Heinäkuisten synnytyskertomukset
- Ketjun aloittaja Bixio
- Aloituspäivämäärä
ALKUPERÄINEN: HKL
Onko kellään ollu puhetta lääkärissä tai neuvolassa kuinka paljon oma ja miehen syntymäpaino vaikuttaa lapseen vai vaikuttaako ne ollenkaan? Onks se vaan pelkkä urbaani legenda?
Mulla ei ole ollut puhetta asiasta kenenkään kanssa, mutta esimerkkinä voin kertoa, että kaksi hyvää ystävääni ovat koon suhteen täysiä ääripäitä... toinen niin pieni ja hoikka, että taskuun mahtuu ja synnytti täysiaikaisen vauvan 2100g ja 46 cm... toinen kaveri sitten taas todella isokokoinen ja aina ollut melkoisen ylipainoinen ja synnytti vauvan 5000g ja 56 cm... näissä tapauksissa voisin kuvitella, että äidin koolla on ollut merkitystä :D Mutta tiedä sitten...
ginessa
Kommentoinnin ninja
Noo..enpä tiiä..
Itse olin 47 cm ja 2800 syntyessäni.
Olen 157 cm ja ollut aina hoikka.
Lapset on olleet :50 cm 3760 ,52 cm 4060, 50 cm 4350 ja tää neljäs kuulema menee samaan noiden
kahden viimesimmän tapaan.Eli tytöt mulla tuppaa olee "emäntiä" syntyessään [;)]
Huutelin tuolta elokuisista [;)]
Itse olin 47 cm ja 2800 syntyessäni.
Olen 157 cm ja ollut aina hoikka.
Lapset on olleet :50 cm 3760 ,52 cm 4060, 50 cm 4350 ja tää neljäs kuulema menee samaan noiden
kahden viimesimmän tapaan.Eli tytöt mulla tuppaa olee "emäntiä" syntyessään [;)]
Huutelin tuolta elokuisista [;)]
Anna Elina
Satasella mukana keskusteluissa
Itse olen tällä hetkellä 156 cm ja ylipainoinen
Syntyessäni olen ollut 46 cm pitkä 2950 g.
Mieheni on melkein 190 cm ja normaalipainoinen
Syntyessään taisi olla 51 cm ja painoi 3300 g.
Et jännityksellä odotan minkäkokoinen tämä meidän vauvamme on.
Syntyessäni olen ollut 46 cm pitkä 2950 g.
Mieheni on melkein 190 cm ja normaalipainoinen
Syntyessään taisi olla 51 cm ja painoi 3300 g.
Et jännityksellä odotan minkäkokoinen tämä meidän vauvamme on.
Anskuliini
Satasella mukana keskusteluissa
Oi oi, kylläpä alkoi jännittää Bixion puolesta. Kovasti tsemppiä sinne suunnalle!!!
Sieltäköhän se ensimmäinen heinäkuinen vaavi sitten syntyy [:)]
Pitäisiköhän aloittaa uusi ketju johon voisi kerätä syntyneet vauvat+tiedot?? (apua, ollaanko me jo siinä vaiheessa!!)
Sieltäköhän se ensimmäinen heinäkuinen vaavi sitten syntyy [:)]
Pitäisiköhän aloittaa uusi ketju johon voisi kerätä syntyneet vauvat+tiedot?? (apua, ollaanko me jo siinä vaiheessa!!)
P
päivänkakkara
Vieras
Bixiolle kaikkea hyvää koitokseen!
Anskuliini:minusta ajatus oikeen hyvä[:)]
Anskuliini:minusta ajatus oikeen hyvä[:)]
Bumble Bee
Puuhakas puhuja
Voimia Bixiolle!!!!! [:)]
Hui jännää!! Toivottavasti Bixiolla kaikki mennyt hyvin yön aikana!
Heissan mammat,
täälä huutelee vuorokauden vanhan pojan äitee!
Elikäs hommahan starttas tuolloin su 30.5 klo 15 alkaneilla suppareilla. Muutamassa tunnissa nuo menkkakipumaiset tuntemukset alkoi olla 5 minuutin välein ja kovenevat. Otin joskus illasta (19 maissa) yhden panadolin, kohdun suu kurkattiin ja oli sormelle auki kuten jo joitakin päiviä sitten. Tuo lääke ei vaikuttanu yhtään mitään.
Myöhemmin illalla katottiin vauvan sydänkäyrä ja se laski aina supistuksen kohdalla selkeesti, jopa alle 100 lyöntiin. Yötä vasten otin jälleen panadolin ja nukahtamislääkkeen n. klo 22. Supparit edelleen 5min välein ja alkoivat olla jo "kovat menkkakivut", poltetta alavatsalla ja alaselässä. Enhän mä mitään nukuttua saanut, kellotin vaan puhelimella supareiden kestoa ja välejä, saatoin välillä nukahtaa niiden välissä.
Yöllä tuska alkoi olla jo aika kovaa, vaan sinnittelin punkassani ja katoin kelloa " tää kestää vaan 50sec, kyllä sä kestät sen" ja jonku aikaa kestinkin :) kokoajan pyrin vaan oleen mahdollisimman rento ja hengitellä rauhassa sekä antaa kropan tehdä työtään.
Sitten 0230 soitin kelloa ja kätilö tuli kurkkaamaan tilanteen "joo, oot 4cm auki, lähetään saliin". Soitin miehelle herätyksen, hänellä oli 150km ajettavana. Päätin kävellä saliin, sinne oli aikalailla matkaa osastolta. Ajattelin kuitenki että painovoima on hyvästä, siispä kävellään vaikka väkisin :D Suppareiden välillä piti pietellä seinistä kiinni ja huokailla mutta perille päästiin.
0300 olin salissa ja kätilö teki esivalmistelut ( supistusantura vatsalle ja vauvan päähän sykeantura sekä antibioottitippa) ja kyseli kipulääketoivomuksia. En ihan hirveesti ollu juttutuulella siinä 2-3 min välein tulevien suppareiden aikana ja totesin vaan että eiköhän me mennä suoraan tehottomasta panadolista epiduraaliin ja jätetään ilokaasut välistä. Sitten odotettiin anestesialekuria toteuttamaan toiveeni. Hän ei tuntunut paljoa kiirettä pitävän.
0400 saapuivat sekä mies että anestesialekuri, joka oli musta. Sen verran huumoria ittestä irtosi että arvelin tämän olevan viiminen reissu jos tuo mulle piikin selkään pistää... ymmärsin kuitenkin tuskista huolimatta pitää ajatuksen omana tietonani [:D] pistos piti ajoittaa suppareiden väliin ja kohtahan se jo alkoikin helpottaa oloa. Sitten rakkaimman kanssa pari sanaa ja peitto korville, mulla oli ihan hirvee horkka. Mitattiin lämpökin,mutta se oli 36,7.
Kylkeä kääntäessä vauvan syke katosi ja kutsuin kätilön klo 0600. Valitin samalla pientä kivun tunnetta vasemman munasarjan kohdalla. Kätilö kysy pissattaako,vaan eipä pissattanu. Hän päätti kuitenkin katetroida ja sieltähän lorisi pussiin huolella ja kivun tunne katosi. " Nyt kun virtsarakko on tyhjennetty voi avautuminen tapahtua nopeemmin" ja kätilö tutki kohdun suun tilanteen. " Voi, tämähän on jo 8cm auki, tässä päästään kohta hommiin!" Kysyin moneltako hänellä vuoro loppuu ja meinasi 0700 lähteä kotiin. Vastasin että mehän keretään hoitaa tämä loppuun helposti sitä ennen kun ollaan reippaita! [:D] Kätilö pyys sanomaan jos tulee ponistuksen tarve. Noo hetken päästä mietin millanen se vois olla, mulla kun oli jo vähän aikaa tuntunut sellasta painetta peräsuolen puolella, mutten nyt kokenut mitään pakottavaa tarvetta ponnistaa kuitenkaan. " Joo, just sellanen tunne, seuraava kun tulee niin koitetaanpa ponnistaa, harjotellaan."
0630 sitten ruvettiin treenaamaan yhden supistuksen ajan, varovammin. Seuraavasta jo kovempaa ja kovempaa, vaan ei perhana se poika pullahtanut ulos. Mies tsemppas vieressä kovaan ääneen ja välillä oikeen nauratti. Yhdellä supistusvälillä mies tuumas että mitä jos se onkin neekeri [:D] Vastasin nauraen että mitään isyystestejä ei tehä, se on nyt sun ja sillä selvä [:D] Ja sitten taas sukista kii ja menoksi, mutta ei, milli milliltä poika eteni kyllä kanavassa ja pää oli jo melkein kokonaan ulkona. Sitten alkoi sydänäänet heiketä ja porukkaa alko olla salissa ku pipoa! Yksi punnersi mun kanssa yhessä painamalla mahan päältä ja raportoi että täällä on kyllä vattalihakset kovasti töissä ja voimaa on mutta miksi se ei tule ulos?
Sitten kaivettiin imukuppi [&o] Eikä se meinannu silläkään tulla, kahdesti kuppi irtosi päästä. Kolmannella kiinnityksellä sitten onnisti ja mä työnsin niin pirusti! Näin pienten kasvojen olevan jalkovälissäni taivasta kohti, sen enempää en sitten jäänyt tuijottamaankaan vaan keräsin taas happee ja pukkasin loputkin vartalosta ulos pienellä avustuksella [:)]
Poika rääkäsi heti ja laskettiin rinnalle, isä katkaisi napanuoran. Sitten poikaa vietiin ja isä lähti perään. Hengitys oli raskasta ja vietiin teholle.
Aikaa supistusten alkamisesta pojan syntymään oli kulunut yhteensä noin 15 tuntia. Ponnistin tuosta ajasta 36 minuuttia.
Sitten se istukka.
Mies palasi teholta ja huokasin hänelle että ei ollut koko prosessi mielestäni yhtään paha, en kokenut sietämätöntä tuskaa missään vaiheessa. Noh, sepä oliki vasta edessäpäin kun istukkaa odoteltiin eikä alkanut kuulua. Kaikenlaista kikka kolmosta koitettiin ja mitään ei tapahtunut. Lääkäri paikalle ja tutki kohdunsuun, silmät pyörähti päässä ja kuului " Herrantähen, ei uskos että oot just synnyttäny, tämähän on vain 2cm auki eikä aikaa ole kulunut kuin 30min!"
En sitten tajua...jos noin oli jo mennyt kiinni niin eihän sieltä mikään 500g-1000g istukka edes mahdu tulemaan ulos. Miksi sitten piti väkisin alka sitä runnomaan irti ja ulos? Kaikista saatanallisinta tuskaa oli siis se, että kaksi kätilöä vuoron perään kiipesi mun sängylle polvilleen ja omalla painolaan koittivat saada istukan irti ja ulos. Saihan ne siinä vaiheessa mut vaikeroimaan tuskasta ja kiroamaankin, anomaan lopettamista. Eihän se väkivalta tuottanut tulosta ja jouduin leikkaussaliin.
Siellä meni kaikkinensa 2h lisää, menetin yhteensä melkein 3l verta. Piti olla pikkujuttu, vaan joku tässä tietenki aina mättää ja mun istukan perhana ei vaan suostunu irtoomaan edes leikkurissa. En tiedä mitä kaikkee siellä on tapahtunut, mutta ilmeisesti se oli kasvanut liian syvälle ja irrottaminen aiheutti päänvaivaa ja verenvuotoa. Patologille tutkittavaksi niinkuin ilmeisesti aina.
Heräsin joskus puoliltapäivin nukutuksesta ja pääsin vasta illalla 21 osastolle letkuja roikkui molemmista käsistä muutamat, virtsarakosta ja kohdusta. Voin sanoo että oli aika teurastettu olotila ja näytinki siltä [:D]
Herättyäni sain uutisia pojasta, hän voi muuten ihan hyvin mutta hänellä on ilmarinta. Se johtuu siitä, että ollut niin kauan vedettä ja keuhkot eivät siksi kasvaneet normaaliin tahtiin suhteessa rintakehään. Nyt ilmaa pääsee jotenkin keuhkojen ja rintakehän väliin ja aiheuttaa kipua. Lisäksi pää oli todella venynyt kun jo pitkään kiinnittyneenä ja sitten vielä vedettiin ulos [:(] Hänellä on kovasti särkyä siis päässäkin.
Kaiken lisäksi tuossa syntymän jälkeen pyysin opiskelijaa mittaamaan mun lämmön kun siinä tärisin voimattomuuttani, hampaatkin löi loukkua. Tulos 38,6, olin saanut kuumeen nousemaan. Tuon vuoksi sitten pojallekin alotettiin vielä antibiootti. Kukaan ei olis lämpöö mitannu ellen olis ite pyytänyt,koska saliin tullessa kuumetta ei ollut.
Nyt vuorokausi tapahtuman jälkeen mun crp on noussut 5-> 173, mutta kuume laskenut kahden eri antibiootin vaikutuksesta. Jossain on tulehdus tällähetkellä, mutta toistaiseksi sitä ei ole onneksi havaittu pojalla <3
Nyt nukkumaan.
Ja heti piti editoida, siis poikahan on n. 45cm ja 2540g [:)] Meni "pikkasen" pieleen arvio 1900g....
täälä huutelee vuorokauden vanhan pojan äitee!
Elikäs hommahan starttas tuolloin su 30.5 klo 15 alkaneilla suppareilla. Muutamassa tunnissa nuo menkkakipumaiset tuntemukset alkoi olla 5 minuutin välein ja kovenevat. Otin joskus illasta (19 maissa) yhden panadolin, kohdun suu kurkattiin ja oli sormelle auki kuten jo joitakin päiviä sitten. Tuo lääke ei vaikuttanu yhtään mitään.
Myöhemmin illalla katottiin vauvan sydänkäyrä ja se laski aina supistuksen kohdalla selkeesti, jopa alle 100 lyöntiin. Yötä vasten otin jälleen panadolin ja nukahtamislääkkeen n. klo 22. Supparit edelleen 5min välein ja alkoivat olla jo "kovat menkkakivut", poltetta alavatsalla ja alaselässä. Enhän mä mitään nukuttua saanut, kellotin vaan puhelimella supareiden kestoa ja välejä, saatoin välillä nukahtaa niiden välissä.
Yöllä tuska alkoi olla jo aika kovaa, vaan sinnittelin punkassani ja katoin kelloa " tää kestää vaan 50sec, kyllä sä kestät sen" ja jonku aikaa kestinkin :) kokoajan pyrin vaan oleen mahdollisimman rento ja hengitellä rauhassa sekä antaa kropan tehdä työtään.
Sitten 0230 soitin kelloa ja kätilö tuli kurkkaamaan tilanteen "joo, oot 4cm auki, lähetään saliin". Soitin miehelle herätyksen, hänellä oli 150km ajettavana. Päätin kävellä saliin, sinne oli aikalailla matkaa osastolta. Ajattelin kuitenki että painovoima on hyvästä, siispä kävellään vaikka väkisin :D Suppareiden välillä piti pietellä seinistä kiinni ja huokailla mutta perille päästiin.
0300 olin salissa ja kätilö teki esivalmistelut ( supistusantura vatsalle ja vauvan päähän sykeantura sekä antibioottitippa) ja kyseli kipulääketoivomuksia. En ihan hirveesti ollu juttutuulella siinä 2-3 min välein tulevien suppareiden aikana ja totesin vaan että eiköhän me mennä suoraan tehottomasta panadolista epiduraaliin ja jätetään ilokaasut välistä. Sitten odotettiin anestesialekuria toteuttamaan toiveeni. Hän ei tuntunut paljoa kiirettä pitävän.
0400 saapuivat sekä mies että anestesialekuri, joka oli musta. Sen verran huumoria ittestä irtosi että arvelin tämän olevan viiminen reissu jos tuo mulle piikin selkään pistää... ymmärsin kuitenkin tuskista huolimatta pitää ajatuksen omana tietonani [:D] pistos piti ajoittaa suppareiden väliin ja kohtahan se jo alkoikin helpottaa oloa. Sitten rakkaimman kanssa pari sanaa ja peitto korville, mulla oli ihan hirvee horkka. Mitattiin lämpökin,mutta se oli 36,7.
Kylkeä kääntäessä vauvan syke katosi ja kutsuin kätilön klo 0600. Valitin samalla pientä kivun tunnetta vasemman munasarjan kohdalla. Kätilö kysy pissattaako,vaan eipä pissattanu. Hän päätti kuitenkin katetroida ja sieltähän lorisi pussiin huolella ja kivun tunne katosi. " Nyt kun virtsarakko on tyhjennetty voi avautuminen tapahtua nopeemmin" ja kätilö tutki kohdun suun tilanteen. " Voi, tämähän on jo 8cm auki, tässä päästään kohta hommiin!" Kysyin moneltako hänellä vuoro loppuu ja meinasi 0700 lähteä kotiin. Vastasin että mehän keretään hoitaa tämä loppuun helposti sitä ennen kun ollaan reippaita! [:D] Kätilö pyys sanomaan jos tulee ponistuksen tarve. Noo hetken päästä mietin millanen se vois olla, mulla kun oli jo vähän aikaa tuntunut sellasta painetta peräsuolen puolella, mutten nyt kokenut mitään pakottavaa tarvetta ponnistaa kuitenkaan. " Joo, just sellanen tunne, seuraava kun tulee niin koitetaanpa ponnistaa, harjotellaan."
0630 sitten ruvettiin treenaamaan yhden supistuksen ajan, varovammin. Seuraavasta jo kovempaa ja kovempaa, vaan ei perhana se poika pullahtanut ulos. Mies tsemppas vieressä kovaan ääneen ja välillä oikeen nauratti. Yhdellä supistusvälillä mies tuumas että mitä jos se onkin neekeri [:D] Vastasin nauraen että mitään isyystestejä ei tehä, se on nyt sun ja sillä selvä [:D] Ja sitten taas sukista kii ja menoksi, mutta ei, milli milliltä poika eteni kyllä kanavassa ja pää oli jo melkein kokonaan ulkona. Sitten alkoi sydänäänet heiketä ja porukkaa alko olla salissa ku pipoa! Yksi punnersi mun kanssa yhessä painamalla mahan päältä ja raportoi että täällä on kyllä vattalihakset kovasti töissä ja voimaa on mutta miksi se ei tule ulos?
Sitten kaivettiin imukuppi [&o] Eikä se meinannu silläkään tulla, kahdesti kuppi irtosi päästä. Kolmannella kiinnityksellä sitten onnisti ja mä työnsin niin pirusti! Näin pienten kasvojen olevan jalkovälissäni taivasta kohti, sen enempää en sitten jäänyt tuijottamaankaan vaan keräsin taas happee ja pukkasin loputkin vartalosta ulos pienellä avustuksella [:)]
Poika rääkäsi heti ja laskettiin rinnalle, isä katkaisi napanuoran. Sitten poikaa vietiin ja isä lähti perään. Hengitys oli raskasta ja vietiin teholle.
Aikaa supistusten alkamisesta pojan syntymään oli kulunut yhteensä noin 15 tuntia. Ponnistin tuosta ajasta 36 minuuttia.
Sitten se istukka.
Mies palasi teholta ja huokasin hänelle että ei ollut koko prosessi mielestäni yhtään paha, en kokenut sietämätöntä tuskaa missään vaiheessa. Noh, sepä oliki vasta edessäpäin kun istukkaa odoteltiin eikä alkanut kuulua. Kaikenlaista kikka kolmosta koitettiin ja mitään ei tapahtunut. Lääkäri paikalle ja tutki kohdunsuun, silmät pyörähti päässä ja kuului " Herrantähen, ei uskos että oot just synnyttäny, tämähän on vain 2cm auki eikä aikaa ole kulunut kuin 30min!"
En sitten tajua...jos noin oli jo mennyt kiinni niin eihän sieltä mikään 500g-1000g istukka edes mahdu tulemaan ulos. Miksi sitten piti väkisin alka sitä runnomaan irti ja ulos? Kaikista saatanallisinta tuskaa oli siis se, että kaksi kätilöä vuoron perään kiipesi mun sängylle polvilleen ja omalla painolaan koittivat saada istukan irti ja ulos. Saihan ne siinä vaiheessa mut vaikeroimaan tuskasta ja kiroamaankin, anomaan lopettamista. Eihän se väkivalta tuottanut tulosta ja jouduin leikkaussaliin.
Siellä meni kaikkinensa 2h lisää, menetin yhteensä melkein 3l verta. Piti olla pikkujuttu, vaan joku tässä tietenki aina mättää ja mun istukan perhana ei vaan suostunu irtoomaan edes leikkurissa. En tiedä mitä kaikkee siellä on tapahtunut, mutta ilmeisesti se oli kasvanut liian syvälle ja irrottaminen aiheutti päänvaivaa ja verenvuotoa. Patologille tutkittavaksi niinkuin ilmeisesti aina.
Heräsin joskus puoliltapäivin nukutuksesta ja pääsin vasta illalla 21 osastolle letkuja roikkui molemmista käsistä muutamat, virtsarakosta ja kohdusta. Voin sanoo että oli aika teurastettu olotila ja näytinki siltä [:D]
Herättyäni sain uutisia pojasta, hän voi muuten ihan hyvin mutta hänellä on ilmarinta. Se johtuu siitä, että ollut niin kauan vedettä ja keuhkot eivät siksi kasvaneet normaaliin tahtiin suhteessa rintakehään. Nyt ilmaa pääsee jotenkin keuhkojen ja rintakehän väliin ja aiheuttaa kipua. Lisäksi pää oli todella venynyt kun jo pitkään kiinnittyneenä ja sitten vielä vedettiin ulos [:(] Hänellä on kovasti särkyä siis päässäkin.
Kaiken lisäksi tuossa syntymän jälkeen pyysin opiskelijaa mittaamaan mun lämmön kun siinä tärisin voimattomuuttani, hampaatkin löi loukkua. Tulos 38,6, olin saanut kuumeen nousemaan. Tuon vuoksi sitten pojallekin alotettiin vielä antibiootti. Kukaan ei olis lämpöö mitannu ellen olis ite pyytänyt,koska saliin tullessa kuumetta ei ollut.
Nyt vuorokausi tapahtuman jälkeen mun crp on noussut 5-> 173, mutta kuume laskenut kahden eri antibiootin vaikutuksesta. Jossain on tulehdus tällähetkellä, mutta toistaiseksi sitä ei ole onneksi havaittu pojalla <3
Nyt nukkumaan.
Ja heti piti editoida, siis poikahan on n. 45cm ja 2540g [:)] Meni "pikkasen" pieleen arvio 1900g....