Justiinsa.. Osiltaan on meilläkin noin, että minä olen perheen musta lammas.. muilla sisaruksilla ei ole lapsia, mutta minusta seuraava käy töissä.. ja seuraava opiskelee amk:ssa sosionomiksi, toiseksi nuorin sisaruksistani on valmistunut lastenohjaajaksi, mutta valitettavasti työtön ja pikkuveli opiskelee.. Eka pitäisi olla se ammatti, vakityöpaikka ja sitten vasta perustaa perhe.. ja mullahan ei ole vakityötä, mutta merkonomiksi opiskelin oppisopimuksella, ja äitiyslomankin pidin välissä XD. ja äidin kommentti tuolloin: "tuskinpa valmistut". Mutta valmistuinpas.. ja ihan hyvillä arvosanoilla, vaikka itse sanonkin..
Mulla olis huomenna klo 7.20 kilpirauhasverikokeet.. kuukausittain pitäisi niissä käydä.. isännälle: "minä ja kuopus käydään sinut tiputtamassa työmaalle ja sit jätän auton sulle ja otan rattaat peräkontista, niin siitä sit kävellään kotio." Vastaus: siinäpähän on, mutta ei onnistu noin. Herran työmaa sijaitsee tässä lähellä.. autolla 5 min. äitinsä tilasi hälle kalliin pyörän 2vai3 vuotta sitten.. joten ei olis matka eikä mikään mennä edes pyörälläkään.. mutta eipä ole kilometrejä pyörälle tullut tänä kesänä..
En kyllä ymmärrä, miksei onnistu tai käy. mä palautan hänen autonsa klo 7.40 mennessä viimeistään ja toisen ruokatauko klo 11.. ja työt loppuu 15.30-16.00.. Se on vain tuo hänen asenne.. Olkoot verikokeet.. tulkoon aivovaurio/kehityshäiriö. en tule käymään verikokeissa ja tuolla asenteella, kun pitäisi rv 24-26 varata toinen sokerirasitus, niin enpä mä sinnekään pääse.. En mä rupea pyörällä menee. Käveleminenkin jo tuntuu kivalta nivusissa..
Huomenna mökille meno.. kiviäkin kiinnostaa, kun isäntä voi sinne yksin mennä.. ja autoon vaihtaa takaiskarit tai jotain.. ja jos mä en lähde, niin sit ei lähde hänkään..