Helmikuun helmet

Ääh, miks tuosta tekstistä tuli tommosta kärpäsen kakkaa? No toivottavasti teillä on suurennuslasi käytössä, jos mun jaaritukset kiinnostaa..
 
Minä olen myös uhmannut tuota -10 asteen pakkasrajaa kun ulkona on ollut niin aurinkoista. Ja se aurinko lämmittää jo oikeasti!! Ostin marketista sisä/ulkolämpömittarin ja seurailin sillä lämpötilaa vaunun ulko- ja sisäpuolella. Testin tulos oli, että -14 asteen pakkasella vauvan sisäänhengitysilma oli +0,5 asteista (ulkona oltiin vajaa tunti). Vaunukopan aukon edessä mulla oli sellainen H&M samettinen peite, jossa puuvillavuori, ettei tuuli ihan pääse sisään.
 
Mammax mikä idea, ei oo tullut mieleen, että lämpömittari koppaan näkee kuin lämmin siel on...kiitos vinkistä...

ite olen kanssa uhmannut tuota pakkasrajaa..ja vaikkei olis paljo mitään päällä niin iahn hiestä jätkä on märkä ollu :D
 
Huh, onneksi on perjantai. Tarkoittaa siis, että edessä on viikonloppu ja miehen apu vauvanhoidossa. :) Olenkin todella sen tarpeessa. Päivällä kävi taas perhetyöntekijä ja totesi, että mun on nyt saatava nukkua keinolla millä hyvänsä. Sanoi, että olen masentunut ja tällasella unimäärällä ei kuulemma voi kukaan elää viikkotolkulla. Viime yönäkin taas syötiin tunnin välein. :/ Hän piti tyttöä vierailunsa ajan ja laittoi sen päiväunille. Tyttö nukkuikin 3 h päikkärit sen jälkeen! Hän sanoi, että on varmasti vaikea saada tyttöä nukkumaan jos on itse aivan lopussa. Vauva kuitenkin aistii äidin olotilan. Perhetyöntekijä lupasi tulla hoitamaan vauvaa kun seuraavan kerran menen juttelemaan psykologille, ettei tyttö huuda kainalossa... Kotipalveluakin saatais, joka tarkottais enemmän näitä konkreettisia aputoimia, mutta ne vähän maksaa...

Mies tuli töistä kaupan kautta siinä neljän jälkeen. Käväsin sitten koiran kanssa pikaisesti pihalla ja mies meni sen jälkeen päikkäreille. Siinä vaiheessa multa loppu voimat. Väsytti aivan tautisesti kun mies nukkuin siellä... Lopulta mua vaan oksetti ja pyörrytti kun kävelin vauvan kanssa ympäri kämppää. Laskin minuutteja, että koska kehtaan mennä herättämään sen. Lopulta otin vauvan ja kannoin sen meidän sänkyyn ja toivoin, että se muka nukahtaisi mun viereen. No, ei tietenkään nukahtanut, mutta mies heräsi ja tajusi tilanteen, etten pysy enää edes pystyssä, joten otti vauvan ja sulki mut makkariin nukkumaan rauhassa. Sainkin melkein tunnin nukuttua, mikä teki tosi hyvää siinä kohtaa. Toivottavasti yöllä saisi lisää unta.
 
voi meemi! Mä NIIN soisin sulle semmosen helpon vauvan... kovasti jaksamista sinne ja paljon voimahaleja! Melkein jo tuntuu, että tarjoudun itse sinne sulle avuksi, kun tämä meidän neiti on niin kiltti ja hyvin nukkuva, että kyllä melkein tässä toinenkin vauveli menis siinä sivussa!

Ymmärrän kyllä täysin, että sun miehen pitää ottaa päikkärit, että jaksaa töissä, mutta eikö se vois vaikka edes yhtenä arkipäivänä luopua niistä, että sinäki saisit levätä. Ei todellakaan nukkumatta selviä kukaan, eikä varsinkaan kun on pieni elämäkin siinä vastuulla. Ja musta tuntuu, että teidän kannattaisi ehkä ihan oikeasti tosissaan harkita sitä kotipalvelua, edes joksikin aikaa, että pääsisit sinäkin taas elävien kirjoihin. Eihän sitä palvelua sitte loputtomiin tarvi jatkaa.

Tsemppiä sinne taas! <3

Ja Pääskynen: niin oot sinäkin ihana ja hauska! :) <3
 
Ihan ensimmäiseksi.. meemille isohalaus. Todella toivoisin jopa itse voivani sua auttaa. Olen samaa mieltä peekayn kanssa että harkitse sitä kotiapua, edes pari kertaa jotta saisit hengäsdystauon edes jostain. Jossain vaiheessa kroppa laittaa sut lepään. Saisiko miehesi vaikka päivän tai pari otettua töistä vapaata jotta saisit levättyä koko päivän? Rankkaa tuo on. Vaikka meilläkin tyttö itkee paljon ja yöt heräilee monia kertoja, tuntuu meidän tilanne vielä helpolta meemin tilanteeseen. Sitä niin toivoisi kaikkien nauttivan tästä. Onneksi koliikki helpottaa yleensä kolmen kuukauden aikana, voimia meemi paljon!!

Tänään vein Venlan ulos nukkumaan pitkästä aikaa, ja nukkui ekaa kertaa pariin viikkoon useamman tunnin eikä vain sitä puolta tuntia minkä sisällä nukkuu. Kolmelta kun heräsi niin ei nukkunutkaan kuin vajaan puolen unet puoli8 aikaan ja 9 eteenpäin huusikin sitten pelkkää väsymystä mutta ei voinut sallia itsensä nukahtaa. Pakattiin tyttö autoon ja käytiin kierteleen puolisen tuntia kylää ympäri.. Nukkui autossa ja kun sisälle riisuttiin heräsi.. Mies jäi sitä nukuttamaan ja hiljaista on joten taisi nukahtaa.. :) Päivän olenkin tytön kanssa kahden ollut, ja huomenne myös koko päivän yksin.. saa siis nähdä kuinka käy.. Toisaalta voisi pakata tytön ja vaunut autoon ja kuluttaa ideaparkissa päivää edes hetken.. toisaalta en tiedä jaksaako sinne jos pysyisi kotona vain..Väsyneitä ollaan täälläkin mutta luojalle kiitos että mies on vielä lomautettu ainakin kuukauden. Josko nuo meidän vaivat siihen mennessä helpottaisi jotta jaksaisi..

rock^pejpe, kovasti voimia teillekin sinne ja toivottvasti pikkuinen paranee pian!

Ja onneksi täällä on kaikki ihania, ja hauskoja :) jaksaa aina hetken paremmin kun saa purkaa ajatuksiaan täällä ja tietää ettei ole yksin.
 Ihanaa että olette olemassa, jokainen teistä <3

Ja hei, onko muilla lapset alkaneet kuolaamaan? Meidän neidillä kuolaa valunut tänään ihan järjettömiä määriä ja lisääntynyt vaan iltaa kohti..
 

Huomenia... Minä otan taas oman aamuhetkeni!

meemi: Minäkin olen tässä tuskitellut, että pitääkin asua täällä satojen kilometrien päässä ettei pääse apuun teille. Voi, miten toivonkaan, että telllä tapahtuu sama ihme kuin meillä aikanaan koliikkivauvan kanssa ja itku loppuu seinään muutaman viikon sisällä. Onneksi nyt on edes tämän viikonloppu, että miehesi on kotona  ja kunpa ensi viikko olisi jo helpompi. Ja onni, että apua on tiedossa edes jossain määrin. Mitä kotipalveluun tulee niin laitetaan vaikka kolehti kiertämään, jos sen saaminen siihen maksullisuuteen meinaa kaatua!

Itsellä taas suht hyvin valvottu yö takana. Meillä vauva rohisee vaihteeksi ja minulla heti pelko persiissä täällä ettei taasen jouduta sairaalareissulle, kun röhii mutta mitään ei tule nenästä, hitsit että sen liman pitää olla aina niin paksua. Meidän ekaluokkalainen oli eilen koulun jälkeen niin vaisu, että taitaa olla tauti tulossa sinnekin loman alun kunniaksi. Tänään olisivat vanhempani tulossa ja suunnitelmissa oli uimahallireissu, pitää katsoa tilanne lasten herättyä, pitääkö ilmoittaa ettei kannata tänne tullakaan.

Meilläkin kuolataan jonkinverran. Jotkut sanovat aina, että vauva tekee hampaita kun kuolaa alkaa erittyä, mutta pienellä kokemuksellani sanoisin etten usko, kun siinä tapauksessa meidän vauvat ovat tehneet ekaa hammasta aina noin 5-6 kuukautta, jokainen on alkanut kuolata tässä 3kk:n iän paikkeilla ja ne ekat hampaat ovat tulleet kaikille 8-9kk:n iässä. Meillä siis nuo tulevat aika myöhään ja edellisen kanssakin tuntui aika hassulta mennä 1-vuotiaana hammashoitolaan, kun siellä suussa oli viisi hammasta, nyt yli kaksivuotiaanakin kulmurit vielä puuttuvat ylhäältä - tulossa ovat, mutta ei kunnolla puhjenneet.

Joo, nyt kuuluu se ekaluokkalainen yskivän, joten pitääpi mennä katsomaan tilannetta. Siis hyvää viikonloppua kaikille ja lepoa tarvitseville.

 
Hyvää lauantaita kaikille!

kyllä tää tästä helpottaa jo pikku hiljaa. aatu alkaa olee jo pirteempi. :) viime yönä nukku 11 tuntii aatella. :)

meemiä käy sääliksi. olen tättärän kanssa samaa mieltä että kerätään vaikka kolehti että meemi saa apua kotihoidolta. tärkeintä on nyt että saat nukuttua ja levättyä.

meillä kuolataan tosi paljon, ja ollaan jo aika kauan kuolattu joten en usko että se ainakaa johtuis hampaista koska ei oo viellä ainakaa näkyvissä hampaita. omat ja pojan vaatteet on aina ihan märät kun kuolaa tulee niin paljon.. nyt kuolaa vielä enemmänki ku on ollu kipeenä..

ootko tättärä kokeillu niitä suolatippoja nenän tukkosuuteen?! meillä ainaki aatulla on nenä auki kun niitä on sinne tiputtanu. ja koska niitä voi antaa monta kertaa päivässä eikä oo mitään haittaa..

oon pikkunipsuttimen kanssa samaa mieltä että te kaikki ootte ihania ja on kivaa kun tänne saa purattuu ajatuksii ja kaikilta saa tukea. :) <3
 
Yhdyn edellisiin et kerättäisiin meemille tarpeen vaatiessa. Toivottasti tilanne helpottuisi nopeasti ja meeni saisi nukuttua mahdollisemman paljon.

Oletteko antaneet miten kauan vauvan nukkua ulkona jos pakkasta on -4? ja kuinka puette vauvat ulos nukkumaan? Mulla on nyt ollut body,potkupuku,fleesetakki,villasukat ja toppapuku ja peitto vaunuissa ja tietysti lapaset ja ypärämyssy ja pido. Suojana harso. Niska on ollut lämmin kun olen ottanut sisälle mietin vaan onko liian vähän päällä. On nukkunut hyvin tänään ulkona 2,5 tuntia. Mietin onko liian kauan ulkona?!

Tää palsta on niin pelastus päivään ja hetkiin jolloin tarvii tukea, kiva käydä lukemassa muidenkin tarinoita.
Ihanaa lauantaita kaikille
 
Meillä poika nukkuu juuri nyt ekaa kertaa ulkona päiväunia (en saanut päivällä sisällä nukkumaan ollenkaan) ja luulen kokoajan kuulevani itkua rappusilta vaikka itkuhälytin ei pihahdakkaan! Ja joo, kävin jo tarkistamassa että se toimii... kahdesti :) Neuvolasta sanottiin meillä ainakin että ruokavälin saa nukkua jos nukuttaa eli se olisi sen 3 tuntia meidän rytmillä. Nyt on ulkolämpötila nollassa ja vaunun sisäänhengitysilma on mittarin mukaan pysynyt +6 asteessa. Tekisi mieli seuraavaksi laittaa se mittarin pää sinne toppapuvun sisään ja testata sekin lämpötila. Ehkä raportoin siitä huomenna..!

Tuo vaatetus mietityttää myös. Kauppareissuille olen ainakin laittanut liikaa päälle, sillä kun olen ottanut syliin hermostuneen pojan, niin on ihan nihkeän kostea. Ja se kuumuus on varmasti hänet myös hermostuttanut vaikka toppapuvun vetoketju onkin ollut sisällä auki. Hikikosteana helposti vilustuu myös jos saa yhtään kylmää. Nyt tutkiskelen myös tuota ulkona nukkumisvaatetuksen määrää. 

Missä päin meemi asut? Olisiko kukaan meistä lähellä sinua? Muutaman tunnin voisi hyvin hoidella kahta lasta kun tietää millainen apu siitä olisi äidille!

Edit:
Mietin myös minkä takia lapset pistetään talvella ulos nukkumaan, mutta aikuiset nukkuu sisällä?! Kai siihenkin löytyy joku perustelu?
 
kun alkaa miettii vauvat tarkenee paremmin kun ne puetaan ja pakataan vaunuissa.... miettikää miltä näyttäs iso ihminen nukkumassa vaunuissa makuupussiin pakattuna ja tutti suussa?! emoticon  heh.. onks vähän väsy olo mulla?!

no ei.. ei aikuisille oo varmaa kauheesti tehty mitään missä vois nukkuu.. ja jos suunniteltas nii sitten pitäs olla niin iso piha että siellä voi olla.. ja kai vauvoilla on niin paljo paremmat unen lahjat että pystyvät nukkuu ulkona vaikka olis vähän meluu.. siinä mun ajatukset.. :)
 
Näillä pikkupakkasilla olen nyt laittanut sisävaatteet, pipon ja sen äippäpakkaus-ulkohaalarin. Makuupussia en laita ollenkaan kiinni, vaunuista tulee sitten kaksi kerrosta vielä toppausta päälle ja on turhan paljon nyt. Pitäisi olla se ohkasempi vanuhaalari, mutta se unohtui mummilaan. Annan nukkua niin kauan kun nukuttaa.

Lasten ulkona nukuttamisesta sanoisin, että ensinnäkin vauvat yleisesti nukkuu paremmin ulkona ja toisena se, että aikuiset saa raitista ilmaa muutenkin menemällä ulos, mutta vauvat ei niin vaan mene ulos. Kaikki kuitenkin tarvitsevat raitista ilmaa, joten vauvojen kohdalla se on helpoin toteuttaa nukuttamalla vauva ulos.
 
Voi, te olette IHANIA! <3

Jaahas mistähän alottaisi... Puranpa ensin viime yön... Oli aivan katastrofi yö. Mette ei nukahtanut millään. Se itki koko illan ja nukahteli välillä...20 minuutiksi. Joo... me siis otettiin tutti lopulta kokeiluun ja sillä se kyllä joskus tyyntyy iltaisin (silloin kun suostuu ottamaan) mutta tutti putoaa siinä 15-20 minuutin imeskelyn jälkeen, jolloin Mette taas herää. Alkuyön vietin siis Meten kanssa tuttisulkeisia, jonka jälkeen en edes sitä tarjonnut, vaan päätin, että koitetaan saada nukahtamaan muilla keinoilla. Mua alko huimaamaan voimakkaasti siinä klo 1 yöllä ja imetyksen jälkeen olo meni vielä huonommaksi. Oksetti koko ajan ja vaikka makasin sängyssä tuntui kuin se keinuisi koko ajan. Mies oli aina välillä tytön kanssa olkkarissa, kantoi sitä, että mä saisin edes sen aikaa nukkua, jotta jaksan imettää. Imetykset oli kyllä hirveitä viime yönä. 3 aikaan mies sai sitten tytön onneksi sillain nukkumaan, että nukkuin reilu parin tunnin pätkän! Sen ansiosta jaksoin aamulla nousta tytön kanssa. Tosin tyttö huusi aamulla niin paljon heti, että mieskin nousi. Sitten siinä seurusteltiin ja syötiin aamupalaa (tyttö vähän rauhoittui välillä) Sitten vaihdettiin vaippa ja puettiin vaunuihin. Vietiin ulos 9.30 ja siellä nukkuu edelleen!!! Me mentiin myös nukkumaan ja tunnin verran nukuttiin molemmat. Teki kyllä hyvää edes se. Enempää en näin päivällä oikein saa nukuttua. Ihanaa silti, että täällä on hiljaista ja voi tehdä rauhassa asioita.

Mä en ole lainkaan huolissani siitä, että vauva nukkuisi liian pitkään ulkona näillä pikkupakkasilla. Sillä on päällä body+potkarit, villahaalari, toppapuku+villasukat, hanskat ja piposysteemit ja makuupussi. Lisäksi vaunukopan kansi ja ratassuoja. Ei varmasti palele - ennemmin pelkään, että kuuma tulee, mutta toisaalta kun se siellä pitkään on niin jäähtyyhän siinä. Enemmän mä oon hermostunut, että onko tuo edes hengissä kun ei vieläkään ole herännyt. On niin tottunut nyt niihin alle tunnin uniin.

Me sovittiin miehen kanssa nyt, että jatkossa kun se tulee töistä kotiin (aamuvuorosta) niin mä menen ensin nukkumaan ja se menee vasta mun nukuttua. Toivottavasti saan nukuttua siis silloin. Täytyy sitä kotipalvelua vähän miettiä. Tämä on taas sitä, että koen olevani "huono äiti" jos siihen suostun... Toisaalta - nautinko siitä, että joku kotipalvelun tyyppi häärää täällä, rentoudunko yhtään...

Ens viikon mies on illassa ja ne viikot on mulle raskaimpia. Olen yrittänyt saada joka illalle jonkun kaverin kylään ja aika hyvin onnistunut. Tiistaina tulee tytön kummitäti, joka heti sanoi, että tuo ruokaa tullessaan ja lähtee vaikka Meten kanssa lenkille, että mä saan nukkua. Ihania ihmisiä. Saa vaan nähdä osaanko hyödyntää. Mä menen niin kierroksilla, että nollaaminen vie aina paljon aikaa. Mun on pakko vetää päivät ylikierroksilla, että jaksan. Sitten tulee romahdus kun ne kierrokset päästää alas. Ulospäin näytän siis päivisin iloiselta ja pirteältä - paitsi sitten kun ne voimat totaalisesti loppuu.

Nyt ruoanlaittoon niin kauan kun tyttö vielä nukkuu. Ja iso kiitos teille - olette ihan korvaamattomia!

 

Rock^peijpe: Kyllä tällä kertaa älysin heti alkaa laittaa niitä keittosuolatippoja, kun sairaalassakin silloin sanoivat, että noita kannattaa käyttää ja ei tarvi pelätä yliannostusta vaikka montakin kertaa päivässä laittaa. Nyt on hyvin pysynyt limakalvot kosteina ja räkä valuu ja aivastaa ja yskii limat pihalle, eli ei mitään hätää tukkoon menon osalta tällä näkymin. Laitoin vaunuihin nukkumaan, kun ulkona on vaihteeksi lämmin ja siellä on hyvä hengittää (tuotakin suosittelivat sairaalassakin, kun hengitys on siellä helpompaa). Meillä kaikki ovat aina nukkuneet päiväunet tosi paljon paremmin pihalla ja ihan niin pitkään kuin päivällä yleensä ovat nukkuneet - nytkin tuolla rappusilla on vauva ja kaksivuotias rattaissa.

Meemille edelleen toivottelen jaksamista, hienoa, että löytyy apua ja keinoja helpottaa tilannetta. Nämä tällaiset ovat aina niin arvaamattomia, kyllähän sitä jokainen mieluusti ottaisi sen helpon vauvan, mutta toisaalta kun omansa on saanut niin ei sitä omaa hankalampaa tapaustakaan mihinkään toiseen vaihtaisi (arvatkaapa vain kuinka monesti olen tuskitellut meidän super-hyper-multi-allergikkotapauksen kanssa, mutta silti tuo on maailman ihanin ja rakkain tyttö). Ja meemi, kotipalvelun osto ei teekisi sinusta huonoa äitiä, älä edes vitsinä ajattele moista.

Juu, mutta minä kyllä tässä alan tuntea itseni huonoksi äidiksi, kun tuo kuumeilija tuolla on ihan heitteillä (14v tosin, että osaa kyllä huutaa apua tarvitessaan) ja ne kaksi pientä nukkuvat portailla... pitänee lopettaa lorviminen ja lähteä vaikka silittämään vauvan vaatteita ja miehen alushousuja (arvatkaa montako kertaa vuodessa meillä oikeasti silitysrauta nykyään kuumenee?!)

Tai voisin vaikka lainata tuon 14v:n makuupussia ja lähteä itse tuonne ulkoportaiden viereen nokosille pikkupoikien kanssa - loisto idea, pitääkin mennä heti!

 
Voi meemi, ei se todellakaan tee susta huonoa äitiä että kotipalvelulta apua otat. Päinvastoin, saat itse hengähtää ja jaksat paremmin.Toivon sinulle voimia ja jaksamista! Ihanaa että saat kuitenkin apua ettei tarvitse yksin jaksaa. Ajan kanssa varmasti helpottaa ja koliikki loppuu ja toivottavsti sen jälkeen saatte vain nauttia ja arki sujuu paremmin.

MeilläVenlalle tullut kanssa flunssa ja kovasti tukkoinen tuntuu olevan, ainkin aamut ovat pahmpia.. Nyt toppasin taas ulos nukkumaan, nukkuu siellä niin paljon paremmin :)

Kauheasti tuntui aamulla että olisi kirjotettavaa ja nyt pää lyö tyhjää emoticon

Ja voisi tehdä itsellekin kyllä hyvää nukkua ulkona muutama tunti, miksei aikuisillekin tehdä pehmeitä vaunuja joissa nukkua :)
 
tättärä: piti kysyä, että monesko lapsi teillä oli koliikkitapaus? Ja se loppui siis kolmeen kuukauteen vai? Todella toivon, että meillä loppuu kolmen kuukauden kohdalla. Silloin vauvan uni muuttuu muutenkin kun vauva alkaa nukahtaa kevyen unen kautta syvään uneen (ei siis aktiiviunta). Ja melatoniiniakin alkaa erittyä enempi. Sitä odotellessa siis. Onhan tuo jo melkein 2 kk.

Tyttö nukkui 3 h ulkona ja nyt ottaa torkkua vielä tuolla isin sylissä. :) Mulla on jotenkin ihan epätodellinen olo. Väsyttää. Ehkäpä yritän päästä nukkumaan kunhan on syöty.
 

Helppo päivä, kakkonen ja kolmonen menivät mummun ja vaarin kanssa Ähtäriin katsomaan Peppi Pitkätossu-teatteriesitystä, eli vain pikkupojat ja isoin poika kotona...

Meemi: Meillä koliikkitapaus oli kakkonen, eli siis keskosena syntynyt. Siinä saattoi se keskosuuskin olla taustalla, mutta tosiaan loppui seinään parin-kolmen kk:n korjatussa iässä. Olivat kyllä elämän sumuisimmat kuukaudet ne keskosen ensi kuukaudet kotona.

Nyt pikkupojat heräsivät, eli lopetettava... huomiseen!

 
Jos meemi vielä jauhat jostain "huono äiti"-jutuista tai siitä, ettet viitsi tai kehtaa vaatia tai ottaa apua vastaan tai keksit jotain muita onnettomia tekosyitä millä evätä itseltäsi helpotus tohon tuskaiseen tilanteeseen, niin lakkaan lukemasta sun juttuja, koska tollainen suututtaa mua. Ja tarkoitan sanoa tämän nyt hyvällä, en pahalla. Toivottavasti ymmärrät. Pusi pusi! :)

Ja jos ette mene kotiavun takia konkurssiin, niin kannattaisi kyllä miettiä vakavasti sen hankkimista. Punnitkaa nyt hyvänen aika sitä, mikä tässä hetkessä on arvokasta; sekö, että hoitaa kaiken itse ollen puolitajuttomassa tilassa ja sairaana uupumuksesta vai se, että voisi levätä edes pienen hetken ja saada voimia nauttia edes vähän elämästä tänä ohikiitävänä hetkenä, kun vauva on pieni? Olisiko pikkuvauva-ajasta mukava myöhemmin muistaa muutakin, kuin sen, että laski minuutteja ja odotti, että lapsi kasvaa ja koliikkivaiva jää taa?

Sori, mulle on ominaista jopa suuttua ja olla tiukka ja jopa tyly tarvittaessa, kun olen tarpeeksi huolissani jostain.

Ja sitten muuta:

Ulkona nukkumisesta.
Meidän nukkuvauva nukkuu ulkona reilun 6h kerrallaan jos on alle 10 astetta pakkasta. Vaatetus: villapuku, äitiyspakkauksen toppahaalari, makuupussi. Vaunukopassa lampaantalja. Ei ole ollut kylmä eikä kuuma. Jos olisi jompikumpi, niin tuskin nukuttaisi noin hyvin.
 
Pajunkissa: En ota pahalla. :) Ehkäpä välillä tosiaan on tarpeen, että joku uskaltaa potkia persiille... Ja asiaahan sinä puhut. Tämä "huono äiti" juttu on vaan sellanen, jota pyöritän edes takaisin. Mulla on pelko jatkuvasti siitä, että muut ajattelevat mun olevan huono äiti. Etten riitä tällaisena... Sitten sitä alkaa itsekin uskoa, että on huono äiti kun olen näin väsynyt ym. Tämä huono äiti -syndrooma kai sitten kuuluu tuohon masennukseen, mutta eihän sille toki pidä antaa periksi. Vitjat kun mä en halua mitään masennuslääkkeitä, mitä kovasti ollaan kauppaamassa. Mä oon kyllä vakaasi sitä mieltä, että nousen tästä parhaiten levolla ja sisulla. Kunhan univelka helpottaa niin aktiivinen elämä vauvan kanssa auttaa taas nauttimaan. Olen päättänyt tästä selvitä ja nyt täytyy tosiaan ottaa ihan vakavasti tämä unentarve ja kokeilla eri keinoja saada lisää unta.

Seuraavaksi täytyy hehkuttaa, että olipa ihanaa olla tänään kävelyllä tytön ja koiran kanssa. Keväinen aurinko paistoi ja tehtiin muutaman kilometrin kierros. Ensimmäistä kertaa todella koin olevani aidosti onnellinen äiti. Ei ollut kiire, enkä ollut liian väsynyt. Siellä mietin, että onpa kiva kun kesällä päästään sitten ihmettelemään noita maisemia isomman tytön kanssa vähemmissä vaatteissa. Voi, että kun olisi kiva jos ei tarttisi pukea niin hirveästi vauvaa ulos. Voisi vaan lähteä....

 
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top