Argh! Täällä eka neuvola tosiaan ensi tiistaina ja yksin tarvinnee sinne mennä.. pelottaa himuisesti kun ei ole oikeen mitään oireitakaan, mutta sisko koitti rauhoitella, että ei hälläkään oo ollu ja kolme tervettä lasta saanut. Sanoki vielä, että ensimmäistä odottaessa oli miettinyt, että mahtaako sitä oikeesti ollakkaan raskaana.. samat ajatukset täällä, miettii koko ajan että tarkoittiko se tulos nyt oikeesti positiivista..
Mitään vuotoa ei kyllä oo ollu.. Pientä nippailua(?) ehkä tuntuu alavatsassa ja toisinaa aika voimakastakin kouristusta.. ei mikään hirveen kipee kyllä.. Rinnat on alkanu turpoamaan (jostain syystä mieskin huomasi tämän :D ) sisko koitti myös rauhoitella ettei kannata hätääntyä, jos ekalla kerralla ei kuulu sydänääniä, että hänellä ei ainakaan oo kuulunu, niin alussa vielä..
Pahoittelen tällasta purkautumista, mutta ollaan vaan jotenki niin hämmentyneitä kaikesta miehen kanssa ja kun ei olla kerrottu ku parille kaverille, kun olisivat kuitenkin arvanneet ja siskolle tosiaan kerroin heti, kun toivoin vähän ohjeita siltä.. ja sainkin :) Miehen äidin reaktiota vähän jännitetään kun mies on kuopus kahdesta lapsesta ja isosisko 10 vuotta vanhempi (Sai juuri kaksoset huhtikuussa) anoppi sattuu olemaan vähän sellainen.. öö miten sen kauniisti sanoisi.. hieman ylihuolehtiva :D
Mutta joo lakkaan höpöttämästä. Onnea kaikille uusille odottajille <3