Heinäkuun höpinöitä

TsN

TsN

Vauhtiin päässyt keskustelija

Tänne voi halutessaan kirjotella kuulumisia, ajatuksia, kysymyksiä, mitä nyt mieleen sattuu tulemaankaan. :)

Millon ootte ajatellu kertoa muille raskaudesta, vai ootteko jo kertoneet?
Me ei olla vielä kenellekään kerrottu. Hauskaa oli kuulla, että veljelleni tulee eka vauva, nyt 14 viikolla menossa ja teki niin mieli itse sanoa, että meille tulee myös pieni vauva 9 viikkoa myöhemmin. :P Noh, jos odottelis kuitenkin tuonne elokuulle ainakin! Pääsee vähän varmemmille vesille.

Oireista voisin sen verran sanoa, että tähän mennessä esikoisen raskaudessa olin jo todella pahoinvoiva ja oksentelin, nyt yhtenä aamuna ollut pahoinvointia ja muuten tosi hyvä olo! Josko tää menis näin nytte, eikä kestäis sinne 22 viikolle asti jatkuvaa pahoinvointia. Jotkuthan sanookin, että toka raskaus on usein helpompi kuin eka, ei tietty aina! Tietenki jatkuva vessahätä ja väsymys on päällä, mahan nippailua jne, mutta ei sitä edes muista, että sitä on raskaana, varsinki kun huomio menee tuon tyttären touhuihin, se ryömii niin vauhdikkaasti pitkin huushollia. :)

Kirjotelkaapa muutki kuulumisia.
 
Kiva, että olet laittanut tälläisen ketjun pystyyn.

Ei olla vielä kerrottu kenellekään, ellei nyt joku vahingossa ole kuullut... Kyseessä on meidän esikoinen ja otetaan rauhallisesti sekä varmistellaan. Tämä on myös molempien vanhemmille ensimmäinen lapsen lapsi eli siitä alkaa varsinainen hössötys kun jossain vaiheessa tämä "paljastetaan" emoticon
Joten vielä pidetään tätä omana salaisuutena mieheni kanssa jonkin aikaa...

Juuri eilen juttelin miehelleni, että yllättävän vähän on minulla on ollut oireita. Hieman äklötystä, mutta ei varsinaista pahoinvointia. Mutta rinnat ovat olleet hyvin arat, varsinkin nännit ja tuota mainitsemaasi nippailua myös sekä vessassa ravaamista :/


 
Heippa vaan tännekin ketjuun :D

Me ei olla vielä kerrottu kenellekään. Varmaan kerron omalle äidilleni ja mies omalleen aika pian, mutta muuten odotellaan ainakin ensimmäinen kolmannes ja ensimmäinen ultra ennen kuin kerrotaan muille.

Viime raskaudessa mulla alko oireet tasan silloin kun tuli 6 raskausviikkoa täyteen, sitä aikasemmin ei ollut ollut mitään. Toivon kovasti, että ei myöskään olisi niin raju pahoinvointi, kuin viimeksi, ensimmäisestä se kesti sinne jonnekin 20+ raskausviikolle. Oireina on tällä hetkellä alavatsan nippailu, jano ja vessahätä+ hiukset on kuin rasvassa uitetut, vaikka kuinka niitä pesisi :D Ja hormonimyrskykin on jo havaittavissa..

Tarrasukkia kaikille!
 
Haudi hau!

Mä oon muutamalle ystävälle kertonut jo, vaikka alussa ollaan. Luultavasti tulee viel kerrottua muutamille, koska suurin osa mun ystävistä tietää, et ollaan yritetty saada pikkuneidillemme sisarusta alulle. Joten Tärppäskö nyt -kysymyksiä on taas odotettavissa! :D

Perheille ajateltiin kertoa vasta aikasintaan ultran jälkeen, joka mulla on elokuun lopussa. Paitsi mulle on heti tullut pömppis (kuulemma kakkosraskaudessa maha alkaa nopeemmin näkyy) ja voi olla että epäillyksiä heille voi herätä.

Oireista on tota vessassa ravaamista, tissit turvonneet ja hellät sekä masu tosiaan pömpöttää. Hormoonit jyllää siten et herkistyn tosi helposti mitättömistä jutuista ja jos nauran kauheesti, niin meinaan alkaa itkettään :) Pahoinvointi ei ollut ekan kaa ja toivon, ettei tämän pikkuisenkaan kaa tuu.

Jännin juttu on, että ennen kuin tein raskaustestin, niin sinä päivänä tuli mieleen ajatus: mun masussa on pikkuveli neidillemme.... Oli sit pakko tehä testi pari tuntii myöhemmin, et oonko raskaana, ku en jaksanut oottaa paria päivää oletettuun menkkojen alkamispäivään! Iloksemme testi oli positiivinen! :) Tosin kumpi on tulossa on ylläri sitten synnytykseen asti. Niin tehtiin esikoisen kanssa ja aiotaan jännätä myös tämänkin kanssa loppuun asti. :)
 
Moikka :) Kiva, että tänne on tullut uusia otsikoita.

Mä olen tällä hetkellä esikoisen kanssa äidilläni kesäloman vietossa, joten tein täällä keskiviikkona raskaustestin niin pitihän se heti kertoa. Sanoin kyllä, ettei hirveästi muille vielä sanoisi, kun viimeks oli just keskenmeno niin ei tästäkään voi tietää miten menee. Muutamalle lapsettomalle ja sitten mammakavereille oon kertonut. Ne on kuitenkin ollut mukana tässä yrityksessä jo :) Miehen perheelle varmaan kerrotaan muutaman viikon päästä, kun heidän on hyvä tietää, jos taas alkaa yhtä paha pahoinvointi, kun esikoisesta.

Oireita mulla ei oo vielä paljon mitään. Tuntuu, että ekassa raskaudessa oli paljon enemmän. Ennen plussaa oli jo järkyttävä metallinmaku suussa, mutta nyt ei ollenkaan. Vähän väsymystä (mutta voi johtua siitäkin, että olen nyt pari viikkoa yksin lapsesta vastuussa, kun mies ei ole mukana reissussa) ja rinnat arat. Ehkä aavistuksen omaisia huononolon puuskia aamuisin, mutta tosi pientä. Esikoisesta oksensin 24/7 viikolla 18 saakka. Olisin kyllä niin onnellinen, jos nyt selviäisin ilman sitä :D

Jotenkin tuntuu, että esikoisen odotusta ehkä salaillaan enemmän? Silloin odotettiin ultraan ennen kun kerrottiin muille kun vanhemmille ja sisaruksille. He saivat tietää noin viikolla 9. Nyt en jaksa odottaa noin kauan. Ehkä senkin takia, etten jaksa vastailla ihmisten kysymyksiin, milloin aloitan opiskelut...
 
Heissan!
Mieheni kanssa ei olla maltettu olla kertomatta tästä esikoisesta vanhemmille, sisaruksille ja luotetuimmalle kaveripiirille on ollu toivottu lapsi jo jonkun aikaa. Ja kun kaverit piti mulle polttarit (häät 30.7) nii ihan hyvä oli heidänki tietää et miksi mun pitää ottaa iisimmin ja en ota tippaakaan.  Häissä oli puhe et miehelleni kirjoitetun runon muodossa paljastan raskauden koko suvulle, tai niille jotka sen hoksaa :)

Oireita meinaa olla ihan kiitettävästi tuo pahoinvointi ehkä nyt päällimmäisenä, ihme ja kumma välissä o tälläisiä hyviä päiviä jolloin ei oo muuta ku pikku ällötystä. Rinnat o nii arat etten voi haaveillakkaan rintaliivien pidosta ja no mieheni on saanu kokea hormoonimyrskyjen voimakkuuden jo useampaan otteeseen joten tekee kaikkensa että oisin hyvällä tuulella. Menee ehkä vähä liiallisuuksiin ku en saa edes siivota, tiskata yms. Mutta on se kyl ihana huomata kuinka paljon välittää minusta ja vatsassa kasvavasta pikkuisesta. Mihelleni 27v tosiaan kans ensimmäinen.
 

Joku mainitsi, että esikoisen odotusta salataan enemmän kuin myöhemmin syntyneitten lapsien. Meillä just toisin päin, eka raskaudesta kerrottiin melko pian, mutta tää raskaus aateltiin pitää salassa ainaki 10-12 viikoille saakka kaikilta paitsi muutamalta tärkeimmältä ihmiseltä. Yhelle läheiselle pariskunnalle kerrottiin ja olihan se ihana jakaa jonku ulkopuolisenki kanssa! :)

Mulla yks ongelma.. Nimittäin ystävä, joka yrittäny lasta jo 3 vuotta eikä kuulu, ainoastaan 2 keskenmenoa, nyt hoidotkin jo meneillään. Miten ihmeessä ilmaisen tään uuen raskauden hänelle, kun ite tulin heti raskaaksi esikoisesta ku "yritettiiin" ja nyt tästä tulin toisesta "yrittämisestä". Ja ystävälle ei vaan nyyttiä kuulu. Tiedän, että hän ymmärtää mua, mutta tiiän myös, että tää varmasti satuttaa omalla laillaan häntä, kuten edellinenkin raskauteni. Hän on silti tyttömme kummi. Mutta onko kellään muulla vastaavaa tilannetta?
Aijon kuitenkin kertoa kohtuullisen ajoissa hänelle, koska en halua, että hän itse huomaa eka että maha kasvaa tai että kuulee joltain toiselta. Tekisi jo niin mieli sanoa, mutta jotenkaa en vielä oo raaskinut.
 
  Jäi osa kirjoittamatta, hajamielisyyttä ilmassa.. :O :D

Yukishi, onnea jo etukäteen tulevasta avioliitostasi! Häät on niin ihanat. Muistelen niin lämmöllä meidän 1½ vuotta takaisia häitämme<3

Noista oireista, mulla ääretöntä väsymystä on.. silti en kerkiä/pysty nukkuu päiväunia, on niin palio touhuja/menoja. Esikoinen vaatii huomiota. ällöä oloa päivittäin ja JATKUVA nälkä, sama mitä syön.. :O Ei sitä ollut esikoisen aikana näin voimakkaasti. HUh huh..ja uskomaonta hajamielisyyttä ja muistamattomuutta! No eiköhän tästä selvitä taas. :P Turvotuskin muuten on lisääntynyt ihan parin päivän aikana..MAha pömpöttää, mutta onneksi ei nii pahasti ku viimes, ainakaa vielä. Sillon kaikki huomas jo 10 viikolla että ootan! :O Sekin syy, miksei voitu salata niin hyvin eeellistä raskautta.

TUlipas taas tekstiä. Superrtarrasiasukki. ;P
 
Onnea Yukishi lähestyvistä häistä :) voi toivottavasti pahoinvointi ei tuu pilaamaan teidän suurta päivää! On vähän hankalat viikot just häiden aikaan. Tai yksilöllistähän tuo on. Voihan käydä niin, että ällötys on kokonaan loppunut.

TsN, teillä on tosiaan vähän hankala tilanne. Uskon kyllä, että ystäväsi on ihan onnellinen tulevasta vauvasta vaikka omaa ei vielä ole kuulunutkaan. Asiassa voi olla aluksi sulattelemista, mutta osaat varmasti kertoa asian tarpeeksi hienotunteisesti. Eihän se vauva kuitenkaan häneltä pois ole, vaikka teille toinen suodaankin. Toivottavasti ystävälläsikin tärppäisi pian ja voisitte odottaa yhdessä :)

Täälläkin alkaa jo pientä ällötystä olla. Naama on ihan järkyttävä. Luulis, että kaikki huomaa, että oon raskaana, kun naama on niin tännä näppyjä. Mua muuten harmittaa, kun lihoin muutaman kilon imetyksen lopetettua ja nyt on sellanen pömppis tuossa, että ihmiset alkaa jo siitä kysellä, että oonko raskaana. Noloa valehdella ja noloa taas sanoa totuus ja kertoa, ettei näillä viikoilla kyllä tuollasta mahaa ole :D
 
Oireita on vatsan turvotus, ällötys ja herkät nännit. Turvotus vatsan seudulla on varsinkin iltaisin sitä luokkaa, että näyttää jo ihan vauvamahalta. Päivisin näytän omaan silmään pelkästään läskiltä. En edes ole mitenkään ylipainoinen, päinvastoin ihan sutjakka omasta mielestäni. Sen vuoksi kyllä ihmetyttää moinen turvotus näin aikaisin. Toinen tuohon liittyvä inhottava ja kivuliaskin piirre on "pullotus" kylkiluiden yläosassa. Jotenkin tuntuu, että rintojen alta, kylkiluiden välistä, pyrkii maha esiin... hankala selittää ;) muistelen tätä samaista tunnetta olleen ensimmäisenkin raskauden aikana, mutta paljon myöhäisemmässä vaiheessa. No, pitää näistä kysellä ensi viikolla neuvolassa. Mulla on tosiaan ensi viikolla eka ultra ja neuvola. Ihana päästä varmistamaan, onko kaikki kunnossa ja vauva oikeassa paikassa jne. Me ollaan kerrottu molempien vanhemmille, mun siskolle ja muutamille ystäville vauvauutisesta. Kakaroille tekisi hirveästi jo mieli kertoa, ja jotenkin uskon että aika pian neuvolan jälkeen kerromme heille :) voikaa hyvin :)
 
Me ajateltiin ensin, että ei kerrota, mutta eihän me maltettu... :D Sukulaiset ja pari lähintä ystävää tietävät nyt jo, mutta työpaikallakin mun kaiketi täytyy kohta kertoa, tänään ensimmäisen kerran jouduin jäämään kotiin pahoinvoinnin takia...

Oireina siis nyt jo viikon ollut tissien kipeys ja nyt pari päivää niin järkyttävä turvotus, että oli pakko käydä rintaliivioastoksilla; eihän nää mun uudet "dollypartonit" mahdu mihinkään liiveihin!! :D Hiukset rasvottuu TOSI nopeasti ja jatkuva metallin maku on suussa. Pari päivää on huimannut kauheasti ja nyt tosiaan tuo jatkuva oksettava olo alkoi edellisiltana. Mulla tosiaan tuo pahoinvointi on pahimmillaan iltaisin, päivisin vain voimakas etova olo, mutta eilenkin illalla sitten oksentelin.

Mieliala vaihtelee myös hyvin tiuhaan (ainakin mies väittää niin ;) ), mutta on tämä silti vaan niin ihanaa <3
 
Moikka!

Mulla tilanne sellainen ett tuossa pariviikkoa sitten aloin ihmetellä jatkuvaa vatsan pömpötystä, noh... ajattelin ett varmaan menkat tulossa kohta, ovat vaan vähän myöhässä tm?
No eipä niitä sitten kuulunut lainkaan. Pömpötyksen lisäksi muutamana aamuna ollut tässä lievää etovaa tunnetta ja tällä viikolla rinnat aristaneet hieman, mutta kuten jo aiemmissakin teksteissä mainittu, niin  nännit erityisen aristavat. Rinnat sinällään ei ole kasvaneet kokoa, mutta aristavat kyllä. 

Mitä tulee siihen, kenelle olen asiasta kertonut... niin äidille, tulevan lapsen isälle ja muutamalle työkaverille (saivat tietää, koska tein testin töissä heidän yllyttämänään) ja parhaimmille ystävilleni. Koska perheeni on melko konservatiivinen lapsien saamisen suhteen, en ole uskaltanut vielä kertoa useammille perheen jäsenille tästä, koska tulen kaikella todennäköisyydellä olemaan melko yksin tämän asian kanssa. Valta osa heistä ei tule olemaan mielissään yksinhuoltaja äiti ajatuksesta, mutta itse en vaan kyennyt edes ajattelemaan aborttia tm.

Omat tunteet ovat varsin positiivisia asian tiimoilta, ja rehellisesti sanottuna olen onnellinen. Mielenkiintoiselta vaan tuntuu, kun ihan tavallisissakin askareissa tulee välillä herkistyttyä ja TV:tä katsellessa kostuu silmät auttamatta.

Minulle tämä tulee olemaan mielenkiintoinen ja onnellinen tutkimusmatka ja seikkailu. Olen valmis mihintahansa haasteeseen, joka kohdalleni sattuu.

Onnea kaikille, joilla pieni murunen siellä masussa kasvaa ja kehittyy! Ja onnea Häiden johdosta! Toivottavasti teillä on ihanaa!
 
Mun vatsa näyttää jo siltä ku olisin viikolla 20. Rinnat arat. Miehen mukaan mielialavaihteluja normaalia enemmän.. ;)
Ja eilen oli ekaa kertaa sellainen yökötys mutta se meni ohi melkein yhtä nopeasti ku tulikin! :)

Kerrottiin heti raskauden selvittyä meidän vanhemmille ja sisaruksille.
Ja mun parhaalle ystävälle. Nyt pitäis malttaa odottaa sinne viikolle 12..ja toivotaan että siellä masussa oikeesti joku on ja että kaikki menis hyvin..Niin minulla kuin teillä muillakin! :)

Onko täällä muita odottajia Helsingistä? :)
 
TsN oon samoilla linjoilla, esikoisesta kerrottiin jossain viikoilla 9 kaikille, nyt taidetaan pitää salaisuutena ekaan ultraan asti. Takaraivossa kummittelee hyvän ystävän vuoden takainen tuulimunaraskaus joka selvisi vasta np-ultrassa =( minä olin synnärillä ja hän samaan aikaan kaavinnassa...nyt hänkin onneksi odottaa ja saa joulukuussa vauvan!! Ihanaa mammalomailla yhtäaikaa =D Parille hyvin läheiselle ystävälle aion kyllä kertoa, samoin omille vanhemmilleni, ehkä miehenkin. Täytyy kysyä miehen mielipidettä, tosin tein testin juuri tunti sitten eikä hän vielä tiedä sitä että oon raskaana ;D

Oireina on ollut aamupäiväinen ällötys heti kun syön jotakin, alavatsan nippailut kuten monella muullakin, maidon heruminen ja eilisestä rintojen aristelu. Turvotusta tuntuu myös olevan vähäsen, ei onneksi pahasti. Esikoisesta olin melko oireeton, toivottavasti pääsen nyt yhtä helpolla =)
 
Voi Onneksi olkoon! Toivottavasti menee sitten hieman helpommalla kuin aiemmat :). Kun sillon kohta pari viikkoa sitten tein oman testin, niin muistan kuinka sekavat ajatukset oli! Tosin kyseessä tosiaan ensimmäinen mun kohdalla ettei ehkä ihme....
 
Noniin, nyt voin sitten virallisesti minäkin aloittaa masun kasvattamisen kun eilen pärähti testiin kaksi selvää viivaa. Aikasemmin siis tein jo testin, mutta toinen viiva oli aika haalea vielä.

Oloista: Pientä ällötystä ollut, aivastettaessa mahassa vihlaisee kunnolla, rinnat jokseenkin arat, väsymystä jonkin verran, hiukset rasvoittuu ja naama kukkii... Olikos vielä muita?? Nii, närästystä toisinaan.

Esikoisesta oli ehkä hiukan pahemmat oireet, ku nyt tähän asti on ollu. Tosin ne voi vielä voimistua ku hormoonitasot nousee...mutta siis kaikenkaikkiaan helpolla pääsin myös esikoisen kanssa, ni eiköhän tääkin mee samalla tavalla

Vielä ei olla muille kerrottu ku mun vanhemmille, mut ens viikolla ois tarkotus appivanhempien kanssa nähdä ni silloin niillekki kerrotaan. Katotaan miten saadaan sitte pidettyä suu kiinni kavereilta...
 
Nyt ollaan sitten pari päivää menty hedelmä ja jugurtti -linjalla... :/ Ei meinaan mikään muu pysy sisällä ja jos pysyykin, niin etoo, närästää ja huimaa vietävästi syömisen jälkeen. Tuota huimausta on kyllä muutenkin lähes koko ajan, istuessa (ja maatessa tietenkin) parempi kuin seistessä. Vaikka kuinka koitan syödä sitä mitä pystyn ja juon mielestäni koko ajan, silti paino putoaa ja lääkäriltä sairaslomaa pahoinvointini takia perjantaina hakiessa virtsanäytteessä oli ketoaineet viidellä plussalla, eli kuiva on kroppa silti. :/ Onneksi sentään tulehdusarvo, hemoglobiini ja verenpaine olivat kohdillaan, verenpaine kyllä liiankin alhainen (102/58), mikä myös edesauttaa huimausta. Huomenna käyn kaupasta ostamassa jääkaapin taas täyteen hedelmiä ja jugurttia ja aloitan pakastimen tyhjentämisen marjoista. Hapankorppu pysyy toistaiseksi sisällä myös ja lääkäri suositteli suolakeksejä, että kaipa niitäkin ostan ja kokeilen... Niin ja nykyisen ruokavalioni vuoksi ajattelin myös hakea apteekista raskausajan vitamiineja, ettei maha-asukki kärsisi niin paljon tästä...

Tissit on kipiät edelleen ja senkun turpoaa vieläkin, uusistakin liiveistä jo pursuavat ulos :D Toivottavasti tämä tahti ei jatku koko odotusaikaa, muutenhan saatan talloa tissini vahingossa sitten imetysaikana.... ;D

Nilkat on särkeneet pari päivää ihan kamalasti, lieneekö sekin oire? Turvotusta niissä ei onneksi vielä ole, mutta saas nähdä mitä tässä vielä käy.

Mutta kaikesta huolimatta olen onnellinen ja kiitos oireiden, nyt jo omastakin mielestä hyvin raskaana <3 ;)
 
Toi on Azalea toisaalta ihan totta, että ainakin todella tuntee olevansa raskaana! Mulla ei viimeksi juuri ollut oireita ollenkaan, lukuunottamatta ajoittaista ällötystä syömisen jälkeen. Ehkä siksi odotin niin kovin että maha kasvaisi, että sen jotenkin edes huomaisi että on raskaana. Esikoisesta kun saatiin varmuus vasta np-ultrassa kun sydänäänetkään ei kuuluneet aikaisemmin, niin oli tosi raastavaa 3kk miettiä että oonkohan mä oikeasti raskaana vai kuvittelinko vaan kaiken?! Ei sillä, ei tuokaan varmasti herkkua ole, kun ruoka ei tahdo pysyä sisällä ja joutuu saikulla olemaan =/

Varasin tuossa juuri ekan neuvolakäynnin elokuun puoliväliin. Kyselin samalla vähän noita ruokajuttuja, kun ollaan miehen kanssa lähdössä huomenna viikoksi rodokselle, niin mietin niitä maitotuotteita että mitä voin syödä tai juoda! Uht-maito on tietty ok kun se on kuumennettu kunnolla, samoin juustoja voi kuulemma huoletta syödä ruoassa jos ne on kuumennettu kunnolla. Ihan kiva, koska nyt on hirvee himo grillattuun halloumiin =D

Onko kenelläkään muulla mitään sukupuoli-ajatuksia tai toivomuksia? Mä kovasti toivoisin tyttöä tästä toisesta, kun esikoinen on poika. Siksi haluankin tällä kertaa tietää sukupuolen sit tokassa ultrassa, että (niin kamalalta kuin tämä saattaa jonkun mielestä kuulostaakin) saan käsitellä sen pettymyksen hyvissä ajoin ennen lapsen syntymää. Tottakai poika on ihan yhtä tervetullut ja rakastettu kuin tyttökin, mutta koska tämä on viimeinen lapsemme, se on sitten siinä. Mun täytyy siis oikeastaan tehdä surutyötä siinä, että joudun luopumaan lopullisesti siitä mielikuvasta ja haaveesta että mulla olisi tytär. Eli ei siis liity lapseen tämä vaan omiin mielikuviini. Olikohan nyt tarpeeksi hankalasti selitetty ettei kukaan ymmärrä... =S

Mutta juu, vietän hiljaiseloa seuraavan viikon etelän lämmössä =) mutta palan jo halusta tulla sit lukemaan tänne teidän kaikkien kuulumisia! Tarrasukkia ja hyviä vointeja meille kaikille =D
 
Ihanaa lomaa Tirrille! :)

Mä toivoin viime raskaudessa ihan hirveästi tyttöä. Johtuu siitä, että miehellä on vain veljiä niin ajattelin, että jos eka on poika niin en mäkään voi saada tyttöä :D oli ehkä ihan hyvä, ettei saatu tietää ultrassa kumpaa odotetaan, sillä se järkytys, että poika tuli, kesti vain hyvin pienen hetken siinä synntystilanteessa. Olihan vauva maailman suloisin :) Olin siis varma, että mahassa on tyttö. Nyt ei ole oikeastaan väliä kumpi tulee, koska tiedän, että nuo pojatkin on noin ihania. Ehkä ihan pieni tyttötoive on takaraivossa, mutta en yritä sitä kasvattaa vaan jätän sen sinne unholaan. Kumpikin on tervetullut tällä kertaa. Tosin, jos kyseessä on tyttö, saatan tyytyä kahteen lapseen, mutta jos on poika niin täytyyhän sitä tyttöä ainakin kerran vielä yrittää :D

Tein tänään varmistusraskaustestin, kun eka viiva oli sen verran haalea. Nyt ei ollut epäilystäkään, kun viiva tuli jo ennen kontrolliviivaa :D Tosin olokin oli aamulla sen verran kehno, etten muutenkaan epäillyt. Voi kun se pahoinvointi ei vielä alkais.
Hirveästi tsemppiä teille, jotka siitä jo kärsitte!
 
Meillä on ennestään tyttö ja tavallaan ite toivon tyttöä ja mies poikaa. Mut tosiaan kuten aikasemmin jossain mainitsin, niin ennen testin tekoa mulle tuli voimakas fiilis, että neidin pikkuveli on mun masussa kasvamassa. Silloin mulle tuli tosi tyytyväinen olo. Ja nyt tavallaan toivonkin et seuraava olisi poika. Vaikkakin olisi helpompaa et tulis tyttö, koska kaikki kamat/vaatteet olisivat jo valmiina. Onneksi meillä kyll on myös paljon neutraaleja vaatteitakin.

En aio ottaa selvää etukäteen kumpi tulee, ei tehty niin esikoisenkaan kaa. Oli paljon hauskempaa jännätä et kumpi tulee ja siten estettiin niitten vaaleanpunaisten tai vaaleansinisten hepeneitten saamisen sukulaisilta! :)

..eli mun puolesta saa tulla kumpi vaan!
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top