Helmikuun helinät

Mä en ajatellut mitään showereita pitää, mutta sisko sanoi yllättäen että tottakai hän oli ajatellut pitää, kun edellistäkin odottaessa oli. Tai siis viimeeksi käytiin kaveriporukalla syömässä, ja se oli siinä, mutta kumminkin oli kiva saada porukka kokoon jonkun tekosyyn varjolla ja keskittyä aikuisten jutusteluihin vielä kun ehti. Nyt varmaan mennään samalla idealla, eli ei mitään masukipsejä tai suklaan sulattelua vaippaan -leikkejä kiitos...Onneks siskokin tietää mitä noista ajattelen, ja luultavasti itsekin pitäis naurettavana, niin ei ole pelkoa että järkkäis tollasta 'ohjelmaa'.
 
Nuo suklaansulattelut on muuten vaan ne hulluimmat ohjelmanumerot, mitä suomalaiset on omaksunu tai keksiny babysuihkujuhliin. Alkuperänen jenkkien ajatus juhlista on, et tulevalle äidille ostetaan kaikkee oikeesti tarpeellista, jopa kaukaloita ja rattaita, koska niillä ei oo Suomen äitiyspakkausta eikä Kelaa joka tukee lapsiperheitä. Täällä on siis menty sinne hassuttelun ja hulluttelun puolelle usein, tai ainakin juhlista puhuttaessa nousee esiin nää ennakkoluulot.. siks monet niitä paheksuu eikä ymmärrä mitä järkee koko juhlissa on.

Useimmiten - onneks - niitä järjestää läheiselle vaan sellaset, jotka tietää mistä juhlakalu pitää ja haluaa tarjota tälle hemmotteluillan. :smiley-angelic003
 
Mulla alko närästys samantien kun join kahvikupposen. Arg... pitäis vissii valita joko kestän närästyksen tai jätän juomatta kahvin ja joudun kestämään armottoman päänsäryn. Siis saan vierotus oireita kahvistA. Vaik oonkin vähentänyt reippaasti.

Mä huomasin myös et valitsen myös seisomisen istumisen sijasta. Istuminen on ihan hirveetä. Mun pitäis pakata uudestaan sairaala kassi.

Sit mä huomasin et mulla alkaa joka ilta 22-23 välissä ihan hirvee suolen tyhjennys. Enteilisikö synnytystä. No tota kestänyt jo viikon. Et en usko et mahatauti olis. Muuten vointi ihan normi.
 
Mä en odottele että pitkään aikaan tapahtuis yhtään mitään mutta nyt kun tuli "suolityhjennykset" puheeksi niin mulla on kolmatta päivää maha sekasin ilman mitään näkyvää syytä.. Oon syönyt ihan samalla tavalla ku aiemminkin. Lisäks on verenpaineet noussut yhtäkkiä. Koko ajan ollut hyvät lukemat. Neuvola olis vasta kolmen viikon päästä ni soittelin sit tänään että olisko hyvä tutkasta pissaa ettei oo sit mitään myrkytysoireita tai muuta. Huomenna sit käyn.
 
Mulla on kans ollu tota suolityhjennystä about joka päivä viimeisen viikon aikana... Onneks huomenna on se lääkärineuvola ni saan kuulla kohdunsuun tilanteen. Viikon päästä aloitan muutenkin häädön :grin
 
Oi vitsi mikä paine alapäässä on. Joo siis tän päivän neuvoma lääkärissä kävin. Ni lääkäri sorkki ihmeen kovakouraisesti alapäätä et en meinannu pystyy käymää pissalla sen jälkee. Jotenki koko alapää sekos.

Muuten nyt tuntuu tää odotus ihanalta. Maha vähän tiellä. Tai sit tää on vaa kun on kevättä ilmassa.
Mä aloin himoita appelsiineja ja kurkkuja. Niitä vois mennä vaikka kuinkamonta päivässä. Onneks ne on suht halpoja.
 
Synnäriltä kotiuduttu tuhisevan käärön kanssa. Huomenna käydään vielä siellä polilla kääntymässä ja tsekkauttamassa pojan paino, kun oli pudonnut hitusen yli sen sallitun 10 % syntymäpainosta. Kirjoittelen synnytyskertomusta yms. jahka saadaan kotiarki rullaamaan ja aikaa on.
 
Onnea Mörri-Möykylle pikkuisesta! <3

Mulla on myös ihan hirvee appelsiini himo, piti käydä tänään hakemassa niitä sangollinen kun oli tarjouksessa :D
 
Onnea Mörri-Möykylle!!!

Mun täytyy myöntää, että olen alkanut hiukan pelkäämään niitä paria viimeistä senttiä sekä pään saamista pihalle.Toinen lapseni tuli sen verran vauhdilla että luomuna mentiin ja se 45 min mitä kesti kuudesta kymmeneen senttiin sattui kyllä melkoisesti.Ja se vahva usko ja tahto ja uskallus mitä tarvitaan pään saamiseksi pihalle...Se niin sanottu "ring of fire",kun pää on tuloillaan ja tuntuu samalta kuin olisi appelsiini tungettu huulten väliin eikä uskalla nielaista eikä räkäistä pihalle...Esikoisen kanssa sain epiduraalin mutta siitä tuli semmonen päänsärky ja pöhnä pariksi viikoksi että mieluummin otan kivun. Toisen kohdalla en oikein osannutpelätä kun epiduraali kuitenkin vei pahimman terän kivulta silloin ekalla kerralla enkä toista synnyttämääm lähtiessä edes tiennyt millaista kipua voisi olla odotettavissa.Varsinaisesta synnytyspelosta en puhuisi.Lähinnä kyse on semmosesta levottomasta hermostuneisuudesta.Minkälaisia ajatuksia tuleva rymistely aiheuttaa muissa uudelleensynnyttäjissä?

Kuinka jo kaipaan pientä,ihanaa tyttöä käsivarsilleni!!!
 
Luin jostain, et synnytys ei olis yhtä paha juttu kun se, että miestä potkastaan munille. Vuoden päästä jos kysytään, haluisitko kokea saman uudestaan, miehet vastaa aina ei, naiset joo vaikka kuinka kauhee synnytys takana. Tää oli tietenkin vitsi, mutta kai siinä jotain perää.. Ehkä myös jotain tekemistä palkinnolla minkä synnytyksestä saa. :playful:
Esikoisen synnytys oli minulle kamala kokemus, mutta olin toivonut että voisin nyt synnyttää alakautta, koska toinen synnytys on usein eheyttävä kokemus, kuulemma. Ja olin ajatellut, että kaksi pientä peräkkäin ei ehkä olisi niin paha kuin yksi iso.. No nyt nää on kyllä jo pian saman kokosia kun esikoinen. En jaksa murehtia sen enempää, näillä korteilla mennään mitkä on jaettu, mutta hieman haikeana mietin että olisi saattanut olla kivempi.. sitähän ei voi tietää. Toisaalta uskon että tapahtuu niin kuin on tarkotettu, voihan olla että jotain tosi kamalaa tapahtuisi ja siksi vauvat on perätilassa että päästään leikkaukseen.
 
Mies tuossa maistellu pari erikoisolutta mitä haettiin kauppareissulla, ja totes että tänään ei sit saa alkaa synnyttää. Heh, eiks yleensä just sillon ala tapahtua kun joku kieltää varta vasten? Maha ollu ihan törkeen kipee koko illan. Yskittäny kyllä niin paljon et varmaan siks joku kestosupistus päällä. Ellei tänään tapahdu mitään, tajusin, et alan juottaa sitä harva se ilta... On kai sekin yks häätötapa... :wink
 
Tänään oli muuten vika työpäivä ja nyt virallisesti äitiyslomalle. Jee! Nyt voi keskittyä ihan täysillä vauvajuttuihin mutta toisaalta mieleen on yhtäkkiä tullut myös se että meillähän on kohta ihan oikea vauva, joka on aika pelottavaa sekin. Ja kahden vuoden yrityksen jälkeen se tuntuu uskomattomaltakin. ☺
 
Mulla meni äitiystakin vetskari rikki. Mulla ei siis oo takkii mikä mahtuis päälle. Ei viitsis muutaman viikon takii uuttakaan ostaa. Toivottavasti ei kovii pakkasii tulis enään...

Oon alkanu miettii / arvuuttelemaa jos synnytys olis jo
lähellä kun vatsa toiminut erittäin hyvin ja usein. Vaavi vähentänyt liikkumista reippaasti. Rakko tyhjenee vähitellen, päivisin on energiaa ja illal uni tulee nopsaa. Siivous vimma. Verenpaine noussu vähän korkeammaksi (kotimitalla katottu)

Nyt toivon vaan et ei flunssa tulis uudestaan kun kurkku arka TAAS.
 
Mulla on reilun viikon verran ollut kurkku kipeä öisin, sitten aamulla kun herään ja saan sitkeet limat röhästyä pihalle, ei mitään koko päivänä... Yhdistän tän jotenkin raskauteen.

Kävin perjantaina vähän kaupoilla ja voi ei, miten ihania kevätvaatteita kaikki vaatekaupat on pullollaan :( mieli ois tehny ostaa sitä ja tätä itselle, mutta järjen ääni yritti tolkuttaa, että odotteleppa vain.
 
Huhheijaa ihan hirvee yö takana. Mä näin semmosta painajaista, että mies herätti mut kun olin ihan nyyhkinyt unissani. :sad001 Se uni oli kyllä kamala, ei edes tänne voi kirjottaa mitä siinä oli.
 
Takaisin
Top