajoissa nukkumaan. Muuten viime yö meni kivasti ja heräiltiin n. 2,5 tunnin välein n. kuuteen asti, jonka jälkeen itse taas heräilin n. tunnin välein Aleksin ähinöihin. Tämä on siis meillä hyvä yö, enkä olekaan nyt ihan tööt. Flunssa hiukan parempi kuin eilen, mutta perseestä on.

Aion myös tänään viedä Aleksin ulos, jos vaan oma kunto sallii. Tosin saa nähdä miten käy. Aleksi nukahti nyt uudestaan syliin, kun nostin vaunuista aamupäiväunilta pois. Voi olla, että unta ei riitäkään enää ulos asti. Mutta toivotaan parasta, pitäs tehä kaikenlaista kun huomenna ja ylihuomenna tulee vieraita. Leipomiset taas onneksi ulkoistin anopille, en jaksa niitä hirveästi miettiä ja anoppi mielellään auttaa. Olen sellainen harvinaisuus, joka tulee anopin kanssa huipusti toimeen, on kuin oma äiti :)

Paranemisia muillekin! Meemille voimia ja nyt pakotat jonkun tulee teille avuksi :)
 
Kirjakerho asiasta,itse kans olen liittynyt lastenkirja kerhoon. Minulle on pienenä tilattu sieltä kirjoja mitkä on onneksi vielä tallessa vanhempien luona, mummo lukee neidille aina kirjoja kun käydään kylässä:) on kyllä vau kirjakerhosakin ollut hyviä kirjoja tallella. Nyt pitää lähtä jatkamaan viikoo siivousta kun neiti nukkuu toisaiseksi vielä päivä unia.

Samalla testaan osasinko asentaa tickerin oikein:)
 
Tunnustan olevani kirjafriikki. Etenki lasten- ja nuortenkirjoja oon keräilly pitkät rivit. Mulle on luettu lapsena paljon ja oon ollu ala-asteikäsenä aivan hirvee lukutoukka - aina nenä kiinni kirjassa. Nykysin on sitten niin ihanan nostalgista lukea jotain Viisikkoa ja Nummelan ponitallia, jotka on ollu ihan must joskus kolmosluokalla.. :) Nyt aikuisiällä niitä onki sitten kertyny hyllyyn. Oon myös aina tykänny lukea kirjoja ääneen. Toivonki, että Kasperikin kiinnostuis saduista ja tarinoista.. Ollaanki nyt Vau-kirjan ja Lasten oman kirjakerhon jäseniä. Oon kyllä miettiny pitäskö liittyä vielä tuohon Lasten parhaat kirjakerhoon ja ne Tammen kultaiset kirjatkin ois kiva kerätä.. :p Ehkä siinä ois jo vähän liikaa kirjakerhoja yhelle pojalle. Täytynee vaihtaa aina välillä, ja valita sitten niistä se paras. Onneks noista kirjakerhoista ei tarvi jokaista kuukauden pakettia ottaa, niin siinä mielessä ei haittaa, vaikka kuuluis useampaanki.

Mulla ei oo tuota Vauvan omaa kirjaa, kun liityin tuohon kirjakerhoon vasta, kun Kasperi oli syntyny. Se tervetulopaketti oli sitten eri.. Oon miettiny tuota netissä olevaa vauvakirjaa, onko kellään kokemusta millanen tuo on?

Minä oon kans nauranu noille hymiöille. Eipä tuu käytettyä ku on niin omituisia ja suurin osa niin isojaki.. Mihin tätä käytetään?
emoticon
Lähinnä tulee mieleen jotain tän suuntasta: "Ryhmäkuva viime tapaamisesta Tampereella. Minä takarivissä kolmas vasemmalta."
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top