Heinä-äidit 15! Tuntemuksia, oireita, odotuksia, ajatuksia ja tutustumisia.

Jeps kaikki kunnossa, supistelut ja vähäinen vuoto kuitattu ihan peruskauraksi täälläkin päässä :) Vähän säikäytti, kun lääkäri komenti päivystykseen saman tien ultraan, huh.

Rupikonna oon lukenut sun viestejä aiheesta aiemminkin ja hienoa, jos olet päässyt jonkinlaiseen ratkaisuun mielessäsi. Vielä se vaatii työtä ja rohkeutta, ennenkuin ajatus muuttuu teoksi, mutta jos tietää mitä haluaa niin esteet on vain raivattavaksi :)
Kuulostaa kuitenkin, että tiedät olevasi onnellisempi omillani. Silloinhan se kannattaa :) Hurjasti tsemppiä!
 
Mulla on ollu tänää ihan kauhee päivä. Ihan järkyttävä hormoniapeus. Silmät ku aamulla avasin, itkuhan se pääs. Sitte tulee näit "näin tiedät kuinka parisuhteesi on onnellinen"-uutisia facbookfiidiin ja TAAS yks itku.
Mies linkittää facebookkii luettavan linkin, meet lukee ja tajuat että ei pidä teillä paikkansa ne asiat ja taas vollotetaan.
Pitkin päivää tullu itku siitä sun tästä ja ajatukset ihan leijailee joka puolella ja ei paljon hymyä irtoa. Nousin sängystä tekee ns. Pakolliset kotityöt että mies ei pääs sanomaa koht että ku vaan makaan. Nousin niin myöhää että en ees aamupalaa nauttinu vaa aloin valmistaa ruokaa samantien. Sitä sitte söin puol neljän aikaa iltapäivällä, tunti sitte söin yhen jäätelön. Ruuan jälkee natustin pikkusen nameja. Tossa tän päivän syömiset.
On vaan vituttan ja surettan niin paljon että ei oo ollu nälkä/tehny mieli syyä mitään. Nyt maistuis mmmmmmmm mäkkärin tuplajuusto. <3 20km matkaa lähtä sitä hakemaa, toisaalta tekis mieli vähä käyä ajelemassa ja ajattelemassa. Myös vanha kaverini saapui käymään tässä kaupungissa, olisi kiva nähdä, mutta tiedä sitte onko mitään juteltavaa ja näillä turvonneilla luumun näkösillä silmillä kylille... O.o
 
Ja tuntuu hassulta lähtä "keskellä yötä" ja näin myöhää liikenteesee ku mieski jo puoltoisttuntia ollu nukkumas, mut eihän kello oo vasta ku puol ykstoista! On sitä myöhempääki lähetty kylille huitelee. O.o

Ah, ihana närästys myös.
 
Lolamon juu näköjään.käytän kännykäl vain tätä foorumia ja kosketusnäytöl tulee herkäst toimintoi mitä ei meinais laittaa muute,en ois tieny tost ilman et näin sun kysymykse:-D
 
Mulla oli esikoista odottaessa viimeisillä viikoilla kivuttomia harjotussupistuksia. Neuvolatäti kuunteli sydänääniä ja tokas että sullahan supistelee, olin hämilläni et aijjaaaa..kiva tietää :woot: Ei siis tuntunut missään. Tuntui vaan kovettunut maha kädellä! Kaikista jännttävintä oli paria päivää ennen synnytystä kun kivuttomia supistuksia tuli useammin, kerkesin siinä jo ajatella ja toivoa että jos se synnytyskin olisi kivuton :laughing001 Ei se mun kohdalla kivuton ollu!
 
Rupikonna, hyvä jos tosiaan on ajatukset jo selvennyt. Ei se lähteminen toki helppoa ole ihan käytännön syistäkään, mutta nyt voit alkaa miettiä, miten järjestät ne käytännön asiat niin, että olet sitten valmis lähtemäänkun niin päätät. Tsemppiö, oon varma, että sulla on parempi olla ilman tuota miestä ja että kaikki järjestyy kyllä!
 
Lolamon mulla oli eilen samanlainen päivä.. vanhoja juttuja taas pylrittekin mielessä ja kuten tiedättä jutuista saa melko isoja kun niitä tarpeeks pohtii.. meilä oli tuossa kesällä aika episodia tää elämä.. mies vaan rellesti ja oli viitteitä oettämiseenkin, mutta koskaan ei oo tullu mitään julki.. näitä asioita oon nyt pyöritelly mielessäni enkä tajua miks.. ihtesä kiduttamista vaan.. vaikeehan tuommosta aikaa on unohtaa, mut kun annoin anteeks niin pitäs itekki tehä oma osansa ja unohtaa. Joskus mietin et olis ollu vaa helpompaa ku olis pettäny ja jääny kiinni niin käsitellä asia ku eläny ns.Epätietosuudessa puol vuotta.. oli niin selvät merkit.. mutta ei kuulemma vois ikinä tehä mitään mulle.. noh.. menneet on menneitä mut kyl nää hormoonit aika sekasi tuon kuupan välillä saa.. ja just nimenomaan alakuloisen fiiliksen. Siinäpä tuli avautuminen :D
 
Järjen jättiläinen täällä hei! Oletteko nähneet elokuvan Marley & Me? Vinkkinä jos ette, älä katso ellet halua kuluttaa puolta pakettia nenäliinoja. Olin itse nähnyt kerran aiemmin ja nyyhkytin silloin. Tiesin, että tää ei tuu päättymää yhtää erilailla ku viimeks, mut pakko oli katsoa. Okei, tällä kertaa vollotin ihan kunnolla, räkä poskella.

Syy? Raskaushormonit ja huomenna tulee vuosi, kun jouduin hyvästellä ihanan koiraystäväni D:n viimeistä kertaa. Oltiin 1,5v majailtu saman katon alla, mieheni hieman kauemmin. Se miten D otti minut taloon toiseksi nartuksi ja se miten se oli lojaali mua kohtaan.
Oon muutaman päivän jo nieleskelly ikävää ja kyyneleitä, ettei mies huomaa.
Huomisesta ei tule helppo.
Muistan kuin eilisen, kun pussasin ruttuista naamaa viimeisen kerran ja toivotin rauhallista matkaa koirien taivaaseen. Huomenna tehdään pieni kotiseutumatkailu ja käydään kurkkaamassa onko mökillä kaikki ok ja viemässä kynttilä rutun haudalle. Jos mies ei suostu, menen vaikka yksin.

Huh, pari päivää ni taas helpottaa.
 
Ihanaa et jollain muullakin on hampurilaishimo :D mä en voi vastustaa juusto- ja tuplajuustohampurilaisia :D Yleensä en ees syö juurikaan roskaruokaa.
Mä olen kanssa alkanut parkumaan telkkariohjelmien takia, ennen itkin vaan jos koirille tai ylipäätään eläimelle sattuu jotain. Oon vissiin aina ollu vähän tunnevammanen, kun leffoissa ihmisten kärsimys on ok mut koitappa kattoa joku leijonakuningas itkemättä. Ei pysty! :D
 
Oon nähnyt ton leffan, mutta vielä pahempi on hachiko elokuva. Siinä ei vaan kyynelehditty vaan itkin huuto itkua varmaan tunnin leffan loppumisen jälkeen. Myös mies itki ääneen vaikka se ei yleensä edes silmää kostuta mistään syystä :D sitä ei siis kannata katsoa vaikka onkin yks parhaita leffoja mitä on. Mulla on himo kaikkeen roskaruokaan... Ei oo koskaan ennen ollut tälläistä.
 
En lähten yöllä hakee hampparii, tyydyin riisimuroihin.. :D tänää kävin täydentää mehujäätelövarastoa, nyt riittää hetkeks. :p viikoks ehkä :D Ehkä miä tänää haen sen hampparin, ehkä. Tosin ollaa menos kauppaa ja kaupan yhteydes on hese, mut ku ei tee hesee mieli tänää.. :D pitää ajattaa isäntä mäkkärin suuntaan, jos menis vaikka samalla porukoille saunaa ku siin matkan varrella. :D
 
P.s. Rakastan sinua leffa, ei vaan bysty kattoo!
Ja nää eläinjutut!
Meidän koiravanhus on ollut aika allapäin muutaman päivän, ei muuta tee kuin nukkuu...
Hän stressaa ihan hirveästi jos joku perheenjäsen lähtee vaikka jonnekkin!
Ja tuntuu että oma mieliala vaikuttaa koiraan ihan hirveästi :(
Tosta koirasta, hän ei esimerkiksi nouse sängystä ennen kuin viimeinen ihminen on sieltä herännyt...
En kestä ajatella että yhteisiä vuosia ei ole ehkä enää kauaa...
Siitä puheenollen, taidan lähteä käyttämään rouvan pissillä!
 
Hah. Onkohan mulla joku kotimamman vietti heränny ku tekis mieli leipoo pullaa, sämpylää... Tehä kaikkee ruokaa :D ja normaalisti en siis todellakaan ole mikään kotsaihminen :P
 
Mie oon ihan ahistunu miun unista! Meillä on miehen kanssa ihana parisuhde ja miulla on hereillä ollessa turvallinen olo. Mutta auta armias kun miun unissa tuo mies jättää ja pettää miut melkein joka yö! :D

Nykyään aamusin alkaa olla normaalia, että ilmotan miehelle, miten inhottava se oli miun unessa edellisenä yönä. Millon sillä on toinen perhe tai millon se hässii ihan ketä sattuu! Ahistaa mennä iltasin nukkumaan! :D
 
Unet myös täälläkin tuota luokkaa Tanjuli :D kamalaa ku aamulla on iha järkyttyny vielä hetätessään..

Mites teillä tuo miehen alkoholinjuonti? Mua ruvennu veetuttaamaan hiukan vaikka ei paljoa otakkaan. Ensinnäkin se haju on niin kamala ja muutenkin koko ukko ihan persiistä humalassa. :/ On kyllä ollu kiva ku vähentäny paaaljon juomistaan kun tulin raskaaks , mutta nyt kun ei ite ota niin jotenki näkee niin selvästi sen miten toinen muuttuu humalassa ja todellakin negatiivisesti ajatellen.. ei tarvii ku pari kaljaa nii johan on riidat pystyssä.. inhottavaa :/ en tykkää en sit yhtään.
 
Hachiko!! :smiley-angry017 ..mä näin sen joskus pari vuotta sitten dvd:ltä ja sen jälkeen on ainakin kerran tullu telkkarista ja kun näin sen ohjelmistossa, tuli itku jo pelkästään siitä.. Ihana elokuva, mut itkisin varmaan viikon jos se näissä hormonihuuruissa pitäs katsoa :sad010..eikä mullakaan auta yhtään se, että tuo oma koiravanhus harmaantuu harmaantumistaan ja alkaa saada erinäisiä vaivoja :sorry:

Hei ja hyi yök, miten on alkanu närästämään niin ettei suoraan sanottuna p*skalle taivu! :angry4 Nää illat varsinkin jotain ihan järkyttäviä, vaikka ois miten syöny.. Esikoisesta närästi vasta joskus 30+ viikoilla.. Phuh.

rupikonnalle hurjasti tsemppiä! ..Täällä jotenkin seesteisempi vaihe menossa, ja mies tuntuu välillä jopa siedettävältä.. :eek:

Kalaäiti & Kyytiläinen 17+3
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top