Helmikuun höpötykset

Eli asutteko vielä parissa eri talodessa toistaiseksi vai samassa? :) ja onko tää lapsonen nyt avomiehen kanssa? Kun ymmärsin et teil oli vaimon kaa ollut hoitoja myös :D ?
 
Salmiakki, joo, ollaan oltu vaimon kaa hoidoissa viis vuotta sitten... Vai onko siitä jo kuus... Anyway. Mies on tän vauvan isi :) Tällä hetkellä ei asuta samassa taloudessa, mut nähdään kyllä vaimon kaa 3-4krt/vko. Voitais asuakin kaikki yhdessä, mut tällä hetkellä mulle on niin tärkeetä asua keskustassa, ja vaimolla iso omakotitalo lähiössä, niin siks tää ratkaisu :) Katotaan sit lapsen kaa uudestaan.
 
Merivesiväri sanoi:
Oon joskus tätä avannutkin, mutta siis joo :D Oon naisen kanssa naimisissa, mut miehen kanssa avoliitossa. Jonkinlaista apilaperhekuviota ollaan suunniteltu, mun mieheni ja vaimoni on siis hyviä ystäviä keskenään myös :)
Click to expand...

Mä en usko et lapsella voi olla liikaa hänestä välittäviä aikuisia ympärillään, ja useampi ihminen sitoutuneena vanhemmuuteen kuulostaa tukevalta. Lapsen kanssa ei välttämättä ole aina helppoa, silloin toinen tai kolmas vanhempi on varmasti kullan arvoinen. :)
 
Mulle itselle tärkein kriteeri perheen perustamiselle oli että oon naimisissa. Onnekseni löysinkin miehen jolla on samat arvot kuin itsellä ja nyt vuosi naimisiinmenon jälkeen syntyy meidän esikoinen. Ollaan verrattain nuoret vanhemmat, minä 23 ja mies 21. Opiskelut on kesken, mutta itse nään sen niin että opinnot on helppo laittaa tauolle ja tehdä muutamia kursseja jos siltä tuntuu. Meistä tämä ikä tuntuu juuri oikeita meille, matkusteltu ollaan paljon kaksin ja yksin ja kavereiden kanssa ja nyt haaveena onkin sitte perhematkat:) biletys ei ole meidän juttu, joten emme koe jäävämme mistään paitsi vaan sen sijaan saavamme hirveesti enemmän:)
 
Mä en usko että on mitään oikeaa ikää hankkia lapsia. Itse joskus nuorena naivisti ajattelin, että haluan lapset ennen kuin olen 30v mutta eipä elämä mene niinkuin suunnittelee.
Jotkut on tosi kypsiä vanhemmiksi jo parikymppisinä, toiset ei taas vanhempanakaan. Riippuu hyvin paljon ihmisestä.

Itse olen kuitenkin tyytyväinen näin reippaasti yli 30 vuotiaana, että historiaa ja kokemusta on jo hyvin kerrytettynä, mikään ei ole jäänyt kaihertamaan. Olen ehtinyt matkustaa tosi paljon, bilettääkin aikani, yhteisiä vuosia miehen kanssa kaksistaan on muutama ennen esikoisen syntymää, ura on molemmilla tosi hyvällä mallilla ja omaisuuttakin on kerrytetty. Nämähän on toki sellaisia asioita, mitkä vauvaa ei tietenkään kiinnosta, mutta tavallaan näillä ulkoisillakin asioilla on merkitystä vanhempien hyvinvoinnin kannalta. Jos itse on tyytyväinen elämäänsä, ei koe jäävänsä mistään paitsi.

Minun mielestäni on kuitenkin tärkeää, että oli vanhemmat minkä ikäisiä tahansa, olisi hyvä olla taloudellisesti itsenäisiä ja elättää itse omilla rahoillaan perheensä eikä ajatella, että vaikkei ole töitäkään, yhteiskunta kyllä elättää. Tällaista ajattelutapaa karsastan todella paljon.
 
Lunnin tilanne kuulostaa melkein samalta kuin meillä oli esikoisen syntyessä ja sama ikä mulla :)
mä ehdin just valmistumaan ennen esikoisen syntymää ja oltiin ehditty olla jo viisi vuotta naimisissa. Mies opiskeli silloin.

Ja nyt on mies vakitöissä ja mä edelleen kotiäitinä (lisäksi työskentelen kotona) kolmas( viimeinen) lapsi tulossa. Elämä on ollut tosi onnellista näin. En voi olla kuin kiitollinen.
 
Niin ja vaikka saatiin lapset nuorena opiskelijoina, niin ollaan silti päästy matkustamaan lasten kanssa ja kaksinkin kerran. Kaikkea kivaa on tehty eikä mitään ole puuttunut.
 
Mä en meinaa mennä naimisiin mieheni kaa varmaan koskaan - koska mulla on jo vaimo :) Ehkä sit, jos polygamia sallitaan, mikä ois kyl kiva. Mut ei me sen takia eroamaan ruveta :D
 
Me alotettiin yrittäminen, kun olin 29. Heti ei tosiasn yärpännyt, mutta 31 on ihan hyvä ikä :) Oon ehtinyt opiskella, kartuttaa työkokemusta, bilettää ja matkustella. Miehen kanssa ollaan elelty hhdessä 11v ja molemmilla vakituiset työt. Ollaan aika hitaasti edetty naimisiin menon yms. kanssa mutta hyvä näin :) nyt on sitten lapsiarjen vuoro. En kyllä olis ollut valmis äidiksi 5-v sitten. Tai mistä sitä tietää :)
 
Esikoinen syntyi kun olin 24 ja kakkonen kun 26 ja nyt tämä viimeinen luultavasti tulee maailmaan kun olen vielä 30. Kahden ekan aikana viimeistelin maisterin tutkintoa ja tein pätkätöitä. Nyt sitten tulossa väikkärivauva. Mun uralla tuun tuskin koskaan samaan mitään ns. vakkaripaikkaa, joten se ei oo mulle kriteeri. Tärkeintä on toimiva parisuhde. Nostan kyllä hattua kaikille yksinhuoltajille, musta vaan ei ois siihen.
 
Olisi hauska kuulla mitä työnimiä olette antaneet tulevalle lapselle? Meillä Elmeri tuntuu vakiinnuttaneen jostain syystä paikkansa :).
 
Meillä on Toukka työnimenä, en tie mistä se tuli, se oli vaan eka mikä suusta tuli ku plussas ☺
 
Meillä 4v kutsuu vauvaa nimellä Masu tai Napa. :D Ei oo muille kyllä tarttunut vielä toi. Nähdessään varhaisultrakuvan tyttö tokaisi, että se näyttää ihan kököltä, mutta ei sekään sitten jäänyt elämään. :D Eli siis meillä ei oikeastaan ole työnimeä, se on vaan vauva tai bebe.
 
Mie en oo keksiny mitää ihmeempää. Pullaks kutsuin jossain vaiheessa, ja nykyää "joku taitaa tykätä omenasta" "oho, joku ei tykänny imuroinnista/kissan painosta mahan päällä...jne" ja ku puhun tulevasta ni puhun et "muksu sitä muksu tätä".
 
Mä oon kutsunut aiemmin vähän millon miksikin. Nyt kun olin lomareissulla, niin yks mun raskaussovellus kertoi, että vauva vastasi sillon kooltaan mangoa. Olin just sillon Thaimaassa ja mango on thaiksi mamuang. Alettiin sit miehen kans kutsuu tätä eka mamuangiks ja myöhemmin lyhennettynä vaan mamuks. :D En vaan tiiä viittikö sitä enää käyttää, kun mamulla on täällä Suomessa vähän ikävä vivahde. :D
 
Onko kellään muuten ollut salmonellaa raskausaikana? Mä tulin tosiaan eilen reissusta ja epäilen, että mulla on salmonella tai joku muu infektiotauti. Mun miehellä oli muutama vuosi sitten salmonella ja sillon mutkin haluttiin testata, vaikka en millään elintarvikealalla ees oo. Ajattelin, että raskausaikana tällaiset haluttais ainakin tutkia. Soitin aamulla neuvolaan ja sain melko tylytystä sieltä. Nainen ei kysynyt mitään mun oireista, missä oon ollut tai kuinka kauan tätä on kestänyt. Paasas vaan kun en ollut syönyt maitohappobakteereja reissussa. :eek: Niin ja sanoi vaan, että jos pitkittyy, niin sit tk:hon, mut ei tosiaan sanonut mikä on pitkittymistä eikä kysynyt kuinka kauan tätä on jo kestänyt. Aika hämmentävä puhelu. :confused:

Soitin sit vielä työterveyteen ja siellä olikin ihan täysin eri ääni kellossa. Kuulemma ehdottomasti pitää tutkia salmonella ja jotkut mahdolliset harvinaisemmat (ja sikiölle vaaralliset) ameebat. Onneks on työterveys! Pakko antaa seuraavalla neuvolakäynnillä vähän palautetta tosta puhelusta. Harmi vaan, että palaute ei mee sille asti, kenen kanssa aamulla puhuin...
 
Maha on ihan sekaisin, vatsakramppeja, pahoinvointia ja päänsärkyä. Oireet alkoi perjantai-iltana lievempinä ja pistin eilisiltaan asti kaikki vaan raskauden, unenpuutteen ja chilin (chili saa aina mahan toiminnan tehostumaan :D ) piikkiin. Eilen kun tultiin kotiin, niin oireet paheni. Heti syömisen tai juomisen jälkeen vatsakrampit alkoi ja sai juosta vessaan. Pelkästään viime yönä kävin 4 kertaa vessassa ja nyt työpäivän aikanakin on pitänyt käydä jo 2 kertaa. Tänään onneks sen verran helpottanut, että ei tarvii mennä heti syömisen jälkeen vessaan, vähän ajan päästä vasta. Uskalsin siks tulla töihinkin. :D
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top