Heinä-äidit 15! Tuntemuksia, oireita, odotuksia, ajatuksia ja tutustumisia.

Miä kyllä pysyttelen vielä ainakin pari kk täällä nimimerkin takana piilossa kirjottelemassa teiän kanssa juttuja, vauvauutinen ei oo vielä saavuttanu facebookjulkisuutta, ajattelin sitte maaliskuussa rakenneultran jälkeen tehdä uutisen kokonaan julkiseksi, kun himottaa nyt jo hehkuttaa vaunuja ja vauvanvaatteita ja jutella lapsellisten ( :D ) kavereiden kanssa julkisesti vauvajuttuja. Mutta sovittu että pietään keväälle asti "omana tietona" vaikka moni tietääki jo.
Mutta te jotka liitytte tuonne faceryhmään, ni ettehän hylkää minua/meitä tänne kirjoittelevia. Tää on kauheen kiva paikka juurikin sen takia ku vähän niiku tavallaa salassa kirjotellaa ja nimimerkin takaa... :)
 
Joo iteki haluun olla vielä ainakin anonyymi muille/teille ja miusta tää toimii hyvin keskustelu täälläki
 
Juu avoin Facebook ryhmä kuulostaa aika pelottavalta. Täälläkään ei ole vielä tehty asiasta niin sanotusti julkista, minä en edes itseasiassa tiedä ketkä kaikki tietää. No meillä töissä lähes kaikki, meidän perheet. Miehen yks kaveri johon törmättiin sattumalta Kuopiossa ja se vähän uteli asiaa niin kerrottiin. Minun äiti on kertonu mummolle( ite en kovin läheinen ole) mutta ei mummokaan ihme kyllä oo tainnut juoruta pidemmälle. Ja anoppikaan ei vissiin ole. Ainakaan kukaan sieltä ei vaikuta tietävän.
Mut niin Facebook on sellainen missä asia on pysyny poissa, paitsi jaoin minä yhden pöllövauvapeitto kuvan tekstillä seuraava projekti. Tosin voivat olettaa että se on siskon tytölle. Exälle fb:ssä vähän vihjasin asiasta, meillä hyvät välit ja juteltu aiemmin näistä asioista vuosi pari sitten ku molempia vähä ahdisti sama asia, samoissa piireissä ei ikinä oo oltu koska etäsuhde oli ja kaverit näin ollen omia molemmilla.
Tulipa pitkä sepustus:)
 
Joo salainen sen pitää olla, mutta ite en henk.koht sinne liity vielä toviin. :) koska siellä se juttelu tavallaan muuttuu erilaiseksi. Niinsanotusti paljon helpommaksi tavallaan ja menettää vähän hohtoaan. :/
Tänne on ihana aina tulla kattomaan onko uusia viestejä ja lueskelemaan ketjuja. :)

Keveemmällä sitte täällä vaikka paljastan itsestäni enempi lisää pala kerrallaan.. ;)
Alkuun vaikka sen, että asumme maalla. ;)
 
Klikkaat ZenIn nimeä, on aktiivinen täällä joten löytyy varmaan helposti, sit sieltä aloita keskustelu :)
 
Mulla oli aluks kova kynnys tännekin kirjottelusta ja vieläkin vähän jännä olo ku aika henkilökohtasia kirjottelee niin vois hyvinkin tunnistaa. Siksi en oo esim. kaupunkia ja tarkkaa laskettua aikaa maininnut. Oon vähän vainoharhainen näissä nettihommissa, mutta ehkä se tästä.
 
Mulla on ollu tänään kunnon masis-itku päivä. Oon tajunnut, että mulla ei oikeasti oo edes yhtä ystävää täällä missä asutaan. Olo on ihan käsittämättömän yksinäinen. :/ Joskus aikoinaan tänne Turkuun muutin pk-seudulta opiskelemaan. Opiskelujen päätyttyä jäi ne koulukaveritkin ja tällä hetkellä ei oo ketään kelle edes soittaa. Kaikilla "kavereilla"(viikonloppukavereita/ryyppykavereita) on niin erilaiset elämäntilanteet.. Kukaan ei oo samalla aaltopituudella kun mä tai siltä ainakin tuntuu. En tiedä onko mussa jotain vikaa vai mikä on mut ei vaan tunnu olevan ketään jonka kanssa jutella normaaleja elämään kuuluvia asioita.. :/
 
...ja sama homma oli jo ennen raskauttakin. Voi kun joskus mies suostuis muuttamaan täältä pois.. mä en tykkää yhtään tästä kaupungista :(
 
Mulla on sama tilanne Hyvinkäällä.. Ei oo yhtäkään ystävää joka olis samassa tilanteessa tai edes liki main elämänvaiheessa. Ryyppy/baari kavereita kyllä on mut niidenkin yhteydenpito loppu tyystin kun kuulivat raskaudesta.. Yksinäistähän täällä on. Ja mun mielestä on helpompi pitää tää keskustelu yhdessä ja samassa paikassa eikä niin että useissa. Sillon kaikki tieto saavuttaa kaikki :)
 
Mimoza ja EmmiA, toi kuulostaa varsin ikävältä kyllä. :/ etenkin vielä jos toinen haluaa pitää oman päänsä ja pysyä paikkakunnalla. Ootko jutellut miehellesi asiasta? Onko tullut vastaus "kyl siä niitä kavereita löydät, ajan kanssa." Voisin kuvitella tuollasen toteamuksen, usea vanha kaveri muuttanut takas kotikonnuille juurikin sen takia ku ei niitä ajankaan kanssa löytynyt. :/
Olinpa jotenki karkee ja töykee, en siis sano että miehesi Mimoza olisi noin ajattelematon. :) mutta monesti on niin että kun toisella on se KAIKKI siellä jossain, niin sieltä ei haluta lähtä pois.

Toiki tosi ikävää että kyllä niitä kavereita joo ryyppäämiseen ja rellestämiseen on, mutta sitte ku yks "putoaa kelkasta pois" näinkin suuren ja hienon asian takia niin sitte hylätään. Se on perseestä.
 
Tänäänkin vanhat kaverit menee baariin ja sitä ennen syömään ja keilaan niin ei edes kahteen jälkimmäiseen oo tullu kutsua mukaan... :D täällä sitten nökötetään kaikki illat kotona.
 
Ootteko ehdotelleet niille baarikavereille muita tekemisiä. Tuskin nekään aina vaan baarissa on. Kyllähän ystävyys voi kehittyä uusille urille. Riippuu tosin baarikäytöksestäkin, mutta me jos jossain kavereitten kanssa käydään, niin lähinnä pubit ja keikat, niin ihan hyvin ekaa odottaessa voi mukaan lähteä.

Mulla ei niinkään raskaus oo vaikuttanut, mutta ensin opiskelijaelämän loppu vaan vieraannutti joistain ja sitten monet hyvistä ystävistä ovat muuttaneet työnperässä pois. Aika vaikee tutustua uusiinkaan ihmisiin kun ei oo ees töitä.
 
Sama homma täälläkin että kaverit vähän jääneet raskauksien ja muuttojen takia.. Välillä on niin tosi yksinäinen olo :/
Käydään kuitenkin esikoisen kanssa perhekerhossa ja muutamia mammakavereita jo on, jotka kyllä enemmän hyvänpäiväntuttuja.
Kannattaa muidenkin katsella viimeistään vauvan synnyttyä oman paikkakunnan kerho yms. tarjontaa :) seurakunnat ja mll ainakin järkkäilee monissa paikoissa.. Saa edes jonkun näköstä aikuisseura ja puhua niitä kakkavaippa- juttuja oikein urakalla ;)
 
Mä taas näin etukäteen kuvittelen kaipaavani aikuisseuraks sellasta väkeä, jonka kanssa voi puhua politiikkaa jms mitä yleensäkin, mutta joita ei häiritse, että on se lapsi mukana. Sinänsä oon kyllä tällaseks superseuralliseks ihmiseks aika hyvin tottunu yksinoloon, ku ei oo töitä ja mies taas on päivät töissä. Lapsen kaa ei kuitenkaan oo ihan yksin.

Aikomuksena silti kokeilla jotain mammaryhmiä, joita on täällä paljon, vaikka oonki vähän kyyninen niitten suhteen. Mielummin sit vaikka johonkin vauvauintiin tai -jumppaan. Ehkä myös haen uusiin opintoihin, niin siinäkik voi tutistua ihmisiin.
 
Tuttuja tuntemuksia välillä noi yksinäisyyden tunteet, munkin elämässä on ollut niin paljon muuttoja ettei sinänsä ole oikein ehtinyt juurtua mihinkään kunnolla. On toki ystäviä tarttunut matkanvarrella mukaan, mutta 600km.n päästä ei tulla kovin helpolla kahville. Nyt ollaan vuosi asusteltu nykyisessä kodissa (jossa halutaan asua ja pitkään) ja sosiaalista verkostoa on ollut jokseenkin vaikea hankkia vaikka ollaankin käyty erilaisissa perhekerhoissa sun muissa. Toisaalta en kyllä asiaa stressaa -nautin sitten taas täysin sydämin kun ehdimme ystävien kanssa nähdä ja lapset pitävät kyllä äiteen päivät vauhdikkaina.
Mutta harmittaa kyllä teidän muiden puolesta, jos kaveriporukka raskauden takia jättää kutsumatta. Mulla se ei ole koskaan ollut syynä miksei oltaisi kutsuttu mukaan -toisaalta omat ystävät tietävät ja hyväksyvät sen, että voin olla selvinpäin mukana baarissa. Tullut tehtyä sitä jo monesti ennen lapsia.
 
Huomasin itse saman kun ensimmäinen oli tulossa. Kaverit ei edes ajatelleet mukaan mihinkään vaan pitivät itsestään selvänä että mun paikka olisi olla kotona :( Muutamia hyviä kavereita jäi, mut kyllä se piiri muuttui jonkun verran.. Onneksi vaan parempaan suuntaan. :wink:joyful: Nyt kun toinen tulossa niin kaverit kyllä pyytää vaikka mihin mukaan:happy: Mä kyllä on sellainen kotihiiri että ei aina edes kiinnosta lähteä mihinkään vaan tykkään olla kotona :shy:
 
Mulla esikoisen myötä karsiutu useampi kaveri pois. Ensinhän kaikki oli niin innoissaan raskausuutisesta mutta siitä ne pikkuhiljaa jäi. Mua loukkasi todella paljon se että meidän tytön jo synnyttyä nämä kaverit lähti tyttöporukalla syömään tai pitämään leffailtaa tai viihteelle mutta eivät koskaan mulle soittaneet että pääsisitkö mukaan. Tiedän sen että useallakaan kerralla en varmasti ois päässyt mutta oisin ollut kiitollinen siitä että olis edes kysytty. Oon kuitenkin maailman onnellisin muutamasta hyvästä ystävästä jotka on säilynyt vaikka heidänkin kanssa elämäntilanteet on täysin erilaiset. En silti väitä etten kaipaisi vielä paria lapsellista (:D) kaveria.
 
Omasta puolesta pakko sanoa, että jos mulla juttuseurasta ja ajanviettoseurasta muka pulaa, oma on vikani. Oon siis erittäin sosiaalinen ja seurallinen ihminen, mutta viihdyn ihan tajuttoman hyvin yksin. Työttömänä koiran kanssa kotona ku mies töissä.

Välillä oikein ottaa päähän ku puhelin piippaa viestiä kavereilta et nähääkö.. o_O
Koska siis, mulla tuntuu että ihmiset ympärillä vaan lisääntyy. Jäänyt paljon enempi juttelemaan ku törmättty esim kaupassa kavereiden kanssa, (jotka siis kyllä siskoni kautta kavereitani mutta ne käy meilläki välillä kylässä) joita ihan niiiin usein kumminkaan näe.
Pysähtyy kysymään että mitä mulle kuuluu. :) (ku siskoni tietenki juorunnu niille uutisen, mikä on mulle kyllä ihan fine vaikka asia ei facebookjulkinen vielä olekaan, mutta noi tytöt on vaan niin symppiksiä ja rentoja ja reiluja tyyppejä että.. :) )
Oon nyt kyllä viime viikkoina alkanu vähän liikkua kotinurkilta kylille päivisin, etenki jos saanu kerralla siivottua kaiken ni jokapäivä tarvii ottaa ressiä onks pyykit tai tiskit ok (no ihanku ottasin kauheeta ressiä kotitöistä. :D)
Käyny moikkailemas siskoa ku ollu kavereillaan kylässä, joilla kans muutaman kuukauden ikäisiä lapsia, mieheni kaverin vaimoa käyny moikkaamassa ku ukot töissä, heilläkin 4kk ikänen vauva, käyny elokuvissa kaverin kanssa ymym.

Ja perheellisten kanssa on kiva tapailla, koska saan puhua omasta tilanteestani ilman sellaista jatkuvan jauhamisen tunnetta. He on sanoneet että ei haittaa vaikka puhutaan vauvajuttuja, mutta kuhan saa puhua edes toisen aikuisen kanssa eikä keskustelu etene malliin: gääägägä aguuguu ägägaguuugu... :DD

Eli mulla on asiat kieltämättä aika hyvin, synnyinpaikkakunnallani asustelen, arkajalka oo raaskinu lähtä kauas äitistä. :D yritin mut tulin pakon edessä takasin, ja se oli pakko olla kohtalo, koska en todellakaan olisi nyt tässä, odottamassa lasta elämäni miehen kanssa! :)
 
Lolamon mies on just tota mieltä.. ja siis kaverit ei edes tiedä raskaudesta ja tiöanne on tämä.. mistähän tän ikäsenä lähet niitä ettimään oikeesti? :D
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top