Heinäkuun höpötykset

Tervehdys muut helmimammat! En oo nyt aikoihin kirjoitellut täällä.. kaikki hyvin, ensi viikolla niskapoimu ultra, näkee vauvan vauvan muodossa.. viikot 11+3 on tänään, joka nyt on sit vissiinkin rv 12? Pahin kohta takana.. pahoinvointi on ollut tosi minimissä, onni ollut matkassa.. paino heitellyt laskenut ja noussut.. tasan 3 viikkoa ja olisi reissu ulkomaille, siinä menee viikko mukavasti kuumissa merkeissä.. kyllä odottavan aika on pitkää, mut kyllä se aika tästä vaan pikku hiljaa kuluu.. elokuussa kumminki 3 viikon loma.. ja kaikkee kivaa luvassa.. olis kiva saada jostakin teistä juttu kaveria.. :)
 
Mä toivon kanssa et alkaa pahin olla pahoinvoinnin suhteen takana. Eritoten väsymyksen. Väsymys rassaa kyl kovasti tavallista arkea..
Tänään taas semmonen syöksyoksennus.. Ehin taas sanoa et koht varmaa oksettaa, sit tuliki yökkäys ja 15 sek sen jälkee oikosenaan. Just ehin olkkarista terassille.. Näin jälkikäteen naurattaa ku käsi ja terassi iha sotkussa :''D

Jee tunnin päästä 11+4 ja tasan 12+0 on ultra :Heartred Varmaa tulee hillitön itku ku näkee pienen rakkauden siellä!
 
Alkaa pahimmat olot olemaan kans ohi, mut tää väsymys :D aivan jäätävää, ja sitku nukkuu liikaa nii selkä jumissa :D mies vaa nauraaku oon jo ny niin raihnanen muka :D

Ens tiistaina ois kans nt-ultra, jännittää kovin.. Ei ois saanu lukea kauhutarinoita keskenmenoista näillä viikoilla, mutta vähä auttaakun dopplerilla sydän kuuluu nii kyl se vielä ainaki sielä on. :Heartred

Nyt siis 10+4 (tai 11+5).
 
Jännäilyä siis ilmassa :)

Mä oon suosiolla jättäny lukematta ultrakeskustelut ym ihan vaa oman mielenrauhan säilyttämiseks.

Joskus saattaa jopa ahdistaa ku jollain käy ikävästi ja sit on keskustelut pelkkää pahoitteluviestiä monella ketjulla (siis hyvä se on ja pitääkin ottaa kantaa ja tukea yhtälailla iloisissa ja surullisissa asioissa, elkää ymmärtäkö väärin!) Mut jotenki se vaa stressaa itteä ku vielä vähän matkaa ekan kolmanneksen ohin ja ekaan ultraan ja sitte saa mieli luvan rauhoittua :)
 
Jep juurikin noin. Pitää vaa koittaa hyväksyy se että kun äidiks tulee niin pelko on aina läsnä, tavallaan :D ja se että jokaisen raskaus on erilainen, vaikka jollakin olisi vuoto tarkottanu keskenmenoa, niin se ei välttämättä ole omalla kohalla niin :) mitä vaan voi käydä koska vaan, ja harvoin se on itsestään kiinni..

Itellä toi nt varmasti rauhottaa kun ar:ssa oli viikon ero niin mikäli siellä kaikki hyvin niin sit voi huokasta :) labroissa kaikki oli kunnossa :)

Pitää vaa opetella relaamaan :D
 
Muokattu viimeksi:
Nyt kaivattais pahasti teidän mielipiteitä!
Heti plussatessa jo tiesin jääväni yksin lapsen kanssa ja silloin jo isäehdokaskin sanoi että nähdään kun elareista tarvitsee sopia, että hän ei tahdo lasta nähdä koskaan. Nyt kuitenkin viikkojen mietinnän jälkeen isä kysyikin jatkosuunnitelmia ja ehdotti yhteenmuuttoa. Kävimme pitkät keskustelut miten hän kyllä rakastaa minua, mutta taustansa tuntien ennemmin tai myöhemmin hän voisi alkaa kaipaamaan muita naisia.

Yhdessä asuminen olisi taloudellisesti järkevin vaihtoehto, miehen vakituinen työ toisi turvaa mitä omat pätkätyöni eivät juurikaan tuo. Itse rakastan häntä ja haluaisin pienen perheen hänen kanssaan, mutta karu totuus on etten tiedä miten hyvänä oma mielenterveyteni kestäisi mikäli tultaisiin tilanteeseen jossa hän haluaakin muita. Olisiko antaa mielipiteitä asiaan tai ehkä omakohtaista kokemusta?
 
Itse en arvaisi lähteä muuttamaan yhteen, sillä kuulostaa niin huteralta hommalta miehen puolelta. Mieluummin oma ja vauvan elämä tasattuna ja turvattuna, ja mies voi toki olla siinä tukena ja mukana.
Tuollanen "en halua nähdä ikinä" vs "muutetaan yhteen" on niin suuri heitto, etten ihan kevyesti uskaltais lähteä muuttopuuhiin.
 
Vaikea tilanne. Toisaalta vauva-arjen ja juurikin taloudellisen tilanteen kannalta yhteenmuutto olisi fiksuinta, varsinkin jos isä haluaa olla mukana lapsen elämässä ja ottaa vastuun kasvattamisesta.
Mitä uskollisuuteen tulee niin kokemusta ei oo, jotkut pystyy muuttamaan tapansa, toiset eivät.
Nyt on se oma mielenterveytesi mikä ratkaisee..
 
Jäi tuosta vielä mainitsematta että ollaan tässä sen ehdottoman ei:n jälkeen lämmitelty kyllä välejä.. kunnes nyt tultiin siihen pisteeseen että täytynee päättää että onko mukana kokonaan vai ei ollenkaan, eihän tilanne voi jatkua vain "hengailuna" kun vauva tulee
 
Gagezzz kannattaa edetä hiljalleen täs raskausaikana ja sitte lähempänä h-hetkeä tehdä isommat päätökset. Vois ehkä olla fiksuinta.?
 
niemja, näin olen ajatellutkin että hiljalleen antaa asioiden muhia ettei kaikkea tarvitse heti päättää.. näkeehän sitä tässä matkan varrella vielä vähän esimerkkiä kuinka mukana mies asiassa sitten on
 
Olen niemjan kanssa samaa mieltä.

Laskettuun aikaan on vielä puoli vuotta, joten kerkeätte hyvin viettää aikaa yhdessä ja katsoa mihin suhde lähtee menemään.

"Hengailla" voi varsin tiiviisti. :)

Ainahan ihmeitä tapahtuu, vauvan syntymästa saattaa sellainen seurata. Oma lanttuni hajoiaisi, jos joutuisin koko ajan epäilemään miehen uskottomuutta.
 
Gagezzz: olen kyllä niemjan ja helemin kanssa samaa mieltä, että katselee rauhassa. Ei minusta ainakaan kannata rynnätä suhteeseen sen takia, että toinen avustaa asumisessa, jos molemmat eivät ole varmoja tunteista ja tahdo sitoutua.

Lapset kuitenki vaistoavat tällaiset kireydet jne jo ihan vauvana.. Toivottavasti mies kuitenkin haluaa olla mukana ja ehkä myös rauhoittuu ja haluaakin asettua jo aloilleen? :)
 
Kiitos vastauksista! Oli lohduttavaa lukea viestejä joissa ei suoraan käsketty tyrkkäämään miestä alas sillalta ...se kun on tuntunut omalla perheelläni olemaan se yksi ja ainut vaihtoehto :/
 
Apua kun nyt rupesi jännittämään! Kahen tunnin päästä nt-ultra! Mitään konkreettista ei olla pienestä nähty ku en oo käynyt varhaisultrassa enkä kuullut edes sydänääniä. Oireita on kyllä ollut ni yritän luottaa että siellä joku on ja toivottavasti kaikki hyvin:Heartred ihanaa että mies pääsee mukaan ni hänkin tajuaa että siellä on oikeesti joku(jos on) :D tän päivän jälkeen uskaltaa vihdoin kertoa vanhemmille ja kaikille. Nyt oon vaan lähimmille ystäville kertonu.
 
Ite joudun tietämättönänä venaamaan vielä 10. Päivään asti :eek:
Mutta paljon peukkuja vaahterapuu, että siellä pienoinen olisi :)
 
rbck: ihanaa! En malta odottaa, että itekkin pääsisi sukulaisille kertomaan saati sitten edes näkisi pienoisen ekaa kertaa
 
Mäki niin ootan ultraa mutta en sukulaisille kertomista :D saavat tietää vasta ku huomaavat mahan.
 
Kävin just elämäni pahimman taiston hetkeen kun oli vauvanvaatteita alennuksessa kaikkialla ja oon koittanut hidastella, kun ei tosiaan ees ultrassa oo käyty... Tietenkin sorruin mutta vaan yhteen suloiseen bodyyn :D
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top