Heinä-äidit 15! Tuntemuksia, oireita, odotuksia, ajatuksia ja tutustumisia.

Hyvää alkavaa vuotta kaikille :). Kylläpäs väsyttää vaik nukuttii 11.. En oo vuoskausiin näin pitkään nukkunu.Nyt tarttis saada itteään niskasta kiinni ettei tulis vaa löhöttyy koko päivää!
 
Itsehän kömysin sänkyyn vasta kolmen maissa. Päivällä olin maannu sängyssä lepäilemässä monta tuntia telkkaria katsoen, ei nukuttanu mutta oli vetämätön olo. Ja eipä haitannu ja tarvinnu ottaa stressiä siitä makaamisestakaa ku yks meiän kaveri tuli meille, isännän kanssa kaljottelemaan ni ei mua ees tarvittu pirteenä mukaan rientoihin. :) oli kyllä niin niin normi "viikonloppu"olo ku vaan voi, vaikkakin siis keskellä viikkoa.

Oon monesti nukkunu erilläni isännästä ku kaljottee, ku joko mulla palaa hermot tai se haisee niin pahalta tai sit se välillä herää yskimää kesken humalaunen ja pelkään että kohta yrjöä joka puolella ja se on mulle yks pahimmista peloista (ja kyllä, lapsen myötä mun on vaan opeteltava kohtaamaan pelkoni).. eilen sitte mainitsin ku haisee niin pahalta ni ite sitte kysy että nukkuuko yläkerrassa, kaljottelukaverinsa kanssa. No kuule mikä jottei :D ei mun tartte aina lähtä omast sängystä ja yläkertaan/sohvalle toisten kaljalle haisevien tykö... hitto ku ei aikasemmin oo tota tajunnu että se voi olla isäntä joka nukkuu muualla. :D
Mutta onneksi nykyään kaljottelu vähentynyt paaaaaljon ku tehny pitkiä työjaksoja. Helppoja ja kevyitä mutta saattanu kestää kolmeki viikkoa. Viikonloppusin ees välttämättä tarvinu käyä töissä,mutta on myös selvistä päin ;)

Ja onneksi tiedostaa sen että pikkuisen myötä joka/joka toinen/joka kolmas vklp pojat ei tule meille yötä myöten juomaan kaljaa. :)
 
Ja tuolla aikasemmin joku mainitsi ajatuksistaan, kuinka aamuisin havahtuu siihen että "hitto, miähän oon raskaana.. miten elämä muuttuu ja mitä tuleman pitää".. mulla esikoinen tulossa ja kyllä havahdun noihin samoihin asioihin. Muutos pelottaa. Mutta ilman muutoksia elämä ei olis elämisen arvoista. :)
 
kävin tänään päivystyksessä kun yöllä aavistus verta sattui tulemaa, en voinut antaa itselleni rauhaa ennen kuin olen tarkistuttanut tilanteen ja selviää onhan vauvat kunnossa! a vauvalla kaikki hyvin ja vastasi täydellisesti viikkoja eli 10+4 ja pituuttaki oli 3,73cm ja kädet ja jalat oli siellä missä piti ja aivotki oli niin ku piti ja sydän sykki ♡ b vauvalta ei löytynyt sykettä ja oli surkastumassa pois, oli enää 1,3cm pitkä tämä toki oli tiedossa mutta silti olen surullinen ja itken silmät päästä mutta toivotaan että a vauva jaksaa kasvaa ja pysyy matkassa loppuun asti eli heinäkuuhun asti ♡
 
Sajo, onneksi menit lääkäriin. Oijoi, ikävä uutinen :( mutta toisaalta asiaa edes himppusen saattaa helpottaa oma suhtautuminen ja että osasit varautua..? Oon kyllä aika sanaton luonnon raakuudesta..
Mutta nyt vaan ihan kauheesti tsemppiä ja iloa odotukseen a vauvan kanssa. <3​
 
jooo, osasihan tähän varautua ja melkeen tämä tiedossa mutta silti kun aina haluaa kaikesta ajatella positiivisesti niin ei halunnut ajatella kumminkaan että b vauva ei jaksaisi kasvaa.......... mutta suren niin kauan kun surettaa ja samalla ajattelen että toinen pienistä onneksi on toivottavasti tulossa meitä ilahduttamaan
 
Sajo milloin sait tietää, että tulokkaita on kaksi? Tsemppiä! Eiköhän a vauva kasva vahvana loppuun asti, toivotaan näin! :)
 
16.12 oli alkuraskauden ultra ja silloin kaksi sydäntä sykki , mutta nyt lääkäri ei osannut vastata mulle että koska b vauvan sydän on lakannut lyömästä koska surkastumista oli jo tapahtunut.. toivotaa kovasti että a vauva jaksaa kasvaa ja tulee terveenä maailmaan ♡♡
 
Sajo: Varmasti tuntuu raskaalta ja surulliselta, kun on jo ehtinyt tottua ajatukseen kahdesta vauvasta. Toivottavasti vauva A kasvaa hyvin ja syntyy terveenä. Ja varmasti näin onkin! :-)
 
Tsemppiä Sajo <3
On vissiin kuitenkin yllättävän yleistä että kaksosista toinen hiipuu, ja toinen jaksaa kasvaa hienosti :) toivotaan että myös teidän A-vauva jaksaa <3 :)
 
Sajo ♡

Mulla tosta toisesta näkyi aivan selvästi rv 14 paikkeilla, esikoisesta en kyllä muista miten alkoi näkymään.
Tämä pullottaa jo aika selvästi nytkin, eilen makasin saunassa ja kyllä navan alta selvästi huomaa että kohtu kasvaa.
Semmoista paineen tunnetta täälläkin mutta se on vallan normaalia se :)

Pahoinvointi, kopkop tuntuu helpottavan mutta pientä yökkimistä on edelleen.

Mä julkistin tän jo kaikille, taas huomasi kuka lähipiiristä juoruaa ja kuka ei, mä aattelin että mä kerron sen nyt ite, ettei kenekään tarvii mässäillä meidän perheen asioilla.
Kukaan vaan ei tajua sitä että ehkä mä en tarttis niitä onnitteluja, sen verran puskista tuli tåmä homma....

Nyt kun alku shokki on takana päin, tuntuu siltä että voi jo alkaa vaunujen ostoa miettimään.
Mieli alkaa hyväksymään tämän muutoksen.

Viikon päästä ultraan ♡
 
Sajo, toivottavasti saat kaiken tarvitsemasi tuen läheisiltäsi. Huoli on varmasti kova a-vauvasta. Kuten mullekin ystävät toistelee, ei tässä auta muu kuin uskoa ja toivoa ja antaa ajan kulua..

Se on kyllä tosi vaikeaa. Odottaminen. Mulla tänään 10+4, ja rupesin pelkäämään pahinta (taas..), kun en vielä tunne mitään häpyluun yläpuolella. Vatsa tietysti on ihastuttavan turvonnut ja vaikea peitellä.. Yritän malttaa odottaa viikolle 11, jolloin moni täällä on kertonut pienen kummun tuntuvan. Mulla on kyllä pitkä selkä, ja viimeksikin aina kun menin selälteni esim neuvolassa sydänäänten tutkimista varten, vatsa katosi melkein kokonaan.. Pakko vaan kestää odotusta ja ultra-ajan kirjettä..
 
Missy; Ihan samat fiilikset ja ajatukset. Mulla on 10+2 ja maha on aamuisin melkoisen litteä. Mitään kumpua ei näy eikä tunnu maatessa kuvittelemallakaan. Mutta kai pitää vaan uskoa, että se siitä aikanaan pullahtaa esille. Turvotusta on enemmän tai vähemmän syömisen ja vatsan toiminnan mukaan. Mäkin odotan kuumeisesti ultra-kutsua, jospa se tänään jo tulisi?
 
Onko muita ketä pelkää verikokeiden tuloksia ja np-ultraa? Ittellä 7.raskaus ja 10+4 tänään...Viimeisin raskaus päättyi 17+3 enkeli vauvan synnytykseen 8/14...Nyt ma olis kokeet ja pelkään et jotain olisi taas pielessä...En uskalla vielä nauttia tästä toivotusta raskaudesta...Sekavat mietteet :/
 
Mansuliini: Joo, kyllä pelottaa ja jännittää. Olen lukenut paljon noista jutuista ja vaikka todennäköisyys on pieni, niin ei voi koskaan tietää. Ikää mulla on jo kohta 34 eikä tässä enää nuorene. Viitaten kirjoitukseesi, niin kävikö jotain ilmi ultrassa ja verikokeissa edellisessä raskaudessasi vai saitko keskenmenon noin myöhään? Minulla oli elokuussa keskeytynyt keskenmeno viikolla 7 ja sekin oli tosi kova paikka. Voin vaan kuvitella miten kamalalta se mahtaa tuntua kun raskaus on pidemmällä.
 
Aah, luin huolimattomasti, verikokeissa siis oli jotain. Teittekö istukka- vai lapsivesitutkimuksen? Jos jotain on, niin en tiedä miten mieli voi pysyä kasassa ne viikot kun joutuu odottamaan tuloksia... No joo, sitä ei varmaan kannata etukäteen miettiä. Mutta olen just tällainen murehtija.
 
Tiisu..Tehtiin lapsivesitutkimus ja asia varmistui sen kautta..T 18 tulos...Elämämme vaikein päätös :( geneettinen keskeytys siis...Eipä meijän pieni jaksanut kasvaa massussakaan kun uä:ssa oli sydän pysähtynyt ennen toimen pidettä jo...Ainut lohtu koko päätökseen tuo uutinen..Nyt lohduttivat neuvolassa että saman toistuminen on vain 1% luokkaa mutta silti käy mielessä tuo aikaisempi koska sen osuminen on 1,5% luokkaa ja nilkkaan kolahti...Toivon parasta ja pelkään pahinta...No onneksi verikokeet jo ma ja saa vastauksen sitte viikon kuluessa....
 
Täällä odotellaan istukkanäytteen tuloksia. Nyt jo 2,5 vkoa mennyt. Aikaisintaan ens tiistaina ovat valmiit. Saattaa myös mennä seuraavaan viikkoon. Meillä pitäisi olla ihan normaali riski mihinkään, mutta esikoisen menettämisen jälkeen pienikin riski on riski.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top