Heinä-äidit 15! Tuntemuksia, oireita, odotuksia, ajatuksia ja tutustumisia.

Kylläpä tuli illalla outo kohtaus. Kotia pyöräillessä alko heikottaa, ja taluttamalla jatkaessa tuli selväksi että nyt soitetaan miehelle että jos musta ei mitään kuulu niin tuu keräileen täältä kirkon kohilta hangesta. Sehän huolissaan lähti samantien kaivamaan autoa hangesta ja komensi mut viemään pyörän jonnekki lukkoon. Joo eipä sitä olis ikinä kotia asti selvinny, odotellessani makasin hangessa koittaen pysyä tajuissani. Olin mielestäni ihan hyvin syöny ja juonu päivän, oisko sitten ollu vaan levon puutetta. Nappasin vähän iltapalaa ja nukuin muutaman tunnin, nyt on olo aika normaali. Uskaltaiskohan sitä huomenna (tai, no tänään) töihin..

Oisko mullaki ollu harjoitussupistuksia vai jotaki ihme mahakramppeja ku heräsin äsken siihen että maha meni välillä kivikovaksi ja tuntu ikävältä? Nukuin selällään, mutta nyt kyljellään tuskaillessa loppu tuo. Kyllähän sitä nykyään pelkää kaikkia kehon reaktioita, ja eka ajatus on aina että onkohan vauvalla kaikki hyvin :S
 
Hui kamala, otahan Harakraah iisisti nyt, jos vaan pystyy. Toivottavasti ei oo kovin fyysinen työ sulla.

Tuosta alkoholinkäytöstä mä kanssa jotenkin ärsyynnyn.. Mikä on ihan idioottia, koska mun mielestä mulla ei ole mitään oikeutta hermostua ja kaiken lisäks mies on oikein hauska ja hassuttelija humalassa. En tajuu mikä siinä on. Eikö edes haittaa mikään olut pari, mut jossain vaiheessa jos enempi maistuu niin mulla palaa yhtäkkiä käpy :D Hölmöä. Mutta niin vaan on käynyt parikin kertaa jo. Kouta siinä taas sitte hymyillä ja esittää, että ei tässä mitään ku kiukuttaa niin maan pirusti :D
 
Mie oon nyt tosi vihanen miun miehelle! Se päätti ihan tosta noin vaan lähteä poikien kanssa saunomaan. Ihan kuin se olis joku sinkku ja minnuu ei edes olisi olemassa!

Mie idiootti olin täällä valmistanu meille herkkuiltapalan ja ostanu tavoistani poiketen vähän tuhman yllärin. Piti juhlia tänään muutamaa merkittävää juttua meidän suhteessa.

Nyt vaan itkettää ja suututtaa. Mie oon niin pettyny. :mad:
 
Täällä ilta sujuu remontin merkeissä, alettiin laittamaan tätä nykyistä asuntoa vähän myyntikuntoon. :)
 
Mä siedän monta muuta asiaa, mutta alkoholin kohdalla oon aika tiukkis. Johtuu varmaan iästä, mutta mun mielestä yli 30-vuotiaan perheellisen ukon ei tarvi enää juosta kavereiden kanssa baareissa. Pari kertaa vuodessa on ihan eri juttu, mutta että jos kävis vaikka joka kuukausi, nou way! Krapulaa on turha kärsiä mun ja lapsen edessä. Mä en oo mustasukkainen tai mitään sinnepäin, musta vaan ryyppyreissut on teinimeininkiä...
 
Mulla palo taas totaalisesti käpy ton ukon kanssa. Oisin halunnu äkkiä ehtiä käyä suihkussa ennenku illan ysileffa alkaa että kerranki nään alusta sen. Noo meillä sängyssä petari ja lakana päin persettä ja äkkiä pyyhettä hakiessa suoristin patjan, ku eilen se oli muka suoristettu mut.... noo tein ite ni tein paremmin.

Ukko tuli ja köllähti sänkyyn ja samalla ehdin sanoa että laittasko sen lakanan hyvin. Sen puolella roikku 40cm tyhjää, mun puolella ei yltän ees patjan alle, joten kaikki peitot ja kaiket ois pitän siirtää pois. Noo jälleen tuli olo että ite pitää tehä kaikki. Siinä sitte samalla jälleen TAAS piti itkeä.

Koska siis. Meillähän on toi kaljanjuonti kans semmonen mistä välillä tulee punanen vaate mulle. Enkä tiiä tavallaa miks, koska se juo kotona ja kuuntelee musiikkii ja jutskailee mun kans. Mutta pari kertaa on taas menny "yli". Viimeks mollas mua ja mun turvonneita tissejä... (?)
Nyt kumminki vapaa vklp, viime vklp meni päivystäessä jos töitä tulee ni selvinpäin. Ja eilenki joi vissii 4 kaljaa jos sitäkää. Tänää ollu selvinpäin. Ni toinen ääripää on sitte että lauantai-iltana yhdeksältä nukkumassa. Oooi miten söpöä. Niinno, enhän miä mitää ois halun tehäkkää.

Siinä savutessani sitte kysy että mikä taas hiertää.. sit annoin palaa..! Kun siis... En pysty kotona puhumaan tästä raskaana olosta. Tai vauvasta tai siihen liittyvästä. En edes pysty ääneen sanomaan että meille tulee VAUVA. Enemmänki äpärä, kakara, mukula, ipana. En vaan pysty. :( mies ei edes tietäisi millä viikoilla olen ellen oisi maininnu alkuviikosta yhestä jälleennäkemisestä kaupassa. Ei puhuta lainkaan mistään lapseen liittyvästä tai siitä kun semmonen meille tulee kesällä. Mulla kamala morkkis joka kerta ku hankin jotain vauvatavaroita ku "tommosta hössöttämistä ja ymym" (ei oo siis sanonu äänee, on vaan sen olonen) Tuntuu vaan niin vitun pahalta välillä ku joutuu pitää täällä kaiken sisällään, ku en vaan pysty puhua lapsen isälle sitä koskevista asioista myös. Ei se tiedä mistään oireista tai mistään mitä on. Esim aamulla ku aivastin ni piti oikee keräyty kunnon kerälle ku perhana ku sattui. En puhu sille mitään asioita ku tulee olo että puhun vaan vauva sitä vauva tätä vauva vauva vauva, minäminäminä, raskaus ja oireet ymym.. "noo ei se nyt ihan tollee taida mennä." NO MITEN SITTEN KU TOMMONEN OLEMUS SIITÄ HUOKUU ja ei se oo ees kysyny multa mitään vauvaan liittyvästä tai onko mulla kaikki hyvin.
Muutenki hyvin huonosti puhutaan parisuhdeasioita jos jotain mielenpäällä. Yleensä se menee siihen että sitte huuan sille ja haukun sen ja samalla avaudun. Yleensä on hiljaa ja kääntää kylkee sit. Nyt sentään katsoi mua koko sen ajan ku avauduin.
Nyt mulla pikkusen paha mieli ku "mollasin" ja avauduin noin. Tosin en miä mollannu, kerroin vaan faktoja että ei se oo yhtään kiinnostunu ja kaikki yllämainittu.

Musta tuntuu välillä ku oisin vaan niin yksin tän kanssa. Joo sisko ja äiti kuuntelee mielellää ja kyselee, mutta se tärkein ihminen jonka haluaisin tietävän.. ei..

Anteeksi avautuminen.
 
Mä ymmärrän alkoholin jos se pysyy kohtuudessa, eikä kännejä kuin silloin niin että lapset ovat hoidossa.
Ja noi baareissa käymiset, mulle ainakin käy jos niistä voi sopia etukäteen ja että se on tasapuolista.
Mä ainakin tykkään käydä silloin tällöin radalla tyttöjen kanssa.
Ja tuntuu että ne miehetkin tarvii sitä äijä seuraa!
 
Lolamon, tutulle kuulostaa :sorry: Ei oo montaa päivää, kun miehelle sanoin, et tuntuu kuin olisin ihan yksin tän asian kanssa.. :sad001

Kalaäiti & Kyytiläinen 17+4
 
Tiiätkö lolamon, iso osa tosta sun tekstistä ois voinut olla "mun kynästä". Jokaikisessä raskaudessa mä oon tuntenut just noin, että miestä ei ollenkaan kiinnosta ja oon aivan yksin näiden juttujeni kanssa ja miehen mielestä mä teen tästä raskaudesta oireineen vaan liian ison jutun ja haloon, ja ei se varmasti edes meitä rakasta... esikoisen aikana mä kans latasin nämä kaikki tunteet tiskiin, ja hyvä niin. Mies silloin otti kainaloon ja totesi, että kuule, hän on aivan pihalla tästä kaikesta, hän ei tiedä, mihin hän saa puuttua ja mihin ei, ja mun raivareihin hän ei osaa ottaa kantaa, ettei saada vaan tappelua aikaan, vaan helpompi mennä toisesta sisään, toisesta ulos. Sanoi senkin, että onhan se vähän hankala tilanne, kun ikinä ei kotiin tullessa tiedä, millä tuulella se emäntä siellä on, mutta hän kyllä yrittää kovasti ymmärtää, ettei tää tila oo ihan normaalia mullekaan.

Silti läpi tokan raskauden ja tämän kolmannenkin kohdalla musta edelleen tuntuu, että mies ei edes halua olla tässä yhtään mukana ja mä oon niin yksin tän homman kanssa.... todennäköisesti totuus on aivan toinen, että mies ei taas vaan osaa olla sellainen, kuin mä haluaisin, vaan on pelkästään ihan oma itsensä.

Ei se kyllä silti auta näissä mun tunnekuohuissani, mutta ehkä mä taas vuoden päästä osaan nauraa näillekin...?
 
Mun mies on muuten just nyt jossain baarissa ja mua "pelottaa", että meneeköhän sillä aivan överiksi, kun ei oo pitkään aikaan käynyt missään. Viina ei tosiaan sovi sille, mutta mikäpä mä olen aikuista ihmistä estämään, kun tiedän, että se tekee oikeesti hyvää välillä päästä nollaamaan, jaksaapa sitten taas olla parempi koti-isi :) Pettämisjuttujahan mun ei tarvii varmaan pelätä, mutta joku näissä hormoneissa saa mut aivan sekaisin ja tietysti saan mieleeni kuviteltua aivan kaikenmoista! Mutta jääkööt ne vaan mun päänsisälle, koska ei mies ansaitse sitä epäilyä, kun siihen ei oo koskaan mitään aihetta ollut :)
 
Mä ymmärrän alkoholin kohtuullisen käytön, mutta oon sitä mieltä että esim baareissa ei tarvitse ravata jatkuvasti. Nytkin mies on muutaman "remppakaljan" ottanut kun on makkarin tapetteja repinyt, niin mun mielestä se on ihan ookoo. :)
 
Ihana kuulla että en oo ihan niin hirviö sittenkää ja en oo yksin näemmä tän asian kanssa. ;D mutta just sen takia ois kiva että se ottais jotain kantaa jollain tapaa, ku jos sitä pelottaa (en kyllä usko että suoranaisesti pelottaa, hämillään ehkä) ni se ei todellakaan ole ainut! Jos mun pitää ymmärtää että miestäkin voi pelottaa ja jänskättää ja ei ehkä osaa löytää ajatuksiaan, ni vois kyllä seki ymmärtää että ihan sama homma täällä suunnalla + kaikki fyysinen oire ja se että ajatukset menee entistä kovempaa ku ennen. Just nää on niitä hetkiä ku pitäs opetella puhumaan tunteistaan.
 
Meillä baarikulttuuri menny onneksi siihen että jos baariin haluaa ni sit mennää samaa aikaa ja yhdessä. Ei miehellä oo kyl semmosia kavereitaka oikee kenen kanssa menisi, perheellisä tai viikonlopputyöläisiä. :) sit jos haluaa äijien kans ryypiskellä ilman akkojan ni saunovat jossain ja yleensä tää akka sit noutaa kotiin. Tai sit ne käy isäni kanssa mökillä puuhommissa ja siellä samalla pitää äijien illan. Ja se on ihan fine. :) ja oon tosi ylpee siitä mitä miehen alkoholinkäyttö tänä päivänä on, esim viime talveen verrattuna. Tosin sillon aina ku työt anto myöten ni hörpiskelin sidukkaa itekki.
 
Jep, jep.. meillä ukko tänään muisteli että laskettu aika on toukokuussa.. (mun ilmeestä päätellen ei).. no elokuussa.. Huuoooh!! Tämmöstä täällä :schocked028

Eli siis aika yksin täälläkin ollaan raskaana. Ei paljoo kysellä vointeja tai mitään muutakaan raskauteen liittyvää. Miehet pitäs laittaa johonkin raskaussimulaattoriin, tietäisivät miten kohdella naistaan raskausaikana!!!
 
Meillä kans toi baarissa käyminen hoidetaan yleensä niin että mennään yhdessä ja joskus mies pitää saunailtaa kaverin luona ja minä noudan kotiin. :) Ihan kiva näin.
 
Noo meillä "mottona" että raskaana olevaa naista ei saa rasittaa ku henkisesti. Aik hyvin on eläny ton oman elämänohjeensa mukaan :D mutta lohduttavaa että en oo ainut joka tota kokee.olin vaan jotenki luullu että ku yhdessä elämä aluilleen laitettu ni yhdessä sitä sitte odotettaisi. :/
 
Toi on kyllä tosi kurjaa jos toinen ei oo odotuksessa kunnolla mukana.. Meillä oli samaa ongelmaa alkuun, mutta sekin oli lähinnä sitä että mies oli niin hämillään eikä oikein osannut puhua koko asiasta..
 
Toivottavasti teillä kellä ukot on tuommosia ettei ne osallistu raskauteen(ees kyselemällä vointia), alkasivat ees masun kasvaessa "tajuamaan" sen. Tsemppiä teille! ❤

Miulla on kyllä ihanne tilanne ku mies ei polta eikä juo eikä käytä mittää ainneita, lukkee netistä miten iso vauva on nyt yms. En nyt halluu että ajattelette jotta leuhkin tuolla. :/
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top