En tiiä kuuluuko tää tänne, mutta ehkä voidaan laittaa mun seuraava avautumiseni raskaushormonien piikkiin (ainakin osittain):
Mun on PAKKO avautuu anopistani nyt kyllä!! Mua on pidemmän aikaa ärsyttänyt (oikeestaan koko sen ajan ku meillä on toi meidän esikoinen ollut olemassa) anopin puuttuminen meidän kasvatusmenetelmiin. Nyt on viimeaikojen polttava aihe ollut ton pojan syöminen. Hän on melko nirso lapsi ja olen häntä koittanut totutella uusiin makuihin. Hän on sen verran jääräpäinen kuitenkin että ei kyllä syö jos ei jostakin tykkää. Hänellä on säännöllinen ruokarytmi (aamupala, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala) ja olen koittanut siinä pysyä.
No, tää mun anoppi on tietysti sit eri mieltä näistä jutuista ja antaa kaikille lapsen mieliteoille periksi. Esim. jos poika ei oo päivällisellä syöny kunnolla kun ei oo tykänny, ja mä en oo mitään muuta hänelle sit nirsoilusta palkaks antanu vaan todennut et syöt sit enemmän seuraavaks ku on ruoka-aika. En halua hänelle mitään antaa sen ruuan tilalle, jota hän ei oo huolinut, koska sit hän oppii siihen et mitään uutta ei tarvitse maistaa kun kuitenkin kohta saa tilalle jotain muuta. Poika sit usein alkaa hetken päästä ruokailusta mankumaan leipää tai jogurttia tai jotain, mistä tykkää. Anoppi on siinä kohtaa aina antamassa ja mä koitan sanoa, et ei nyt oo ruoka-aika. Anoppi on sit sanonu useesti, et me pidetään lasta nälässä ja sanonut vitsillä (osittain varmaan tosissaankin) soittavansa siitä sossuun. Jos lapsi syö yhden aterian viidestä huonosti niin se ei todellakaan kuole nälkään!! Mua v*tuttaa kun se tollasista asioista kehtaa edes vitsailla. Mä seison täysin oman kasvatusnäkemykseni takana täs asiassa enkä suostu tuntemaan itteeni paskaks äidiks hänen surkeista yrityksistään huolimatta. En tajua miks sen pitää olla tollanen. Mun mies on tosi nirso ja se on hiukan noloakin välillä joissain juhlissa tai ravintolassa kun toinen nirsoilee ja tilaa annoksen "ilman tota ja tota ja tota". Tää on sit noitten anopin hyvien ruokailukasvatusten tulosta ja mä en halua, et mun lapsesta tulee samanlainen.
Sit hän on sitä mieltä et alle 3-vuotiaalle ei mitään karkkia tai suklaata sisältävää, kun hampaita pitää suojella. Meidän poika on nyt siis 1v10kk. Kerrankin hän sit ulvoi et: "ei tollasta saa antaa" ku annoin synttärikahveilla pojalle fanipalan. Sanoin, et satunnaiset makeat ei tee haittaa hampaille, mut sen sijaan ruokailujen väleissä naposteltavat jutut tekee kun koko ajan on jotain syömässä.
Anteeks nyt tää purkaus, oli pakko vähän avautuu kun toi käy niin hermoille

