Heinä-äidit 15! Tuntemuksia, oireita, odotuksia, ajatuksia ja tutustumisia.
- Ketjun aloittaja TuttiFrutti15
- Aloituspäivämäärä
Onneksi Mimozalla kaikki kunnossa, tota ketjua kun luin niin kyllä sydän hakkas!
Aika kumma lääkäri jos niin väärään tulokseen tuli! Seki ois kauheeta jos oiskin toisinpäin, että lääkärin mielestä kaikki ois ok, ja sit oikeesti oliski paikat pehmenneet sun muuta.
Tervetuloa Nannaniina, ton sun tarinas kun luki niin ei voi muuta ajatella kun et asiat menee niinkun niiden pitää mennä, hirveesti onnea
Aika kumma lääkäri jos niin väärään tulokseen tuli! Seki ois kauheeta jos oiskin toisinpäin, että lääkärin mielestä kaikki ois ok, ja sit oikeesti oliski paikat pehmenneet sun muuta.
Tervetuloa Nannaniina, ton sun tarinas kun luki niin ei voi muuta ajatella kun et asiat menee niinkun niiden pitää mennä, hirveesti onnea
Tiisu
Näppärä viestien naputtelija
Hm, vaikea sanoa. Sitä kiristävää tunnetta oli kerran päivän mittaan useamman kerran ja epämukava olo. Noh, ensi viikolla on peruskäynri neuvolalääkärillä, siellä varmaan selviää onko kaikki niin kuin pitää. Lähdetään suoraan siitä lentokentälle määränpäänä Thaimaa, joten toivottavasti ei tule mitään ikäviä yllätyksiä.
Heinähattu<3
Silmät suurina ihmettelijä
Massu menee ihan kovaksi ja kiristää kovasti, näin ainakin mä sitä supistusta kuvailisin. Mulla nämä supistukset siis kivuttomia:)
On sit sattunut ja tapahtunut parin päivän aikana 
ONNEKS kaikki on hyvin. Sairaalasta ollaan kotona ja väärät hälytykset on kuitenkin niitä parhaita. Paitsi sit kun on laskettu aika lähellä ja mennään synnyttämään, sillon väärät hälytykset on ihan syvältä
Mul menee isot pojat isälleen tänä viikonloppuna ja jään ton nuorimman kanssa kotiin. Ajattelin et voisin ommella vaippoja lisää (niit on jo ihan tarpeeks mut mä tykkään hirveesti ompelemisesta) Ostin omv:n sivulta jonkun jäännöspaloja tyttömäisempää kosteussulkukangasta ja ajattelin että voisin pari pientä vaippaa ommella jos vaikka tulis käyttöä.
Mul on ihan hirveen huono omatunto kun toivon niin kovin sitä tyttöä. Tuntuu tyhmästi siltä kun olisin pettänyt mun pojat
ja juu tiedän et se on tyhmää:banghead:.
Selkä irti poikki katki enkä uskalla ottaa särkylääkettä, normaalisti laittaisin kaksteholinimenttiä mut en uskalla nyt raskausaikana kun se on siis hevosille tarkoitettua, mut vie kyl kivun kun kivun.
Että sellasta täällä :)
ONNEKS kaikki on hyvin. Sairaalasta ollaan kotona ja väärät hälytykset on kuitenkin niitä parhaita. Paitsi sit kun on laskettu aika lähellä ja mennään synnyttämään, sillon väärät hälytykset on ihan syvältä
Mul menee isot pojat isälleen tänä viikonloppuna ja jään ton nuorimman kanssa kotiin. Ajattelin et voisin ommella vaippoja lisää (niit on jo ihan tarpeeks mut mä tykkään hirveesti ompelemisesta) Ostin omv:n sivulta jonkun jäännöspaloja tyttömäisempää kosteussulkukangasta ja ajattelin että voisin pari pientä vaippaa ommella jos vaikka tulis käyttöä.
Mul on ihan hirveen huono omatunto kun toivon niin kovin sitä tyttöä. Tuntuu tyhmästi siltä kun olisin pettänyt mun pojat
ja juu tiedän et se on tyhmää:banghead:. Selkä irti poikki katki enkä uskalla ottaa särkylääkettä, normaalisti laittaisin kaksteholinimenttiä mut en uskalla nyt raskausaikana kun se on siis hevosille tarkoitettua, mut vie kyl kivun kun kivun.
Että sellasta täällä :)
No vie varmasti kivun ku kivun jos on hevosille tarkotettu :D
Vaikken samassa tilanteessa olekaan, niin ymmärrän mitä tarkoitat tolla syyllisyyden tunteella. Ei sitä kannata potea, kerro vaikkamiehellesi tästä tai ystävälle, he nauraa, että höpsis ja sinustakin tuntuu paremmalta :)?
Vaikken samassa tilanteessa olekaan, niin ymmärrän mitä tarkoitat tolla syyllisyyden tunteella. Ei sitä kannata potea, kerro vaikkamiehellesi tästä tai ystävälle, he nauraa, että höpsis ja sinustakin tuntuu paremmalta :)?
Mä oon tänään ollu jotenki ihan omissa lapsuuden ja erityisesti nuoruuden muistojen vallassa, mua suoraan sanottuna alko vähän pelottaa, kun vauva suurella todennäköisyydellä onkin tyttö.
Mä en ite ollut mikään enkeli teininä ja oon melkeen otukseksi (haha, siis itkuksi yritin kirjottaa, mutta pakko jättää toi autokorrekti :D) asti ajatellut kaikkea sitä tuskaa mitä oon äidilleni aiheuttanu.. Kun aina sanotaan, että tytöt on leikki-ikäsenä helpompia, mutta kamalampia teinejä! Mä varmaan kyllä ansaitsenkin kunnon kapinateinivuodet omalta tytöltäni..
Mä en ite ollut mikään enkeli teininä ja oon melkeen otukseksi (haha, siis itkuksi yritin kirjottaa, mutta pakko jättää toi autokorrekti :D) asti ajatellut kaikkea sitä tuskaa mitä oon äidilleni aiheuttanu.. Kun aina sanotaan, että tytöt on leikki-ikäsenä helpompia, mutta kamalampia teinejä! Mä varmaan kyllä ansaitsenkin kunnon kapinateinivuodet omalta tytöltäni..
Aubrey, mä oon itse äitinä mun oman äidin vastakohta tosi monessa asiassa, eli ei se murrosikä vlttämättä tuu olemaan oo hirveetä :)
Vois vaikka olla niin että sulla on ollu "hurja murrosikä" (?) sen takia että osaat suojella omaa tyttöä sellaselta tai että osaat laittaa kovan kovaa vastaan sit kun on tarvis
Kiitos ymmärryksestä.
Oon mä yhdelle kaverille sanonut tosta että tulee huono omatunto. hän sanoi kans et se on ihan tyhmää :)
Muoks... siis kun aika paljon voi aikuinen kuitenkin vaikuttaa.. tietty ei kokonaan, joskus vaan muksut on niin kovapäisiä että ainut mikä auttais olis käsiraudoilla patteriin mut se ei vissiin oo laillista :)
Ja tän piti siis lohduttaa. hmph. Mullakin on ollu aikamoinen murrosikä vaikka oonkin selvinnyt ilman rikosrekisteriä vaikka tosi moni kaveripiiristä sellasen mukulana hankki. Osa on jo kuollut.
Enkä oo enää tekemisissä melkeen kenenkään kanssa niistä lapsuuden ystävistä.
Vois vaikka olla niin että sulla on ollu "hurja murrosikä" (?) sen takia että osaat suojella omaa tyttöä sellaselta tai että osaat laittaa kovan kovaa vastaan sit kun on tarvis
Kiitos ymmärryksestä.
Oon mä yhdelle kaverille sanonut tosta että tulee huono omatunto. hän sanoi kans et se on ihan tyhmää :)
Muoks... siis kun aika paljon voi aikuinen kuitenkin vaikuttaa.. tietty ei kokonaan, joskus vaan muksut on niin kovapäisiä että ainut mikä auttais olis käsiraudoilla patteriin mut se ei vissiin oo laillista :)
Ja tän piti siis lohduttaa. hmph. Mullakin on ollu aikamoinen murrosikä vaikka oonkin selvinnyt ilman rikosrekisteriä vaikka tosi moni kaveripiiristä sellasen mukulana hankki. Osa on jo kuollut.
Enkä oo enää tekemisissä melkeen kenenkään kanssa niistä lapsuuden ystävistä.
Muokattu viimeksi:
No niin, voihan siihen kai jotenkin vaikuttaa, mutta enemmän uskon, että kaveripiiri on se juttu. Ei mun kaveritkaan kyllä niin kamalia ollut ku mitä minä.. Taisin ite olla se huono esimerkki!
Toisaalta kuitenkin arvostan, että olen saanut monen asian oppia kantapään kautta. Liian suojattua elämää en haluaisi omalle lapselle.. En tiiä, vähän on aikasta murehtia näitä :D! Mutta se on kyllä totta, että ainakin voin tytölle sanoa, että toi tie on kuljettu eikä sen päästä mitään löydy. Ehkä se uskoo, ehkä ei.. Kiitos rohkaisusta, se mikä ei tapa se vahvistaa eikös sitä niin sanota
Toisaalta kuitenkin arvostan, että olen saanut monen asian oppia kantapään kautta. Liian suojattua elämää en haluaisi omalle lapselle.. En tiiä, vähän on aikasta murehtia näitä :D! Mutta se on kyllä totta, että ainakin voin tytölle sanoa, että toi tie on kuljettu eikä sen päästä mitään löydy. Ehkä se uskoo, ehkä ei.. Kiitos rohkaisusta, se mikä ei tapa se vahvistaa eikös sitä niin sanota
Keskiviikkosen tunnin mittasen kipukohtauksen ja torstaisen vattataudin takia, tilasin sitte ens viikon tiistaille uuden neuvola-ajan. Mennään tsekkaamaan, että kaikki on ok. Jännittää aika tavalla, kun en oo nytte liikkeitä tuntenu.. onneks Perhe valaa uskoa, että voi olla että Pieni on sellaisessa asennossa etten tunne liikkeitä tai nukkuu.
Mua on 13 vuotta koulukiusattu ja en siedä kiusaamista missään muotoa. Pelottaa että millainenkohan tiikeri musta kuoriutuu mikäli huomaan että mun pieniä/pientä kiusataan. Oon nytkin aina ekana puuttumassa jos näen kiusausta töissä, koulussa, vapaa-ajalla. Mieskin välillä sanoo, että ei oo mun tehtävä yrittää pelastaa kaikkia kiusaamiselta, mutta kun itse on kokenut sitä niin paljon, niin toivoisin, ettei kenenkään muun tarvitsisi sitä kestää. Ne arvet kun valitettavasti kulkee matkassa hamaan hautaan, mutta toisalta ilman noita 13 vuotta mä en olisi mä, enkä varmastikkaan näin vahva kun nyt oon.
Mua on 13 vuotta koulukiusattu ja en siedä kiusaamista missään muotoa. Pelottaa että millainenkohan tiikeri musta kuoriutuu mikäli huomaan että mun pieniä/pientä kiusataan. Oon nytkin aina ekana puuttumassa jos näen kiusausta töissä, koulussa, vapaa-ajalla. Mieskin välillä sanoo, että ei oo mun tehtävä yrittää pelastaa kaikkia kiusaamiselta, mutta kun itse on kokenut sitä niin paljon, niin toivoisin, ettei kenenkään muun tarvitsisi sitä kestää. Ne arvet kun valitettavasti kulkee matkassa hamaan hautaan, mutta toisalta ilman noita 13 vuotta mä en olisi mä, enkä varmastikkaan näin vahva kun nyt oon.
Mua kiusattiin ala-asteella. Aika pitkälti kotiolojen takia. Yläasteella kukaan ei oikeen enää uskaltanut ja en oo kuitenkaan itse ollut kiusaaja, päin vastoin helposti puutuin jo koulussa jos toisia kiusattiin, Omia muksuja on kiusattu välillä koulussa ja siihen on pitänyt puuttua tosi rankasti kun opettajat ei oo puuttuneet. Kerran jouduin soittamaan rehtorin esimiehelle asti. ja ongelmana oli siis se että kiusaaja pojan kotiin ei opettaja eikä rehtori suostunut lähettämään viestiä, eli ne vanhemmat eivät tienneet asiasta. No heti siihen puututtiin pojan kotoota kun saivat tietää.
Kiusaamiseen pitää puuttua aina, mut missä menee raja..? Mun serkun lapsi on ihana mutta kokoajan vaikeuksissa kun hän tulee kantelemaan ihan kaikesta.. kukaan ei halua leikkiä sen pojan kanssa kun tulee kantelemaan esim liian kovasta keinuvauhdista (8v) tai karkkipaperin maahan heittämisestä tai kirosanasta tai irvistämisestä tai siitä jos kahdella muulla lapsella on kinastelu jne.. tietty asioita mihin on hyvä puuttua jos menee liian pitkälle ja ei karkkipaperin maahan heittäminen ole fiksua jne.. mutta poika on kotona opetettu "liian tunnontarkaksi" ja sosiaaliset suhteet kärsii. hmm.. juu lähti rönsyilemään.
Kiusaamiseen pitää puuttua aina, mut missä menee raja..? Mun serkun lapsi on ihana mutta kokoajan vaikeuksissa kun hän tulee kantelemaan ihan kaikesta.. kukaan ei halua leikkiä sen pojan kanssa kun tulee kantelemaan esim liian kovasta keinuvauhdista (8v) tai karkkipaperin maahan heittämisestä tai kirosanasta tai irvistämisestä tai siitä jos kahdella muulla lapsella on kinastelu jne.. tietty asioita mihin on hyvä puuttua jos menee liian pitkälle ja ei karkkipaperin maahan heittäminen ole fiksua jne.. mutta poika on kotona opetettu "liian tunnontarkaksi" ja sosiaaliset suhteet kärsii. hmm.. juu lähti rönsyilemään.
Jos huomaisin/kuulisin että mun muksut kiusaisi muita niin tulis tupenrapinat! Luulen, että siinä vaiheessa kokisin myös, että olisin epäonnistunut kasvattajana, sillä mulle on aina omassa kodissa painotettu ankarasti, että me kaikki ollaan samanarvoisia eikä ketään saa kiusata/syrjiä ihonvärin, koon taikka minkään muunkaan taustan/asian perusteella.
Mua kiusattiin ylipainon takia sekä sen takia että mä satun olemaan ihonväriltäni vähän "ns. normaalia" suomalaista tummempi. Tosin mun isä on vielä tummempi ja muistankin lapsena aina ankarasti puolustaneeni että
mun isi on suomalainen eikä romani. (ja kyllä mä en tykkää sanasta mustalainen, joten yritin aina korjata muitakin lapsia tähän) Ja mitä väliä sillä ois ees ollut onko hän romani vai suomalainen, suomessa asuu ja elää, maksaa veroja. Samanarvoisia ihmisiä me ollaan kaikki. :)
Mua kiusattiin ylipainon takia sekä sen takia että mä satun olemaan ihonväriltäni vähän "ns. normaalia" suomalaista tummempi. Tosin mun isä on vielä tummempi ja muistankin lapsena aina ankarasti puolustaneeni että
mun isi on suomalainen eikä romani. (ja kyllä mä en tykkää sanasta mustalainen, joten yritin aina korjata muitakin lapsia tähän) Ja mitä väliä sillä ois ees ollut onko hän romani vai suomalainen, suomessa asuu ja elää, maksaa veroja. Samanarvoisia ihmisiä me ollaan kaikki. :)
Mun muksut on varmaan kaikki sortuneet myös kiusaamiseen mutta einakaan mun korviin ei ole tullut että olisivat tehneet sitä toistuvasti (esim koulukiusaaminen)
En todellakaan ole mallikasvattaja mutta jos ja kun tulee tilanteita että oven takana seisoo lapsi äitinsä tai isänsä kanssa ja haluaa selvitellä jotain mitä on tapahtunut niin niissä tilanteissa on hyvä opettaa molemmille lapsille siitä kiusaamisesta. Kydä läpi tapahtunutta molempien kannalta ja kysyä että miltä sillä hetkellä tuntui ja vastaavasti miltä luulet että toisesta tuntui ja jos siihen ei osaa vastata niin esittää kysymys niin että jos joku tekisi sinulle noin niin miltä luulet että sinusta silloin tuntuisi, ja voisiko olla että kaverista tuntui juuri siltä kun teit noin...
Kiusaamista voi myös ehkäistä sillä että yrittää opettaa lapsia ian alusta asti ottamaan kaikki yhteisiin leikkeihin mukaan.
Mutta tosiaan luulen että 90% lapsista kiusaa jossain elämänsä vaiheessa jotain toista lasta. Ne jotka on onnellisessa asemassa saa siihen aikuisen väliin / puuttumaan tilanteeseen. ja myös ns. hyvistä perheistä olevat lapset kiusaa toisia. Se voi johtua niinkin hullusta asiasta kun lapsen omasta epävarmuudesta jossain tietyssä asiassa joka ei välttämättä liity tilanteeseen millään tavalla.
No niin.. tulipa taas avauduttua
En todellakaan ole mallikasvattaja mutta jos ja kun tulee tilanteita että oven takana seisoo lapsi äitinsä tai isänsä kanssa ja haluaa selvitellä jotain mitä on tapahtunut niin niissä tilanteissa on hyvä opettaa molemmille lapsille siitä kiusaamisesta. Kydä läpi tapahtunutta molempien kannalta ja kysyä että miltä sillä hetkellä tuntui ja vastaavasti miltä luulet että toisesta tuntui ja jos siihen ei osaa vastata niin esittää kysymys niin että jos joku tekisi sinulle noin niin miltä luulet että sinusta silloin tuntuisi, ja voisiko olla että kaverista tuntui juuri siltä kun teit noin...
Kiusaamista voi myös ehkäistä sillä että yrittää opettaa lapsia ian alusta asti ottamaan kaikki yhteisiin leikkeihin mukaan.
Mutta tosiaan luulen että 90% lapsista kiusaa jossain elämänsä vaiheessa jotain toista lasta. Ne jotka on onnellisessa asemassa saa siihen aikuisen väliin / puuttumaan tilanteeseen. ja myös ns. hyvistä perheistä olevat lapset kiusaa toisia. Se voi johtua niinkin hullusta asiasta kun lapsen omasta epävarmuudesta jossain tietyssä asiassa joka ei välttämättä liity tilanteeseen millään tavalla.
No niin.. tulipa taas avauduttua
Mua kiusattiin ala-asteella toisinaan ja koko yläasteen niin rankasti, että haudoin itsemurhaa. Tuntuu ihmeeltä että olen tässä ja mulla on ihana (ja komea!) mies, avioliitto, työ ja lapsi tulossa. Jos mulle olisi kerrottu siitä silloin, en olisi uskonut. En uskonut silloin että kukaan voisi mua rakastaa, tai edes suostua mun kanssa seksiin, koska mulle kerrottiin että olen niin ruma ja muutenkin niin kuvottava, että mun kuolemaa toivottiin koko koulun voimin.
En tiedä miksi mut otettiin kohteeksi, olin ujo ja kiltti. Ei ollut varaa pukeutua muodin mukaan, ehkä se oli sitäkin. Mielestäni en edes ole oikeasti ruma, vaan naisellisen sopusuhtainen, eikä kasvoissakaan mikään pistä silmään. Kaipa se kiusaaminen oli vaan julmaa ajanvietettä ja huvia. Hauskaa seurata kuinka uhri murtuu.
Päätin viimeisenä yläastevuonna jatkaa elämistä vaikka vain kiusaajilleni kiusaksi. Kovetin itseni ja lopetin itkemisen.
Olin tunnoton ja kyyninen kuori. Lapsenmielisyys oli kadonnut. Eheytyminen on vienyt vuosia aikaa. Se alkoi kunnolla oikeastaan vasta kun tapasin mieheni. Aikaisempi poikaystävä oli tavallaan jatkanut kiusaamista. Mutta mieheni sai mut kuoresta ja sai mut tuntemaan itseni hyväksi,kauniiksi,tärkeäksi ja kelpoisaksi. Osaan iloita asioista taas kuin lapsi ja itkeä jos liikutun. Olen reipastunut hirveästi ja olen alkanut puhumaan enemmän ihmisille, koska en pelkää heitä niin paljon enää. Aiemmin oletin tavatessani uuden ihmisen että "toi inhoo mua".
Välillä asiat tuntuvat itsestään selvyyksiltä, mutta sitten havahdun siihen kuinka onnekas olen. Olen kiitollinen elämästä.
En tiedä miksi mut otettiin kohteeksi, olin ujo ja kiltti. Ei ollut varaa pukeutua muodin mukaan, ehkä se oli sitäkin. Mielestäni en edes ole oikeasti ruma, vaan naisellisen sopusuhtainen, eikä kasvoissakaan mikään pistä silmään. Kaipa se kiusaaminen oli vaan julmaa ajanvietettä ja huvia. Hauskaa seurata kuinka uhri murtuu.
Päätin viimeisenä yläastevuonna jatkaa elämistä vaikka vain kiusaajilleni kiusaksi. Kovetin itseni ja lopetin itkemisen.
Olin tunnoton ja kyyninen kuori. Lapsenmielisyys oli kadonnut. Eheytyminen on vienyt vuosia aikaa. Se alkoi kunnolla oikeastaan vasta kun tapasin mieheni. Aikaisempi poikaystävä oli tavallaan jatkanut kiusaamista. Mutta mieheni sai mut kuoresta ja sai mut tuntemaan itseni hyväksi,kauniiksi,tärkeäksi ja kelpoisaksi. Osaan iloita asioista taas kuin lapsi ja itkeä jos liikutun. Olen reipastunut hirveästi ja olen alkanut puhumaan enemmän ihmisille, koska en pelkää heitä niin paljon enää. Aiemmin oletin tavatessani uuden ihmisen että "toi inhoo mua".
Välillä asiat tuntuvat itsestään selvyyksiltä, mutta sitten havahdun siihen kuinka onnekas olen. Olen kiitollinen elämästä.