Heinä-äidit 15! Tuntemuksia, oireita, odotuksia, ajatuksia ja tutustumisia.

Lyydia, mä myös harkitsin tai ei sitä enää harkita... kokeilin oman elämän päättämistä. Nelosluokalla jouduin sairaalaan kun mua hakattiin pesäpallomailoilla ja sillon päätin, että nyt saa riittää. Ajattelin, että 4 vuotta ja sitten mä lähden. Olin tehnyt suunnitelmat sun muut.. Perhe ei tiennyt mitään, salasin kokoasian tosi hyvin. Kunnes sitten kokeilin ja epäonnistuin.

Mun koko perhe murtui täysin, samaan aikaan isä sairastui vakavasti ja otin tietysti syyt niskoilleni. Kun isä sitten palasi sairaalasta ja tuli mun huoneeseen, muistan vieläkin sen kun se itki ja soitti mulle Juha Tapion -kelpaat kelle vaan. Mä olin onnellisessa asemassa, mun perhe tuki mua, käytiin yhdessä terapiassa ja erikseen. Koska mä halusin itselleni apua, mua ei tarvinnut sulkea mihinkään laitokseen vaan sain parantua perheen sekä parin ystävän lähellä keitä mulla oli.

Nykyään kukaan näistä hakkaajista ei uskalla tulla ees kauppaan jos mä oon siellä, pari heistä on päättänyt päivänsä ja rukoilleet multa, että antaisin anteeksi ja unohtaisin. Oon vaan todennut, että voinhan mä anteeksi antaa, mutten mä koskaan unohda. Oon myös oppinut että eihän mulla ollut mitään hävettävää (vaikka häpesin suunnattomasti että mut hakattiin) vaan että heillä ketkä mut hakkas oli jotain hävettävää.

Mä salasin tän menneisyyden haamun kauan mun mieheltä, koska ajattelin, ettei se haluaisi ikinä koskea sellaiseen ketä on joskus hakattu. Kun kerroin päälle vuosi sitten, mun mies murtui ja sanoi itkien, että "lupaan, että niin kauan, kun mussa henki pihisee kukaan ei tule satuttamaan mun pikkumyytäni"

Silloin taisin oivaltaa asian, minkä monet mun sukulaiset ja ystävät olivat jo oivaltaneet. Mä olin jollekin ihmiselle se maailman tärkein. :)
 
Vaikkakin upeita selviytymistarinoita, niin todella surullista huomata, että niin moni on kokenut kiusaamista ja noinkin rankkaa.. Mikähän ihme saa neljäsluokkalaisten (!!!!!) käyttäytymään niin väkivaltaisesti ja ennenkaikkea hengenvaarallisesti? Hyvä, että jäljellä olevat kärsivät teoistaan. Kaikkea ei voi aina korjata vaikka kuinka haluaisi..
 
Aubrey, Hakkaajista suurin osa oli jo yläasteikäisiä. Meillä alkoi tollon hiihtoloma ja mut kutsuttiin vihdoinkin koululle laskemaan pulkalla. Aattelin, että totta kai meen kun mut vihdoin hyväksytään porukkaan.

Joo eihän se mitään sellasta ollut. Mut piiritettiin ja siitä se lähti. Seuraava muistikuva on kun yritän päästä ylös sieltä mäestä, mutta enhän mä pääse. Onneks naapurin tyttö oli pelästynyt ja käynyt kavereidensa kanssa pyytämässä apua lähistöltä aikuisilta. Siitä mut sitte kiidätettiin sairaalaan.

Tulos oli enemmän kuin hämmästyttävä, pelkkiä mustelmia ja pieniä hiusmurtumia, mutta ei murtuneita luita tai muitakaan suurempia vammoja. Mulla kävi tuuri. Lääkärit sanoi, että paksut talvivaatteet ja mun suuri koko oli pelastus. Ilmeisesti mun rasvakudos pehmensi iskuja, ettei enempää haittaa tullut. Mutta olin mä musta parin päivän jälkeen. :D Että kyllä se läski tummuu! ;) haha!
 
Näissä raskaushöyryissä on kyllä maailman kamalinta lukea mitään surullisia, vaikka loppujen lopuksi onnellisia juttuja.. Nostan kyllä teille naisille hattua, et olette jaksaneet kaiken ton läpikäymisen, ja seisotte vahvoina, tässä ja nyt!!! :sad001:wideyed:

Meilläkin ala-asteella toki kiusaamista joutui kokemaan, mutta näihin teidän kertomiin verrattuna, ne on ollut pientä.. Kukaan ei yksin joutunut tikuksi. Meillä kaksi luokkaa yhdistettiin 3.luokan jälkeen ja silloin se alkoi. Poikia oli huomattavasti tyttöjä enemmän ja niinpä tietyt "pahat" pojat ottivat kokonaisuudessaan koko muun luokan kiusatakseen.. Ahdistivat esimerkiksi yhden tytön kerrallaan rinkinsä keskelle, nostivat paitaa, avasivat rintsikoita, jos jollain oli jne, puristelivat peppua ja tissejä, tutkivat taskut jne.. Monesti piilouduimme tyttöpareina välitunnilla vessoihin.. Jos olit aikaisin kehittynyt, olit Pamela Andersson, pornotähti tm, ja jos et ollut kehittynyt olit lauta.. Sillon ei kukaan vielä käyttänyt meikkiä, niin jo pelkästä huulirasvan käytöstä ilkuttiin, ja auta armias jos takintaskusta löytyi kuukautisside.. Kamaliltahan ne asiat silloin tuntui, mutta nykyään kun osaa suhteuttaa jo asioita, niin pientähän se oli. Kouluun uskalsi sentään mennä..

On vaan niin sairasta, kuinka jo lapsi voi olla toiselle niin raaka ja armoton, ja kuinka avuttomia kouluissa ja kodeissa ollaan nykyäänkin näiden asioiden edessä.. Kumpa vaan voisi suojella omia lapsiaan sekä kiusatuksi että kiusaajaksi tulemiselta!!!
 
Kauheita tarinoita teillä ja onneksi ootte selvinny kiusaamisesta vaikka arvet on varmasti jäljellä.. Ihan itkettää.. Itse en hyväksy millään muotoa kiusaamista eikä se kuulu minusta normaaliin kasvuun ja toimintaan.
 
Jos joku joskusnmun lasta kiusaa, joutuu sellaisen hurjan mamman hampaisiin et oksat pois. Itse olen koulukiusattu, kärsinyt aiemmin parisuhde väkivallasta, yms.. Olen aina mun veljiä,puolustanut jos niitä kiusattunkoukussa. Olen niitä 10 ja 12 vuotta vanhempi. Kyllä niiden kiusaajat sai ala- aste ikäsenä multa huutia ja kunnolla. Samoin puolusta kaikkia heikkoja ja puolustus kyvyttömiä oli ne sitten ihmisiä tai eläimiä
 
Huh..onpa melkoisia kokemuksia! Varsinkin Greyjanan tekstiä lukiessa rupes itkettään.. Itellä täällä kotona juuri neljäsluokkalainen, niin kosketti senkin takia.
Hienosti ootte kyllä selvinneet, wau!
 
Olettepa joutuneet kovia kokemaan :sad010 Upeasti olette selviytyneet!
Mullakin kokemusta kiusatuksi tulemisesta, mutta ei mitään noin karua. Omalla kohdalla lähinnä porukasta pois sulkemista ja haukkumista ja pahoja puheita selän takana.
 
Kyllä on monta kohtalotoveria joukossa. Vaikka silloin kiusattuna (2. Luokalta koko peruskoulun loppuun) tuntui että on ainoa jota kiusataan. Yksinäistä oli.
Surullista kuinka paljon kiusaamista on. :(
 
Just katoin netflixistä dokumentin kiusaamisesta.. nimi oli Bully.. se on sellanen ko pitäs näyttää jokaisessa koulussa kaikille.. ite myös joutunu kiusauksen uhriks ja kyllä se traumat jättää. :( maailma on julma paikka.
 
Bully on kyllä hyvä leffa! Näiden ekaa kertaa joskus yläasteella ja vieläki tykkään. Laittaa vähän miettimään.

Ei multa kyllä tollaseen Greyjanan kokemaan kohteluun liikene ymmärrystä ei niin yhtään.. Oon ihan sanaton ja hämmästynyt. Mutta kuten moni jo sanonut, niin todella arvostettavaa, että tuollaisen jälkeen on kuitenkin löytänyt sen oman onnellisen itsensä :)
 
Katsoin ton BULLYn just. Kauhee. Ja ehdottomasti pitäis olla kouluissa opetusdokumenttina.
Kyyneleet virtas kohdassa jossa 11-vuotias poika kantaa samanikäistä parasta ystäväänsä arkussa viimeiseen leposijaan. Poika riistänyt hengen itseltään kiusaamisen takia ja se on niiiiin väärin. :(
Okei, virtas ne kyyneleet muissaki kohdissa, tuossa ei meinannu loppua tulla. :/
 
Kyllä lapset osaa olla julmia :sad001 Itse en ole kokenut koulukiusaamista, enkä ollut kiusaaja. Tai joskus yläasteella joku yritti kiusata, mutta kotona kovetettu kuori ei ollut läpäistävissä. Eräs ystäväni (eri paikkakunnalta kotoisin) oli kokenut koulukiusaamista ala-asteelta ylä-asteelle, henkistä kiusaamista. Sairastui aikoinaan kiusaamisen myötä syömishäiriöön ja vielä yli 10 vuotta kiusaamisajoista kärsii erilaisista oireista, todella ison jäljen jättänyt, todella iso korjaaminen "vaurioissa". Kiusaamista ei saisi tapahtua missään olosuhteissa, sitä kuitenkin tapahtuu. Itse aion yrittää kasvattaa lapseni niin että osaavat jättää sanalliset loukkaukset omaan arvoonsa. Oman arvon tunteva, itseään ja muita kunnioittavan lapsen on helpompi kestää sanallinen hyökkäys. Eriasia onkin sitten fyysinen kiusaaminen :sad001 Vaikeita asioita!
 
Mua kiusattiin ylipainon takia koko ala-aste muistaakseni. Ei se mitään kivaa ollu. Pojat oli pahimpia kiusaajia. Mulla oli koulussa hyviä ystäviä ja kovetin kuoreni niin etten välittänyt. Ylä asteella ja amiksessa oli onneks parempi meininki. Toi kiusaaminen kumminkin kostautui teini iässä ja aloin laihduttamaan. Luihdun rajusti ja lopetin syömisen. Sairastin jonkun asteen syömishäiriön josta pääsin eroon mutta edelleen on syömisen kanssa ongelmia. Just tänään luin fb:st tarinan kiusaamiset mitä tapahtuu nyt moision koulussa. Se tyttö on uhattu tappaa ja tehä sen elämäst helvettiä eikä kukaan puutu. Voin sanoa, että nää opettajat ja vanhemmat on kyllä perseestä. Kun EIHÄN MUN kulta mussukka nyt ketään kiusaa vaikka fakta on se, että jonkun 16 vuotias lapsi on uhannut tappaa toisen tytön. Toivon todella ettei mun lapset kiusaa tai tuu kiusatuksi!
 
Alkaa olla tuo kiusaamisasia aika tiukasti tapetilla nyt ja mua alkaa jo ihan ahdistaa se.. :s olevinaa parempaan suuntaan mennään yhteiskunnassa mutta ku se julkisen kuvan taakse on niin helppo vaan piiloutua. Sama ku kerrot facebookissa kuinka ah onnellinen olet ja elämä kukoistaa ja lapset niin ihania ja tottelvaisia. Todellisuudessa kaikki aivan täysin päinvastoin. Ei vaan viitsi rikkoa kaunista imagokuvaa ja sulkee silmät epäkohdilta.
Hyvänä esimerkkinä paraikaa somessa leviävä kirjoitus kiusatusta teinitytöstä. Oon niin raivona!

http://www.stara.fi/2015/02/23/salo-moision-koulu-koulukiusaaminen/ sieltä lukekaa siskon koskettava kirjoitus. Oon vaan niin sanaton ja vihainen.
 
KirsiElina, sattuipa.. :) tääl tulee näemmä viestit ja ilmotukset vähän viiveellä.

Nykypäivänä ihmiset tuntuu olevan niin välinpitämättömiä ja röyhkeitä. Oman edun etsijöitä. Niin opettajat kuin lapset ja nuoret. Vanhemmista puhumattakaan, sieltähän ne lapset sen mallin osittain saa. Kotoa.
Itse pyrin kasvattamaan lapseni niin että pystyy pitämään puolensa ja puuttumaan jos näkee kiusaamista. Pyrin kasvattamaan myös niin ettei astu sinne väärälle puolelle ja tule kiusaajaksi.
 
Nyt auttakkee.. oon täs nyt googlettan ja löytän kyllä pari hyvää ketjua ja vastauksen ongelmaani osittain.
Mahallaan nukkuminen.
Toiset sanoo että niin pitkään voi nukkua ku pystyy ja ei tunnu itsestä pahalta, toiset sanoo että ei enää puolessa välissä raskautta, muutama kertoo nukkuneensa loppuun saakka mahallaan tai niin mahallaan kun maha vaan antaa myöten..
Oonko miä nyt liihvannu ja litistäny mun tulevaisuuden toivoni (liikkeiden tunnustelu ei auta ku en niitä juurikaan vielä oo tuntenu) kun joka aamu herään vatsaltani. Herään öisinki vatsaltani. Kerran olen heränny siihen kun se aiheutti painetta ja tuntui pahalta, jolloin muutin asentoa tietty. Mutta kun mahallaan nukkuminen.. <3 varmaan suurin huolenaihe raskauden edetessä on se että en saa nukkua mahallaan kohta enää. Iltasin käyn kyljelleni, puoliksi mahalteen nukkumaan, tuntuu parhaimmalta asennolta nukahtaa ja yöllä sitte veivaan mahallani vaihtaen tyynyjen asentoa ja koukussa olevan jalan vuoroa.. oonko nyt paha ihminen? :( tänä aamuna aamupissille herätessä tuli paniikki.

Ja niin viikkoja 19+4..
 
Muistakaa, että kaikki julkisesti esitetyt kiusaamisjutut ovat aina yksipuolisia näkemyksiä. Esimerkiksi koulu ei saa julkisesti kommentoida asioita millään lailla, koska vaitiolovelvollisuus. Koulu ei hiljenemällä "peittele" mitään. Kannattaa myös muistaa rajallisuus heidän puuttumiskykyyn.

Kiusaaminen loppuu, kun kiusaajalla ei ole enää valtaa kiusattuun nähden. Tämä on helppo katkaista siis alkuunsa, kun on itse välittämättä. Poislukien pahoinpitely, joka on poliisiasia.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top