Heinäkuun höpinät

Mulla on ihan outoja oireita enkä ymmärrä mistä ne johtuu. Toinen on ollu alusta asti, eli en voi olla missään kuumassa, kun alkaa koskemaan keskelle otsalohkoa ( esim. sauna, hellan luukun avaaminen, nuotio, kuuma auringonpaiste). Toinen oire tuli joskus viikon 8 jälkeen, ja se taas hankaloittaa syömistä. Nimittäin syön mitä tahansa niin aina alkaa aivastuttaa. Se on minusta perin kummallista, enkä keksi mikä sen voisi aiheuttaa. Sattusiko kukaan kärsimään vastaavista? :D
 
Mulla oli viimeraskaudessa ja näyttää olevan tässäkin, ettei kuppikoko muutu. Toki olen todella rintava sen verran, että kirjaimet lopput melkeinpä kesken todellakin ja monessa kaupassa siis loopuvatkin. Kauhulla mietin jos tarvin uusia imetysliivejä niin joudun ne tilamaan arpana englannista ja niiden sovittaminen vasta loppurakauden aikana on yhtä tuskaa. Tämä lapsukainen liikkuu todella vähän tai siis enssimäinen oli hyperaktiivinen tapaus tähän verrattuna. erilainen.Vatsan muoto on vähän jotenkin leveämpi tiedä sittten tai aika kultaa muistot :)
 
Amalia: sulla on kyllä tosi outoja oireita, itsellä ei tuon suuntaisia ole. Toki sen verran tuo kuumassa/auringossa olo on vaikeutunut että joudun saunaan ottamaan vesipullon aina mukaan ja samoin roudaamaan sitä reissuilla ja autossa ja töissä jne. kun olen tullut tosi herkäksi janolle/nestehukalle ja niitä seuraavalle pökerrytykselle ja päänsärylle... Mua puolestaan kutittaa kovin, aika ajoin eri paikoista, mutta kaikista ärsyttävintä on lenkkeilyyn tai saunomiseen liittyvä nännien kutitus, joka on sietämätöntä kun ei niitä voi edes raapia/hinkata kun ovat niin perhanan kipeätkin...
 
Mä kans seurasin livestreamiä töissä, ja kotona pitkin iltaa puhelimesta iltalehteä, vielä kun heräsin yöunilta vessaan puolenyön aikaan, oli pakko kattoa, ja sitte se olikin jo paljastettu. Taitaa nää hormonit herkistää, kun niin elin mukana tota odotusta. Myös kaikki nettivideot kun isät palaa afganistanista, tai lapset ostaa yllätyslahjan vanhemmilleen, tms. saa mut liikuttumaan ihan hirveesti.. Esikoista odottaessani kollotin kun söde, herttainen poika pääs jatkoon Idolssissa, ja olin mukamas niin onnellinen sen puolesta.. -_-
 
Meillä takana parin vuoden yritys ja siihen mahtui myös yksi tuulimuna, joka meni kesken viikolla 11. Viime keväänä diagnosoitiin PCOS. Haimani tuottaa siis koko ajan liikaa insuliinia ja liika insuliini aiheuttaa sen, että munasolut ei jaksa valmistua tai jos joku valmistuukin, niin ei jaksa irrota vaikka saisin Lh-huipunkin.

Luomuraskautuminen viime vuonna oli siis aivan hirveä munkki!

Tämä sai alkunsa siis hitusen avustettuna. Femaria söin alkukierrosta munasolujen kypsyttämiseen ja irrotuspiikki sitten lh-huippuna itse pistettynä vatsaan. Miehen sperma taas oli aivan todella huippupriimaa lääkärin mukaan, että minä olin tässä viallinen :wink Mutta toivottu tulos tuli siis heti ensimmäisestä hoitokierrosta. Pienestä se on joskus kiinni :) Ihana, ettei tarvinnut mennä sen pidemmälle hoidoissa.

Tosta vatsasta koskettelusta, niin yllättäen appiukkoni, kun sai kuulla joskus rv 9-10 paikkeilla, heti ampas ja oli laittamassa kättä mun läskivyötärölle! Vaikka ei ollut silloin yhtään mitään sinnepäinkään mahaa vielä. Mun oma reaktiokin säikäytti mut! Hyppäsin teatraalisesti sivuun, kuin mikäkin ninja tai säikähtynyt peura! Tais appiukkokin hiukan häkeltyä mun rajusta reaktiosta. En voinut sille mitään, niin kavahdin niitä vatsaa tavoittelevia käsiä :D Oli jotenkin nolo tilanne kummallekin.

Itsekään en ole koskaan kenekään vatsoja taputellut. Tuntuu tosiaan, että se on niiden ihmisten yksityisyyttä.
Toki moni on hirmu tietoisia raskaudestaan, haluavat olla mieluusti keskipisteinä ja saada huomiota, että voihan olla, että joku ihan sellaista ystävällisyyttä on koskettamassa vatsaa, jos huomaa, että se raskaana oleva oikein miellään vatsaansa esittelisi?

No, toivottavasti kukaan ei halua kosketella mun vatsaa enää :D
 
Kysyisin teiltä kun seuraavaan neuvolaan on vielä 2-3 viikkoa ja ne aina sanoo siellä että kaikki on ihan normaalia vaikka tulis pää kainalossa.. että onko kenelläkään ylävatsa kipeä iltaisin? Mulla on ihan joka ilta niin turvoksissa ja kipeä ettei voi koskeakaan. Mistäköhän voisi olla kyse?? Itse oon tän yhdistänyt ainakin syömiseen niin että voisin ehkä välttyä kivulta jos en klo 18 jälkeen söisi mitään mutta jokuhan on nyt pielssä selkeästi. Tää ei ole närästystä eikä ummetusta, mutta voisikohan olla että ns hiilaripitoinen ruoka ei sovi tai sit vatsalihakset "repeytyy" erilleen? Vai sappioireita mut niissä on kai mukana aina se närästys. Hmm huomenna täytyy kokeilla ettei syö enää illalla.
 
Ylävatsakipu, vaikkei suoranaisesti närästä, voi olla oire närästyksestä/refluksista. Nimim. Parilla kaverilla ollut näin. Mahdollisimman neutraali ruoka ( hapoton, mausteeton, ei ruisleipää tai hiivaa jne...) iltasella voisi auttaa, kun eihän sekään ymmärtääkseni ole aineenvaihdunnan, verensokerin ja muunkaan takia hyvä, jos on yli 12 tuntia syömättä... Kaurapuuro tai maitotuotteet iltapalaksi voisi olla hyvä - vai mitä olet jo kokeillut?
 
Mulla taas on iltaisin ollut vaivana alavatsan paineentunne. Eli tuntuu että on pakko mennä makuulle, kun tuntuu että koko vatsan paino makais ihan alavatsassa, ja tulee huono olo. En tiiä onko sekään normaalia, kun kaiken näkösiin vatsakipuihin, -paineisiin, ja -vihlaisuihin saa neuvolasta vastauksen että kaikkea voi olla ja kuuluu asiaan.
Oon myös joutunu käymään työfysioterapeutilla, kun mulla vissiin vasemmassa jalassa lonkkaluun pään joku limapussi tulehtunut. Kävellessä meinaa toinen jalka mennä alta, istuessa tuntuu ettei veri kierrä, ja muutoin on sellainen koko jalan iskiastyyppinen kipu. Yritä siinä sitte miettiä lenkkeilyä tai muuta urheilua.. >.<
 
Närästystä minäkin kuitenkin veikkaisin. Itselläkin on aiheuttanut kaikenlaisia kummia oireita :)
 
Nyt ihan asiasta kymmenenteen, ootteko liikkunut kuinka normaalisti nyt vielä kun ensimmäinen kolmannes alkaa olla takana? Itse jouduin pitää muutaman viikon tauon aktiiviliikunnasta jalkavamman takia ja nyt kun kunto sen puolesta olisi taas ok, niin mietin mitä kaikkea tässä uskaltaa vielä tehdä. Eniten mietityttää erilaiset vatsalihasliikkeet, kun tykkään hirveesti käydä mm. BodyPumpin kaltaisilla tunneilla ja netistä löydetyt ohjeet raskausajan vatsalihasliikkeisiin tuntuu olevan osittain ristiriitaisia... Jos jollakin on vinkata hyvää sivustoa mistä löytyisi ohjeita, niin otan ilolla vinkit vastaan :) Ja tietty kiinnostaa kuulla ihan omakohtaisia kokemuksia!
 
Palailen vielä tähän ylävatsa kipuiluun kun eilen oli niin kovin tuskainen ilta, ettei olekaan vähään aikaan ollut!!

Ihan kuin olisin paikallistanut kivun suoliston alueelle ja aloin sitten miettimään niin varmaan voisi kuitenkin olla jonkin asteista ummetusta/suolitukkeumaa, koska mä juon ihan liian vähän päivässä (ehkä 1 - 1,5l).

Eilen tosiaan oli niin kova kipu, että ainoa asento missä pysty olemaan oli selälläänmakuu, vaikka sillonkin tuntui ikävältä mahassa. No keksin sitten laittaa korkeahkon tyynyt pepun alle ni johan helpotti! Jos olis närästystä niin olis varmaankin tuo asento pahentanut kipua?! Mistä näitä tietää :) Ainakin tuo asento auttoi ja rentoutti kivasti myös koville joutuvat lantionpohjalihakset :)

Heleialle tämä myös vinkiksi. Mullakin tuntuu paineen tuntua useinkin alavatsalla ja varsinkin kun on jalat haarallaan kyykyssä (tätä asentoa joudun siis lasta kylvettäessä tekemään, en noin niinkun muuten huvikseen harrasta :) ) Viimeksi sain fyssarilta ohjeen, että selälleenmakuu ja pepun alle jotakin niin rentoutuu lantionpohjalihakset (vauva ikäänkuin "valahtaa" kurkkua kohti eikä pääse painamaan lihaksia alaspäin) ja on muuten aivan ihana selän rentoutusasento loppuraskaudesta (ainakin mä tykkäsin). Toinen mikä mulla auttaa on makuuasennosta tehdyt lantionpohjalihastreenit.
 
Mä sain neuvolasta eilen odottajan jumppaohjeet vihkosen, taisi olla nimenomaan kyllä selkäjumppaohje, kun mulla tuo issias/alaselkä, lavat ja rintaranka ja kaularangan alue on ne ongelma-alueet. Siinä on lähinnä peruslihasliikkeitä mutta sovelletuna niin, ettei liikkeitä tehdä selin- tai päinmakuulla vaan kyljellään tai osittain pystyssä. Samoin sain muita liikuntaan liittyviä lippusia ja lappusia, ja niissä kyllä sanottiin että vatsalla tehtäviä pitää välttää, ettei kohdistu kohtuun liikaa painetta ja selällä tehtävät on siksi pannassa, jos vatsa/vauva alkaa painaa sydämeen palaavia suuria verisuonia (saattaa aiheuttaa pahoinvointia rv 16 alkaen). Itse olen noi vatsalla tehtävät liikkeet jo havainnut pahoiksi/epämukaviksi, mutta selällä tehtävissä en ole vielä huomannut mitään epämukavaa... Mutta kyllä just luin vauva-lehdestä jumppaohjaajista ja tiedän heitä ihan tuttavapiiristäkin, ja ovat nimenomaan pumppia jatkaneet äitiyslomaansa asti, kun ovat sitä ennenkin tehneet, ei ole tuntunut pahalle ja kun se on yksi turvallisimmista lajeista kuitenkin...
 
Kiitti Kerttu2012. Täytynee kysellä itsekin neuvolassa seuraavalla kerralla lisäohjeita. Viimeksi, kun vastaus oli että kaikkea saa tehdä niin kuin ennenkin, mutta nyt alkaa tuntua että eipä kaikki taida olla kauaa enää "niin kuin ennenkin" :D

Tänään kokeilemaan kahvakuulaa tauon jälkeen. Täytyy toivoa, että paikalla on osaava ohjaaja, joka osaa keksiä tarvittaessa vaihtoehtoisia liikkeitä.
 
Mun liikkumista on rajoittanut varmaan kymppiviikolta (?) alkanut iskiastyyppinen jalkakipu vasemmassa jalassa, ja vihdoin viime viikolla älysin mennä työfysioterapeutille. Todettiin todennäköinen ärtynyt, ehkä jopa tulehtunut lonkkaluun päässä oleva limapussi. Sen lisäksi pakaralihaksessa paha kipupiste. Sain kinesioteipit pakaraan/lonkkaan, ne kesti vajaan viikon. Eilen hain uudet teipit, tällä kertaa laitettiin vähän laajemmalle alueelle. Lisäksi sain venyttelyohjeita, ja kylmähoito-ohjeita, kun ei lääkekuurejakaan voi syödä. Ja kuulemma raskauden edetessä harkitaan sitten tukivyötä tonne lonkkarankaan. I

lmeisesti mun ekasta synnytyksestä seuranneet aivan jäätävät lonkan venymiskivut palaili nyt jo aiemmin, kun ovat kerran jo löystyneet, ja oli todella tukalaa oleminen, kun kävellessä meinas jalka lähteä alta, ja istuessa kihelmöi varpaissa saakka, kun tuntu että jalka puutuu. Eli siis mun tavoite kaikista suurista suunnitelmista huolimatta on kyetä edes käymään reippailla lenkeillä mahd. pitkään, ja sitten venyttelyllä saada jalkaa takaisin käyttökuntoon. Mietin myös crosstraineriä, se vois olla jalkaystävällisempi, kun ei tärähtele niinku asfaltilla.. Jotenkin tuntuu että tää pallo painaa mun hengityselimiä, kun pelkkä puhuminen voi hengästyttää, niin en uskalla aatella mitään jumppia, varmaan kuolisin hapenpuutteeseen. =D
 
Tuohon liikunta-asiaan, munkin on pitäny asiasta kysellä teiltä. Mulla on nimittäin nyt takana palttiarallaa vuoden tauko liikunnasta, jos ei satunnaisia lepposia lenkkejä lasketa. Ennen kävin jumpissa, salilla ym useammankin kerran viikossa. Tuon vuoden aikana keräsin itseeni "mukavasti" pohjiksi vähän vajaa 10kg vararavintoa, jo ennen raskautta siis.. Nyt sitten kun taas voisi liikkua, olen tuhdimpi ja raskaana :D olen jutellut asiasta neuvolassa, jumppaohjaajan kanssa ja lukenut opuksia ja nettiä, ja niiden summa summarum on että itseä kuunnellen kaikkea voi tehdä. Niin ainakin itse ajattelen.. Toki aloitan taas rauhallisemmin. Kävin jo ekaa kertaa spinnissä ja otin rauhallisemmin :) Ja avot kun teki hyvää! :D Sykerajat mietityttää eniten mutta kotidobblerilla varmistin spinnin jälkeen että vauva on edelleen mukana :wink Olen lukenut myös fitness yms. himourheilijoiden raskausaikojen blogeja. Joka tapauksessa kevytkin liikunta on parempi kuin ei liikuntaa ollenkaan?
 
Mulla lisääntynyt veren määrä ja alentunut hemoglobiini näkyy koiran kanssa kävelylenkeillä pienissäkin mäissä nopeana hengästymisenä ja etenkin päiväunilta herätessä sydämen tykytyksenä. Kävelylenkkejä ja seisoen puuhailuja haittaa useimmiten vasemman mutta toisinaan myös oikean jalan puutuminen ja pistely, lähinnä reiden alueella. Käyn fysioterapiassa hierottavana ja akupunktiossa noin 3 viikon välein muutenkin ja nyt ne käynnit vasta ihanalta on tuntunut. Teippejä olen saanut lähinnä niskaan ja harteisiin kun ne tuntuu nyt eniten kärsivän kuitenkin tästä nivelsiteiden ym löytymisestä - nukkuessa hankala löytää niskoille ja harteille sopivaa asentoa ja vähän väliä särkee päätä ja mielellään pitäisi kulkea koko ajan huivi kaulassa kun pienempikin veto saattaa heti tuon päänsäryn laukaista... Olen nyt yrittänyt rauhallisesti tehdä lihasjumppaa, joogaa ja venytyksiä kaksplus-lehden joogaohjeiden ja neuvolan ohjeiden mukaan, josko ne alkaisivat tuottaa tulosta jossain kohtaa... Hope so...
 
Rupes naurattamaan kun lueskelin tän sivun viestejä, ja tuli mieleen että ollaanpas me aika rempallaan olevaa porukkaa, jokaista kolottaa tai kivistää jostain.. Ihan mukavaa oli vaihteeks hymyillä asialle, kun oma huonokuntoisuus yleensä lähinnä ketuttaa.. =D
 
Täällä yksi joka pääsi maha kivuista eroon niinkin yksinkertaisella ratkaisulla kuin vedellä ja kiiweillä. :) elämä hymyilee jälleen (ainakin hetken ennen uusia kremppoja)
 
Takaisin
Top