Helmikuun höpinät

Jahas, nyt sitten taas supistelee. Taitaa olla kyllä rauhoittumaan päin. Otin aamulla pari juoksuaskelta, kun esikoinen meinas tiputtaa lautasen pöydästä, sen jälkeen ei toinen jalka oikein meinannut hetkeen kantaa. Sitten huomasin että kun mies on käynyt illalla myöhään juoksuttamassa koiria, niin isompi oli kuorrutettu jonkin eläimen kakalla... :confused: Koirilla siis oma huone, jossa ne viettävät yöt. Ja järkky lemuhan siellä oli. No ei sitten voinut muuta kuin pestä sen haisulin.

Nyt sitten pakattu valmiiksi vauvan vaatteet kaukaloon ja opastettu mies tuomaan se sitten sairaalaan. Sairaalakassiakin itselle aloin pakkailla uudestaan. Ärsytti viimeksi kun tuolla Vaasan keskussairaalassa ei ollut kuin niitä "mekkoja" siellä vierihoito-osastolla. Siis se ärsytti kun olisin halunnut vielä housutkin, oletin että siellä olisi niitä ollut niin en pakkaillut niit mukaan. Oli sitten kiva köpsötellä keskolaan hyvin karvaiset sääret viuhuen... Noita sääriähän nyt kun ei oikeen saa enää ajeltua.

Päivän tavoitteena on vielä saada äippäpakkausloota pedattua, niin sitten on vaaville kaikki valmiina:)

Ja niisk, esikoinen muuttaa tänään omaan huoneeseen nukkumaan. Kuinkakohan sitä ite selviää kun toinen ei oo enää tuhisemassa siinä vieressä. Oli tarkoitus siirtää jo aiemmin, mutta mä en oo kyennyt.
 
Kiitos Winksu, täytyy käydä kurkkailemassa niitä jalkoja sieltä. Tosin nyt on taas mietinnän alla, että kannattaako kuitenkaan sellaista ammetta ostaa.. :) Joku pitäisi varmaan pian hankkia. Muuten pitäisi olla aikalailla kaikki hankittuna. Ostin viime kauppareissulla varastoon myös pari tuttia, tuttipullon ja pari purkkia korviketta. Jos vaikka niitä tarvitsee. Viimeksi ei tarvittu mitään noista. Nyt epäilen, että tutti voi tulla tarpeeseen, kun ei esikoisen vuoksi voi koko ajan olla tissiä toisen suuhun työntämässä. Toimitin esikoisen kohdalla siis myös huvitutin virkaa.. näin ainakin uskoisin. Toisaalta ei hänellä kovin suuri imemisentarve edes ollut.
Taidanpa Winksu minäkin pakata jotkut leggarit tai pökät sinne hamosen alle. Mulla tais tulla viimeksi kylmän kalsa, kun koko ajan hinkkasi iho ihoa vasten ja reiden hikosi ja sitten tuli kylmä. Mä taivun edelleen vaikka miten päin. Ei ongelmaa säärien ajelussa tai varpaan kynsien leikkaamisessa. Olen nimittäin valmistettu kumista :) Toisin sanoen, mulla on yliliikkuvat nivelet, jotka mahdollistavat kaikenmaailman asentoja.. Mikä tuo mukanaan myös kaikkia vaivoja. Että puolensa ja puolensa silläkin asialla :)

Olen mennä viuhtonut tässä monen päivänä milloin minnekin, eikä supistukset ole ainakaan kauheesti pahentuneet. Selässä ja lonkissa kyllä tuntuu illalla, jos on liikaa viuhtonut. Niitä leipomusjuttuja pitäisi edelleen alkaa tekemään, mutta mutta.. Siinä kohtaa iskee laiskuus.

Muakin on alkanut tuo perätilajuttu nyt mietityttämään. Mulla nimittäin myös tuntuu sellainen möykky tuossa ylävatsalla oikealla puolella. Toisaalta tuossa keskellä ylävatsaa liikkuu jatkuvasti joku pieni "osa", joka liukuu vasemmalle eli varmaan polvi tai kantapää. Viimeksi neuvolassa (myös hyvin kokenut) terkkari ensin pähkäili asentoa, mutta tuli siihen tulokseen, että kyllä pää on alhaalla. Sydänäänet kuuluivat kyllä sekä ylhäältä että alhaalta tosi selkeästi. Alhaalla ehkä kuitenkin paremmin. Ensi viikolla on lääkärinneuvola, jossa valitettavasti on näitä nuoria lääkäreitä tällä seudulla. Terkkari ei ole oma, mutta tämäkin on todella kokenut, joten eiköhän he saa selville miten päin siellä ollaan.
 
Täällä pikkuinen ollut pää alaspäin jo tosi kauan. Meillä täällä katotaan ultralla melkein joka neuvolakäynnillä. Mikä on ainakin helpottanut omaa oloa tosi paljon.
 
Meillä oli tänään aika jännä päivä. Mentiin miehen kanssa äitipolille kasvukontrolliin. Vauvalla näytti olevan kaikki hyvin. Mutta vauva on niin pieni, painoarvio oli 2100-2200g ja viikkoja nyt siis jo 36+6. Lääkäri mietti mitä tehtäisiin ja lopulta tehtiin oksitosiinirasitus eli katsottiin miten vauva kestää supistukset. Mä olin jo ihan itkun partaalla ja ajattelin että kohta mua varmaan leikeltäisiin. Onneksi mies oli mukana rauhoittelemassa ja puhumassa mulle järkeä, että tuskin se vauva vielä tulee. Onneksi vauva kesti supistukset hyvin. Mulle tuli supistuksia jo ennen kun lääkettä oli ehditty antaa. Itse en noita supistuksia tunnistanut, vasta sitten tajusin ne kun katselin käyriä. 11 päivän päästä on uusi kasvukontrolli ja toivotaan, että vauva olisi kasvanut reippaasti. Meillä ei siis ainakaan toivota, että vauva tulisi ulos ennen laskettua aikaa vaan saisi vielä kasvaa mahassa rauhassa.
 
Nannai, kasvuspurtit on ihan mahdollisia. Meilläkin tää oli pienenlainen ja siksi piti käydä kasvukontrollissa parin viikon päästä istukkaultrasta. Parissa viikossa kasvoikin sitten 800 g. Jospa se teidänkin pikkuinen ottaa viimehetken spurtit!
 
Meillä myös kylpeminen on esikoisen mieleen! Luulenpa kuitenkin, että ensin saa hänen ammeensa riittää myös vauvalle. Sitten, kun vauvakin alkaa olemaan siinä iässä, että kylpeminen onkin kivaa ja siellä voisi käydä vähän useamminkin ostetaan toinen amme. Siis jos esikoinenkin vielä on innokas kylpemään! Vauva kuitenkin on siellä kylvyssä n.5min ja taapero viihtyy vaikka 30min tai enemmänkin! Luulen siis, että meillä isi saa ensin kylvettää vauvan ja antaa minulle puettavaksi ja sitten pääsee esikoinen. Näin molemmat lapset saavat kahdenkeskeistä laatuaikaakin :) Sitten tietysti, kun vauvakin on isompi ja viihtyy ammeessa hommataan toinen. Jos vielä esikoinenkin on vielä innokas kylpemään :) Jotenkin itse ei raaski ostaa pientä ammetta, kun sen käyttöikä on kuitenkin niin lyhyt.

Winksu Apua, mä muistan oman hermoiluni esikoisen omaanhuoneeseen siirtymisestä! Mulla meni ainakin 2viikkoa, että sain rauhassa nukutuksi. Piti muuten käydä välillä kuulostelemassa, että toinen nukkuu hyvin ja hengittää yms.. Sitten meni hermot omaan paniikkiin ja päätin, että nyt loppuu ja hyvin kyllä mä herään, kun/jos on tarvis. Mutta hyvin on mennyt. Mitä nyt poika alkanut taas tulemaan yöllä väliin nukkumaan... Tässä siis perhepedin tulos. Kakkosta ei viereen uskalla nukuttaa, jos esikoinen kömpiikin väliin. On sen verran kova potkimaan!
 
Mä kans muistan kun siitä ei vielä kauaa ole:smiley-ashamed005 poika siirtyi vasta kolme vuotiaana omaan huoneeseensa nukkumaan, eli viime syksynä. Oltiin puhuttu jo kesästä asti että tarttis se siirto tehä kun vaipoistakin päästiin eroon ja kaikkea, mutta en vaan malttanut jostain syystä...:smiley-ashamed008 koko vauva ajan on nukkunut omassa sängyssään mun vieressä, perhepetiin kun en enää kolmannen viikon jälkeen uskaltanut ottaa kun olin itekin nukahtanut niin sikeästi, etten todellakaan herännyt siihen kun vauva oli liukunut kainalosta mun kylkeen kiinni ja kääntynyt vielä mahalleen! (onneksi oli kääntänyt päänsä sivuttain...)

Pojalta siirtyminen sujui kuin itsestään (tekivät sen silloin avomieheni kanssa kun olin pitkässä illassa töissä). oli niin innoissaan omasta huoneestaan ja nukkuikin siellä heti ihan kokonaisen yön ja oli kuulema nukahtanutkin hetimiten kömmittyään sänkyyn. Syksyn mittaan muutamaan otteeseen (isänsä luota tultuaan) oli tulossa viereen nukkumaan, mutta sitten piti tehdä siitäkin loppu koska me kaksi isompaa ei siinä sitten nukuttukkaan kun poju on niin kova pyörimään. Välillä silloin kun toinen meistä on jostain syystä joutunut nousemaan ennen sianpierua ylös ja poikakin tahtoo heräillä liian ajoissa on sitten tullut toisen kaveriksi sinne isompaan sänkyyn vielä pötköttelemään, mutta ei onneksi ole koitunut ongelmaksi muutoin nukkua omassa sängyssä :) Mutta kyllähän siinä pari ekaa yötä kuuntelin että milloin kuuluu mitäkin ääntä ja pomppasin kattomaan aina onko kaikki kunnossa! :grin
 
Meillä poika siirtyi omaan huoneeseen joskus 1,5v. Meillä alkoi yöt olemaan niin levottomia. Mä olen niin herkkäuninen, että heräilin koko ajan pojan unituhinaan ja kääntyilyyn turhaan. Ja poika havahtui aina, kun me tulimme nukkumaan. Nämä loppuivat heti, kun siirtyi omaan huoneeseen. Ollaan vaan kaikki niin herkkäunisia, että tarvitaan hiljainen ympäristö hyvään uneen:)

Mä niin odotan tiistaista lääkäriäni! Tekis mieli tietää mikä tuo kohdunsuun ja -kaulan tilanne on. Tänään sain parit ensimmäiset kivuliaat supistukset! Hivenen kiusallinen tilanne vain, kun olin tietysti vessassa isommalla asialla. Tuli supistukset kesken ponnistuksen ja ihan sellainen olo, että uskaltaakohan sitä enää ponnistaa enempää, ettei vain aiheuta mitään kohdunlaskeumia yms, jos käynnistäisikin synnytyksen! Mutta kyllä sen verran kivuliaat olivat, että ihan piti rauhassa hetken hengitellä, ennen kun pystyi toimia jatkamaan.

Hyvää ystävänpäivää kaikille! Pari kaveria tänään käynyt kylässä ja eikös kumpainenkin tuonut kukkien kera kasan suklaata tullessaan! Ihana ele ja sydäntä lämmittää, mutta kyllä mä varmaan kohta saan sen 20kg täyteen, mitä on painoa tullut ja mun tuurilla vauvakin on tästä sokerimäärästä 4kg! Koska eihän sitä pysty olemaan syömättä :eek:
Itse kävin miehelle myös ostamassa ystävänpäivälahjan niinkin pikkujutun, kuin saunaolutta! Kyllä itseä vähän tällä mahalla hävetti ne ostaa, mutta ei kassa noteeranut mitenkään.
 
Meillä mennään jo niin sanotusti tipattomalla (ähäkutti!):p toki sen pari saa ja voi ottaa, mutta esim. muakin harmittaa kun miehen huominen saunailta jää rallien jälkeen tekemättä kavereiden kanssa... noh, kerkiäähän tuota humputtelemaan vielä!

Hyvää ystävänpäivää vaan munkin puolesta kaikille! :)
 
Hyvää ystävänpäivää kaikille täältäkin! :)

Tyttö nukahti ja nukkui oikein hyvin uudessa huoneessa :) Äiti nukkui erittäin huonosti:grin Jospa tänä yönä sitten paremmin. On se jotenkin kauheeta kuinka nopeesti nuo lapset kasvaa.

Mymmeli mullakin on tiistaina lääkäri äippäpkl:lla :) Taas tehään kokoarviota, jännittää onkos pikkuinen edelleen käyrillä vai singahdettu jonnekin käyrien ulottumattomiin. Niin ja sisätautilääkärilläkin pitää käydä samalla noitten insuliinien vuoksi. Tosin en kokenut siitä ensimmäisestäkään sisätautilääkärin käynnistä olevan mitään hyötyä, se hoitaja kertoi kaiken mitä en jo ennestään tiennyt :) Tai olihan siitä se hyöty että reseptin sai käteen :)

Tänään onkin ollut ihmeen energinen ja hyvä päivä :) On jaksanut ja pystynyt tekemään vaikka mitä ja ei oo supistellutkaan.
 
Tänä aamuna oli sitten oikean käden vuoro olla enemmän kipeä... meni yli tunti heräämisestä ennenkuin sain sen puristettua nyrkkiin (voimaahan siinä ei kyllä silti ollut) nyt alkaa vasta tuntumaan omalta kädeltä! tänään ois hyvä päivä synnytyksen alkaa, totesin aamulla itsekseni, kunhan nuo rallit on vaan ohitte... Alkaa olla univelkaa ihan tarpeeksi... paitsi että poika vaan sairastaa tota nuhaa edelleen... viime yönä taas pieni lämpö piikki. Se raukka pelkää yskimistä kun viimeksi nuhassa vuoden lussa yski sellaista limaa ulos, että lopulta oksensi runsaasti. Yöllä jos se herää yskimiseen niin helvetti on irti. Päivällä ei niinkään ole ongelmaa, ja olenkin koittanut aina kannustaa siihen yskimiseen ja kertonut että yskä helpottuu vain yskimällä.

Menee nyt kuitenkin miehen äidin luo hoitoon muutamaksi tunniksi jotta hetken saan levähtää. Eilen en nukkunut edes päiväunia kun ajattelin kokeilla jos se yö sujuis paremmin (nukkus ees muutaman tunnin putkeen), mutta ei siitäkään apua ollut :/
Aluksi oli ajatus että lähtisin vähän vaasaan kauppoja kiertelemään mutta taitaa jäädä ton pikkumiehen takia menemättä, on sitten hollilla jos alkaa kuumetta nostamaan.
 
Mulla on nyt pari kolme päivää ollut jotenkin tosi huono olo ja väsyttää ihan hirveesti. Vähän oli tuosta ylävatsaltakin kipeä, mutta se taisi olla närästystä. Turvotusta olisi vähän tullut lisää, sormet ja kädet turpoo aina öisin. Päivällä ei ole turvotusta niissä, jaloissa kylläkin. Soittelin neuvolaan torstaina ja olivat sitä mieltä, ettei sitä raskausmyrkytystä olisi. Toki pitää vointia seurata. Proteiinit oli viimeksi yhdellä plussalla, mutta silloin terkka meinasi, että johtuu runsaasta valkovuodosta. Verenpaineet on ollu tosi matalia. Pitää vissiin vaan seurailla tilannetta ja ottaa rauhallisesti. Vaavi liikkuu ja melskaa ihan samaa tahtia kuin ennenkin.
Huonosta olosta johtuen mikään ei kiinnosta ja innosta.. :/ Tuo esikoinen sekoittaa kämpää minkä kerkeää ja itse ei enää jaksa kyykätä niitä miljoonia leluja ylös. Onneksi välillä "siivous-leikki" on esikoisesta tosi hauskaa, äiti on työnjohtajana ja huutelee ohjeita :)

Huomenna tulee 36 täyteen ja ensi viikon to on lääkärinneuvola. Katsotaanko siellä automaattisesti alakerran tilanne? Kun mun mielestä terkka viimeksi jutteli, ettei välttämättä katsota, jos ei ole mitään syytä???
 
Moi!
Täällä yksi uusi käyttäjä uskaltautuu mukaan keskusteluun, taustalla olen keskusteluja kyllä seurannut, mutta jotenkin ei ole aika/muisti riittänyt vastailuun. Nyt josko saisin aktivoiduttua! :)

Mulla myös ollut tosi väsynyt olo viime päivät, tuntuu että jalat ja kädetkin on ihan voimattomat, eikä mitään oikein jaksais tehdä, tekemistä kyllä piisais. Varsinkin, kun toi 2 -vuotias neiti pitää huolen siitä, ettei äiti liikaa sohvalla pötköttele. Lisäksi liukastuin vähän yhtenä päivänä ja selkä ollu sen jälkeen kipeenä, onneksi tänään jo parempana, mutta kävely/liikkuminen tekee kipeetä. Oon vaan yrittänyt pysyä liikkeellä, etten ihan jumahtais sängyn pohjalle! Todellakin alkaa toivoa, että pieni tulisi jo ulos!!

Mites te muut, joilla jo lapsia aiemmastaan, miten olette valmistelleet uuden vauvan tuloon? Ootteko miettineet, miten sitten sairaalassa esittelette uuden pikkuisen tms? Meillä on puhuttu kovasti jo alusta asti sisaruksen tulosta ja luettu kirjoja, joissa tulee pikkusisaruksia ja kyllä tämä 2 - vuotias tietää ja muistaa et äidin masussa vauva on. Mut kovasti sanoo olevansa "pikkuvauva" (oikein sellasella säälittävällä äänellä) ja haluaisi juoda maitoa tuttipullosta (eli nokkamukistaan), vaikka onkin jo kauan osannut juoda ihan normimukista. Saa nähdä millanen "taantumus" tulee, kun vauva saapuu..!
 
Mini, tervetuloa mukaan. Meillä myös jännitetään esikoisen suhtautumista. Tällä hetkellä on kovin innoissaan ja kertoo kuinka antaa vauvalle tuttipullosta maitoa, vaihtaa vaipat ja tuo tutin, jos itkettää. Aina välillä puheissa vilahtaa, että vauva tulee meille kylään. :) Ollaan yritetty kertoa, että vauva tulee meille asumaan, mutta sitä tuskin on vielä ihan ymmärtänyt. Kovin on kuitenkin jo nyt ylpeä siitä, että hänestä tulee isosisko.

Äitiysloma on vihdoin alkanut, mutta vielä alkuviikosta menen siivoilemaan työpöytää ja hoitamaan loput asiat kuntoon. Nämä yöheräämiset alkaa raivostuttaa. Herätys tulee aina n. klo 3 ja sen jälkeen valvon 2-3 tuntia. Onneksi jatkossa ei tarvitse herätä 6.30 töihin, joten ehkä sitä saa vähän univelkaa kiinni.

Tulevat nukkumisjärjestelyt on myös ollut kovasti harkinnassa. Esikoinen muutti omaan huoneeseen ollessaan n. 4kk. Meillä oli viikon parin jakso kun herättiin todella usein ja nukuttaminenkin oli todella vaikeaa. Sillon hyödynnettiin rattaita ja saatiin liikeellä uni jatkumaan. Siitä mä sitten huomasin kärränneeni rattaat tytön huoneeseen, joten siirrettiin samalla sinne myös sänky ja muutto oli tehty. Tämä toimi meillä tosi hyvin. En herännyt pikku ääniin, mutta nälkäitkuun kylläkin. Nyt haluaisin siirtää myös uuden tulokkaan aika nopeasti pois meidän makkarista, etenkin jos nukkuu sen 4-5 tuntia kerralla. Tosin sisarukset jakavat ainakin alussa huoneen, joten pelkään että yöitkut herättää myös esikoisen. Katsellaan miten se menee. Näissä nukkumisjärjestelyissä on niin monta tyyliä. Pitää vaan luottaa siihen, että se mikä tuntuu hyvältä on oikea tapa meidän perheelle.
 
Tervetuloa mini*! :greet025

Meillä oikeastaan ei hirmuisesti esikoiselle 2v. vauvasta alkutaipaleella puhuttu. Sitten pikkuhiljaa alettiin jotain välillä sanomaan ja pitkän aikaa olikin, että vain hän otti itse otti puheeksi milloin kenellekin "äidillä on vauva masussa" jne. Nyt vasta, kun on iso vatsa ja synnytys lähempänä ollaan luettu kirjoja esim. vallaton vauva valtaa vatsan ja se on pojan ihan suosikkeja. Nyt on viime päivinä itse alkanut juttelemaan hänestä tulevan isoveli, kuten Kaapokin on. Kaapo on hänen yksi lemppari ohjelma, mikä tulee arkiaamuisin telkkarista, jonka saa katsoa :) En sitten tiedä pitäisikö meidän enemmän jutella hänelle vauvasta, mutta jotenkin haluaa nyt myös antaa hänen nauttia huomion keskipisteenä olemisesta. Taantumiset ovat ihan normaaleja ja musta tuntuu, että meillä on jo nyt vähän alkanut ottaa takapakkia... Syöminen ei ole enää niin itsenäistä, kuin ennen. Ja välillä on niitä ruokia, kun ei edes itse suostu alkaa syömään... Ei kuitenkaan kiukuttele, ettei halua syödä ollenkaan tai syödä itse. Ei vain yksinkertaisesti ota haarukkaa/lusikkaa käteen ja ala syömään. Eli pakko on alkanut itse syöttämään, että ruokaa menis yhtään. Hän kun on valmiiksi jo niin laiha ruumiinrakenteeltaan, etten anna syömättömyydellä enempiä laihtua...o_O Ja toinen asia on potalla käynti. Poika oppi 2-vuotiaana päiväkuivaksi ja osittain jopa yökuivaksi kertaheitolla, mutta nyt on alkanut taas muutaman kk kuivattomuuden jälkeen tulemaan vahinkoja :oops:. Yritän sitten aina vain kehua potalla maasta taivaisiin, kuinka hienoa on, kun hän käy potalla. Äiti on niin iloinen ja ylpeä yms. Se mistä välillä muistutan on, että äiti joutuu olemaan sairaalassa vauvan kanssa yötä, mutta eipä tästäkään ole mitään huonoa meinannut. Paremminkin ollut innoissaan, jos saisi mennä mammalle yöksi :grin

Esikoinen on paljon jutellut sitä, että haluaisi vauvan tulevan hänen huoneeseen nukkumaan. Mutta onneksi oli ihan tyytyväinen siihen, kun sovimme vauvan ensin nukkuvan äidin ja isin kanssa ja katsotaan myöhemmin haluaako poika vielä vauvan samaan huoneeseen vai heti omaan huoneeseensa, kun on sen aika. Saa nähdä millainen nukkuja tämä syntyvä on, mutta toivottavasti parempi mitä esikoinen. Hänen kanssaan kun tuli joka yö valvottua tunteja vuoden ja ylikin ennen ensimmäistä kokonaista yötä...
 
Mini* meillä esikoinen on nyt päälle kolme vuotias ja ei hirveästi asiasta olla hänelle puhuttu, ennenkuin vatsa alkoi kasvamaan. Meillä tosin viime kesästä lähtien siskot on saaneet vauvoja ja miehen suvussakin on ollut syksyn mittaan vastasyntyneitä niin poika on näyttänyt kyllä noita vauvoja hoitaessani ettei ole ollut mustis ja puhunut vaan että meillekkin tulee vauva :):) Nyt on alkanut itsenäisesti välillä juttelemaan mahalle ja mikä ihaninta oli taas hetkeen, niin pari päivää taaksepäin kun vauva potkaisi aika tujakasti kylkeen (olen sanonut sillon kun itsekin ihan säpsähdän että vauva siellä masussa vähän kutittelee) niin poju tuli omatoimisesti seisomaan siihen ja silittelemään kylkeä ja kertoi ettää kun vauvaa näin sipsuttaa niin vauva rauhottuu :love017:love017:love017

Ollaan mietitty että kyllähän se mustasukkasuus jossain vaiheessa näyttäytyy hieman... ja mietittiin että pitäisikö vauvalla olla jokin onnittelulahja tulevalle isoveljelle, kun tulee meitä sairaalaan moikkaamaan! mutta samalla heräs kysymys,että oottaako tuo esikko sitten lahjoja jostain vähän väliä....
Sen verran uskotaan että haluaa olla ihan jokaisessa asiassa mukana, mitä vauvan kanssa tehdään kun on siinä iässäkin! Mietittiin että koitetaan ottaakkin tuo lapsi mahdollisimman paljon mukaan kaikkeen vauvanhoitoon heti alusta asti kun kotiudutaan, niin ehkä se pahin into laantuu sitten parin viikon sisään, ja haluaakin jatkaa vain leikkejään kun vauva vähän itkee, tai vaippaa pitää vaihtaa... :flower Eniten mua, tai meitä kans mietityttää nuo yöheräämiset, että herääkö aina vanhempikin lapsi jos vauva alkaa itkemään.... toisaalta, ehkä alussa varmaan herääkin mutta kai sekin tottuu jos pieni vähän änähtää yöllä ?? Vai siirrytäänköhän meillä vielä nukkumaan niin että esikkö nukkuu vintissä (missä siis meidän tuvassa on kaksi pientä makkaria, äänieristyksestä ei oo tietookaan) ja toinen aina vauvan kanssa alhaalla....
 
Jee 35+0 tänään :) Tuskasen hitaasti tuntuu nää viimeset viikot kuluvan... Jotenkin tässä edelleen on ihme energisyys päällä. Mikä lie pesänrakennusvietti iskenyt :p Haluais saada vihdoin tän talon järjestykseen ennen pikkuisen syntymää, mutta lienee mahdotonta. Meillä on tavaroita edelleen hyvin paljon laatikoissa, vaikka ollaan yli vuosi tässä jo asuttu. Työhuoneessa ei olla ehditty missään vaiheessa laittaa tavaroita paikoilleen... Ja muutenkin joka paikassa kasoja mitkä pitäis kattoo mitä niissä on ja mihinkäs ne tungettais.

Meillä tuo esikoinen on niin pieni, ettei se todennäköisesti ymmärrä vaikka puhutaankin pikkusisaruksesta. Ja siitä että hänestä tulee isosisko. Täyttää siis vuoden ensi kuussa :) Pari yötä sitten tytteli muutti lastenhuoneeseen nukkumaan ja viime yönä äitikin sai jo nukuttua kohtalaisen normaalisti :grin Jännittää kyllä esikoisen reaktio vauvaan. Muista lapsista tyttö tykkää ja jos jossain on vauvan kuvia niin niistä on ihan innoissaan. Mutta saa nähä kuinka sitten livevauvaan suhtaudutaan, joka vielä vie äitin ja isin huomiota myös.
 
oijoi, huomenna mentävä lääkäriin tuon lapsen kanssa :sad001 Koko viikonlopun perjantaista lähtien kuumeillut. Mitä enemmän päiviä, sen korkeammalle kuumekkin nousee :eek: Pamolia otettu, sillä saa lämmön laskemaan aikalailla vain asteen verran, eli kokonaisuudessaan normaalilämmön puolella ei olla käyty koko viikonloppuna... Tänään luvut olleet korkeimmillaan, tasan 39 kun päiväunilta nousi ylös 13.45. Sai tuolloin pamolin ja 16-16.30 mitattaessa lämpö 37.9. Virtaa tuolloin oli vielä lapsessa kuitenkin ja jaksoi vähän touhuttakkin. 18.45 mitattaessa sitten olikin taas kuume nousussa --> 38.4 ja lapsi väsynyt kuin mikä. Nyt sitten burana pyllyyn... odotin kauheaa tappelua asiasta, koska pyllyyn ei meillä oo tarvinnut lääkkeitä laitella muuta kuin aivan vauvaiässä, on selvitty mikstuuroilla. Mutta nätisti se sujahti ja selitin kyllä että miksi äiti tekee niin. Simahti totaalisesti tämän jälkeen ja nukkuu tuolla kammarin puolella.Tästä päivästä alkaen on valitellut myöskin mahakipua, varsinkin silloin kun kuume on korkealla. Kun pyytää näyttämään että mihin koskee, näyttää mun mielestä enemmänkin keuhkojen alaosaa, kuin mahaa... Se, mihin kiinnitin huomiota alkuviikosta, oli se kun poika nuhanenässä kyseli että mikä täällä haisee (itse en haistanut mitään) ja hänen mielestään se oli kakka mikä haisi, että oisko poskionteloissa ollut jotain. Haistelin itse poikaa ja pojan suuta, mutten haistanut mitään ja puolessa välissä viikkoa lopettikin hajuista puhumisen...muutenkin kyllä nuha on enemmän kondiksessa meijän mielestä...

Saas nähä siis mitä huomisesta vielä tulee, jossain vaiheessa neuvolaankin vielä mentävä, sehän tästä vielä puuttuis että nyt tänä yönä sitten synnytyskin vielä alkais!
 
piia84 Toivottavasti esikoisesi paranee pian! Olisi kyllä kurjaa, jos synnytyksesi käynnistyisi hänen ollessa kipeänä. Silloin, kun äitiä eniten kaipaa.

Itse kans miettisin pitäisikö esikoiselle antaa lahja, kun vauva syntyy. Mutta jää kyllä meiltä nyt toteuttamatta. Mun isoäiti ja äitini jokseenkin aina tuovat hänelle mukanaan jotain pientä. Tälläkin viikolla poika saanut 4kpl uusia pikkuautoja. Enpä ole tähän lahjontaan puuttunut, koska ei ole onneksi poika alkanut mitään ylimääräisiä vaatimaan edes kauppareissuilla leluja ohittaessa. Mutta luotan, että mammat kyllä huomioivat esikoista jatkossakin.

Winksu Missäköhän mun pesänrakennusvietti on? :grin Tänään mies ehdotti, josko olisi siirtänyt pinnasängyn meidän makkariin ja laittanut vauvaa varten muutenkin kuntoon, mutta minä meinasin "ehtii tommoset sitten myöhemminkin"... :grin

beijaflor Mua ainakin viimisillä viikoilla nimenomaan kiinnostaa onko mitään alakerrassa tapahtunut. Mulla ei keski, eikä loppuraskaudessa ollut neuvolassa lääkärikäyntiä, joten en tiedä miten meillä olis. Alku- ja keskiraskaudessa ei muistaakseni katsota ainakaan, ellei ole tarvits...
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top