Raskaus tuntuu hyvältä, vähän paksu olo on ja selkäkipujakin hieman mutta muuten ihan hyvä olo. Päässä on pyörinyt kaikenlaista, niin hyvää kuin huonoakin. Huonoa lähinnä liittyen mun lapsuuden perheeseen. Meillä on nyt muutto edessä, samoin kuin äidilläni joka muuttaa samalla paikkakunnalle. Vanhemmat erosi viime vuonna ja nyt ovat vasta jakaneet tavarat. Äidin tavarat lähtee isän luota ens viikonloppuna ja samassa muuttokuormassa menee meidän tavaroita, jotka oli varastossa mun isän luona. Kuten aina ennenkin, mulle on sysätty ihan liikaa vastuuta ja taas jotenkin "vahingossa". Ymmärrän kyllä ettei äidillä ole mahdollisuutta joka viikonloppu ajaa 300km pakkailemaan omia perintöastioitaan yms. Suurimman osan iskä ja äiti pakkasivat ja jakoivat jo keväällä onneksi ja minäkin olin auttamassa, mutta kyllä sitä tavaraa on kuitenkin löytynyt vaan lisää joka komerosta. Tässä samalla oli tarkoitus käydä läpi mun ja siskoni vanhoja laatikoita, mutta nyt oon saanut senkin lähes yksin tehdä. Ottaa jo fyysisestikin koville kun ei vaan jaksa enää touhuta aamusta iltaan niin kuin ennen.
Henkisesti tää on ihan älyttömän raskasta, kun samalla tajuaa että en oo vieläkään päässyt irti tästä vastuunkantajan roolista. Mun sisko on ihan erilainen, järjestelee vaan omat asiansa, pitää kiinni vapaa-ajastaan, ei koe syyllisyyttä siitä ettei auta jne. Oon yrittänyt puhua hänelle että tarvitsisin nyt enemmän apua, mutta riitelyksi se on vaan mennyt.. Muuten meillä on kyllä todella hyvät välit, mutta oon välillä kateellinen ja katkera tästä roolien asettumisesta näin päin. On tässä tosin paljon mun omaa syytäkin. Oma vikahan se on kun otan sitä vastuuta ja teen tämän muille mahdolliseksi.
Pitäisi kuitenkin ihan itseni, oman perheeni eli mun, puolison ja vauvan tulevaisuuden takia päästä irti tästä muiden huolien ja velvollisuuksien kahmimisesta. Tämä mun rooli ilmenee lähinnä enää lapsuuden perheen kanssa, mutta jo se riittää väsyttämään minut ihan täysin
Taidan pyytää jos terkkari voisi laittaa lähetteen neuvolapsykologille niin voisin saada siellä puhua ja ehkä neuvojakin miten saada muut ymmärtämään, että mulla ei ole enää mahdollisuuksia auttaa kaikessa.
Sent from my iPhone using Vau Foorumi
Hän oli tosin vasta 5vk vanha kun ekan kerran oli yhden yön mun vanhemmilla. Mun vanhempiin mä luotan niin hyvin, et he tekevät just niinku neuvon tekemään, ni uskaltaa siin mieles antaa :) Ja ovat tosi tuttuja ja läheisiä pojalle, nähdään useemman kerran viikossa. Ajattelisin, että sellasille sukulaisille, joita näkee harvoin niin en antais kyllä ehkä vieläkään. Miehen isä asuu n.400km päässä meistä ja häntä näkee 2-3 kertaa vuodessa. Hänen luonaan poika ei oo koskaan ollu yötä enkä antais vielä pitkään aikaan.
Otin ne pari ja riensin kotiin imettämään heti kun tunteja oli tarpeeksi välissä..
Nää on näitä, vielä lapsettoman idealisointeja tulevista lapsenkasvatusmetodeistaan... Todellisuushan voi sitten ottaa luulot pois. :) 
No mies läks onneksi samantien ostamaan uudet koneet ja osti mulle vielä yllärinä kuivausrummun ! ja oon ihan raskastunut siihen !
en todellakaan ole mikään viherpeukalo. 
. no ei olisi enään kun 10 viikkoa ja 5 päivää THE DAYHIN !
