Heinäkuun hulinat ja pulinat

Elenna: Me käytiin Jyväskylässä Terveystalolla, maksoi 175 euroa. Kallista, mutta täysin sen arvoista. Siellä on myös niin hyvät laitteet, että varmasti saa sen tiedon, mitä haluaakin. Terveystalolle myös pääsi jo heti samana päivänä, kun aikaa kyselin. Neuvolasta taas laittoivat kiireisen lähetteen Gravidalle, ja silti meni viikko, että pääsin sinne. Omat hermot ei olisi kestäneet odottaa kauemmin ja oon tosi tyytyväinen tohon Terveystaloon, vaikka sinne koko kuun ruokarahat upposikin. 
 
Itse kävin varhaisultrassa Tampereen Ava-klinikalla. Ilman kela-korvausta 125e, mutta kun oli kelakortti mukana, niin maksettavaksi jäi 85e.

Olin tuolloin rv6+6 ja sydänäänet ne kuului erittäin mainiosti (:
 
Onpas täällä jännäilty ja iloittu, toivottavasti kaikki voivat hyvin tänään! :) Tsemppiä hipulle ultraan, toivottavasti kaikki meni hyvin!

Itsekin oon ollut aika vähäoireinen, no oikeastaan melkein koko ajan, mutta varsinkin nyt viime viikkoina. Ainoina oireina on tämä kamala väsymys ja saamattomuus sekä selkeä hajuaistin parantuminen. No joo, oon kyllä vähän itkeskellytkin, mutta en tiedä, onko se sitten ollut hormooniperäistä vaiko eikö. Vatsassa on aika usein sellainen tunne vain, ei kipua eikä oikeastaan painon tunnettakaan, mutta jokin tunne kuitenkin. Jossain vaiheessa panikoin, että mitä tapahtuu ja miksei musta tunnu tältä ja tältä, nyt vain odottelen ultra-aikaa tulevaksi ja katsotaan sitten, missä mennään. En oo siis mitenkään toivoani menettänyt, mutta en nyt ole vain jaksanut hihkua tästä sen kummemmin.

Välillä tuntuu kamalan raskaalta, kun ei ole oikein ketään, kelle puhua, kun tästä meidän raskaudesta ei tiedä muut kuin äiti ja äidin mies. Onneksi te olette täällä kuitenkin vertaistukena. :) Tosin joskus huomaan vertailevani omia oireita kamalasti toisten oireisiin ja sitten taas pähkäilen, onko tämä tai tuo normaalia vai ei. Päivä kerrallaan mennään, vaikkakin se kamalan hitaalta välillä tuntuukin. Tänään kuitenkin viikkoja takana 9+0 ja jos tyyppi on pysynyt matkassa normaalisti mukana, kolme viikkoa pitäisi vielä jännätä tuohon kahdentoista rajapyykkiin.

Toivottavasti pystytte nauttimaan kauniista kesäpäivistä!
 
audiir: Kirjoitinkin tuonne ultrailu sivulle siitä käynnistä. Rakas maha-asukki voi hyvin =) =)

Ilmeisesti nuita raskausoireita ei hirveämmin kannata toisten oireisiin vertailla, mut onneks neuvolaan saa aina soittaa :)

Meinaatko sinä odottaa sitä rajapyykkiä? Minä alunperin meinasin, mut nyt oon vähä toisissa ajatuksissa: et kertois lähimmille ystäville ja perheille, ettei tarviis valehdella päin naamoja niille. Sit tuntemattomammille sitten 12 viikon jälkeen, jos tulee puhetta. Työnantajalle ajattelin kertoa vasta sitten kun vähä pidemmällä ku 12 viikkoo, jos vaan saan pidettyä salaisuutena. Tunnen itseni kuitenkin sen verran hyvin, et jos vaikka keskenmeno tulisikin, niin haluaisin sitä purkaa ystävien ja perheiden kans, niin miksipä niiden kanssa ei siis voisi iloita tästäkin ajasta.

Miten te muut olette ajatelleet kertoa työnanatajillenne? Minun tapauksessani siitä voipi tulla kinkkistä :/
 
Ihania uutisia, Hippu! Oon hirmuisen iloinen siun puolesta!

Me meinattiin odottaa ultraan asti ja siitä sitten vähitellen, jos kaikki on kunnossa, kerrotaan läheisimmille sukulaisille ja ystäville. Muille varmaan sitten sitä mukaa, kun nähdään. Aluksi tuntui siltä, ettei millään malta odottaa ja koko ajan vain mietti, että miten kukakin asiaan suhtautuu. Nyt se on enemmän sellaista pitkää odottelua ja varmistelua vaan, mutta kyllähän sekin lopulta loppuu. :) Ultran jälkeen annan itselleni jo luvan ostaa tai neuloa jotain ja sitä oltan aivan älyttömän malttamattomana!
 
audiir: mä ostin jo maanantaina sukat ja aloin virkata yhtä peittoa =) sit jos nutun neulois ainakin. Kylmään talveen syntyy meidän rakkaat
 
Onnea Hippu ja valentina ultratuloksista :)

audiir, jaksamista ultran odotteluun! Minustakin on alkanut tuntua, että raskaus tulee todelliseksi vasta sitten, jos saa ultrasta hyviä uutisia. Mutta uskon, että sulla on kuitenkin kaikki siellä hyvin, kun on jo 9 viikkoakin kasassa. :) Mä kerroin raskaudesta parille ystävälle heti paikalla...ovat äitejä itsekin. Tuntui vaan hyvältä puhua asiasta jonkun kanssa (vaikka en mä niitä nyt jatkuvasti näe, mutta kuitenkin tietävät, missä mennään).

Hippu, mun on kyllä aika helppo kertoa pomolle, kunhan vaan se ei oo liian kiireinen. Tiedän, että pomo olisi iloinen minun puolesta, mutta toisaalta se saattaa aloittaa heti kauhean säätämisen mun poisjäämisen takia.Ajattelin kertoa aika pian kesälomien jälkeen. Kun pomo palaa lomalta, mulla olisi 12. viikko menossa. On paineita kertoa sille pian, mutta en haluaisi, että se alkaa sähläämään ennen kuin ehdin kertoa henk.koht kaikille työkavereillekin. Pitää katsoa sitten, jos sinne asti päästään...

Illalla tuli taas vähän tuhrua ja sitten alkoi mahassa vääntelemään siihen malliin, että uskoin kunnon vuodon kohta alkavan. Mutta sen jälkeen ei enää tullut mitään, ennenkuin aamulla taas vähän tuhrua.  Sain sitten ajan neuvolan ultraan huomisaamuksi. Jotenkin on aika vaikea uskoa, että tää raskaus olisi keskenkään menossa. Ennemminkin tuntuu, että tässä vaan pidetään hullua jännityksessä, vaikka kaikki on hyvin. En mä kyllä sitäkään osaa kuvitella, että sydämenlyönnit kuultaisiin aamulla. Todennäkösimmältä tuntuu, että niitä ei saada kuuluviin vaikka oikeesti kaikki olisikin hyvin. Vähän epätodellinen olo...

En osaa edes murehtia nyt siitä huomisesta. Mä taisin stressata lähinnä siitä, että pitäisikö mun yrittää päästä ultraan, siis tehdä jotain. Nyt kun aika on varattu, niin tuntuu, että hommakin on hallussa. Siis nyt se ei ole enää minusta kiinni. Helpottavaa.

Toisaalta mietin kanssa sitä, että onko oireet vähentyneet. Tänään ei oo juuri ollut huonovointisuutta, mutta jotain pieniä rintojen kolotuksia on, ja sitten väsyttää aika lailla.
 
Paitsi että nyt oli taas jotain mahakipuilua ja tuli tuhrua. Ääh :/ Tuntuu kyllä että tää on ennemmin lisääntymässä kuin vähenemässä, mahdollisen keskenmenon oireet siis. Sais sitte alkaa heti jos on alkaakseen.
 
elenna: tuota on sulla kyllä ollu niin kauan etten jaksa uskoa et menis kesken. Toivon, et saat huomenna iloisia uutisia ultrasta. Monelta sulla on se? että tiiän täällä sitten päivystää tietoja. En usko et kuuluviin saadaan niitä ääniä, mullakin vaan nähtiin se tuikkiminen. Mut jo pelkästään se olis huippua! Oon kyllä kuullu et osalla vaan vuotaa ilman syytä pidemmänki aikaa.  Se siis edelleenkin on sellaista tummaa tuhrua?
 
elenna: mullakin kyllä välillä vääntää mahaa ja tuntuu esim  menkkamaisia kipuja selässä. Niitä on ollu koko ajan.
 
Sitä menkkamaista kipua kai "kuuluukin" olla, kun käsittääkseni se on ihan sen kohdun kasvamista. Isommatkin kivut voi siis olla. Ja sitä vuotoa voi toisilla olla koko raskauden ajankin, mutta hyvähän se on nyt käydä tarkistuttamassa, että ei oo muuta. Mullakin noi oireet on sellasia, että ne menee ja tulee. Välillä on enemmän ja välillä vähemmän.

Mies kertoi tänään äidilleen, että ollaan tulossa lauantaina käymään. Hänen mummunsa on ollu tänään sairaalassa ja ikääkin hänellä on jo 86 v., niin ei sitten tiedä, että kuinka kauan enää häntä onkaan vaikka tosi virkeä rouva onkin. Ihan sen takiakin mennään sit kans, että mies saa kertoa hänelle, että meille tulee vauva. Äitilleen mies sanoi, että kun meillä on uutisia. Ja hän oli sitten kysynyt, että positiivisia vai negatiivisia. Vastauksesta anoppi oli sitten jo arvannut, että meille tulee vauva. :D

 
Hippu, aika on 7:45. Tuhru oli aluks rusehtavaa ja sitä tuli vaan kerran päivässä, mut eilen ja tänään on ollut myös punertavaa ja tullut vähän useammin. Ihan vähän kylläkin vaan. Ja eilen ja tänä iltana on ollut näitä mahakipuilujakin. Tai vahventuneita mahatuntemuksia ainakin. Mutta toivotaan parasta. Eipä näistä voi tietää. Jos se olis keskenmeno, niin ihmetyttää kyllä, miksei se sitten jo eilen alkanut.

3xH, nauratti tuo miehesi uutisointi :) Kukin tyylillään :)
 
Meillä on sinne matkaa 140 km eikä sen kai pitänyt tulla edes puhelussa selville. Mutta anoppi ei ookaan ihan tyhmä. :D
 
Ai, melkeinpä unohdin kirjoittaa meidän koirareppanasta. Se on nyt ehkä joku reilu viikko sitten aloittanut yönukkumiset puoliksi sängyn alla, minun puolella sänkyä. Sen lisäksi se on paljon juuri siellä, missä itse olen ja seurailee moneesti katseellaan, minne menen. Jos sattuu vessan ovi jäämään hiukan raolleen, voin nähdä koiran kuonon pilkistävän sieltä. :) Eilen, kun naapurin tytöt halusivat käyttää koiraa ulkona, ei reppana olisi millään halunnut lähteä, koska mamma jää kotiin. Ihmeen hyvin saatiin se onneksi eilen jätettyä mökille muiden koirakavereiden seuraan. Tiedä sitten, miten siellä on yö mennyt, kun mamma ei olekaan ollut paikalla. <3
 
audiir: meillä ollaan nyt saatu koiran valeraskaus kuriin. Tosi oudosti on käyttäytynyt, keskellä yötä saattanut ruveta murisee ja haukkuu linnuille puihin jne. Mietin vaan, et mistä se sen raskauden tähän veti ku juoksut oli jo aikoja sitten! Niin, ja meillä käynyt kaksi pikkuvierasta ja näyttää siltä, et jos tuo koira ei niihin ala tottua niin en todellakaan uskalla pitää sitä meillä. koira siis ollut vasta 4 kk meillä (aikuinen) ja aina ollut käytännössä häkissä. Ja ilmeisesti jostain lapsiperheestä aikoinaan annettu löytöeläinkotiin ku eivät ole enää olleet siitä kiinnostuneita. Ihana koira muuten. Yksi henkilö tiietään, jolle sitä vois sit yrittää antaa, jos tosiaan joudutaan antaa pois. Mut ei siis olla edes kysytty haluisko sen. Vähä ahistavaa, mut en todellakaan halua ottaa mitään riskejä!
 
Huoh, huono päivä tänään...tunnen itseni kauheaksi hormoonihirviöksi! Ärsyttää koko ajan! Ja johtuu ehkä myös kuumuudesta, hiostava ilma ollut. Aamulla pahoinvointia mutta en oksentanut vaikka lähellä oli. Kävin parin kaverin kanssa kahvilla ja mielestäni vain äksyilin heille, sanoin että mulla varmaan hormonit sekasin :D Heille olen kertonut raskaudestani ja heillä omia lapsia niin ymmärsivät minua ehkä vähän paremmin :) Pitäis mennä nukkuu pienet päikkärit niin ehkä olokin olis sen jälkeen pikkusen parempi :)

Emme ole vielä kertoneet lähisukulaisille tulevasta vauvasta, mies sanoi että antaa heidän itse arvata mutta mä haluaisin kertoa ihan jokaikiselle vastaantulijalle :D Mutta jos tässä nyt odottais vielä sen pari viikkoa varmuuden vuoksi, sen jälkeen voivat itse arvailla tai sitten minä autan heitä ;)  
 
mixuliini: minä oon kans tänään ollut ihan hermona. Yksin autossa menny hermot ja kotona äpissy yksinäni. Mieheen tuli sit purettua ku töistä tuli ja harmitti. Vaan sittenpä simahdinkin pariksi tunniksi! Nyt jo paremmalla tuulella. Ja mieskin unohtanu koko mun räyhäämisen.
 
mixuliini, mullakin oli aluksi sellainen olo, et haluisin kertoa koko maailmalle heti ja tältä istumalta. Nyttemmin se on mennyt vähän ohi, kun jotenkin sitä ajattelee, ettei halua vielä huhkia koko maailmalle, kun vielä olisi vajaat kolme viikkoa tätä epävarmuutta edessä. Äitille ja hänen miehelle kyllä kerrottiin, mikä ehkä hiukan helpotti tätä tuskaa. Tällä hetkellä lähinnä ärsyttää se, et maha on niin älyttömän turvonnut, et ei tekis mieli lähteä kenenkään kaverin tai ystävän tapaamisiin, kun toisaalta ei haluis kertoa ja toisaalta, näky on kyllä aika selkeä jo. :D No, kerrotaan kyllä kaikille jotka kysyy, tai mie ainakin, miehestä en niin tiedä.

Ootteko muuten huomanneet paljon painon nousua? Itsellä näyttäisi nousseen 2-2,5kg toukokuusta, ei siis mitenkään mahdottomasti. MUTTA, kaikki vaatteet kyllä tuntuvat kutistuneen pesussa. ;) En edes uskalla ajatella, paljonkohan lantionympärys mahtais tällä hetkellä olla. :D Piukeimpiin farkkuihin en oo edes uskaltanut yrittää, farkkushortsit taisivat juuri ja juuri vielä viime viikolla mennä ja luottofarkutkin taisivat olla vielä suht sopivat. Ei kai se auta kohta muu kuin lähteä tuonne mammapuolelle ostoksille... :)
 
audiir: minä oon kans seurannu painoa niin ei mielestäni ole noussut yhtään eikä onneksi kyllä laskenutkaan. Paljon olen aiemmin herkutellut ja nyt ruvennut kävelemään pitempiä lenkkejä ku lyhyet juoksulenkitkään ei oikein sovi. Sillä mieitn, et vois olla vaikka mahdollista, et olis vaikka laihtunu, mut onneks en! Mut niin, farkkuja en enää edes yritä survoa päälleni. Jokaiset puristaa lantiosta, vatsa pullottaa ihan ylävatsasta asti. Onneks shortsit menee jalkaan ja yhdet mammakoon housut ostin heti alkuun ku silloin jo aloin turvota. vaan luulen, et tää turvotus ei laske, vaan avihtuu jossain vaiheessa mammamahaksi. Seuraavat farkut, mitkä laitan jalkaani on sitten mammafarkut.

Minkä verran ihmiset meinasi ostaa äitiysvaatteita? Minulla on tilauksessa raskausajan rintaliivit, jotka vähä "kasvaa" rintojen mukana. Ajattelin satsata niihin. Nyt jo tuntuu, et kaikki vanhat liivit ei sovi. Puristavat jne. Ja kun toiveena olis saada useampia lapsia, niin samahan se on äitiysvaatteisiinki sitten satsata. Toivottavasti tulee monta käyttökertaa =)
 
Itse olen pärjännyt aika hyvin kun on kahdet housut arkikäyttöön ja hdet jouduin ostamaan hienompia tilaisuuksia varten kun niitä oli useammat viime raskaudessa. Hienompia mammapaitoja juuri noihin tilaisuuksiin tuli hankittua 2. Muuten olen käyttäny trikootoppeja ja -pitkähihaisia, mammamallisia kummatkin. Ja ihan perus neuletakkeja. Talvitakki oli lainassa mieheltä ja siihen mahduin lopussa just ja just. Nyt tekis mieli kyllä ostaa sellainenkin äitiysmallia.
Rintaliivit on ne mihin kannattaa todella panostaa koska ei ole todellakaan kiva jos on koko päivän tukala olo. Itse luovuin kokonaan kaarituellisista viimeisillä viikoilla ku oli niin epämukava olla. Kotona olen pitkälti hillunu legginsit jalassa, ja mamma mallia on ekin ollu. Itse tykkään kun tulee se vyötärö mahan päälle, muuten tuntuu että tippuvat.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top