Hei vaan.
Kiitos teille tsempityksistä ja Taigalle kuulumisten kyselemisestä. Mukavaa, kun olet päässyt pois sairaalasta. Minäkin pääsin eilen kotiin. Olo on jo parempi, mutta todella väsynyt.
Sairaalassa tuli vielä mutkia matkaan, kun leikkauksesta seurasi suolilama, joka ei lähtenytkään palautumaan normaalisti. Ilmeisesti raskaus jotenkin hidasti elimistön toimintaa. Olin todella tuskissani muutaman päivän ja yön. Maha oli niin kuin kakskyttyräisen kamelin selkä, kun ensin oli vauvamaha ja sen yläpuolella valtava ilmamassa, joka vaan velloi edes takaisin eikä lähtenyt pois millään. Lisäksi yökkäilin sappinestettä ja tyhjästä mahasta yökkääminen teki melko kipeää leikkaushaavaan. Uhkailivat jo laittaa minut nenä-mahaletkuun, mutta onneksi tilanne alkoi hiljalleen helpottaa nestepaaston ja tiputuksen avulla.
Nyt saan olla kotona sairauslomalla äitiysloman alkuun, johon olis ollu vielä viikko. Levätä pitää paljon ja mitään raskasta en saa tehdä, jotta haava paranee, eikä synnytys käynnisty. Vauvahan on jo hyvän kokoinen, eli siinä mielessä ei hätää, mutta leikkaushaavan takia mulla on nyt synnytystapana sektio viikolle 38 asti. Ja ei tosiaan oikein houkuttele se, joten yritän pitää poikasen kyydissä sinne asti. Kipeä olen vielä ja erityisesti makuuasennossa on vaikea olla. Oon nukkunut tosi vähän lyhyissä pätkissä. Mutta muuten elämä alkaa jo voittaa.
Ninalle painoarviosta: Sairaalaan mennessäni rv33+1 ultrattiin ja annettiin painoarvioksi 2200g. Pois lähtiessä rv 34+2 eri lääkäri ultrasi eri laitteella ja sai tuloksen 2800g. Lääkäri sanoi, että laitteissa on suuria heittoja ja myös mittaajan "käsialassa". Meidän todellinen painoarvio on siis todennäköisesti jotakin tuosta välistä, koska lääkärinkin sanoin, ei viikossa ole voinut tulla puolta kiloa lisää, varsinkaan kun olin suuren osan ajasta syömättä tiputuksessa. Hurjaltahan tuo sinun saama arvio kuulostaa. Itsekin vähän säpsähdin tuota 2800g juuri samasta syystä, että kuinkahan suureksi se poika ehtii vielä kasvaa, jos heinäkuulle asti päästään... Ymmärrän hyvin huolesi. Mutta kyllä asiat varmasti selviää, koita jaksaa!
Se on jännä miten yön pimeinä tunteina varsinkin alkaa asiat pyöriä mielessä ja itkettää ja pelottaa ja vaikka mitä. Itse olen itkeskellyt sitä, kun vauvani parkani pitäisi juuri kehittää aivojansa ja sitten toinen pumpataan täyteen lääkkeitä. Mitä siitäkin voi seurata?! Sain vahvaa antibioottia tipan kautta ja parasetamolia kipuihin ja ties mitä muuta. Mutta täytyyhän sitä luottaa, että sairaalassa tietävät mikä on turvallista. Täytyy vaan yrittää...
Bixiolle ISO kannustus: sairaalasängyssä makaaminen oli ihan kamalaa. Mulla on viikon jäljiltä selkä ihan rikki. Voin vain kuvitella, miltä sinusta tuntuu.