Heinä-äidit 15! Tuntemuksia, oireita, odotuksia, ajatuksia ja tutustumisia.
- Ketjun aloittaja TuttiFrutti15
- Aloituspäivämäärä
Faada tolleen alko munkin poikasaraja 
Ensin tuli kaks poikaa 1v2kk ikäerolla ja kun vanhin oli4v6kk syntyi kaksospojat. olin sillon 23 ja täytin seuraavassa kuussa 24 :)
Ihana Annika et ootte suunnilleen kunnossa Katotaan vaan niin yliaikaseks menee =)
Mä en kauheesti tunne liikkeitä ja se hiukan pelottaa :/ Tosin istukka on etuseinässä niin se on ennenkin rajottanut mulla liikkeitten tuntumista ja kaksoset töni toisiaan =)
Ensin tuli kaks poikaa 1v2kk ikäerolla ja kun vanhin oli4v6kk syntyi kaksospojat. olin sillon 23 ja täytin seuraavassa kuussa 24 :)
Ihana Annika et ootte suunnilleen kunnossa
Katotaan vaan niin yliaikaseks menee =)Mä en kauheesti tunne liikkeitä ja se hiukan pelottaa :/ Tosin istukka on etuseinässä niin se on ennenkin rajottanut mulla liikkeitten tuntumista ja kaksoset töni toisiaan =)
Muokattu viimeksi:
Eikö tän ylitunteikkuuden pitäis olla ennemmin alkuraskautta, mä meinaan nyyhkiä täällä ku ajattelin ihanaa kevättalvea ja viimeistään Annnikan viestin luettuani :') Ihanaa, että teillä alkaa tilanne vaikuttamaan paremmalta!
Ehkä toi chilinen kastike mitä söin lounaaksi vaikuttaa, kohta tulee tupenrapinat ku mies luulee et nyyhkin huomiota :DD
Ehkä toi chilinen kastike mitä söin lounaaksi vaikuttaa, kohta tulee tupenrapinat ku mies luulee et nyyhkin huomiota :DD
No miulla edelleen istukka kohdunkaulan päällä, nii jos ei se siitä siirry nii en kyl yliaikaseks pääs vaan "synnytän" sit suunnitellulla sektiolla varmaan aikasemmin :). No sitä seurataan vielä.
Nyt taas jännitän ja odotan labratuloksia sekä lääkärin tapaamista... Eilen pääsin tapaamaan synnytyslääkäriltä, jota oli konsultoitu tästä miun tilanteesta.
Osasto on ihan täynnä tänään niin saa nähdä kuinka pitkään menee ennenkuin saan lisää tietoa ja miten saan ajan kulumaa taas siihen asti. Toivottavasti tulehdusarvot olisivat edelleen laskussa.
Nyt taas jännitän ja odotan labratuloksia sekä lääkärin tapaamista... Eilen pääsin tapaamaan synnytyslääkäriltä, jota oli konsultoitu tästä miun tilanteesta.
Osasto on ihan täynnä tänään niin saa nähdä kuinka pitkään menee ennenkuin saan lisää tietoa ja miten saan ajan kulumaa taas siihen asti. Toivottavasti tulehdusarvot olisivat edelleen laskussa.
Ihanaa, että Annikan tilanne on jo parempaan päin! Toivotaan, että pääset pian kotiin.
Mie aloin pari päivää sitten tuntemaan kunnolla vauvan liikkeitä. Se on niin ihanan tuntoista, kun toinen potkii ja mätkii tuolla massussa
Muuten on eilen ja tänä aamuna tuntunut vähän kipuilua massussa. Luulen että kyse on kohdun kasvamiseen liittyvistä kivuista, mutta kyllähän se silti aina huolestuttaa kun kipuja on.
Rakenneultraan vielä kaksi viikkoa, en millään malttais odottaa! :)
Mie aloin pari päivää sitten tuntemaan kunnolla vauvan liikkeitä. Se on niin ihanan tuntoista, kun toinen potkii ja mätkii tuolla massussa
Muuten on eilen ja tänä aamuna tuntunut vähän kipuilua massussa. Luulen että kyse on kohdun kasvamiseen liittyvistä kivuista, mutta kyllähän se silti aina huolestuttaa kun kipuja on.
Rakenneultraan vielä kaksi viikkoa, en millään malttais odottaa! :)
SuperTaateli
Keskustelujen kuninkuusravaaja
Heinäkuunmammat 2015
Toukomammat 2017
Huhtikuiset 2023
Toukokuiset 2023
Mulla meinas kiehahtaa anopin kanssa kun käytiin vierailulla ja hän: "kerro sit jos ahdistaa että kyselen liikaa tai että mahaan kosketaan vasten tahtoa" naurahdin ja sanoin "jos nyt ensin odotellaan että muksu alkais potkimaan" ja saman tie tulee käsi hipelöimään meikäläisen vatsaa!! MITÄ HELV***IÄ ?!?! Vauva ei edes potki ja just olen tästä sanonu, muutenki get out of my space! 
Vois kysyä luvan , seki kyllä turha koska ukon lisäks kukaan ei masuun koske ellei vauva potki just sillon. Ylireagoinko vai onko muilla mimmoset fiilikset "hipelöinnistä"? :D
Vois kysyä luvan , seki kyllä turha koska ukon lisäks kukaan ei masuun koske ellei vauva potki just sillon. Ylireagoinko vai onko muilla mimmoset fiilikset "hipelöinnistä"? :D
Annika, onko se istukka jommalla kummalla sivulla enemmän? Entä onko taka vai etuseinässä sen lisäks että on kohdunsuun päällä?
Ja ihanaa että pääset kotiin. Muista ottaa rennosti-
Mä en tykkää yhtään että mun mahaan kosketaan, enkä anna kenenkään hiplailla sitä. Sit on varmaan eri kun on loppuraskaus ja alkaa olee sellanen olo että tulis nyt jo ulos sieltä.
Kävin soittoajalla neuvolassa kuuntelemassa sydänäänet. En ollu tuntenu liikkeitä kunnolla vähään aikaan ja alko kaikenlaiset jutut myllätä mielessä. Kaikki oli hyvin mut syke oli vaan 135 :O Mulla on kaikista aina ollu 170 ja yli.
No ehkä tää on rauhallisempi vauva Muoks* Olipa nuorimmasta paristi 150... norm 170.
Rakenne ultraan viel 3 pitkää viikkoa. Tai päivää vaille, mut silti. Nää on ne kituviikot. Sit rakenne ultran jälkeen pääsee kattelee vaatteita tms :)
Ja ihanaa että pääset kotiin. Muista ottaa rennosti-
Mä en tykkää yhtään että mun mahaan kosketaan, enkä anna kenenkään hiplailla sitä. Sit on varmaan eri kun on loppuraskaus ja alkaa olee sellanen olo että tulis nyt jo ulos sieltä.
Kävin soittoajalla neuvolassa kuuntelemassa sydänäänet. En ollu tuntenu liikkeitä kunnolla vähään aikaan ja alko kaikenlaiset jutut myllätä mielessä. Kaikki oli hyvin mut syke oli vaan 135 :O Mulla on kaikista aina ollu 170 ja yli.
No ehkä tää on rauhallisempi vauva
Muoks* Olipa nuorimmasta paristi 150... norm 170.Rakenne ultraan viel 3 pitkää viikkoa. Tai päivää vaille, mut silti. Nää on ne kituviikot. Sit rakenne ultran jälkeen pääsee kattelee vaatteita tms :)
SuperTaateli
Keskustelujen kuninkuusravaaja
Heinäkuunmammat 2015
Toukomammat 2017
Huhtikuiset 2023
Toukokuiset 2023
Juttelinpa oman äiteen kanssa puhelimessa (asuu 650km päässä), vauvajutuiksihan ne taas meni 
oma pikkuveljeni on keskonen, syntyi rv 26+6 . Tässä kun laskee omalle kohdalle niin synnytys olisi noille viikoille 7 viikon ja 6 päivän päästä. Huhhuh!
oma pikkuveljeni on keskonen, syntyi rv 26+6 . Tässä kun laskee omalle kohdalle niin synnytys olisi noille viikoille 7 viikon ja 6 päivän päästä. Huhhuh!
Muokattu viimeksi:
Moikka kaikille :)
Olen uusi foorumilainen, ja liityn ilolla mukaan vaihtamaan ajatuksia, tunteita ja tarinoita odotuksesta ja kaikesta mahdollisesta tähän ihanaan elämäntilanteeseen liittyvästä.
Olen 28 vuotias, esikoiseni laskettu aika on 6.7, odotus tällä hetkellä viikoilla 20+1. Tämä raskaus oli kaikkea muuta kuin suunniteltu, mutta enemmän kuin hartaasti ja pitkään toivottu.
Takana on monen vuoden haave ja unelma lapsesta, yritystä, lapsettomuus tutkimukset, ja paljon sekalaisia tunteita. Lapsettomuus tutkimuksissa löytyi polykystiset munasarjat, prolaktiini hormooni arvot samassa luokassa kuin imettävällä äidillä, mikä estää ovulaation.. Lääkärin sanat: spontaanisti raskaaksi tuleminen erittäin epätodennäköistä. Yritystä jälleen, mutta hormonikuurien avulla, ei onnistunut, lopulta myös ero. Jonkin ajan kuluttua uusi parisuhde, joka johti avioliittoon, unelma vauvasta kovempana kuin koskaan, mutta jälleen; ei niin ei, ja jälleen ero.
Olen ollut sen jälkeen sinkkuna, noin 1,5-2 vuotta, olin kuunnellut ystävieni vauva uutisia toinen toisensa jälkeen. Aloin tekemään jonkinlaista surutyötä, totuttelin itseäni ajatukseen, etten tulisi saamaan lapsia. Toissa kesänä kuukautiset loppuivat kokonaan, mutta käynnistettiin hormoonikuurilla. Muistan kun lääkäri ihmetteli miksi haluaisin käynnistää kuukautiset, kun ei kerta aktiivista parisuhdettakaan tällä hetkellä ole. Yritin epätoivoisesti selittää etten ollut vielä valmis luopumaan toivosta, enkä kuukautisista, kun eihän sitä koskaan tiedä.. Se tuntui olevan jonkinlainen loppu myös haaveilleni, yritin alkaa miettimään elämääni uudestaan, mitä teen, mitä seuraavaksi tapahtuu, mitä haluan.
Syksyllä sairastuin vakavasti, jonka seurauksena jäin pitkälle sairaslomalle. Tutustuin mukavan oloisen mieheen, tapailimme, kävimme treffeillä, vietimme aikaa yhdessä. Marraskuun puolessa välissä luulin sairastuneeni oksennustautiin, aivan järkyttävän huono olo, mikään ei pysynyt sisällä. Rinnat muuttuivat aroiksi, ja alavatsalla outoja tuntemuksia. Ajattelin että pitääkö kuukautistenkin nyt juuri alkaa. En ollut enää aikoihin niitä mitenkään säännöllisesti odotellut, tulivat miten sattuu 3-5 kertaa vuodessa. Meni muutama viikko, eikä kuukautisia kuulunut, joten tein testin "rauhoitellakseni" tätä miestä ketä tapailin. En edes pysty kuvaamaan sitä tunteiden määrää mitä sisälläni oli kun testi olikin positiivinen! Ei voi olla totta! UÄ kaksi päivää testin tekemisen jälkeen, en voinut uskoa, sain käteeni neuvola kortin ja raskaus oli viikoilla 10+4. Miehelle uutinen oli järkytys, minulle selvisi että hän olikin parisuhteessa.. Hän ei halunnut osallistua asiaan mitenkään, sanoin että minulle sopii, ja ettei tarvitse olla missään tekemisissä. Minulle oli aivan se ja sama, olin niin onnellinen raskaudesta, että miehen teot eivät kauaa painaneet mieltäni.
Koko alku raskauden olen pelännyt että jokin menee pieleen, mutta viikko viikolta, vauvan liikkeiden tuntuessa yhä selkeämmin, on pelko vähentynyt, ja sydän täyttynyt rakkauden ja onnen sekaisin tuntein ♡ Vaikka odotankin yksin, ilman kumppania, olen tilanteeseen täysin tyytyväinen, enkä muuttaisi elämässäni juuri nyt mitään :)
Olen uusi foorumilainen, ja liityn ilolla mukaan vaihtamaan ajatuksia, tunteita ja tarinoita odotuksesta ja kaikesta mahdollisesta tähän ihanaan elämäntilanteeseen liittyvästä.
Olen 28 vuotias, esikoiseni laskettu aika on 6.7, odotus tällä hetkellä viikoilla 20+1. Tämä raskaus oli kaikkea muuta kuin suunniteltu, mutta enemmän kuin hartaasti ja pitkään toivottu.
Takana on monen vuoden haave ja unelma lapsesta, yritystä, lapsettomuus tutkimukset, ja paljon sekalaisia tunteita. Lapsettomuus tutkimuksissa löytyi polykystiset munasarjat, prolaktiini hormooni arvot samassa luokassa kuin imettävällä äidillä, mikä estää ovulaation.. Lääkärin sanat: spontaanisti raskaaksi tuleminen erittäin epätodennäköistä. Yritystä jälleen, mutta hormonikuurien avulla, ei onnistunut, lopulta myös ero. Jonkin ajan kuluttua uusi parisuhde, joka johti avioliittoon, unelma vauvasta kovempana kuin koskaan, mutta jälleen; ei niin ei, ja jälleen ero.
Olen ollut sen jälkeen sinkkuna, noin 1,5-2 vuotta, olin kuunnellut ystävieni vauva uutisia toinen toisensa jälkeen. Aloin tekemään jonkinlaista surutyötä, totuttelin itseäni ajatukseen, etten tulisi saamaan lapsia. Toissa kesänä kuukautiset loppuivat kokonaan, mutta käynnistettiin hormoonikuurilla. Muistan kun lääkäri ihmetteli miksi haluaisin käynnistää kuukautiset, kun ei kerta aktiivista parisuhdettakaan tällä hetkellä ole. Yritin epätoivoisesti selittää etten ollut vielä valmis luopumaan toivosta, enkä kuukautisista, kun eihän sitä koskaan tiedä.. Se tuntui olevan jonkinlainen loppu myös haaveilleni, yritin alkaa miettimään elämääni uudestaan, mitä teen, mitä seuraavaksi tapahtuu, mitä haluan.
Syksyllä sairastuin vakavasti, jonka seurauksena jäin pitkälle sairaslomalle. Tutustuin mukavan oloisen mieheen, tapailimme, kävimme treffeillä, vietimme aikaa yhdessä. Marraskuun puolessa välissä luulin sairastuneeni oksennustautiin, aivan järkyttävän huono olo, mikään ei pysynyt sisällä. Rinnat muuttuivat aroiksi, ja alavatsalla outoja tuntemuksia. Ajattelin että pitääkö kuukautistenkin nyt juuri alkaa. En ollut enää aikoihin niitä mitenkään säännöllisesti odotellut, tulivat miten sattuu 3-5 kertaa vuodessa. Meni muutama viikko, eikä kuukautisia kuulunut, joten tein testin "rauhoitellakseni" tätä miestä ketä tapailin. En edes pysty kuvaamaan sitä tunteiden määrää mitä sisälläni oli kun testi olikin positiivinen! Ei voi olla totta! UÄ kaksi päivää testin tekemisen jälkeen, en voinut uskoa, sain käteeni neuvola kortin ja raskaus oli viikoilla 10+4. Miehelle uutinen oli järkytys, minulle selvisi että hän olikin parisuhteessa.. Hän ei halunnut osallistua asiaan mitenkään, sanoin että minulle sopii, ja ettei tarvitse olla missään tekemisissä. Minulle oli aivan se ja sama, olin niin onnellinen raskaudesta, että miehen teot eivät kauaa painaneet mieltäni.
Koko alku raskauden olen pelännyt että jokin menee pieleen, mutta viikko viikolta, vauvan liikkeiden tuntuessa yhä selkeämmin, on pelko vähentynyt, ja sydän täyttynyt rakkauden ja onnen sekaisin tuntein ♡ Vaikka odotankin yksin, ilman kumppania, olen tilanteeseen täysin tyytyväinen, enkä muuttaisi elämässäni juuri nyt mitään :)
Mansuliini
Vauhtiin päässyt keskustelija
Tervetuloa Nannaniina ja hurjasti onnea :)
:)
Kiitos paljon :)
Lopputulos kuitenkin ihana ♡ Kyllä tuossa kirjoittaessa mietin että miten tää elämä voi hetkessä muuttua suuntaan tai toiseen. Toivottavasti kaikki menee hyvin vielä loppuun asti!
...ja samaa mietin myös kun luin muiden kokemuksia, iloja ja suruja, elämän syntyä ja menetyksiä.
Omasta puolestani myös vielä onnea kaikille ♡ Kesää ja pikkuista odotellessa ♡
Omasta puolestani myös vielä onnea kaikille ♡ Kesää ja pikkuista odotellessa ♡