Helmikuun höpinät

Hienoa lukea vähän syvällisempiäkin ajatuksia ja kirjotuksia..:) meinaa aivan herkistyä. Meidän perheessäkin tuleva vauva varmasti tullaan ottamaan ilolla vastaan koska omassa perheessä koimme myös menetyksen toissakesänä, kun isoveljeni yhtäkkiä lähti.. Se sai myös minutkin miettimään elämää ja sen lyhykäisyyttä ja tajuamaan että ei kaikkea voi vaan aina siirtää ja siirtä että "teen sen ja sen sitten joskus".
Meillä tulee miehen kanssa tänä vuonna 10vuotta täyteen seurustelua, josta jo 3 viimeistä vuotta kihloissa, että kai tämä mahdollinen tulokas tuo tullessaan ehkä häähumua..:D
 
  • Tykkään
Reaktiot: P_K
Mää en oo ihan kokonaan sisäistänyt vielä sitä että enää 8 vkoa ja vauva on ulkona. Tosin tässä raskaudessa on ollu sulateltavaa, kun tosiaa luulin sillon menneen kesken ja sainkin tietää olevani raskaana edelleen vkolla 17. Äitiyteen ja vauvaan olen valmis, mutta tuntuu että vkot ovat vaan valuneet sormien läpi. Jotenkin harmittaa ettei oma äitini ole tässä minun ilossa mukana saati sitten näkemässä uutta lastenlastaan. Välillä tulee semmoinen olo että tekisi mieli soittaa ja kysyä äidiltä apua, mutta se ei valitettavasti ole enää mahdollista :'( Olen nyt ollut saikulla jo tammikuusta lähtien ja välillä olo käy ahdistavaksi näiden seinien sisällä, mutta onneksi kaverit käyvät innoissaan täällä moikkaamassa mua. Töistä pois jäännin jälkeen olo on ollut kevyt ja tuntuu kuin märkä vaippa olisi pudonnut nilkkoihin.
 
Mulla on huomenna viimeinen työpäivä, wuhuu!!! :smiley-bounce005 Olen iloinen, että jaksoin töissä loppuun asti (olen sairaanhoitajana akuuttivuodeosastolla), vaikka kyllä pari viimeistä viikkoa on välillä aika tukalaa ollut ja huomannut, että uuvun tosi helposti työpäivän aikana. Onneksi ei oo pahempia kipuja tai supistuksia ollut. Ja onneksi mulla on niin ihania työkavereita, että he ovat kyllä kovasti varjelleet mua ylimääräiseltä rasitukselta ja tsempannut ihanasti nää viimeiset viikot. :love017 Mutta kyllä nyt on niin valmis äippälomalle. Vaikka samalla on niin epätodellinen olo, että reilun kuukauden päästä saa sen oman pikku masun potkijan viimein syliin. Ei sanat riitä kuvailemaan sitä tunnetta mitä sen ajatteleminen herättää...:Heartred
 
Mahtavaa Ulla, että jaksoit loppuun asti. Minä olen lähihoitajana vanhuspuolella enkä ole kahteenkuukauteen töissä pystynyt käymään. Navetalla olen kyllä puuhastellut, mutta siellä kun tekee itselleen ja omaan tahtiin ja keventelee niin mielenvirkistyksestä on menny. Mun duunit on ollu lähinnä nuorison kanssa puuhastelua ja vassujen juottoa.
 
Kylläpä piristi käyä kampaajalla! Uuet hiukset pitkästä aikaa ja tuli hyvin sellaset mitkä halusinkin :p Kehtaa taas liikkua julkisilla paikoilla :smug: Jätin auton vielä kilsan päähän keskustasta ja pakotin itteni vähä kävelylle ja voi jestas sitä supistelua minkä sain takasi tullessa aikaan :wideyed: Toki varmaan oman teki se että kampaajan jälkeen kävin stockalla ostamassa vähän sisustushömppää ja itelle tulppaaneja hellu ku ei oo ymmärtäny suorista vihjauksista huolimatta :grin Tuli siis käveltyä vähän reilumpi kierros kuin mitä postilaatikon ja sohvan väli on :rolleyes:
 
Hemmetin pahoinvointi ja oksentelu. Sitä on taas tänään piisannut. En jaksaisi enää.
 
Voi harmi lillukka tota sun oksentelua. Mulla myös jatkunu pahoinvointi koko raskauden mutta n.2 kk en oo oksentanut.

Sent from my Lumia 900 using Tapatalk
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top