Helmikuun helinät

Mä oon nähny painajaisia viimeiset yöt synnytyksestä :sad001 itse synnytys ei pelota vaan se vauvan koko... viime yönäkin näin unta et mua ei uskottu Tyksissä et esikko oli sen 4850g ja väittivät et valehtelin niille ni eivät suostuneet käynnistämään ennen laskettua ja loppujen lopuksi synnytin rv 41+3 yli 5kg tytön ja repesin niin pahasti ku mahdollista enkä voinu kävellä kuukauteen :dead:.

Positiivisena asiana taas et ostin meille tänään uuden sohvan :grin
 
Mie oon nähny kanssa erikoisia unia liittyen synnytykseen.
Ekassa unessa neuvolatäti joutui kääntämään lapsen oikein päin antamalla mulle sähköshokkihoitoa, joka stimuloi vauvan kääntymään kohdussa. Huusin sille jälkeen päin, että nyt se tappo mun lapsen ja yhtäkkiä lapsivedet tuli ja jatkoin huutamista, et nyt se sai sitten aikaan liian aikaisen synnytyksen...
Tokalla kerralla oli käynyt synnyttämässä, josta en muistanut mitään, en edes sitä miten supistukset alkoivat. Mies ihmetteli, ettenkö oikeasti muista, mulla oli vielä ollut musta takki, jossa karvakauluksinen huppu, joka meni piloille, kun lapsivedet tuli..Totesin, etten muista mitään tuollaista..Kun oli aika hakea vauva kotiin, tuli siitä ilmoitus puhelimeen ja hakupaikkana toimi meidän sairaalan alakerta, jossa keittiö sijaitsee, mutta olikin remontoitu tuollaiseksi luovutus paikaksi..Menin sinne sitten vauvaa hakemaan ja ne sanoivatkin, ettei saadakkaan nyt lasta, kun ei ole paino lähtenyt nousuun toivotulla tavalla. Siinä sitten olin aha-meiningillä ja lähdin takaisin kotiin kertomaan uutisen miehelle. Hyvin hämpyttävän hämääviä unia, kai sitä alitajunnassa sit jännittää sen verran paljon, et purkaantuu jotenkin unen kautta nuo tunteet tms :eek:
 
Mun mielestä omituista on se etten nää unia raskauteen tai synnytykseen liittyen.. Aina en oo edes unessa raskaanakaan. Tai jos oonkin niin uni ei liity raskauteen mitenkään. Eikö mun alitajunta halua käsitellä asiaa ollenkaan??? Luulis että jotain pyöris mielessä...
 
Mä olen kerran nähnyt unta, että menin synnyttämään. Olin siellä ihan epäuskoisena, että missä ihmeen vaiheessa avautuminen ehti tapahtua ja sitten pitikin jo muka ponnistaa. Tyyliin ekalla ponnistuksella vauva tuli ulos, en edes ehtinyt tajuta kun kipujakaan ei ollut juuri lainkaan. Ei taida mennä oikea synnytys ihan noin helposti :laughing001
 
En mäkään oo synnytys unia nähnyt.? Kaikkia muita mahdollisia kyllä! Ja todella omituisia....
Oli joku aika sitten vaikeuksia nukkua ylipäänsä, nyt taas en heräile edes vessaan yöllä (!) ja muutenkin uni maistuu. Oon väsynyt muija....ja sit uutuutena alkanut hirveä Kuumotus! Oon posket punasena 24/7, onkohan tää nyt sitä "Hehkua" sit.?!
Nimim.Hehkulamppu
 
Kitty sanoi:
Mun mielestä omituista on se etten nää unia raskauteen tai synnytykseen liittyen.. Aina en oo edes unessa raskaanakaan. Tai jos oonkin niin uni ei liity raskauteen mitenkään. Eikö mun alitajunta halua käsitellä asiaa ollenkaan??? Luulis että jotain pyöris mielessä...
Click to expand...

Kitty kultainen <3 älä murehdi tuollaisia! Äitiys vie kaikki mukanaan, se on väistämätöntä! Eikä alitajunnalla ole oikeaa tai väärää aikaa eikä tapaa käsitellä sitä. Siellä sinun äitiytesi kasvaa, omalla kasvukäyrällään! Ja se vie sinut maaliin sinun omalla reitilläsi. Ehkä käsittelet muita asioita nyt enempi, se ei vähennä sinun äitiyden käsittelyäsi eikä äidiksi kasvamistasi. <3
Eli kyllä sinä sitä siellä käsittelet ja kasvat koko aika mukana! Ihan varmasti! <3

Ekakertalaisella on myös paaaaljon muutakin käsiteltävää! :) silloin, kun ite odotin ensimmäistä, näin paljon unia menneestä elämästä. Olin unissa usein raskaana, mutta en aina.. eikä ne liittynyt äitiyteen tai raskauteen silti millään lailla!! Elin unissani ihan entistä elämääni, join olutta ja poltin tupakkaa, hilluin myöhään ylhäällä jne. (Eikä biletys ollut iso osa mun elämää, kaverit ja sellainen sinkkun vapaus elää ja liikkua oli!! Olin melko seikkailija. ;) ) Kun tulee raskaaksi ja ymmärtää, että tästä lähin olen äiti, on paljon asioita joita 'hyvästellä'. :) äitiys ei ole este, mutta kyllä se muuttaa elämää! <3 uskon, että vaikka se olisi ollut aikessakin hankkia lapsi, niin silti, tietyt asiat vaan konkretisoituu vasta siinä matkan myötä. :)

Kaikki tämä kuuluu tähän ihmeelliseen matkaan! <3
 
Mulla ei ole noita unia hirveesti ollut. Välillä melkein paniikissa väännän itkua vaan, kun mietin, että kohta se vauva on tässä ja se on siinä loppuelämän. Kovin on siis toivottu ja haluttu meidän vauva, mutta luonnollisesti sen käsitteleminen, ettei enää ikinä olla kahden, on välillä pientä paniikkia aiheuttava. Meillähän siis tähän kuvioomme kuuluu myös miehen kaksi lasta, joten se kahdenkeskinen aika on ollut todella arvostettua aina vuoroviikoin.
 
Mäkin jäin tänään saikulle. Ens viikko olis ollut vielä töitä, mut ei voi mitään kun kävely ja istuminen käy jo niin hankalaksi ja iltaisin vaivaa turvotus. Mullakin oli hankala jättää työkaverit ja menekin vielä ens viikolla käymään kun on vielä työpuhelin yms käytössä, täytyy ne palauttaa loman ajaksi.

Mutta apua, siis ristiäiset tai nimiäiset. . Mä haluaisin ristiäiset kun kuulun kirkkoon, mutta taas haluamamme kummit ei kuulu ja mieheni ei myöskään kuulu. Hankalaa.. Mitenkähän ihmiset on silloin asian järjestänyt?
Nane tiedätkö millainen tuo mainitsemasi siunaustilaisuus on?
Ei meillä ole vielä nimeäkään kyllä..Puhumattakaan mistään tarjoilusta tai kutsukorteista. Te olette liian tehokkaita :) *sanoo se jolla on vauvanvaatteet pesemättä, pinnis kokoamatta ja osa hankinnoista vielä täysin tekemättä*
Kait mun "kaikki kyllä järjestyy"-asenteen kantaa loppuun asti :wink:woot::)
 
AadaEveliina,ilmoittaudun tähän kuumotus sarjaa.Tai mulla ne tulee oikeestaan aaltoina ja pakko saada vaatetusta kevyemmäksi että viilenee.Jalkoja käyn joka ilta huljuttelemassa kylmässä vedessä,koska tuntuu et etenkin ne ovat kuin tulessa.
 
Ei meilläkään oo läheskään valmista vielä! Yhtään vaatteita ei oo pestynä eikä oo sänky koottuna ja mitä kaikkee vielä puuttuukin... Nimee ei oo yhtään mietitty ja kummitkin hakusessa, osittain samasta syystä että me kuulutaan kirkkoon mutta kummiehdokkaat ei... (mutta ne kutsukortit siis löytyy ;)).

Ja kuumotusta on täälläkin, öisin herään usein ihan hikisenä ja monesti nukunkin sit ilman peittoo.
 
Mulla on alkanu joku ihmeen ruoka himo. Kokoajan tulee syötyy jotain. Ja sit ruuan jälkee hirmu väsymys. Huh huh... mikä fiilis. Anopin sohvalla köllöttelin iha rentonu kun 2 supparii tuli ihan peräkkäin. Piti oikee muistella hengitys harjoituksii.. ja liikkuminen on jo niin raskasta et siintä ei tuu mitään. Byää byää...
 
Tänään saatiin pinnasänky koottua. Kaikki vaatteet on pesemättä enkä ole nähnyt yhtään raskauteen / synnytykseen liittyvää unta. En tosin ole aikoihin enää nukkunutkaan. Lokakuussa loppu multa kunnon yöunet. Todella epämääräinen olo, kun jatkuvasti väsyttää. Olen yrittänyt pitää kiinni jonkinlaisesta päivärytmistä, mutta vaikka nousisin kahdeksalta aamulla, en nukahda ennen aamuviittä. Täytyy varmaan pikkuhiljaa luovuttaa ja nukkua vaikka keskellä päivää. Yllättävän hyvin sitä kuitenkin jaksaa lepäilyn voimin. Töissä en tosin ole pystynyt enää olemaan... Varmaan turha haaveilla siitä, että nukkuminen tulis helpommaks loppua kohden. :meh:
 
Tasse83, jos ei ole mitään estettä paikkeille tai useammille niin ota nyt ihmeessä.Muutaman tunnin yöunilla saat aikaan vain kohonneen verenpaineen,kroppa ei jaksa kohta fyysisesti valmistautua synnytykseen etkä sinä henkisesti,kun on noin kauan toi unettomuus jatkunu.
 
Huh mikä yö... menin ajoissa nukkumaan ja heräsin kerran pissalle. Käynnin jälkeen hirveen vaikee löytää hyvää asentoa ja rupes oksettaa ihan törkeesti...:hungover: Kesti varmaa joku 30min ja sitte oon "nukahtanu". Paita ihan hiestä märkä aamulla ja oon pyöriny hirveesti...


Pienet hehkutukset kuitenki, ei oo kertaakaan tullu suonenvetoja taikka närästystä:smiley-bounce005
 
Oon nyt heräilly öisin siihen et lonkat sattuu niin pirusti ja viime yönä ku heräsin ni huomasin samalla et en saa silmii auki ku on ihan rähmässä... Silmätulehdushan tästä vielä puuttuikin :hungover:

Tosin voin kyl hehkuttaa sitä et eipä oo mullakaan ollu nyt vähään aikaan suonenvetoja tai närästystä :gen014
 
Mulla vaivaa myös lonkat yöllä. Kummallakin kyljellä särkee lonkkia ja selältään ei pysty oleen. Närästystä ei oo tähän mennessä ollut lainkaan..*kopkop*
 
Ootteko nähnyt leffan "Wolf of Wall Street"? No, katottiin se eilen illalla ja huhhuh mitä unia näin yöllä sen jälkeen :grin
Ei siis tietoakaan vauva unista vaan hirveetä rienausta ja sekoilua hahhah
 
:grin
Unista tosielämän ongelmiin: Istuminen on kamalaa!
Nyt alkanut vaivaamaan hapenpuute ja suunnaton epämukavuus jos istuu. Eikös ainakin Sanoja:lla ollut samaa.??
Inhottavaa, kun sit pitää seistä tai maata jottei tule ällö olo ja happi lopu. Lisäksi tämä masukki möyrii ja protestoi päivisin kun istahtaa, yöt onneksi rauhallisia.

Kop kop koputan puuta, muttei täälläkään ole ollut suonenvetoja eikä närästystä! Aiemmissa raskauksissa suonenvetoja tuli öisin ja huusin kuin hyeena. Uskon että nyt auttanut kun vetänyt päivittäin Diasporalia (magnesiumsitriittiä)
 
Joo mulla nimenomaan on tota hengenahdistusta ja sen takia jäinkin saikulle nyt vikat työpäivät, kun ei toimistotuolissa istumisesta tullut yhtään mitään. Ihme kyllä mua ei ahdista esim selällään makaaminen, mutta tossa "oikeanlaisessa istuma-asennossa" tilanne on kamala.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top