Järjen jättiläinen täällä hei! Oletteko nähneet elokuvan Marley & Me? Vinkkinä jos ette, älä katso ellet halua kuluttaa puolta pakettia nenäliinoja. Olin itse nähnyt kerran aiemmin ja nyyhkytin silloin. Tiesin, että tää ei tuu päättymää yhtää erilailla ku viimeks, mut pakko oli katsoa. Okei, tällä kertaa vollotin ihan kunnolla, räkä poskella.
Syy? Raskaushormonit ja huomenna tulee vuosi, kun jouduin hyvästellä ihanan koiraystäväni D:n viimeistä kertaa. Oltiin 1,5v majailtu saman katon alla, mieheni hieman kauemmin. Se miten D otti minut taloon toiseksi nartuksi ja se miten se oli lojaali mua kohtaan.
Oon muutaman päivän jo nieleskelly ikävää ja kyyneleitä, ettei mies huomaa.
Huomisesta ei tule helppo.
Muistan kuin eilisen, kun pussasin ruttuista naamaa viimeisen kerran ja toivotin rauhallista matkaa koirien taivaaseen. Huomenna tehdään pieni kotiseutumatkailu ja käydään kurkkaamassa onko mökillä kaikki ok ja viemässä kynttilä rutun haudalle. Jos mies ei suostu, menen vaikka yksin.
Huh, pari päivää ni taas helpottaa.