Heinäkuisten synnytyskertomukset
- Ketjun aloittaja Bixio
- Aloituspäivämäärä
ONNEA BIXIOLLE JA PERHEELLE! Hurja oli kyllä tarinan loppu..
Voi että, ihanaa nyt ne beibit alkaa putkahtelemaan maailmaan! [:)]
Voi että, ihanaa nyt ne beibit alkaa putkahtelemaan maailmaan! [:)]
Jasmiini
Vauhtiin päässyt keskustelija
Paljon onnea Bixiolle perheineen!!! [:)] Minä en kyllä itkenyt, paremminkin tuli samanmoinen ilo ja ylpeys kuin olisi lätkässä Suomi tehnyt maalin! [;)] Todella hienosti olet selvinnyt Bixio, kaikki nää viikot siellä paikoillesi pakotettuna, kipuinesi ja pelkoinesi, ja nyt... todella upeasti hoidit synnytyksen ja kestit sen jälkeiset hankaluudetkin vielä. Suunnattomat ihailuni!!! Poikakin on jo tosi hyvän kokoinen. Toivotaan nyt että ilmarintavaiva helpotaa, ja että muutoinkin selviää kaikin puolin. Ja kyllähän se poika selviää, kun on vahvaan äitiinsä tullut [;)]
Kiitos onnitteluista!
Kotiuduin pari pv sitten ja oon kyllä nyt ihan väsy....
Sisu voi niin hyvin, että eilen siirrettiin teholta lastenosastolle ja onnistuin jopa imettämäänkin ekan kerran. Sinänsä äitiä huolettaa kun nyt häntä ei kukaan valvo 24/7, ei mikään kone taikka hoitaja. Vaan pakko se on luottaa siihen että kaveri pysyy hengissä ja tietävät mitä tekevät.
Mä en oo nukkunu kunnolla synnytyksen jälkeen kun olkapää meni siinä jotenkin rikki/jänne pois paikaltaan tai jotain ja siinä on todella kova leposärky öisin. Lisäksi mulla on 2 vahvaa antibioottia jotka vetää vattan sekasin ( eikä pidätyskyky ole täysin vielä palautunut...todella ihanaa) ja toista ei saisi käyttää tuoteselostuksen mukan imetyksen aikana ja toisesta voi aiheutua imeväiselle ihottumaa tai muuta allergiaa, silti lääkäri sellaiset määräsi eikä kieltäny imettämistä...odotan nyt mitä lastenlääkäri sanoo tuohon.
Nyt on myös ihan järkyttävä turvotus jaloissa, koko raskausaikana ei moista ole ollut. Johtuisikohan tuosta 5vkon levosta vai näistä lääkkeistä, mutta mun nilkkoja ei näy. Polvesta alaspäin yhtä pötkyä ja nilkka on polvea paksumpikin. Jalat ovat arat kävelylle, vaan eipä tässä auta kun poikaa on kuitenkin käytävä katsomassa ja kotona on pakko olla jalkojen päällä, aika monia asioita on kuitenkin tehtävä.
Oon aina yöksi raahannut sohvasta selkätyynyn jalkojen alle, vaan ei mitään muutosta turvotukseen tapahdu. Nyt koitan olla jalat seinää vasten useemman tunnin jotta kykenisin kävelemään, pitäisi viikon ajan kulkea bussilla viemään sairaalaan maitoa ja hoitamaan pikkuista. Mies on toisella paikkakunnalla töissä ja olen ilman autoa.
Liekkö babyblues nyt iskeny vai nuo kaikki asiat yhteensä, mutta nyt on alkanu varsinainen itkeskely ja surumielisyys. Tämmöstä ei ole raskausaikana ollutkaan.
Kunpa vaan saisin nukuttua niin eiköhän tämä tästä alkaisi iloksi muuttua. Lapsi on aivan ihana ja kaunis ja kaikkee, itku tulee kun pelkästään ajattelenkin häntä <3 Toisaalta kaikki tämä hässäkkä myös pelottaa.
Bixio + Sisu 6 vrk
Kotiuduin pari pv sitten ja oon kyllä nyt ihan väsy....
Sisu voi niin hyvin, että eilen siirrettiin teholta lastenosastolle ja onnistuin jopa imettämäänkin ekan kerran. Sinänsä äitiä huolettaa kun nyt häntä ei kukaan valvo 24/7, ei mikään kone taikka hoitaja. Vaan pakko se on luottaa siihen että kaveri pysyy hengissä ja tietävät mitä tekevät.
Mä en oo nukkunu kunnolla synnytyksen jälkeen kun olkapää meni siinä jotenkin rikki/jänne pois paikaltaan tai jotain ja siinä on todella kova leposärky öisin. Lisäksi mulla on 2 vahvaa antibioottia jotka vetää vattan sekasin ( eikä pidätyskyky ole täysin vielä palautunut...todella ihanaa) ja toista ei saisi käyttää tuoteselostuksen mukan imetyksen aikana ja toisesta voi aiheutua imeväiselle ihottumaa tai muuta allergiaa, silti lääkäri sellaiset määräsi eikä kieltäny imettämistä...odotan nyt mitä lastenlääkäri sanoo tuohon.
Nyt on myös ihan järkyttävä turvotus jaloissa, koko raskausaikana ei moista ole ollut. Johtuisikohan tuosta 5vkon levosta vai näistä lääkkeistä, mutta mun nilkkoja ei näy. Polvesta alaspäin yhtä pötkyä ja nilkka on polvea paksumpikin. Jalat ovat arat kävelylle, vaan eipä tässä auta kun poikaa on kuitenkin käytävä katsomassa ja kotona on pakko olla jalkojen päällä, aika monia asioita on kuitenkin tehtävä.
Oon aina yöksi raahannut sohvasta selkätyynyn jalkojen alle, vaan ei mitään muutosta turvotukseen tapahdu. Nyt koitan olla jalat seinää vasten useemman tunnin jotta kykenisin kävelemään, pitäisi viikon ajan kulkea bussilla viemään sairaalaan maitoa ja hoitamaan pikkuista. Mies on toisella paikkakunnalla töissä ja olen ilman autoa.
Liekkö babyblues nyt iskeny vai nuo kaikki asiat yhteensä, mutta nyt on alkanu varsinainen itkeskely ja surumielisyys. Tämmöstä ei ole raskausaikana ollutkaan.
Kunpa vaan saisin nukuttua niin eiköhän tämä tästä alkaisi iloksi muuttua. Lapsi on aivan ihana ja kaunis ja kaikkee, itku tulee kun pelkästään ajattelenkin häntä <3 Toisaalta kaikki tämä hässäkkä myös pelottaa.
Bixio + Sisu 6 vrk
ginessa
Kommentoinnin ninja
Bixio, puhu herkästi sitten noista itkuista ja muista tunteista ulospäin !!
Ei se aivan välttämättä ole BabyBluesia, onhan sulle sattunut nyt kaikenlaista ja ei tarvitse olla niin hurjan
vahva.Itket jos itkettää,käy tunteita läpi ole armollinen itsellesi.
Et ole yli ihminen niinkuin ei ole kukaan muukaan!!
Toivottavasti vahvistut kun saat itkeä ja kun saisit puhua jollekin -ylensä siinä käy niin.
Hurjasti sinulle woimia jaksamiseen,voimia hoitamaan itseäsi ja vauvaa.!!
Halit virtuaalisesti sinulle <3
Ei se aivan välttämättä ole BabyBluesia, onhan sulle sattunut nyt kaikenlaista ja ei tarvitse olla niin hurjan
vahva.Itket jos itkettää,käy tunteita läpi ole armollinen itsellesi.
Et ole yli ihminen niinkuin ei ole kukaan muukaan!!
Toivottavasti vahvistut kun saat itkeä ja kun saisit puhua jollekin -ylensä siinä käy niin.
Hurjasti sinulle woimia jaksamiseen,voimia hoitamaan itseäsi ja vauvaa.!!
Halit virtuaalisesti sinulle <3
HK
Jostain jotain jo tietävä
Samoja "ohjeita" minäkin lähettelen kuin ginessa: tuollaisen kokemuksen jälkeen saa ollakin väsynyt eikä todellakaan tarvitse olla reipas ja selvitä yksin kaikesta! Jos mies ei pääse nyt avuksi, niin toivottavasti sinulla on muita läheisiä jotka voivat auttaa. Älä ujostele pyytää, vaikka sitten ei olisikaan ihan parasta ystävää lähellä! Joku vähemmän tuttukin varmasti olisi mielellään avuksi jos vain tietäisi miten [:)]
Voimia sekä sulle että Sisulle!
Voimia sekä sulle että Sisulle!
voi bixio, kumpa voisin olla avuks.. [:(]
hormoonit ja mielialat vaihtelee muutebkin synnytyksen jälkeen (kuulemma) niin varmasti sulla kahta kauheemmin.. saa olla väsynyt ja itkuinen jos itsestä siltä tuntuu, ei tarvi olla vahva ja hymyileväinen kokoajan jos ei pysty tai jaksa.
muista, vahva voi olla vasta, kun uskaltaa olla heikko.
eikä varmasti oo helppoa olla erossa omasta pienokaisesta.. ikävä on varmasti suuri <3
hormoonit ja mielialat vaihtelee muutebkin synnytyksen jälkeen (kuulemma) niin varmasti sulla kahta kauheemmin.. saa olla väsynyt ja itkuinen jos itsestä siltä tuntuu, ei tarvi olla vahva ja hymyileväinen kokoajan jos ei pysty tai jaksa.
muista, vahva voi olla vasta, kun uskaltaa olla heikko.
eikä varmasti oo helppoa olla erossa omasta pienokaisesta.. ikävä on varmasti suuri <3
Bixio - olet kokenut kovia, joten ei ihme jos itkettää... silloin pitää itkeä, kun itkettää. [:)] Ja kyllä siellä lastenosastolla on koko ajan valvovia silmiä, ei vauvat siellä yksin ole. Sehän se "kova pala" onkin, kun ei enää ole laitteissa kiinni, jotka ilmoittavat, jos jokin hätänä. Vaikka se odotettu ja isoa ilon aihe onkin, kun vauva niistä pois pääsee... sehän on aina askel parempaan.
Suosittelen kyllä kirjautumaan sinne kevyt.net - sivustolle, itse ainakin sieltä koin saavani apua ja sitä tärkeää vertaistukea!
Muista pitää huolta itsestäsi, tsemppiä!! [:)]
Suosittelen kyllä kirjautumaan sinne kevyt.net - sivustolle, itse ainakin sieltä koin saavani apua ja sitä tärkeää vertaistukea!
Muista pitää huolta itsestäsi, tsemppiä!! [:)]
Grenie
Näppärä viestien naputtelija
Todella paljon onnea Bixiolle. Olen täällä käynyt välillä katsomassa mitä sinulle kuuluu. Nyt vasta katsoin viime aikaiset tapahtumat. Olet kyllä saanut kestää todella paljon kaikkea. Mutta hyvin olet selvinnyt [:)] Paljon virtuaalihaleja toivottaa Grenie elokuisista.
Vaavi2010
Puuhakas puhuja
Yhdyn täysin ginessan ja Riikan viesteihin! Varmasti pelottaa ja itkettää moni asia, mutta sanoithan itsekin, että Sisu voi niin hyvin ja olet jo päässyt häntä imettämäänkin. Lisäksi vaikka rankkaa varmasti onkin, niin saat voimia siitä, että saat auttaa omaa pientä poikaasi ja hoivata häntä. Ja koita muistaa, että pääsy pois teholta ja suurimmasta osasta valvontalaitteista merkitsee vain sitä, että Sisu tosiaan voi paljon paremmin ja on ottanut yhden ison askeleen lähemmäksi kotiin pääsyä! Voimia teille paljon! Nyt ei tosiaan ole hyvä jäädä ajatuksinesi yksin.
Anna Elina
Satasella mukana keskusteluissa
Ensimmäiseksi onnea BIXIOLLE JA KOKO PERHEELLE!
Kuten muut ovat jo kirjoitaneet niin nyt ei tosissaan kännätä jäädä ajatuksissaan yksin. Ja oikein paljon voimia sinule. Sisu tosissaan koko ajan voimistuu ja ei mene kauaa kun huomaat et hän on kotona [:)].
Kuten muut ovat jo kirjoitaneet niin nyt ei tosissaan kännätä jäädä ajatuksissaan yksin. Ja oikein paljon voimia sinule. Sisu tosissaan koko ajan voimistuu ja ei mene kauaa kun huomaat et hän on kotona [:)].
