Helmien ensiodottajat <3

Mua pelottaa kan se synnytys kipu,mut kyl se on sen arvosta:Heartred
Sekin pelottaa ku oon tän asian kans aivan yksin :/
 
Niih... Mä en osaa jännittää sitä synnytystä:/ en tiiä tarvisko jotenki valmistautua siihe? Mut taas aattelin että mitä vähemmä tiä sitä vähemmän aattelen sitä:) voi olla tyhmää. Aattelin että huudan heti siä ovella " olen ensikertalainen, en tiädä mistään mitään, puhukaa hitaasti ja rauhallisesti" !!!
 
Mä en ehkä haluakkaan kuulla mitä ne tekee vaikka oonki ensikertalainen :D Hammaslääkärissäki mul on aina kuulokkeet,etten kuule mitä ne keskustelee keskenään :D
 
No joo emmää tarkottanu että ne rupee kaiken kertoo! Mutta lähinnä että nyt ponnistat, nyt et. Nyt lepäät! Ja jos ne lyö muhun jotain letkuja tai piikkejä että mitä ne on ja mihin auttaa. Tämmöstä! Juu nou?:)))
 
Meil perhevalmennuksessa jaettiin semmonen "ajatuksiani synnytyksestä" -lomake, jonka muistaakseni saa ottaa mukaan sit. Ite teen kyllä vapaamuotoisemman lapun, mihin kirjaan toiveita - siis just, että sanovat aina ensin, miksi tekevät jotain eivätkä tuikkaa letkua käteen ja sit vasta selitä, toiveita ponnistusasennosta yms. :) Mulla kyl tulee onneks doula, jonka kaa ollaan vähän keskusteltukin, ja tavataan viel täs ennen synnytystä ni hän sit voi välittää myös mun toiveita eteenpäin.
Synnytystä enemmän pelkään just sitä, miten elämä muuttuu. Vaikka vauvan isä haluaakin osallistua, ni mietityttää, miten se käytännössä onnistuu. Murehdin kaikkea ihan typerääkin välillä...
 
Joo ymmärsin :) Miten meinasitte jodelie järjestää sen et vauvan isä on mukana? Mulla on menny ainaki hermo toho yhteen ku se ei näytä olevan kiinostunu lapsestaan.. Mut onneks on hyvät tukijoukot :)
 
Sitä mä täs vähän jännitänkin... Ollaan saatu tosi huonosti puhuttua käytännön asioista. Mut meillä on siis pitkä ystävyyssuhde takana, ja kumpikin haluaa saada tän toimimaan. Mullaki meni toissayönä täysin hermot tähän herraan, mut onneks tilanne on nyt vähän rauhoittunut ja voidaan tavata ja keskustella huomenna. Alkuunhan mies ei ollu kans yhtään kiinnostunut ja mä pistin välit suunnilleen poikki mut pikkuhiljaa se on lämmennyt. Mullaki on täs onneks äiti lähellä ni saa sit muutaki tukea :)
 
Kyllä jännittää ihan mielettömästi se vauva-arki ja oma jaksaminen! Mutta miehen kans ollaan puhuttu paljon ja se saa mut aina rauhottumaan. Mennään päivä tai hetki kerrallaan ja ihan selkeitä strategioitakin ollaan mietitty eptoivoisimpiin hetkiin, esim jos itku ei lopu millään konstilla niin joko soittoa mummolle tai vauva syliin ja kuulosuojaimet korviin että ite pysyy rauhallisena. Ei se vauvakaan ikuisuutta jaksa itkeä ja sillä tavalla saa ainakin läheisyyttä ja toivottavasti lohtua. Ehkä kuulostaa teiän korvaan kamalalta? :D Mut musta tuntuis kamalammalta jättää se yksin itkemään tai olla aivan hermoraunio sen kuuntelusta.
 
Mulla tuntuu tällä hetkellä että synnytys ei pelota hirveesti, mutta jos mua alkaa pelottaa "tulevaa" eli lasta, synnytyksen aikana, eli että alan jänistää, niin silloin ollaan kusessa. Oon puhunut miehen kanssa ja sanonut että tärkein tehtävä hänellä synnytyksen aikana; on pitää huoli siitä että pysyn rauhallisena ja "maan päällä", etten lähde panikoimaan ja jänistämään koska alkaa jännittämään. Eli eiku hengitys ja mindfulness harjoituksia jälleen kehiin että pysyy joku rauhallisuus tässä akassa :D
 
Mippu, mulla kans yks suurimmista huolen aiheista just sama, et jos vauva ei lopeta itkemistä... Et sillä on koliikki ja itkee yötä päivää. Mun siskolla ollut vauvana ja äidillä oli kuulemma hermot tiukilla.

Synnytystä en pelkää ainakaan vielä. Odotan sitä toistaiseksi vielä innolla.
 
Mulla ehkä tällä hetkellä suurin pelko on se miten pärjään anopin kanssa näissä vauvaan liittyvissä jutuissa. Synnytyksessä arveluttaa vaan se etten oo saanu rakenneultran jälkee minkäänlaista kokoarviota ja ei oo tietoo miten mun lanteiden läpi mahtuu (näihin aion palata nvlalääkärissä reilun 2vko päästä).
 
Mua jännittää synnytys ja myös se vauva-arki, vaikka sitä oonkin kamalasti odottanutkin. Mutta jos kaikki ei menekään niin kuin on ite suunnitellut(eikä varmasti muuten menekään :rolleyes: hyvä tajuta se nyt!) tai jos vauvalla on koliikki tai on muuten kovin itkuinen. Ja että miten jaksaa jos ei saa nukuttua kunnolla.

Synnytyspelkoon mua on kans auttanut jonkun verran tuo Pikku Myyn mainitsema kirja, kun saa faktatietoa asioista. Lisäksi varasin kirjastosta jotain rentoutus-cd:tä, jos oppisi niiden avulla rentoutumaan paremmin, se kun meinaa olla meikäläiselle aika vaikeaa oudossa ympäristössä.
 
Mua jännittää synnytys ja miten osaa valita itelleen sopivat keinot lievittää kipua tms.. tai että esim ei tuu pahoinvointia ja olo huononee sen takia..

Tuota vauvan itkuasiaa en oo edes halunnut miettiä liikaa etukäteen.. enemmänkin ehkä mennään sitten tilanteen mukaan..:rolleyes:
 
Mä oon vasta nyt alkanu jännittämään synnytystä. Pari viikkoa sitten sain hirveän itku-paniikki-kohtauksen illalla ja mies ei oikein osannut lohduttaa vaikka tietää mun pelot. Mulla on tosi alhainen kipukynnys, ja mun verenpaineet ja sydän reagoi kipuun niin, että pyörryn helposti. Mun pyörtyilyä ja sydäntä onkin vuosi sitten tutkittu ja sain sellasen diagnoosin kuin vasodebressiivinen oireyhtymä.. :oops:
Viikko sitten pääsin puhumaan aiheesta mun sydänlääkärin kanssa, ja se totes että voi olla että pyörryn synnytyksessä, tai sitten hormonit ja adrenaliini auttaa siihen etten pyörry. Nyt siis pelottaa ihan hirveesti se, että oon maailman paskin synnyttäjä kun en pysy tajuissani :sad001 Noh, ehkä ne tekee sitten hätäsektion jos tarvii. Ihmetyttää vain, ettei neuvolassa ehdoteta mulle synnytystapa-arviota, vaikka tietää mun tilanteen ja on käytännössäkin nähnyt kun pyörtyilen (rokotetta laitettaessa!:wideyed:)

Huh kauhea tilitys, ehkäpä tää isoin jännitys laukeaa kun saa täällä avautua :grin
 
Johanna: kannattaa suoraan kirjottaa vaikka vapaamuotosesti kirje jonka voit antaa synnärillä hoitajille.
Valitettavasti alalla kun alalla on sellasia ihmisiä, ketkä ei oikein alalle sopisi.
Ja täällä saa aina avautua! :) Vähintään sympatiaa tarjolla :wink
 
Joo täytyy kirjoittaa kunnon stoorit sinne koska luulen että kun h-hetki tulee niin itken vaan enkä saa sanaa suustani. Tai sitten oon jo pyörtyny enkä pysty sen takia puhumaan :D
 
Mä olen juuri tehnyt synnytyssuunnitelman (tai toivomuslistauksen, kun ei näitä juttuja voi itse kontrolloida). Olen miettinyt siinä kivunlievityskeinoja, ponnistusasentoja ja muutenkin yleistä fiilistä synnytyksessä. Haluan mahdollisimman pitkälle luonnonmukaisen synnytyksen - käyttää apuna liikkeitä, ääntä ja muita kivunlievitystä (TENS, suihku, hieronta) - vaikka tiedän että todennäköisesti otan sen epiduraalin jossain vaiheessa. Täytyy sanoa että käymäni synnytysjoogakurssi antoi tosi paljon käytännön vinkkejä tilanteessa selviytymiseksi. Muuten varmaan panikoisin enemmän kipua ja koko synnytystilannetta. Nyt tiedän, että on laaja vaihtoehto asentoja, liikkeitä, kivunlievitystä, joita voin ainakin kokeilla ennen lääkkeitä. Tietysti täytyy olla realisti - lapsen vointi voi vaikuttaa kovin paljon siihen mitä synnytyksessä voi tehdä, ja koko homma muutenkin voi mennä hyvin erilailla kuin itse ajattelee/toivoo nyt.
Näpyttelin juuri blogiini ajatuksia synnytyksestä jos kiinnostaa käydä tutustumassa. :-)
 
Mippu, mun mies on kanssa suunnitellut hankkivansa kuulosuojaimet :p Mutta ihan vakavasti ottaen se voi olla hyvä idea juurikin siksi, että sitten pysyy itse järjissään, vaikka vauva vaan itkisi. Kun ei sille itkulle aina mitään voi. Mä jännitän tota itkuasiaa myös meidän naapurin vuoksi, koska äänieristys ei oo täällä mitään kovin huikeaa. Meidän viereisessä asunnossa asuu yksinäinen eläkeläisnainen ja sen toisella puolella jo yksi vauva. Nyt se saa sitten vauvan toiseenkin naapuriin...

Mä en ole vielä kamalasti miettynyt synnytystä, koska tuntuu että on paras luottaa vaan niihin ammattilaisiin. Tänään ollaan menossa sairaalaan tutustumaan, joten sieltä saa varmasti uusia ajatuksia ja jotain konkreettisia mielikuvia siitä, mitä on tulossa. Toivottavasti se esittely ois hyvä!
 
Huh en oo ainoo! :D Kaikki kelle oon kertonu tästä ideasta on ollu pahimmillaan kauhuissaan ja parhaimmillaanki hyvin epäileväisiä. Aloin jo miettii oonko huono äiti :S
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top