Heinä-syyskuun vapaa keskustelu-alusta

Nyt kun tässä näitä jonkin asteisia supistuksia ollut pitkin päivää niin nyt alkaa tulla sellanen olo että millonkaha sitä osais lähtee synnärille ettei ajas "turhaan" liian aikaseen. :confused: tosin meillä on pitkä matka synnärille, ajaa 1,5 tuntia noin. Nää ei oo ollu mitenkään älyttömän kipeitä tai pitkiä suppareita kyllä, pärjännyt ilman panadolia, hengittelemällä ja/tai liikkumalla ja näitä välillä tulee useampi putkeen ja välillä ei tuu ko yks napakka tai sit kymmeneen minuuttiin pari ja sit on pidempi tauko. Eli vissiin aika epäsäännölliset kumminki vielä. Missä vaiheessa te ootte lähteny synnärille, varsinki jos on pidempi matka ja oliko ns. nappi valinta, että ovat ottaneet jo sisälle synnärille? Täällä tiukkaa pohdintaa äidin kanssa käyty aamulla, hän on sitä mieltä että kannattas ehkä lähtee jo ajelee, mut itellä ei kyllä ehkä ihan vielä oo sellane olo. :)
 
Seuraavan kerran kun tulee tiukemmalla välillä niin kannattaa lähteä. Tuskin ne kotiin sua laittaa jos synnytys käynnissä. Jos vedet menee niin voi edetä nopeastikin ja sitten on tuskainen automatka... tsemppiä!
 
Joo, kyllä nyt taas on ollu muutama napakampi suppari niin eiköhän tästä lähetä valumaan pikkuhiljaa sinne synnärille. Täytyy vissii vaan eka soittaa sinne ja infota että nyt myö tullaa :D

Mahtavaa:D tsempit koitokseen! Kylläpä näitä vauvoja nyt ruennut pullahtelemaan päivittäin!
 
Onnea Syyskuun odottajat :happy093 Katsoin juuri, että tässä ryhmässä aktiivinen keskustelu on kirvoittanut yli 11 000 viestiä, kun aiemmissa on alle 9000!

Ahven, toi tunne on aika hassu. Tarkoitan, että koin saman esikoisen aikana. Saman tien synnytyksestä oli ajatus että pian taas uudestaan ja näinhän siinä kävi :cheers

Toistaiseksi tämä vauva on meidän perheen viimeinen, ellei toisin käy :laughing5 Mutta ei nyt ihan pariin vuoteen uudestaan (ellei käy taas munkki).
 
Joo, kyllä nyt taas on ollu muutama napakampi suppari niin eiköhän tästä lähetä valumaan pikkuhiljaa sinne synnärille. Täytyy vissii vaan eka soittaa sinne ja infota että nyt myö tullaa :D

Tsemppiä hurjasti! :)
 
Vauva on vasta 9 päivää vanha ja mulla on jo semmonen tunne että meidän perhe ei vielä oo valmis :hilarious:

Kolmas vauva ei ole vielä edes syntynyt ja aikaisemmin olen ollut varma siitä että tässä se nyt on. Ei enempää. Mutta takaraivossa silti mietityttää, että entäpä jos vielä yksi... Tuun surulliseksi ajatuksesta, että tämä olisikin viimeinen. Tosin mies on sata varma, että nyt riittää...
 
Saa nähdä tuleeko itselle haikeuden tunne, kun raskausaika on ohi ja perheluku siinä. Tällä hetkellä olemme miehen kanssa varmoja siitä, että perhelukumme tulee olemaan täysi vauvan synnyttyä.
 
Siis mä en uskonut koskaan että mä haluisin edes yhtä lasta. Ehkä tää kaks riittäis jos tää toinen ois joku koliikkiriiviö niin ei ois niin ihania muistoja vauva ajasta..tällä hetkellä vauva vaikuttaa tosi helpolta ja kiltiltä, itkenyt ehkä kerran vähän ku mies vaihto vaippaa ja sit ku otettiin verikokeita.
 
Lyödäänkö vetoa, että alan puhua kolmannesta heti, jos tämä vauva olisi hyväuninen ja muutenkin vähemmän vaativa kuin esikoinen. Sitten kolmas olisikin koliikkivauva ja kiroaisin taas huonoa onneani :hilarious:
 
Ihana, että muillakin on sama ”vaiva”.. Meille ei pitänyt tulla edes tätä kolmatta, joka siis tosin on miehen ensimmäinen. Tämä raskaus on kuitenkin ollut niin paljon edellisiä helpompi, että on tässä vähän pohdittu, josko sitten kuitenkin se yksi vauva vielä.
Siinä tosin tulee käytännön ongelma auton kanssa, joka täällä maalla on pakko olla..

Mutta jos nyt synnyttäisi tämän kolmosen ennen seuraavan kuumeilua :hilarious:
 
Tiutsi : täällä kans kolmas nyt tulossa ja miehelle siis jo neljäs, mies vähän sitä mieltä nyt riittää. Ja itse välillä miettinyt että ehkä lapsi luku olisi tässä. Mutta katsotaan
 
Mulla on aina ollut haave kolmesta lapsesta, ja myös miehen mielestä se olisi hyvä luku :) Me on molemmat kasvettu kolmen lapsen perheessä (tai no mulla on myös reilusti vanhempi velipuoli, mutta ei oo pitkään asuttu saman katon alla), eli sieltä se varmaan tulee.

Saapa nähdä! Jossain vaiheessa kesää mies jo vitsaili mun porukoiden kuullen jotain kolmesta lapsesta neljän vuoden sisään :eek: Mun perheessä on siis synnytty noin pienillä ikäeroilla. Itsestäni kyllä tuntuu, että haluaisin lapsilleni vähän tuota isommat ikäerot.
 
Meillä kävi niin että olisin halunnut isomman ja pienemmän välille pienen ikä eron, joka on nyt siis 4,5 vuotta. Itselle vaan kävi niin että ensimmäinen vauva vuosi oli niin rankka henkisesti että kesti toipua siitä ja nythän on siis tä 6 v ja sit kohta 2 v ja nyt syntyy kolmas. Toi 4,5 vuotta ollu hyvä ikä ero kun isompi osannu touhuta itse, nyt vähän mietityttää kuinka pärjätään tän 2 v kanssa joka on sellanen rämäpää että koko aika touhuaa kaikkea mitä ei saisi.
 
Takaisin
Top