Heinäkuun mammat 2016

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Nytynen
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Tervetuloa uusille ja onnea plussasta :)

Onhan tuo keskenmeno vähän sellainen asia et kaikki varmaan ressaa siitä jossain vaiheessa...eipä se oikei auta ku yrittää luottaa siihen et kaikki on hyvin.
Oireista/oireettomuudesta ei kyllä voi kauheasti päätellä mitään.
Itseäkin ahdistaa välillä mut yritän just nyt olla onnellinen tästä raskaudesta ja ajatella että kaikki olisi hyvin pikkuisella ku ei se ressaaminen oikein auta mitään.
 
Ihana kuulla että olette niin positiivisia ja että kaikki painii jossainmäärin samojen asioiden kanssa ♡

Tunteet heittelee laidasta laitaan. Sisällä kantaa jotain niin rakasta ja ihanaa että sitä ei sanat riitä kertomaan. Häntä odotetaan ja on jo nyt niin kovin tärkeä että pitäisi nyt iloita tästä ja nauttia. Se pieni ihminen tulee muuttamaan koko elämän.

Koko raskaus on varmasti jännää aikaa mutta tämä ensimmäinen kolmannes herättää valtavasti kysymyksiä..
Ensin on vaikea uskoa että saa plussan testiin. Pitää varalta tehdä muutama testi lisää että näkee vahvistuuko plussa jotta voisi olla stressitön edes hetken... aikaa kuluu, rekisteröi kaikki kehossa tapahtuvat muutokset, tunnetilat ja tuntemukset... huolestuu oireettomuudesta tai luulee että kuvittelee omat oireet. Jos tulee oireita miettii onko ne normaaleja?
Miettii jatkuvasti onko tuolla ketään? Odottaa ekaa neuvolaa ja ultraa. Välissä miettii selviääkö sinne asti. Onko tuolla elämää? Keksinkö kaiken? Utran lähestyessä miettii mitkä on reaktiot kun sydämmensyke näkyy tai mitä jos se ei näy. Uskoo että sydämmenlyöntien jälkeen voi alkaa nauttia raskaudesta mutta pieni huoli palaa jälleen ja odottaa seuraavia merkkejä raskaudesta :)

Kyllä tämä on täynnä tunteita ajatuksia kysymyksiä. Hormonien hyrräystä ja elämää :)

Paljon kysymyksiä mihin ei voi tietää vastausta. Pitäisi vaan osata nauttia vaikka sisällä kasvaa uusi elämä ja se aiheuttaa huolia. Huh :D
 
Uusi mamma ilmottautuu! Olen lueskellut jo pidemmän aikaa mutta vasta nyt ultran jälkeen rohkaistuin itsekin mukaan.
Nyt 7+0, perjantain ultra tarjosi melkoisen yllärin: kavereita onkin kaksi! Ilmankos oli oireet tällä kertaa ihan eri luokkaa kuin taaperopojan kanssa. Maha on myös paisunut käsittämättömästi. Viikko sitten koin että päivisin pystyin menemään töihin vielä tiukoissakin vaatteissa, nyt ei ole enää mitään asiaa jollen sitten haluaisi infota työkavereita iloisista uutisista. Km huolettaa, niinkuin ilmeisesti monia teistä muistakin. Mutta minkäs teet, ei se murehtimalla parane, kun vaan osaisi ajatella järjellä..

Onnittelut kaikille plussanneille!
 
Tervetuloa uusille :)

Täälä pelottavat ajatukset ajautuu jo paljon pidemmälle kun vaan raskauteen.. Kuopuksella oli sairaudesta johtuvia hengityskatkoja ja joka aamu pelkäsin, että onko nyt se aamu kun poika ei herääkkään.. Niiden takia tuntuu et en osaa enää rentoutua ennenkun laps on 2v.. Tai 20v.. :D

Toisaalta taas samalla ajattelen et iloitsen ja nautin niinkauan kun voin, kun ei voi tietää kauanko onni kestää. Yritän myös pelon ottaessa valtaa muistaa et tää raskaus on ilonen asia, päätty se miten tahansa <3

Eli herkistely sunnuntai täälä :-D
 
Täällä kans uusi odottaa ilmoittautuu :) 24v. (Pian 25v.) Toista lastaan odottava Seinäjoelta. Esikoinen 2v. Hyvin energinen tehopakkaus :D raskausviikolla 5+4 ja epäillään kaksosia ku on paljon pahempi olo kuin viimeksi plus kohdun seutu on alannut jo jostain syystä paisumaan :/
 
No niin ! Täällä ollaan toista siis odotellaan heinäkuun loppuun ! Ikäeroa tuleepi kaksi vuotta suurinpiirtein. Aika jänskät fiilikset vielä mutta kyllä nää ajankanssa tästä järkkääntyy!
 
Täällä olisi tänään iltapäivällä ultra! Huhhuh.. Eilisestä asti jatkunut todella voimakas ylävatsan kipu.. Kylkiluiden alapuolella ja alkaa huolettaan :( en aikaisemmista tällaista muista...Toivottavasti ei mitään pahaa!
 
Viikonloppuna testailtu plussa kahteen otteeseen, ihan alussa ollaan, nyt 4+1. Neuvola ja alkuraskauden ultra varattu, joten nyt vaan odottelua ja peukut pystyyn, että selviäis yhtä miedoilla pahoinvoinneilla ja muillakin oireilla kun esikoisen kanssa. Työt aloitin marraskuussa (palasin mammalomalta). Esikoisen 1v synttärit just vietetty. Eli kovin pitkä työpyrähdys ei tähän väliin sitten tulekaan. Hih jännää!
 
60938c3367f5caa97273a3a16a35a157
 
Täällä kans mukavasti lunta ja alkaa jouluiselle tuntumaan :) mitkä teillä on ollu fiilikset päivää ennen ekaa ultraa? Mites edeltävä yö on mennyt ja mitkä fiilikset hetkeä ennen.

Minä varmaan en saa edellisenä yönä unta, aamu matelee ja just ennen ultraa olen todella ahdistunut ja jännittynyt. Saa nähdä muistatko hengittää :D

Kaikista pahinta on ehkä tulevat verikokeet... eipä olisi eka kerta kun taju lähtee :D
 
Minjelmiina: Mulla on kans piikkikammo ja varsinkin silloin kun esikoista ootin niin pelkäsin ihan hulluna niitä ku mulla kans ennen lähtenyt taju, mutta nyt alkaa kammo olla aika siedettävää...vieläkin pelottaa, mutta oon oppinut keinoja joilla pystyn sitä hillitsemään kun on tullu tosiaan piikityksiä näissä raskauksissa aikalailla eteen.
Vissiin niihin pikkuhiljaa alkaa tottumaan :)
 
Mulla kävi just sillä tavalla että totuin piikittelyyn ja nykyään se ei ole juttu eikä mikään :grin Ennen raskautta en ollut käynyt kun rokotusten/verikokeiden takia piikitettävänä ja aina jouduin sanomaan että pelkään kuollakseni piikkejä joten lääkärit osasivat olla varovaisia kanssani. Pelkäsin vetäväni käden pois kesken piikityksen tai että piikki menee väärään kohtaan ja käsi menee todella kipeäksi. Sitten kun sairastuin keuhkokuumeeseen niin verikokeita otettiin kahden tunnin välein neljä päivää ja kun kotiin pääsin niin kädet oli kyllä niin mustelmilla kun samoihin paikkoihin pistelivät kerta toisensa jälkeen. Sitten jotenkin turtui siihen jännittämiseen eikä jaksanut enää välittää kun muutenkin oli niin huono olo, nykyään se on kuin hampaiden pesua (käy niin rutiinista) :happy:
 
Moikka!
Huhuilen tuolta toukokuisista :)
Annan teille "stressierkeille" vinkin, että NAUTTIKAA. Nauttikaa, ootte raskaana! Kaikki on ihan varmasti hyvin, ainakin siihen asti kunnes toisin todistetaan. :) Mulla on nyt menossa rv 15+3 ja raskauden ensimmäiset 13 viikkoa meni vaan pelätessä, ja se harmittaa ihan älyttömästi. Minä oon kokenut 2 keskenmenoa jotka on tietysti olleet rankkoja kokemuksia, mutta olen oppinut että kaikella on tarkoitus. Ihan kaikella, vaikkei se aina heti sille tunnukkaan. Ekassa raskaudessa en osannut pelätä koko keskenmenoa, toisessa en uskonut että niin voi käydä heti uudestaan ja nyt kolmannessa raskaudessa sitä ei ole muuta tehnytkään kun pelännyt. Se pelko ei vaan auta mitään kun mihinkään keskenmenoon ei kuitenkaan itse voi vaikuttaa. Nyt vaan nauttimaan niistä aaltoilevista oireista jotka välillä helpottaa ja välillä palaa takaisin, sekä kasvavasta vauvamahasta ;-) Raskausaika on liian lyhyt murehtimiseen ja pelkäämiseen!
 
Heippa!

Olen uusi täällä sivustolla, muutaman kuukauden kyllä seurannut keskusteluita.

Viime viikolla clearbluen testillä tulos raskaana 2-3 viikkoa ♡ Tänään ensimmäinen neuvola varattu.

Olen 23 - vuotias ja esikoista odotan :) Nyt viikkoja 4+6.

Tuosta alkuraskauden ultrasta; oletteko varanneet ajan yksityiselle vai kuuluuko se ensimmäiseen käyntiinne neuvolassa?

Itselläni eka käynti rv 8 ja ymmärsin, ettei tuolloin ainakaan vielä ultraa.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top