Heinä-äidit 15! Tuntemuksia, oireita, odotuksia, ajatuksia ja tutustumisia.

Mulla on tilanne, että muutin silloin miehen
perässä "vieraalle" paikkakunnalle, (olin ollut vuoden tämän paikan kaupassa töissä, joten oli kerinnyt pienen paikkakunnan ihmiset jo tutuiksi, kun on tällänen hölösuu. :D )
Mä en kyllä tosissaan kauas muuttanut kun porukat asuu naapuripaikkakunnalla, no mutta lyhyt matka yökyläillä jos täällä menee hermot. :D

Mä oon löytänyt pari hyvää ystävää ja tuttuja sekä kavereita. Onneksi miehellä on mukavia kaveripariskuntia, ja vaikka muilla onkin jo perheenlisäystä niin ollaan kyllä tosi tiivis porukka. (tosin he eivät tiedä että heinäkuussa meidänkin perhe kasvaa) Ollaan justiinsa suunnittelemassa viikonloppua heidän kanssaan ja taitaa olla että asia käy julki, kun mä juon vaan vettä ja muumilimsaa. :D

Mitä tulee mun vanhoihin ystäviin, niin mulla on enää tiiviistä yläasteaikaisesta neljän tytön lössistä jäljellä yksi, ketä on mun paras ystävä. Nykyään kun opiskelee kaukana niin ollaan pidetty yhteyksiä vähintään kerran viikossa ja silloinkin maraton-puhelu. :D Muut kaksi kyllä ovat kavereitani, mutta koska aina minä jouduin ottamaan yhteyttä jos haluttiin treffata niin hieman kyllästyin ja koin, että ehkä en sitten ole heille enää yhtä tärkeä kuin ennen.

Lapsuudesta mulla on pari ystävää ja hekin asuvat muualla mutta heille on jo siunaantunut lapsia niin pyritään treffaamaan säännöllisin väliajoin. :) Ennen soiteltiin enemmän, mutta jotenkin tykkään enemmän käydä kylässä kun näkee lasten kehityksen ja voidaan sitten viettää yhteistä iltaa pikkutunneille. :)

Mulla ei ole ollut siis vaikeuksia löytää uusia kavereita, mutta ymmärrän hyvin, että esim. jollekin toiselle se voi olla hankalaa. Mun mies esim. ei kuuna päivänä voisi muuttaa muualle, hänen sukunsa, ystävänsä ja kaverit asuu täällä ja kun on tuollainen arkajalka niin en usko että menisi kauaa kun hipsisi takaisin tänne. :D
 
Täälläkin yksinäisyyden tunteet ovat välillä kovinkin tuttuja. Muutimme mieheni työn perässä toiselle paikkakunnalle, ja suurin osa parhaista kavereista jäi 700km päähän. Ystävyys toki säilyy välimatkasta huolimatta, mutta ei sitä nuin vaan lähdetä ystäviä tapaamaan niin kauas. Juuri näillä ystävillä on myös omia lapsia, joten vertaistukea olisi siellä hyvin saatavilla. Täällä uudella paikkakunnalla sen sijaan ei oikeastaan ole ollenkaan "lapsellisia" ystäviä.

Välillä pelottaakin, mistä sitten saa juttuseuraa, kun vauva syntyy. Täytyy varmaan kokeilla erilaisia perhekerhoja, muskareita tms. Olen vain tosi ujo uusien ihmisten kanssa, mutta eiköhän niitä uusia tuttavuuksia löydy, kunhan itse vain jaksaa olla aktiivinen :)
 
Täältä ilmoittautuisi yksi rantapallonkasvattaja mukaan. Kolmen peräkkäisen keskenmenon jälkeen en ole oikein uskaltanut aiemmin liittyä, nyt siis viikkoja jo 14+2. Keskenmenot tapahtuneet kaikki ennen 12 viikkoa ja kaksi niistä jouduttiin hoitamaan kaavinnalla, joiden takia ihan riskitön ei tämä raskaus ole. Kuitenkin lääkärin mukaan epätodennäköistä saada enää keskemenoa näillä viikoilla.
Nyt oireet alkaneet helpottaa, mutta flunssa ja kauhea kurkkukipu vaivaa ja olen pelosta kankeana että tähänkö raskaus taas päättyy :D
Pelonsekaisin tuntein siis edetään (toivottavasti) esikoisen odotuksessa..
Ai niin, foorumia olen seurannut alusta asti ;)
 
Oon näköjään (kännykällä kun aina selailen tätä) vahingossa painanut tyhmä-arvion pariin viestiin. Että älkää loukkaantuko, jos on ihmeellisiä arvioita joskus.
 
Mimoza, voi ei.. :( Sun pitäs vaa saaha avattua sen silmät jollain tapaa. Okei työt on asia mikä vaikuttaa nykypäivänä paljon tuohon paikkakunnalta lähtemiseen. Etenkin jos on vakipaikka ja pitäs lähteä. Ja ku työpaikat tuntuu olevan kortilla tällä hetkellä.. :s mut oisko sellasta mahdollisuutta että jossain toisella paikkakunnalla olisi samanmoinen paikka, näin ollen vain siirtyisi toiseen toimipisteeseen?

Se on hassua miten se aikuisiällä on vaikea luoda uusia kaverisuhteita, kaikilla on ne lapsina luodut suhteensa ja luottamus on semmonen asia että se pitää rakentaa, hitaasti.
Okei, mulla on kaverina yks tyttö jonka tapasin työpaikallani. Olin Salen kassa ja tää tyttö kävi usein miehenesä kanssa kaupassa ja alettii sit puolin ja toisin heittää läppää ja juttelee ja sit aloinki seuraamaan niiden raskautta sivusta ja jännitin millon likka tulee pihalle ja olin heidän ristiäisissä kahvittajana. Nyt he eronneet miehen kanssa (huh) ja tää tyttö sai viimein koulunsa käytyä ja valmistui. Ja hän on ehkä mun kavereista ainut jolle oikeasti sanon ihan suoraan mitä ajattelen. En tiedä miksi, mutta hänelle sanon suoraan jossen pidä hänen mahdollisista mieskuvioista. "Oo varovainen ymym" on yleisin ehkä. Ehkä koitan jotenkin suojella.
Mutta tää oli yks esimerkki miten helppoakin se aikuisiällä voi olla.
Mutta ei se todellakaan aina noin helppoa ole.

Itse innolla odotan että mimmosia perhekerhoja täältä löytyykään sitte ku nyytti syntyny ja pääsee vähä tutustumaa muihin seudun vauvoihin. :)
 
Oon näköjään (kännykällä kun aina selailen tätä) vahingossa painanut tyhmä-arvion pariin viestiin. Että älkää loukkaantuko, jos on ihmeellisiä arvioita joskus.
Mul käy noit kans, mut sen saa pois sieltä sivusta, ei ilmeisesti jää näkyviin eikä tuu ilmoitusta, en tietä. :)
 
-elmeri- tervetuloa ja ihanaa että viimein onni kääntynyt ja pääsit ilmoittautumaan tännekin. :)
Aika paljon oot joutunu kokemaan.
 
Nyt kun on jo hyvin päästy sen viikon 12 ohi, tänään siis 17+3, niin oon alkanu oottaa et rv 25 tulee täyteen. Luin jostain, et niillä viikoilla vauvalla on mahdollisuus selvitä. Kaikenlaisia ajatuksia sitä tuleekin mieleen... o_O.
 
Vähä samat tuntemkset 16+0. Mut koitetaan olla miettimättä liikaa ja nautitaan.oottelen liikkeitä:)
 
Joo viikko 25 on vissii se raja ku mahdollisuudet vauvalla selvitä jos syntyy jo silloin. Kauhee aatella että noin aikasee tulisi maailmaan :/
 
Mä odottelen, että saisin 16 viikkoa täyteen (joku pakkomielle jäänyt siitä, kun äitini menetti pikkuveljeni 15+ viikoilla). Tais olla 24vko täynnä ja/tai painoa 500g, niin pikkuisen hyväksi tehdään kaikki mitä tehtävissä on jos vauva sattuu syntymään (toivottavasti kenenkään vauva ei vielä niillä viikoilla tahdo tulla). Seuraava etappi olis itellä 34 viikkoa, silloin saa synnyttää omalla synnärillä eikä tartte lähtee tayssiin (minne ei ehdittäisi). Ja sit tietty se 38. viikko. Huh, kauheeta vauhtia mennyt aika!

Mäkin myönnän olevani usein yksinäinen. Tällä paikkakunnalla asuttu kuutisen vuotta ja ei kavereita kauheesti ole tullut. Joitain tuttuja kerhoista ja töistä. Mä oon kauheen huono tutustumaan uusiin ihmisiin. Suurin osa vanhoista kavereista jäi vanhalle paikkakunnalle, ja nyt he on vielä suurin osa lapsettomia ja mulla jo kolme ja olen ollut pitkään pois työelämästä, niin ei meillä kai olis juteltavaakaan. Esikoisen jälkeen yritin vielä kuulua porukkaan ja kysellä illanvietoista, mutta niinhän se meni, että kun ei äiti kovin nopealla aikataululla saa lapsenvahtia (mies vuorotyössä), niin ei mua lopulta enää edes pyydetty spontaaneihin tapamisiin mukaan :(
 
Tervetuloa -elmeri-! Ymmärrän hyvin pelonsekaiset tunteesi. Itsellä takana kaksi keskenmenoa (n. rv 12), ja jotenkin tässä ei vieläkään (nyt 13+3) osaa ajatella, että ihan oikeasti sieltä joku olisi tulossa. Jotenkin sitä ajattelee, että vieläkin voi mennä vaikka mikä pieleen, vaikka onhan toki suurimman riskin aika jo ohi.

En mä täällä toki koko aikaa mitään piruja maalaile seinille, mutta sellainen realistinen taustavire on päällä, ettei oikein vielä(kään) anna itsensä innostua.

Saanko kysyä, että minkälaisia riskejä sinulle on kerrottu kaavinnan aiheuttavan seuraavissa raskauksissa (vai ymmärsinkö oikein)? Mulla on myös yksi kaavinta takana, eikä kukaan maininnut, että siitä voisi olla jotain harmia myöhemmin. Jotain kiinnikkeitähän siitä voi kohtuun tulla. Ehkä niistä sitten voi olla kiusaa.
 
Muokattu viimeksi:
Ai niin, piti vielä kirjoittaa siitä, kun muutamat tuossa aiemmin mainitsivat, että haluavat pysyä mahdollisimman anonyymeinä ja suhtautuvat vähän epäluuloisesti netissä kirjoitteluun. Mulla on ihan sama. Oon yrittänyt olla paljastamatta täällä itsestäni liikaa, mutta kyllä mut täältä tutut tunnistavat, jos osaavat tulla etsimään (ja nyt ehkä osaavatkin, kun on kavereillekin kerrottu raskaudesta, joten moi vaan tutuille, jos tätä luette :D).

Kovasti haluaisin tuohon salaiseen ryhmään, mutta vielä ei taida olla vaadittavia 30 viestiä kasassa (vähän outo sääntö minusta, että viestejä on oltava tietty määrä etukäteen - sen kyllä ymmärrän, että siellä pitää sitten olla aktiivinen). Osaako kukaan sanoa, onko salaisessa ryhmässä kuinka aktiivista keskustelua, vai onko sieltä kaikki huvennut noihin fb-ryhmiin, joista tuossa oli aiemmin puhetta?

Itselläni ei ole ainakaan toistaiseksi halua liittyä mihinkään fb-ryhmään, mutta toki saatan muuttaa mieleni.
 
Tällä puolella on keskustelu vielä toistaiseksi aktiivisempaa kuin salaisella puolella, johtunee varmasti siitä ettei hirveästi vielä kirjottelijoita siellä ole :)
 
Toistaseks ei vielä ole niin aktiivista keskusteluu salaisessa ryhmässä mutta se vaatis lisää juttelijoita :)
 
Mä koen ainakin niin hankalaks ton liittymisen sinne salaiselle puolelle varsinkin kun ei tietokonetta käytössä että sen takia ei oo tullu liityttyä...
 
Salaisella puolella oon, enkä kyllä aio siirtyä feissariin, koska tosiaan haluan pysyä anonyyminä. :) Ehkä arimmat asiat kirjoitan sinne ja lisään masukuvat.
 
Okei, kiitos tiedosta! :) Pitää vaan munkin tässä rustata vaadittava viestimäärä kokoon, niin tuun sitten kans sinne toiselle puolelle juttelemaan. Oon kyllä EmmiA:n kanssa samaa mieltä, että hieman monimutkainen protokolla sisältyy liittymiseen, mutta ehkä selviän siitä. :D
 
Takaisin
Top