Mua väsyttää kans ihan mahdottomasti. Vähän samanlainen olo on kuin olis verensokerit ollu kauemman aikaa tosi korkeella, mut oon lohduttautunut ajatuksella, että se onneks kuuluu tähän.
Pahoinvointia on jonkun verran, mutta oksentanut en oo, jota en kyllä todellakaan toivo, kun taustalla kuitenkin on oksentelua tuntemattomasta syystä. Siitäkin on kohta 3 vuotta aikaa, kun loppui, mutta on silti aika elävänä mielessä. Oon sit heräillyt aamuisin muutaman kerran syömään, että huono olo menee ohi. Mulla ei oo oikeestaan kiloista painetta. Niitä nyt on ennestäänkin ihan kiitettävästi, mutta jotenkin oon pitänyt sitä omalta kohdaltani kaikkein pienimpänä murheena. Toki mä tällä hetkellä näytän enemmän lihoneelta kuin raskaudesta turvonneelta ja ens sunnuntaina olis siskon rippijuhlatkin. :D
Alamahassa tuntuu pieniä nipistyksiä silloin tällöin ja tissit on välillä kipeemmät. Sit kun nää mun rinnat on vielä sellaista "voiherranjumala"-kokoa, niin ne on joka paikassa tiellä. Autoakin on todella miellyttävä ajaa. :D
Keskiviikkona oliskin sit seuraava ultra, joka on nyt jo koko viikonlopun mietittänyt. Sit kun ei oo mitään ihmeellistä tekemistä päivisin, niin tulee sitä niin paljon mietittyä. Mut on mieskin sitä onneks ajatellut. :)
Verensokerit heittelee jonkin verran, mut oon ne nyt onneks saanut vähän jo aisoihin. Silti tulee mittailtua kymmenisen kertaa päivässä, että on varmasti kunnossa. Tosin kohta kai voi alkaa odottaa, että ne alkaa taas laskemaan ja sitä vuoristorataa onkin sitten luvassa myöhemminkin.