Tääl on yks aika "reipas" tyttö joka on saman ikäinen ton mun toisiks nuorimman kanssa (9), olivat olleet kentällä lumikasoissa leikkimässä vuorenvalloitusta poikien kesken (kiellettyä) ja tyttö oli tullut mukaan ja tönässyt mun pojan selästä alas sieltä vuorelta, mun muksu oli kiivennyt ylös ja tonässyt takaisin ja tyttö loukkas pudotessaan käden.
Tän tytön isä oli selvitellyt tilannetta ja ottanut mun pojan heidän kotiin sisälle ilman mua ja alkanut "kuulustella" tapahtuneesta ja kun he soitti mulle niin poika itki ihan hysteeriseti puhelimessa enkä meinannut saada selvää mitä tapahtui... Vasta kun mun poika tuli kotiin ja selvittelin tilannetta ja sit soittelin sille isälle, se isä ymmärsi että myös hänen lapsi oli mukana tilanteessa ja typerä ja kielletty leikki oli ihan molemminpuolista, tai 5 niitä vissiin oli kaikkiaan siellä ollut,
Mä en enää kuvittele että "ei mun lapset".. kaikki lapset tekee tyhmyyksiä joskus, se on ihan fakta. mut ainakin musta on tulossa kokenut selvittelijä.
Oon siis ollut äiti 19 vuotta ja sekaan mahtuu munauksia ja emämunauksia ja paljon paljon hyviä juttuja.Mun suurin toive on että osaan jatkossa välttää ne emämunaukset ja tehdä niin kun on oikein
Muksut oppii niin vastoinkäymisistä kun iloistakin JOS niistä keskustellaan lasten kanssa. Siks kaikkein pahinta on vanhemmat jotka ei välitä tai kuvittelee että ei mun lapset.
Eikä kukaan halua että oma lapsi kiusaa. Eikä kukaan halua että omaa lasta kiusataan. Musta tuntuu että iso osa meistä aikuisista on jäänyt keskenkasvuisiksi eikä me osata ajatella ja selvittää juttuja niin kun meidän pitäis.