Heinä-äidit 15! Tuntemuksia, oireita, odotuksia, ajatuksia ja tutustumisia.
- Ketjun aloittaja TuttiFrutti15
- Aloituspäivämäärä
SuperTaateli
Keskustelujen kuninkuusravaaja
Heinäkuunmammat 2015
Toukomammat 2017
Huhtikuiset 2023
Toukokuiset 2023
SeEnsimmäinen: Ootko käyny ostaa ihan oikeita äitiysvaatteita? Josko se auttais että tuntisit olos jos ei kauniiksi niin huolitelluksi? Henkkamaukan farkut on hyviä jalassa ja ozbabyssa on UPEITA vaatteita. Suurin osa ihmisistä näkee sut kauniina raskaanaolevana onnea hehkuvana naisena vaikkei susta siltä tunnukaan. Hemmottele itteäs vähän, mee kanmpaajalle tai ripsien ja kulmien värjäykseen
Olen kattelut äitiysvaatteita, ihan hirveitä rättejä (varmaan jämäerä) paikallisessa HooäMmässä (suht pieni putiikki) :/ ja hirmusen kalliita myös! reikänen neule 30e o.O ja olen lyhyt ja suht kurvikas perusmuodoiltani , siihen kun lisää kasvavan vauvamahan on yhtä kuin tasatanakka pläski o.O
Tänään kuulin että ystäväni on kertonut (toiselle ystävälleni) minun oikein hehkuvan hyvää oloa ja näytän erittäin hyvänvointiselta jne. Piristihän se kuulla että en oikeasti näytä siltä miltä luulen näyttäväni (väsyneeltä, turvonneelta pullalta) :)
Ja ko. ystävä on 3 vuotiaan pojan yksinhuoltaja , hän tsemppasi minua kun kerroin "kriisistäni" ja kertoi kokemuksiaan omasta raskaudestaan . Kyllähän helpotti!
Ja mitä hemmotteluuni tulee, pyydän mieheltäni ripsien pidennykset mammalahjaksi (ja saa luvan kanssa maksaa kun sen lasta kannan 9kk!! :P ) sitten lähempänä kesää niin ei tarvitse ripsiväreillä läträtä :) Kulmatkin olis kiva mut ne on jo tatskattu ( =pigmentoitu) :P
Laitan tänne tän saman, mitä tonne salaiseen tietämään, eli...
Terveisiä Kätilöopistolta. Jouduin rakenneultrasta suoraan päivystykseen runsaan vuodon takia ja sieltä jäämään osastolle yöksi. Tulehdusarvot koholla ja jotain hyytymää kohdussa sekä lapsivettä tihkuu. Vauvalla pitäisi kuitenkin olla kaikki hyvin. Mut on tää silti aika pelottavaa, kun en ole ennen osastolla ollu... Ja muutenkin. Oon hirveen neulakammonen, nii tipan laittaminen oli jotain ihan hirveetä, kun nyt menee antibiootit suonensisäisesti. Huomenna on sitten viisaampi, et koska pääsen kotiin. Toivottavasti pian.
Terveisiä Kätilöopistolta. Jouduin rakenneultrasta suoraan päivystykseen runsaan vuodon takia ja sieltä jäämään osastolle yöksi. Tulehdusarvot koholla ja jotain hyytymää kohdussa sekä lapsivettä tihkuu. Vauvalla pitäisi kuitenkin olla kaikki hyvin. Mut on tää silti aika pelottavaa, kun en ole ennen osastolla ollu... Ja muutenkin. Oon hirveen neulakammonen, nii tipan laittaminen oli jotain ihan hirveetä, kun nyt menee antibiootit suonensisäisesti. Huomenna on sitten viisaampi, et koska pääsen kotiin. Toivottavasti pian.
minä ja maha
Vauhtiin päässyt keskustelija
Voimia Annnika !
Tsemppiä! Päivitähän tällekin puolelle sit kuulumisia! Toivottavasti visiitti on pikainen ja saat vaan nähdä vauvaa extrakerrat ultran kautta eikä sen kummempaa ole!
Faada
Vauhtiin päässyt keskustelija
Minäkin pitkästä aikaa porukan kuulumisia lueskelin. Mullahan tosiaan siirtyi kesäkuun puolelle kaksosten LA, mutta kun täältä on ehtinyt käydä porukka tutuksi niin kiva seurailla kuulumisia.:)
Mulla on tullut aikasemmissa raskauksissa aikalailla se 13kg ja ne on lähtenyt parissa viikossa synnytyksen jälkeen. Ihan rennosti olen syönyt raskauksien aikana mielihalujen ja vointejen mukaan. Kyllä se kroppa hyvin kertoo mitä tarvitsee.:) Nytkin oli alkuraskaudessa hillitön himo suolaiseen ruokaan, salmiakkiin ja lakritsaan. Syy selvisi kun verenpaineet oli ihan ala-arvoiset ja siksi oli heikko olo ja huimasi koko ajan.:)
Kauhistutti kyllä nyt kun viimesimmässä neuvolassa (rv16) oli jo 5kg tullut painoa ja maha kasvaa koko ajan ihan silmissä... Saas nähdä millanen tankkeri oon kesäkuussa.:D Aikaisemmissa raskauksissa olen ollut tosi hyvinvoiva ja liikkunut viimesilläänkin pitkiä lenkkejä jne. Nyt tuntuu, että pienikin rasitus saa puuskuttamaan supisteluja aikaiseksi.:D
Mää koin kans itseni tosi yksinäiseksi aikaisemmissa raskauksissa. Miehen kanssa ehdittiin olla tosi vähän aikaa yhdessä ennen esikoisen syntymää, joten suhde joutui ehkä liian nopeaa liian lujille, kun syntyi kaksi lasta nopeaa peräkkäin. Tilanne räjähti käsiin kun kuopus oli 5kk ja oltiinkin lähes vuosi asumuserossa ja käytiin ihan ammattilaisten kanssa asioita purkamassa, että saatiin jonkinlaista ymmärrystä toisillemme... Kriisin kautta lähennyimmekin enemmän kuin koskaan aikaisemmin kun ruodittiin niin pohjamutia myöten omia ja toistemme ajatuksia, kokemuksia ja ajatuksia ja oletuksia parisuhteesta. Pitkän harkinnan jälkeen palasimme yhteen ja nyt on puolitoista vuotta eletty taas saman katon alla ja tällä kertaa jotenkin kumpikin aidompana ja avoimempana. Minä oon vähän huono päästämään ihmisiä lähelle ja nyt on jotenkin tosi helppo olla, kun toiselle ei tarvitse esittää tai suorittaa mitään ja se ymmärtää pelkästä katseesta mitä ajattelen.
Silti tulevat vuodet hirvittää... On varmasti kova koetus suhteelle arki kahden vauvan ja kahden vilkkaan alle kouluiäisen lapsen kanssa. Mutta pitää uskaltaa luottaa tulevaan ja ei pidä maalata piruja seinille. Oon kyllä tän odotusajan ollut onneksi tosi tyyni ja levollinen. Väsykärttyinen ehkä välillä enintään. Jospa miehellä on sitten hyvin hermoja jäljellä kun vauvat syntyy. Minä en ainakaan ole hirveästi jaksanut miestä huomioida silloin kun vauvat ovat olleet pieniä. Se vaatii vahvuutta mieheltä, että kestää tilanteen ja ymmärtää, että asetelma ei ole pysyvä, jollei sit itse ota tilannetta nokkiinsa ja vetäydy entisestään. Parisuhdetta on itse jaksanut ajatella vasta sitten ku vauva-arki ei vie kaikkia mehuja...:P
SannaKoo. Minä aikanaan lueskelin lähes päivittäin joulukuun 2009 odottajien juttuja, kun tuo minun esikoinen on myös silloin syntynyt. Jäi vaan jostain syystä liittymättä silloin foorumille.:)
Minäkuljin esikoisen osotusajan isoissa ja muodottomissa vaatteissa. Nyt olen ihan itseni takia ostellut istuvia ja oikeasti hyvännäköisiä äitiyshousuja ja istuvia paitoja. Ainakaan toistaiseksi kiloja ei ole jaloissa ja takamuksessa, joten yritän nyt pukea sopivan istuvia vaatteita, etten vain näyttäisi lihavalta tän mahan kanssa. Paljon auttanut omaan mielialaan sekin.:)
Tsemppiä Annikalle ja toivon todella, että selviätte ihan säikähdyksellä.
Mulla on tullut aikasemmissa raskauksissa aikalailla se 13kg ja ne on lähtenyt parissa viikossa synnytyksen jälkeen. Ihan rennosti olen syönyt raskauksien aikana mielihalujen ja vointejen mukaan. Kyllä se kroppa hyvin kertoo mitä tarvitsee.:) Nytkin oli alkuraskaudessa hillitön himo suolaiseen ruokaan, salmiakkiin ja lakritsaan. Syy selvisi kun verenpaineet oli ihan ala-arvoiset ja siksi oli heikko olo ja huimasi koko ajan.:)
Kauhistutti kyllä nyt kun viimesimmässä neuvolassa (rv16) oli jo 5kg tullut painoa ja maha kasvaa koko ajan ihan silmissä... Saas nähdä millanen tankkeri oon kesäkuussa.:D Aikaisemmissa raskauksissa olen ollut tosi hyvinvoiva ja liikkunut viimesilläänkin pitkiä lenkkejä jne. Nyt tuntuu, että pienikin rasitus saa puuskuttamaan supisteluja aikaiseksi.:D
Mää koin kans itseni tosi yksinäiseksi aikaisemmissa raskauksissa. Miehen kanssa ehdittiin olla tosi vähän aikaa yhdessä ennen esikoisen syntymää, joten suhde joutui ehkä liian nopeaa liian lujille, kun syntyi kaksi lasta nopeaa peräkkäin. Tilanne räjähti käsiin kun kuopus oli 5kk ja oltiinkin lähes vuosi asumuserossa ja käytiin ihan ammattilaisten kanssa asioita purkamassa, että saatiin jonkinlaista ymmärrystä toisillemme... Kriisin kautta lähennyimmekin enemmän kuin koskaan aikaisemmin kun ruodittiin niin pohjamutia myöten omia ja toistemme ajatuksia, kokemuksia ja ajatuksia ja oletuksia parisuhteesta. Pitkän harkinnan jälkeen palasimme yhteen ja nyt on puolitoista vuotta eletty taas saman katon alla ja tällä kertaa jotenkin kumpikin aidompana ja avoimempana. Minä oon vähän huono päästämään ihmisiä lähelle ja nyt on jotenkin tosi helppo olla, kun toiselle ei tarvitse esittää tai suorittaa mitään ja se ymmärtää pelkästä katseesta mitä ajattelen.
Silti tulevat vuodet hirvittää... On varmasti kova koetus suhteelle arki kahden vauvan ja kahden vilkkaan alle kouluiäisen lapsen kanssa. Mutta pitää uskaltaa luottaa tulevaan ja ei pidä maalata piruja seinille. Oon kyllä tän odotusajan ollut onneksi tosi tyyni ja levollinen. Väsykärttyinen ehkä välillä enintään. Jospa miehellä on sitten hyvin hermoja jäljellä kun vauvat syntyy. Minä en ainakaan ole hirveästi jaksanut miestä huomioida silloin kun vauvat ovat olleet pieniä. Se vaatii vahvuutta mieheltä, että kestää tilanteen ja ymmärtää, että asetelma ei ole pysyvä, jollei sit itse ota tilannetta nokkiinsa ja vetäydy entisestään. Parisuhdetta on itse jaksanut ajatella vasta sitten ku vauva-arki ei vie kaikkia mehuja...:P
SannaKoo. Minä aikanaan lueskelin lähes päivittäin joulukuun 2009 odottajien juttuja, kun tuo minun esikoinen on myös silloin syntynyt. Jäi vaan jostain syystä liittymättä silloin foorumille.:)
Minäkuljin esikoisen osotusajan isoissa ja muodottomissa vaatteissa. Nyt olen ihan itseni takia ostellut istuvia ja oikeasti hyvännäköisiä äitiyshousuja ja istuvia paitoja. Ainakaan toistaiseksi kiloja ei ole jaloissa ja takamuksessa, joten yritän nyt pukea sopivan istuvia vaatteita, etten vain näyttäisi lihavalta tän mahan kanssa. Paljon auttanut omaan mielialaan sekin.:)
Tsemppiä Annikalle ja toivon todella, että selviätte ihan säikähdyksellä.
Faada
Vauhtiin päässyt keskustelija
Mulla näköjään hukkui ihan punainen lanka tuosta mun parisuhdevuodatuksesta...:D Pointti oli se, että musta on tuntunut ekaa kertaa, että oikeasti jaan raskauden mieheni kanssa vaikka koetaan tätä kolmatta kertaa. Mies ihastelee ja ihmettelee mahaa ja on ylpeä(?!!!) siitä että vauvoja on kaksi ja maha on iso. Hirveästi odottelee rakenneultraa, kun haluaisi jo tietää kumpia vauvat ovat...:)
On tää kyl ihan hirveetä tää odottelu ja tuntuu tosiaan, ettei oo menny ihan helpoimman kautta. Mutta Kiitos kaikille tsemppauksesta.
Yöllä sain onneksi nukuttua, vaikkakin aika pätkissä kun välillä tultiin huonekaverille laittaa jotain ja välil miulle lisää antibioottia. Olikin aika paljon univelkaa kun sitä edellinen yö meni töissä valvoessa.
Lääkäri tutki ja lapsivettä tihkuu edelleen nii tuol on jossain kalvois reikä. Ja siitä voi mennä infektio vauvaan kun miulla oli tulehdusarvot niin koholla. Tosi pelottava tilanne. Nyt täytyy vaan odotella labratuloksia, et onks ne tulehdusarvot laskenu. Pääsispä kotiin.
Yöllä sain onneksi nukuttua, vaikkakin aika pätkissä kun välillä tultiin huonekaverille laittaa jotain ja välil miulle lisää antibioottia. Olikin aika paljon univelkaa kun sitä edellinen yö meni töissä valvoessa.
Lääkäri tutki ja lapsivettä tihkuu edelleen nii tuol on jossain kalvois reikä. Ja siitä voi mennä infektio vauvaan kun miulla oli tulehdusarvot niin koholla. Tosi pelottava tilanne. Nyt täytyy vaan odotella labratuloksia, et onks ne tulehdusarvot laskenu. Pääsispä kotiin.
jonskuliina
Silmät suurina ihmettelijä
Missä EmmiA tollasia lääkäreitä on? kolme kiloa koko aikana ja napinaa... oletko siis muuten ihan sopusuhtainen? *Odotan siis kauhulla omaa ensimmäistä neuvolalääkäriä joka on ensviikolla*
Lolamon
Puuhakas puhuja
Minuu ei ees punnittu neuvolalääkärissä. Tosin, olin viikkoa aikasemmin käyny neuvolassa. Siellä sain sit päättää menenkö seuraavalla viikolla vai sitä seuraavalla. :) ajattelin että heti seuraava ni on alta pois, mut toisaalta ois voinu ottaa sen parin viikon välin ku ei tuol muutenkaa tuu niin tiuhaa käytyy. Sillon ei meinannu löytää sydänääni, kohinaa ja oma pulssi vaan, mutta en osannu hermostua siinä. Välillä aina sanoi että kyl se tos monitoris vilahtaa ja käy (sit laitettii masiinaa viel kovemmalle) ja sit se kuuluikin. Sanoi vaan että moni tullu seuraavana tai sitä seuraavana päivänä uudestaan ni etitty uusiks. Jossen ois ite kuullu ääntä, ni mulle ois mielenrauhaan riittäny se että se on näkyny siellä ja siellä on kaikki ollu hyvin. :)
Kyl miä sen kotidopplerinko oisin huolin hankkia mut sit taas tavallaa, tarvinko miä sitä. Ku oon antan mennä vaan niinku luonto hoitaa, kyl se siel pärjää. :)
Kyl miä sen kotidopplerinko oisin huolin hankkia mut sit taas tavallaa, tarvinko miä sitä. Ku oon antan mennä vaan niinku luonto hoitaa, kyl se siel pärjää. :)
Jännä muuten kuin tosta painosta niin neuvolassa kohkataan, täällä mut punnittiin ekalla lääkärikäynnillä ja sano, että jos laihdut hurjasti ni siitä ruvetaan sit ihmettelemään. Oon siis normaalipainoinen, en mitenkään rajalla alipainoon. Kolmen kilon ruotiminen on jo naurettavaa, oisin varmaa haistattanu kukkaset tollaselle :D
