Heinä-äidit 15! Tuntemuksia, oireita, odotuksia, ajatuksia ja tutustumisia.

Otan osaa ja toivon kauheasti voimia menetyksen kokeneille! <3
Täällä mennään varovaisin askelin rv6+4,eka neuvola 15.12. Pahoinvointi on alkanut muutama päivä sitten - oon oksennellut tasaisesti aamusta asti,oireena myös kuume ja tissit on niin kipeät välillä,että aattelen niiden amputoimista. :D Huomenna pitäisi mennä työhaastatteluun klo 10,vähän jo hirvittää että miten pääsen sinne asti oksentamatta,hehheh. Kysymys tosta ekasta neuvolasta: kattooko ne siellä,että sykkiikö sydän ja onko kaveri oikeassa paikassa vai näkeekö sen ekassa varsinaisessa ultrassa vasta?
 
Thaitus sanoi:
Otan osaa ja toivon kauheasti voimia menetyksen kokeneille! <3
Täällä mennään varovaisin askelin rv6+4,eka neuvola 15.12. Pahoinvointi on alkanut muutama päivä sitten - oon oksennellut tasaisesti aamusta asti,oireena myös kuume ja tissit on niin kipeät välillä,että aattelen niiden amputoimista. :D Huomenna pitäisi mennä työhaastatteluun klo 10,vähän jo hirvittää että miten pääsen sinne asti oksentamatta,hehheh. Kysymys tosta ekasta neuvolasta: kattooko ne siellä,että sykkiikö sydän ja onko kaveri oikeassa paikassa vai näkeekö sen ekassa varsinaisessa ultrassa vasta?
Click to expand...

Taitaa olla tosi paikkakuntakohtaista tuo katsotaanko ultralla.. Mutta sanoisin että suurimmassa osassa neuvoloita ei katsota kun sitten np-ultrassa vasta. Jossain neuvoloissa toki tämmöinenkin luksuspalvelu on :)
 
Sydänääniä ei ole multa kuunneltu nyt eikä viimeksikään ennen np-ultraa. Meillä neuvolalääkärissä on ultrausmahis vanhalla laitteella. Muutoin asiaa ei "tarkisteta" ennen np-ultraa, ellei nyt yksityiselle halua mennä.
 
Moikka. Tovin tuossa lueskelin ketjua ja päätin itsekin liittyä! :)
Olen 25w, eteläisestä Suomesta ja ensimmäistäni odotan. Raskaus nro 2.
Mieheni kanssa ollaan virallisesti seurusteltu 2vuotta ja siitä ajasta oltu 1,3v kihloissa. Tää on se oikea!

Kerron teille vähän tarinaani, vaikka voisin kertoa ummet ja lammet. Mutta.
Jätin pillerit pois vuosi sitten (elettiin vaikeaa aikaa ja seksiä oli hyvin vähän, päätin etten tahdo syödä pillereitä enää turhaan ja kun ei niillä oikein ollu huomattavaa vaikutusta menkkakipuihinkaan, säästyi rahatkin ja oli miehelleni ihan ok asia että ne lopetin) ja siitä asti ollu tämä "varma ehkäisy", ajoissa ulos. :D Koska tilanne oli kumminkin se, että lapsi saa tulla jos on tullakseen.

Toukokuussa muutimme ostamaamme taloon ja mieheni oli sanonut että sitte tehää vauvoja ku oma hima. Nooo, muistuttelin asiasta leikkisästi välillä ja yhtenä päivänä kun harjoitettiin lempeä, mieheni päätti "olla heittämättä verhoihin" (anteeks yksityiskohdat :D) ja näin ollen tein heinäkuussa plussatestin! Ihan vitsillä tein, kun aikaisemmat testit ollu pakkomielle ja ollu negatiivisia. Tämä sattuikin oleen kaks vahvaa viivaa samantien!

Ajatukset heitti ihan häränpyllyä ja JEEJEEEJEEEE-fiiliksiä. Tosin hillittyjä ja miehelleni soitin ja kerroin. Olin ihan sekaisin että minäkö raskaana, noway.. myös että vähäkö siistiä.. samalla olin aivan kauhuissani että nytkö se sit tapahtuu, meille tulee vauva. Kaikki muuttuu. Enää ei ollakkaan vaan me ja koira. Enää ei lähdetäkkä esim kauppaan ihan tost noin vaa ku roskapussia viedessä alkaa tehdä mieli lähtä shoppailee. Sitä hehkutusta ei kauan kestänyt. 2vko sulattelin asiaa vauvasta, vkolla 6 meni kesken.

Keskenmenon jälkeen päätimme yrittää uudestaan heti ku mahdollista. Tovihan siinä meni jotta saatii hormonit ja kierrot kohdalleen. Jo noi on sellaset asiat että keskenmenoa ei toivo kellee, kroppa menee ihan sekasin. Itse suhtauduin asiaan aika tyynesti ja ihmiset pahoitteli, mutta lähinnä kohautin olkiani. Joo ikäväähän se joo oli, mutta luonto tarkoitti sen niin. Ja se oli ihan tavallaan odotettavissa. Kerkesin viikkoa ennen keskenmenoa lopettaa tupakoinnin, viikko km jälkeen aloitin uudestaan.

5.11 lopetin tupakoinnin ihan oman terveyden vuoksi. Ja kaverin kanssa tehty sopimus. Aloin siinä 10.11 iltasella tunnustelemaan rintoja ku tuntuu aralta, tästähän olin vallan hyvilläni, koska olin jo pari kk odottanut tuollaista kipua mutta joka kerta oli erilaista ja menkat tuli. Pari iltaa myöhemmin kun rintoja edelleen aristi, tein testin. Haalea viiva ilmestyi. Seuraavana aamuna samoin, haaleahko. Odotin 5pvä ja tein uudestaan ja kaksi viivaa vieläkin. Raskauslaskuri kertoi lasketuksi ajaksi 17.7... Ostin vielä Clearbluen digitestin, mutta en ole sitä tehnyt. :) Minulla on huomenna ensimmäinen neuvola ja viikot olis nyt tarkalleen 9+0 laskurin mukaan.. (muistaakseni)
Tällä kertaa tikun kaksi viivaa aiheutti lähinnä vaan olankohautuksen. Edelliskertana ilakoi senki edestä ja se vähän karaisi ja herätti tähä maailmaan. Mutta siis kyllä miä tästä innoissani olen, erittäin. Eri tavalla vaan kuin viimeksi. Olen ehkä tyynempi nyt. :) edelleen samat ajatukset kyllä pyörii mielessä että omg, nyt se vauva tulee, mutta nyt koen olevani vieläkin valmiimpi kuin kesällä. Ja kokoajan pelko, että menee kesken mutta mulla on jostain syystä todella varma ja tyyni olo tän suhteen.
Rinnat on todella kipeät, mutta se on hyvää kipua :D ne myös kutisee todella kovin, mutta rasva auttanut. Pari viikko ollu tosi ellottava ja vellova olo, hrrrr. Ajattelee melkein mitä vaa ni etoo ja etoo. Töihin menoa ja työmaan hajua ku ajattelee ni tekis mieli oksentaa :D kertaakaan ei ole ylös asti tullut, huh. Kärsin eräänlaisesti emetofobiasta (oksennuskammo) ja paniikissa tämänkin takia :D Palelua myöskin ja mielialat vaihtelee krhm... :D mielitekoja muutamia tullunna, en vielä sillee osaa tarkkaan eritellä mutta joitain ruoka-aineita kohti ollu että PAKKO SAADA! :)

Tulipahan tarina! Mutta tuntuupa hyvältä saada tämä sanotuksi! Tieto kulkenut vain lähipiiriin ja siinä pysyy olosuhteiden pakosta jonkun aikaa.. tosin, nyt te tiedätte. ;)

Kiitos ja hyvää yötä.. :)
 
Muokattu viimeksi:
helmimeri sanoi:
meilläkin mies armeijassa, ei ole tulossa ekaan neuvolaan. silloin ei ultrata, ultraus on se ensimmäinem lääkärikäynti? tarkotus ois et ekaa ultraa tulis, jos suinkin pääsee, ku aikaa ei vielä tiedä :) kaikkeen haluisin sen mukkkaan mut tuolta ei niii kaikkee pääse :/:/
Click to expand...

Miä ilmoitin haluavani mennä ekaan neuvolaan yksin, ihan vaan kasaamaan omat ajatukset. :) mutta eka ultra on asia johon melkein jouduin pakottamaa lupaamaa että tulee mukaan. :D "minne minuu siel tarvii.." ööööö siihen että tää on meiän yhteinen iso asia ja saat luvan olla siinä tukena :D
 
meillä mies iha jännäreissä tosta ultrasta ja oottaa mielellään sitä ja koko ajan kyselee :Dmutta miehet yleensäkki ei samalla tavalla tajua että tosi tärkee asia.. on monia asioita joita pitäa oikeestikki vähän ees tajuta :) mutta ihmiset on erilaisia
 
Lolamon, hei vaan sullekin! Kirjoitat hauskasti! :)

Aika samalla lailla mennyt meillä, itsekin plussasin heinäkuussa joka sitten meni kesken rv 7.. se oli vähän yllärivauva ja ajateltiin että odotellaan nyt ainakin vuosi ennen kuin kokeillaan uudestaan.. kunnes jokin naksahti molemmilla jo lokakuussa kun hormonit olivat kunnolla palautuneet. Kai sitä vauvakuumeeksi voisi sanoa. Joten tässä sitä ollaan taas maha pystyssä. Toki myös jotenkin ajateltiin ettei se näin helposti voi käydä..??
 
Jelly Bean, Me täällä ajateltiin miehen kanssa aivan samalla tavalla, että ei se "lastenteko" voi näin helppoa olla.

Mulla tosiaan ylipainoa kuten miehelläkin ja ollaan käytetty e-pillereiden lopetuksen jälkeen ehkäisynä kortsua. Meillä oli tossa lokakuussa reissu Tallinnaan, ja unohdettiin tietty ehkäisy kotiin. Mäkin vaan tokasin, että ei se kerrasta.... :D


Olipa se suuri yllätys, kun 11.11 tein positiivisen raskaustestin, ajateltuani kuitenkin, että mun olisi mahdotonta saada lapsia tän ylipainon takia. Tässä sitä vaan ollaan raskaana ja toistaseksi olo mitä loistavin. :)
 
Meillä mies on ollut neuvoloissa ja ultrissa yli innokas :)
Kakkosesta sain käydä rauhassa kun mies oli töissä mutta nyt lähtee varmaan jokaiseen nlaan mukaan.
Tänään ollut selkeesti painetta kohdussa ja tuntuu että maha olisi jo pullahtanut eteenpäin.
Tosin tässä on kyllä ihan sitä ihraakin aikalailla ;)

Virallisesti siis 7+3 eli 8 viikko, joko saisi huudella kaikille, joko????!??
 
Hehe, kiitosta vaan.. :D mitä sitä hienostelemaan.

Joo-o, ensimmäinen neuvola ohi ja kaaaaaauheesti tuli luettavaa ja infoa ja sain jopa normaalia pidemmän ajan olla siellä ku mun jälkeinen oli sairastunut ja perunut aikansa, oli aika kiva kyllä. Neuvolatäti aika jämpti ja asiansa hyvin hoitava ja asioista tietävä. Ja ihana täti kyllä. :) ei mikää tusinatuija. ;D
Viikot selvillä ja vähän aikasemmin huijasin teitä "omilla laskuillani" mutta tänään päättyi raskausviikko 8 joten 7+6 kirjoitettiin neuvolakorttiin. IIIH, MULLA ON OMA NEUVOLAKORTTI! Aika hieno fiilis.

Ylipainoa joo löytyy ja liiaksikin kyllä. Meiltä molemmilta. Toiveenani oli neuvolassa, että käydään ruokavaliojuttuja kunnolla läpi ja hyviä neuvoja ja ohjeita sainkin ja tästä on hyvä lähtä perustamaan tervettä alkua meidän lapselle. :)

Lukumateriaalia tuli joo HIMPPASEN ja ohjeita. Toivomus myös että isä tutustuisi niihi.. Meiän yrmy meinas revetä riemusta päästä lukemaan niitä :):bootyshake (yea right) mutta uskon sen niitä lueskelevan jahka tottuu ajatukseen. :) nyt odotellaan kutsua ultraan, varhaisultraan en aio mennä, koska mulla on tosi luottavainen olo tän koko jutun suhteen. :)
 
Tänää asiat alko tuntumaan pikkusen konkreettisemmalta ku esim vielä eilen.
eilen käytiin pientä keskustelua isännän kanssa (ku olin eka vähä kiukutellu) siitä kuinka mua harmittaa, että siitä ei oikein saa irti miltä tuntuu ja mitä sen fiiliksiä on tästä että akka on nyt tiineenä ja tulevaisuus näyttää erilaiselta, koska me ei olla kohta enää kaksin. :) mutta uskon että tässäki on se että se ei ihan vielä sisäistä asiaa ja ehkä kesäisen keskenmenon takia halua vielä niinkään iloita kauheesti.

Mitenkäs teillä toi lapsen sukupuoli, aiotteko ottaa selvää kun siihen mahdollisuus? :) meillä asuva mies ilmoitti että lapsen sukupuolta ei oteta etukäteen selville. O-ouuuu... :D joskus päätin että tietenki vasta synnyttyä se selviää, mutta nykyään se vaan niin paljon helpompaa ja kaikki haluaa tietää sen ja jotenki se ois kiva ku sit jotenki ehkä eritavalla alkaa suhtautuu lapseen ja tulevaan ku tuleeki ah ihana prinsessa tai oii, hurmaava prinssi muuttaa meille. Mutta...
Kyllä mua kauheesti houkuttelis myös odottaa sinne kätilön sanoihin kumpi sieltä tuli... :p hiii, en tiiä! :DD onneks siihen vielä aikaa. Jos siinä ultrassa nyt varmasti näkyy pieni paloletku ni sit se tulee selville ja sillä hyvä. ;p
 
Meillä selviää jo vähän ajan päästä, kun otetaan istukkanäyte ja siinä näkee kumpi tulee. Kaitpa sen voi kysyä, vaikka ei sillä ole merkitystä. Tärkeintä olisi saada terve vauva maailmaan.
 
Kysyttiin ekasta ja kysytään myös tokasta. En kestä mitään jännityksiä ja on kiva tietää. :) Tarpeeks saa sitä synnytystä jännittää. Niin ja nimikin mietittiin viimeks etukäteen.
 
Terve on se pääasia! :) kyllähän minäki haluisin sen selville ottaa, vois vaatteita ostella sen mukaa, mutta toisaalta on "inhottavaa" lokeroida tytöt ja pojat omiin lokeroihinsa, mutta tulen kyllä itsekin varmaan syyllistymään siihen :D toisaalta, jos meiän rymyroosa (oletetaan että saadaan tyttö) tahtoo rykästä mekko päällä mönkijän kanssa kuralätäkköön niin joo, menkööt. :D tosin riippuen onko se paras pyhämekko. :D mutta siis sukupuolineutraalit vaatteet, lelut ymym tuntuu parhaalta nyt. :)
Katotaa kuin meiän käy, hyvä se nyt huudella ku kaikki varmaanki heittää häränpyllyä ku pääsee elämään ja kokemaan sitä kaikkea. :)

Saatankin siis kunnioittaa isän toivetta ja heinäkuussa saadaan elämämme yllätys. ;)
 
Minäpäs kans raapustelen tänne esittelyn itsestäni, kun sain ketjun luettua läpi.

Olen 31v kahden pojan äiti (syntyneet 2009 ja 2011) ja miehen kans ollaan melkein saman ikäisiä.:)

Laskettu aika on 4.7 ja kaksosia odotellaan sekavin fiiliksin. Niskapoimu-ultraa kovasti odottelen kun se on 19.12.:)

Asutaan rivarissa oulun kupeessa ja asuntokuumetta taas pukkaa. Jos kaikki hyvin menee, niin tila käy ahtaaksi jossain vaiheessa.:D

Oireina on ollut matala HB ja ölytön väsymys. Verenpaineet oli neuvolassa 103/60 ja pyörryttää ja heikottaa koko ajan. Mahakin alkaa olla melko näkyvä. Isoihin kaapuihin koitan piilotella tätä toistaiseksi...:D
 
Minä haluaisin kysyä sukupuolen etukäteen, mutta mies ei halua :D Eihän sillä toki väliä olekaan kumpi sieltä tulee, mutta jotenkin tuntuisi konkreettisemmalta ajatus vauvasta jos tietäisi, kumpi sieltä on tulossa. Todennäköisesti en sitten kysy minäkään sukupuolta, koska pelkään vahingossa paljastavani sen miehelleni. Ja onhan tässä vielä pitkä aika koittaa kääntää miehen pää (jos kaikki hyvin menee..) :D
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top