Helmikuun höpötykset

No joo, sillon voi olla juu eri asia. Itellä kun kolmivuorotyö, esikoinen ja kotityöt kyllä lohkasee päivästä leijonan osan. :D
 
Paratiisi: sama juttu... Saikulla vuoteen omana ni siksi kai tuntuu että on liikaa aikaa täällä pyöriä. :happy093
 
Suffeli80 sanoi:
Mä olen kans samaa mieltä kuin Pauliiina, että maalaisjärkeä käyttäen. En ole kyllä vähentänyt meikkaamista tai laittautumista muutenkaan. Hiukset aion kans kerran raidoittaa tässä raskauden aikana. Esikoisen aikana en vältellyt mitään ja aika fiksu kolmevuotias tuo tuntuu olevan ja kasvaakin hyvin.
Ei ole tosiaan multa pois, jos joku haluaa kieltää itseltään kaiken raskausaikana, mutta itse haluan näyttää kuitenkin samalta ihmiseltä kuin aiemminkin enkä kulkea naama kulahtaneena ja hiukset harmaina ja jopa likaisina koko raskausaikaa.
Click to expand...

Kannattaa ottaa huomioon, että kaikki ei värjää hiuksiaan ja meikkaa ilman raskauttakaan...
 
Mulla on taas sellaisia hetkiä, et roikun täällä tunninkin ja tuntuu, ettei ketään muuta näy, ja nyt esim on luettavaa vaikka kuinka kun kävin viimeks illalla :) Mies on ollut vapaalla tänään, niin tullut sen kaa hengattua koko päivä, ja kohta mennään leffaankin! <3 Sinne saatiin vaimokin mukaan.

Jotain mun piti kommentoida teijän juttuihin... Niin toi dödöhomma, oon koko raskauden käyttäny jotain mitä kaapissa on ollu (ja minkä haju ei oo ällöttäny), en tiiä pitäskö ostaa vaikka bodyshopista sit joku...
 
Mä oon koittanut sitä alumiinitonta dödöä, mutta ei pidä yhtään hienhajua pois. Saman tien voisi olla ilman mitään..
 
Mistä ootte löytänyt alumiinitonta dödöä? Mä haluaisin kokeilla. Mä oon vapaapäivinä ollut ilman dödöä jo ennen raskautta, kun luin jotain tutkimusta, jonka mukaan se alumiini lisää rintasyöpäriskiä ja en oo muutenkaan kokenut, että vapaapäivinä tarvisi koko dödöä. Mutta töissä kyllä oon käyttänyt ihan normidödöjä, oon vaan ollut tarkka, että pesen illalla kainalot. Hiuksia en värjää raskausaikana, mutta en kyllä muutenkaan harrasta sitä kovin usein, kun satun pitämään hiuksiani ihan kivan värisinä ilmankin. :) Voi olla turhaa vainoharhaisuutta, mutta eipä siitä haittaakaan voi olla, jos jättää ylimääräiset kemikaalit pois.
 
Kysymys: mikä on teidän mielestänne sopiva lapsenhankintaikä vai onko sellaista? Kaikki tietysti tyylillään, enkä haluu kenenkään valintoja arvostella, mutta mulle itelle merkityksellisiä oli seuraavat seikat:
- elämänkokemus. En ois ikinä ollut tarpeeksi kypsä 18-20-vuotiaana äidiksi. Olin nähnyt liian vähän, jotta mulla ois ollut annettavaa lapselle.
- itsenäistyminen. Sama juttu kuin edellisessä. Mulle oli esim erittäin tärkeetä, että kiersin kaks kuukautta yksin Aasiaa ennen kun saan lapsen.
- opinnot hoidettu. Tää ei oo niin oleellista, mut koin itelleni parhaaksi ratkaisuksi. Kyllä opiskellakin voi lapsen kaa.
- vakaa parisuhde. Myöskään tällasta en olisi osannut vielä varhaisaikuisuudessa rakentaa. Lisäks mulle on ollu tosi tärkeetä, että ollaan miehen kaa saatu nauttia toisistamme kunnolla ennen lasta, reissata ja olla vaan yhdessä.
- haluan jaksaa touhuta lapsen kaa. Tää on niitä harvoja syitä, miks en jättänyt lapsen hankintaa yli kolmekymppiseks.
- haluan palautua synnytyksestä mahdollisimman nopeasti. Pikku juttuja, mut puhuu nuorena synnyttämisen puolesta. Taidan olla itekin jo vähän vanha ideaaliin palautumiseen.
- haluan, että on miehen kaa aktiivisia eläkepäiviä jäljellä, kun lapsi lentää pesästä.

Tän takia mun elämässäni tää 27 vuotta oli varsin hyvä ikä tähän hommaan :) Toisilla on varmasti ihan eri juttu, ja ois kiva kuulla ajatuksia.
 
Inkivääri: Ruohonjuuresta löytyy. Jos ei oo kauppaa lähettä niin verkkokaupasta saa myös :)
 
Sopiva ikä. Miusta se on sitten Ku kaikista osapuolista siltä tuntuu. :) ite oon aatellu että nuorena nyt Ku jaksaa. Raha ei huoleta kun nyt lapsiin menee niin paljon vähemmän rahaa kun kymmenen vuoden päästä. Mut jos ei olis ollu hyvää parisuhdetta niin ei miulla olis lapsiakaan. Oon nyt sit 24 Ku lapset on tehty. Ellei ihmeitä tapahdu mutta itseni tuntien uskon vakaasti että lapset oli nyt tässä. Nuori joo. Naivikin ehkä. En oo kiertäny maailmaa enkä pitäny hirveetä biletys nuoruutta. Jotenkin Itelle on ollu tärkeämpää että pääsis sit perheenä ees joskus johonkin reissuun kun taas ennen lapsia. Bilettäminenkään ei oikein koskaan ollu miun juttu. Ei tää pikkulapsi arkikaan oo ihan se miun juttu. Muut kuhan lapset kasvaa ja niiden kanssa alkaa oikeesti voida tehdä asioita niin se on sitten se miun juttu. :) ja sitten Ku on lasten lasten aika niin ihana jos niillekkin olis aikaa ja energiaa. :) mutta elämä näyttää ja voidaan tehdä kaiken maailman suunnitelmia sillä idealla että ne muuttuu kuitenkin. Meilläkin ideana lähteä ulkomaille asumaan tässä kuhan on semmonen hetki. Miehen hankala saada Suomesta töitä niin mitäpä sitä täällä murehtimaan vaan lähdetään jonnekkin missä niitä töitä on.
 
Kiitos Mami-83! Täytyy kokeilla. :) Ite tulin äidiksi 25-vuotiaana, mutta olisin ollut valmis naimisiin ja perhe-elämään jo pari vuotta aikaisemmin. Sillon en pitänyt itseäni nuorena äitinä, mutta nyt huomaan välillä ajattelevani, että saman ikäiset on niin nuoria. :D Joskus harmittaa, ettei oo enempää tullut kierrettyä maailmaa ennen lapsia, mutta ehtii sitä sitten lasten kanssa. :) Siihen taas oon tyytyväinen, etten jäänyt odottamaan valmistumistani, saatiin olla koko perhe tosi paljon yhdessä, kun molemmat opiskeli ja sain opinnot ihan hyvin loppuun, vaikka olikin kaksi pientä lasta. :) Jälkikäteen ajateltuna se oli ehkä hyväkin, että ei voinut tehdä gradua milloin tahansa, vaan oli pakko keskittyä perheeseen myös.
 
Mää sain esikoisen 29 vuotiaana ja olisin ehkä pari vuotta aikaisemmin voinut iän puolesta hankkiakin mut halusin et on saanut olla miehenkin kanssa kahdestaan ennen lapsia.
Silloin ajattelin et kiva ku on koulut käytynä, omistusasunto ja vakkari työpaikka. No nyt se työ loppuu kesällä ja edessä olisi todennäköisesti uudelleen koulutus et niin ne vaan asiat on muuttunut kuitenkin ja ehkä sen takia ajattelenkin että täydellisempää ajankohtaa ei olekaan ku silloin kuin haluaa...muut asiat voi muuttua milloin vain ja kaikesta kyllä selviää :)
 
mami-83 sanoi:
Madaran yrttidödö on ihan paras alumiiniton...voin suositella. Toimii mulla ainakin. Ei ikinä haise hielle :)
Click to expand...

Komppaan, Madaran dödö on ehdottomasti paras alumiiniton mitä oon koskaan käyttänyt! Nykyään en muuta enää käytäkään.

Mitä tulee ideaaliin lapsenhankkimisikään, niin itselleni ideaali olisi ollut siinä kolmenkympin kieppeillä. Silloin ei ollut parisuhdetta, joten hankinta venyi tänne 35-vuotiaaksi. Nyt tässä vaiheessa kun olen onnellisesti raskaana, niin olen itse asiassa ihan tyytyväinen tähän viivästykseen, koska nää viimeset viis vuotta on olleet aivan huikeita ja vaikuttaneet paljon siihen kuka olen nykyään!
 
Mie sain esikoisen 23-vuotiaana, just hyvään aikaan! Kerkesin kiertää ulkomaita yksin ja kavereiden kanssa, bilettää villisti, valmistua amk:sta sairaanhoitajaksi ja tehdä töitäkin puolitoista vuotta ennen äitiyslomaa. Mistään ei oo tarvinnu tinkiä tai luopua! Lisäks mun mies on kymmenen vuotta vanhempi, joten en siksikään halunnut lykätä myöhemmäksi. Nyt siis 25v, kun pikkukakkonen syntyy. :)
 
Toi puolison löytäminen tietty vaikuttaa siihen sopivaan ikään aika olennaisesti. Itekin halusin ehtiä olemaan kahestaan, mutta satuin löytämään elämäni miehen jo 18-vuotiaana, niin se on aika paljon vaikuttanut näihin valintoihin. Mutta siis tärkeintä tosiaan, että aika on itestä sopiva, lapsihan ei tarvitse muuta kuin vanhemmat (tai vanhemman), joka pitää huolta ja rakastaa. Ulkoiset tekijät on pienelle lapselle ihan toissijaisia. Tietty niillä voi olla välillisiä vaikutuksia, kun esim. rahahuolet voi vaikuttaa vanhemman jaksamiseen. Sen puolesta on tietty hyvä pohtia sopivaa hetkeä, mutta eipä sitä tosiaan kauheasti voi tulevaa ennustaa kuitenkaan. :)
 
Paras lapsenhankinta...hmm... Mun mielestä sellaista ei ole olemassakaan. Lääketieteellisesti ja biologisesti on toki toisin, mutta mielestäni Jokainen ikä on se oikea jos itse tuntee sen oikeaksi. Elämä harvemmin menee, niinkuin suunnittelee. Ja se onkin se paradoksi onko kaikki niin hallittavissa ja kuuluuko ollakaan. Toisille sopii saada lapset opiskeluaikana, toiset haluaa"kaavan" kokoon ennen lasta. Omasta mielestäni tärkeintä olisi Elämänkokemus elää epävarmuudessa... Vähän kolhujakin, sekä Itsetuntemus... Itsetuntemus siitä mitä omasta tai sukuni historiasta haluan jatkaa lapseni kasvatukseen. Muutoin aika pitkälle Carpe Diem ajatukselle.... Koskaan ei kannata suunnitella liikaa. Olen kohdannut ystäviä, joille esim. Lääkäri on sanonut että oisko kannattanut tehdä lapset vähän nuorempana... Niin ystäväni vastasi, että jos olisit hankkinut hänelle jo aiemmin hyvän puolison niin ehkä lapsikin olisi tullut aiemmin. Ja eihän lapsia tehdä, niitä saadaan.
 
Merivesiväri.... Puhuit aiemmin vaimosta ja hoidoista ja nyt miehestä.... Vai sotkenko..:rolleyes:...? en vaan enää pysy perässä. Eli jos saa udella niin millainen parisuhdehistoriasi on?
 
Sopiva ikä lapsenhankintaan?? Niin siinäpä vasta hankala kysymys... Joku 25v on aivan "liian lapsi" saamaan mielestäni lapsia,mutta joku nuorempikin saattaa olla hyvinkin kypsä ikäisekseen :)

Itse olin esikoisen syntyessä 26, toisen 28 ja kolmonen saatiin 30v. Nyt tämä neljäs tulee kun olen 37, en koe vielä olevani liian vanha ja just eilen puhuttiin miehen kanssa et onko tämä edes se viimeinen?? :) No sen verran sanoinkin et jos ei, niin synnytyksen jälkeen ei aloiteta mitään varsinaista ehkäisyä vaan se tulee sit heti perään jos tullakseen!! :) No mut siihen on vielä aikaa!!
 
Eikös ole silloin sopiva ikä kun siltä tuntuu? Mä tulin ekan kerran äidiksi 23v. Olen aina tykännyt lapsista ja oli ihan selviö että haluan omia lapsia aikuisena (eri asia sitten oli tietenkin se saako lapsia). Nyt niitä mukeloita on tullut tähän maailmaan tähän mennessä kolme ja yksi vielä tulossa. Enkä tunne näin "vanhanakaan" (41v) olevani mitenkään vähemmän sopiva äidiksi kuin nuorenakaan. Itseasiassa nyt on näkemykset erilaiset, asenteet muuttuneet ja hoitaminen sujuu omalla painollaan..silloin nuorena se oli vähän suorittamista..esikoisen ja toisen lapsen kanssa lapsuus meni tosi nopeasti ohitse, nyt he ovat jo molemmat melkein aikuisia. Nyt tämän pikku pirpanan kanssa ote ja elämä on toisenlaista..eli kyllä se äidiksi tuleminen on ihan itsestä kiinni. Jotkut haluaa tulla äidiksi nuorena, jotkut vanhempana, jotkut ei koskaan.
 
Tarzuli sanoi:
Merivesiväri.... Puhuit aiemmin vaimosta ja hoidoista ja nyt miehestä.... Vai sotkenko..:rolleyes:...? en vaan enää pysy perässä. Eli jos saa udella niin millainen parisuhdehistoriasi on?
Click to expand...
Oon joskus tätä avannutkin, mutta siis joo :D Oon naisen kanssa naimisissa, mut miehen kanssa avoliitossa. Jonkinlaista apilaperhekuviota ollaan suunniteltu, mun mieheni ja vaimoni on siis hyviä ystäviä keskenään myös :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top