Arvatkaas mitä just tajusin? 28+0 tänään! Kyllä se aika taitaa sittenkin kulua, vaikka välillä tuntuu ettei se huhti-/toukokuun vaihde lähesty millään...
Helmikuun höpinät
- Ketjun aloittaja hymykuoppa
- Aloituspäivämäärä
Onpas paljon saikkulaisia 
Saa vissiin olla ihan onnellinen, että vielä ei oo mikään paikka pahemmin pettäny. Koulua olis tarkoitus käydä niin kauan kun kunto sallii, juuri toivoin anestesian harjoitteluviikolle 1,5 vkoa ennen laskettua aikaa paikaksi Jorvia. Siellä pääsis varmaan näkeen synnytyksiäkin, tiedä sitten onko ajankohta sellaiselle hyvä vai huono :P Ainakin olisin valmiiksi oikeassa paikassa, jos sattuisi oma synnytys käynnistymään...
Saa vissiin olla ihan onnellinen, että vielä ei oo mikään paikka pahemmin pettäny. Koulua olis tarkoitus käydä niin kauan kun kunto sallii, juuri toivoin anestesian harjoitteluviikolle 1,5 vkoa ennen laskettua aikaa paikaksi Jorvia. Siellä pääsis varmaan näkeen synnytyksiäkin, tiedä sitten onko ajankohta sellaiselle hyvä vai huono :P Ainakin olisin valmiiksi oikeassa paikassa, jos sattuisi oma synnytys käynnistymään...
Meidän esikoinen 3v. valmistautuu omalla tavallaan siskon tuloon. Alkanut saamaan käsittämättömiä uhmakohtauksia, kuten en osaa kiivetä tuoliin istumaan! Just just!
Nyt illalla leikki lääkärintarvikkeillaan ennen nukkumaan menoa. Sanoin, et kuuntelepa stetoskoopilla äitin massusta vauvaa! Leikki aikansa, käperty mun kainaloon ja sanoi: "Äiti, eihän vauvoja ole oikeasti olemassa?".
Tuli jotenkin sääli pientä, saanut kaiken huomion ja nyt selvästi ymmärtää, että joku on tulossa jakamaan hänen kanssaan äidin ja isin.
Nyt illalla leikki lääkärintarvikkeillaan ennen nukkumaan menoa. Sanoin, et kuuntelepa stetoskoopilla äitin massusta vauvaa! Leikki aikansa, käperty mun kainaloon ja sanoi: "Äiti, eihän vauvoja ole oikeasti olemassa?".
Tuli jotenkin sääli pientä, saanut kaiken huomion ja nyt selvästi ymmärtää, että joku on tulossa jakamaan hänen kanssaan äidin ja isin.
E
Elisha86
Vieras
Meilläkin ollut esikoisessa pientä uhmaa havaittavissa, onneksi vielä aika lievänä. Mutta siitä alkaakin miettiä et miten keväällä, onko pahanakin. Temperamenttinen tää meidän plikka kyllä on :) Mutta etukäteenhän on paha stressata...
Haha, ihana tuo 3 v :'D
Meidän 3 v:llä myös taantumista, ei osaa enää välillä laittaa yhtä sukkaa jalkaan tai puhuu vauvakieltä..
Olen sanonut suoraan, ettei ole enää vauva, vaan iso poika jo, ja ihana ja rakas iso poika onkin :)
Ja sitten kun välillä ihan alkaa kunnolla temppuilemaan olen sanonut että vauvat ei kato piirrettyjä ja kertonut mitä tarkalleen ne vauvat tekee ja miksi on kiva olla nyt isompi ;D
Meidän 3 v:llä myös taantumista, ei osaa enää välillä laittaa yhtä sukkaa jalkaan tai puhuu vauvakieltä..
Olen sanonut suoraan, ettei ole enää vauva, vaan iso poika jo, ja ihana ja rakas iso poika onkin :)
Ja sitten kun välillä ihan alkaa kunnolla temppuilemaan olen sanonut että vauvat ei kato piirrettyjä ja kertonut mitä tarkalleen ne vauvat tekee ja miksi on kiva olla nyt isompi ;D
Ele84
Näppärä viestien naputtelija
Mä olen arponut tuon saikun kanssa nyt reilun viikon. Tällä hetkellä 27+4. Teen toimistotyötä (koneen ääressä tai palavereissa menee ~80% työajasta) ja istuminen aiheuttaa tosi kovia kipuja tuonna alapäähän. Välillä tuntuu, ettei meinaa liikkeelle päästä, kun sattuu niin paljon. Kipu on sellaista vihlovaa ja melko voimakasta.
Ei auta, vaikka vähintään kerran tunnissa kävelee pari minuuttia ja muutenkin verryttelee paikkoja. Tuolin vaihto ei auttanut (kokeiltu on työtuoli, satulatuoli ja tavallinen nelijalkainen tuoli), eikä meidän työpöydistä saa seisomatyöpisteitä tehtyä. Muutenhan tämä on jollain tasolla ok, mutta työpäivän jälkeen pari kolme tuntia menee siihen, että kipu/tuntuma lakkaa, jonka jälkeen voisi suunnitella lenkille lähtöä tai joogaa, mutta sitten on kello jo sen verran, että olen aivan naatti (seli seli).
En tykkää tästä kyllä yhtään! Mä en jotenkin suostu uskomaan, että musta ei olisi olemaan töissä äitiysloman alkuun asti!
Ei auta, vaikka vähintään kerran tunnissa kävelee pari minuuttia ja muutenkin verryttelee paikkoja. Tuolin vaihto ei auttanut (kokeiltu on työtuoli, satulatuoli ja tavallinen nelijalkainen tuoli), eikä meidän työpöydistä saa seisomatyöpisteitä tehtyä. Muutenhan tämä on jollain tasolla ok, mutta työpäivän jälkeen pari kolme tuntia menee siihen, että kipu/tuntuma lakkaa, jonka jälkeen voisi suunnitella lenkille lähtöä tai joogaa, mutta sitten on kello jo sen verran, että olen aivan naatti (seli seli).
En tykkää tästä kyllä yhtään! Mä en jotenkin suostu uskomaan, että musta ei olisi olemaan töissä äitiysloman alkuun asti!
No niin ois. ja ois kiva jos vois nukkuu muutenkin ku kyljellään, puutuu eika nopeesti paikat...
Mun umpparileikkausarpi (joka nyt sellainen 15 cm rantu) ja varmaan jotkut sinne kudoksiin tulleet kiinnikkeet on alkanu vihotella. Joskus kylkeä kääntäessä tuntuu siltä että nyt repes mahassa jotain. Menee kyllä ohi kunhan saa kivultaan itsensä käännettyä parempaan asentoon.
Ja sokerirasituksesta selvitty. Palkitsin itseni patongilla ja jäätelöllä vaikkei olisi ollut tarvis sellaisen sokerimäärän jälkeen. EIkä se niin kauhea koettelemus ees ollut. Litku oli makeaa, vadelmanmakuista muttei mitään ylijärkkyä. Ekan puoli tuntia oli vähän tukkoinen ja omituinen olo mutta muuten ei tuntunu missään. Sain jopa noita rästikirjoitushommia tehtyä vaikka tuolla oli tosi huonot tilat istua läppäri ja muistiinpanot sylissä.
Kyllä muuten huomaa että alkaa jatkuva sairasloma käydä tylsäks kun käy 5 min välein kattomassa olisko joku kirjottanu jotain kivaa tänne foorumille... 
Joo tää on ihan tajuttoman tylsää kun ei käy töissä Välillä kun on parempi hetki niin aattelee et voisinhan mä olla töissäkin, sit sitä kävelee lyhyen matkan johonki ja alkaa supistaa/kiristää/vihlomaan ja tajuu et joo enhän mä voiskaan olla töissä.
Miksei sitä vois olla jossain toimistotyössä, luulen et oisin pystyny sellasta tekemään pidempäänkin, mut hoitotyötä näillä oireilla, eeeeeiiii.
Välillä kun on parempi hetki niin aattelee et voisinhan mä olla töissäkin, sit sitä kävelee lyhyen matkan johonki ja alkaa supistaa/kiristää/vihlomaan ja tajuu et joo enhän mä voiskaan olla töissä.Miksei sitä vois olla jossain toimistotyössä, luulen et oisin pystyny sellasta tekemään pidempäänkin, mut hoitotyötä näillä oireilla, eeeeeiiii.
Mää ainakin tässä puntaroin että rutkutanko ensviikon lekurineuvolassa saikkua näistä toimistohommista. Istuminen tekee supistuksia ja selkä jumittaa. Huomasi meinaan kun oli pitkä, rento viikonloppu niin ensimmäistäkään supistusta ei tullu mutta heti ekan, ihan normaalin ja kevyen, duunipäivän päälle sai taas olla etsimässä kylkimakuupaikkaa että sais supistukset heltiämään.
No, jos kaikki paikat on vielä kiinni ja kunnossa niin eikai noista sitten ole haittaa ole ollut ja varmaan jos siellä jotain hälyttävää on niin saikkulappu tulee kouraan joktap.
Ei musta kyllä mihinkään fyysiseenkään olisi, ettei sen puoleen.
No, jos kaikki paikat on vielä kiinni ja kunnossa niin eikai noista sitten ole haittaa ole ollut ja varmaan jos siellä jotain hälyttävää on niin saikkulappu tulee kouraan joktap.
Ei musta kyllä mihinkään fyysiseenkään olisi, ettei sen puoleen.
Mun taas pitäisi ilmeisesti olla vaan paikallani koko ajan. Eilen tein etätöitä ja otin todella iisisti, ja häpyliitoskivut hellittivät. Tylppää jomotusta on helpompi sietää kuin sitä tikari värkissä -tunnetta, joka tulee, jos kävelen yhtään enempää kuin kilsan päivässä. Töiden puolesta mun on mahdollista olla aika paljon paikallani juuri nyt, mutta en tiedä, miten pitkään pää ja selkä kestävät tätä.
Näin unta, jossa synnytin parikiloisen tyttövauvan. Se oli todella kiukkuisen näköinen ja osasi jo sanoa "tissiä" ja "voi perhana". Rakastuin siihen ihan päättömästi.
Näin unta, jossa synnytin parikiloisen tyttövauvan. Se oli todella kiukkuisen näköinen ja osasi jo sanoa "tissiä" ja "voi perhana". Rakastuin siihen ihan päättömästi.
Mä tulin aamulla neuvolasta kotiin vaikka ois pitäny mennä töihin. Oli tunnin kauhea olo jo ennen diabeteshoitajan vast.ottoa (eli siis molemmat ajat peräkkäin). Päätin kerrankin kuunnella itseäni ja huilaan kotona. En tiedä sitten lasketaanko tää lorvikatarriksi. Vatsakin välillä kiersi ja ihan kumma olo, ei pysty keskittyy yhtään mihinkään. Mä oon ollu aika vähän pois töistä vaikka alkuraskaudessakin ois ollut monta viikkoa aiheellistakin, mut olin vaan viikon. Nyt mä täällä pähkäilen oliko oikein jäädä kotiin vai oisko pitänyt yrittää töihin. 
Näin ihan hirveän todentuntuista painajaista: mun eno, joka on siis jo kuollut... Tuli elävänä mun ja miehen kaksikerroksiseen omakotitaloon ihan sekaisin, hän ensin rikkoi mun nätit ovikoristeet ja pihakoristeet, sitten murtautui sisälle ja rikkoi meidän astiaston ja muita tavaroita .. Sen jälkeen mentiin katsomaan mitä tapahtuu ja alkoi jahtaamaan mua likaisella huumeruiskulla ympäri taloa :/ Se oli hirveä uni, koska se kerkes pistämään sillä ja heti mietin että onko nyt vauvalla joku hätänä..
Mun eno siis kuoli päihteisiin, siksi nää jutut pyöri tässä unessa..
Mun eno siis kuoli päihteisiin, siksi nää jutut pyöri tässä unessa..