Heinä-äidit 15! Tuntemuksia, oireita, odotuksia, ajatuksia ja tutustumisia.
- Ketjun aloittaja TuttiFrutti15
- Aloituspäivämäärä
nyt kaiken on mentävä hyvin!!! Minunkin puolesta osanotto kaikille menetyksen tavalla tai toisella kokeneille. Toivottavasti tulevaisuus olisi kaikilla meillä täällä valoisa ja onnellinen. Täytyy yrittää pitää tsemppiä päällä ja nauttia nyt tästä raskausajasta, kun ei tätä varmasti pääse niin montaa kertaa elämässä kokemaan 
Täällä on käyty paljon mielenkiintoista keskustelua keskustelua. Minun täytyy myöntää, että luen näitä keskusteluja päivittäin, mutta olen laiska kirjautumaan sisään. Mutta yritän nyt vähän taas kunnostautua.
Juttelitte tuossa mahan kasvusta. Minullakin on kova iltaturvotus ja mutta ei ainakaan vielä housut purista. Serkkutyttö tosin kertoi jo epäilleensä raskautta, kun kerroin hänelle tänään ilouutisen. Jännittävää nähdä, että tuleeko masu tässä toisessa raskaudessa aiemmin näkyviin. Viime raskaudessa se näkyi vasta reippaasti yli puolen välin. Eräs tuttu ihminen onnistui jopa kerran pahoittamaan mieleni, kun hän päivitteli kovaan ääneen, e<#ttä kyllä noilla viikoilla (n.20) pitäisi mahan näkyä ja että minusta ei ulkopuolinen uskoisi, että olen raskaana. Vaikka tämä tuttu ei tarkoittanut pahaa, niin silti se tuntui pahalle. Siinä vaiheessa, kun itse odotin mahan kasvua jo kovasti. Noh pääsin onneksi nauttimaan masusta kuitenkin myöhemmillä viikoilla.
Omasta navasta sen verran, että pe oli eka neuvola ja ultra, ja masusta löytyi 8+3 vastaava alkio, jolla sydän sykki. Neuvolatäti oli sama kuin aiemmassa raskaudessa, todella ihana ja ammattitaitoinen terkkari :)
Täällä on käyty paljon mielenkiintoista keskustelua keskustelua. Minun täytyy myöntää, että luen näitä keskusteluja päivittäin, mutta olen laiska kirjautumaan sisään. Mutta yritän nyt vähän taas kunnostautua.
Juttelitte tuossa mahan kasvusta. Minullakin on kova iltaturvotus ja mutta ei ainakaan vielä housut purista. Serkkutyttö tosin kertoi jo epäilleensä raskautta, kun kerroin hänelle tänään ilouutisen. Jännittävää nähdä, että tuleeko masu tässä toisessa raskaudessa aiemmin näkyviin. Viime raskaudessa se näkyi vasta reippaasti yli puolen välin. Eräs tuttu ihminen onnistui jopa kerran pahoittamaan mieleni, kun hän päivitteli kovaan ääneen, e<#ttä kyllä noilla viikoilla (n.20) pitäisi mahan näkyä ja että minusta ei ulkopuolinen uskoisi, että olen raskaana. Vaikka tämä tuttu ei tarkoittanut pahaa, niin silti se tuntui pahalle. Siinä vaiheessa, kun itse odotin mahan kasvua jo kovasti. Noh pääsin onneksi nauttimaan masusta kuitenkin myöhemmillä viikoilla.
Omasta navasta sen verran, että pe oli eka neuvola ja ultra, ja masusta löytyi 8+3 vastaava alkio, jolla sydän sykki
. Neuvolatäti oli sama kuin aiemmassa raskaudessa, todella ihana ja ammattitaitoinen terkkari :)
kuovi
Vauhtiin päässyt keskustelija
Kiitos kaikille. Meidän vauva menehtyi ison aivokasvaimen aiheuttamiin ongelmiin. Kasvain painoi hengityskeskusta ja aiheutti erittäin vaikean vastasyntyneen epilepsian, johon lääkitys ei auttanut.
Pikkuhiljaa tässä on opittu menetyksen kanssa elämään ja varovaisesti katselemaan eteenpäin.
Pikkuhiljaa tässä on opittu menetyksen kanssa elämään ja varovaisesti katselemaan eteenpäin.
Eikös sinne lääkärille ole ultrattavaksi mahdollisuutta päästä aiemmin jos on vuotoa. Minulle ainakin puhelimessa terkkari sanoi että jos jotain tulee niin ottaa vaan aiemmin yhteyttä. Ei kai nyt kenenkään tartte montaa viikkoa pelonsekaisin tuntein odotella tietoa.
Luin ketjun läpi ja täytyy todeta, että niin on toisinaan epäreilua elämä. Toisaalta ihania onnen uutisia ja toisaalta surullisia pettymyksiä.
Ilmoittaudun odottavaisin ja varovaisin mielin joukkoon mukaan. Ikää 30+ ja esikoisen la tällä tietoa 30.7. Näin ollen viikkoja 5+4. Miehen lisäksi en muille ole uskaltautunut onnestani kertomaan, mutta kova tarve on kuulla muiden kokemuksia ja saada vertaistukea :)
Ilmoittaudun odottavaisin ja varovaisin mielin joukkoon mukaan. Ikää 30+ ja esikoisen la tällä tietoa 30.7. Näin ollen viikkoja 5+4. Miehen lisäksi en muille ole uskaltautunut onnestani kertomaan, mutta kova tarve on kuulla muiden kokemuksia ja saada vertaistukea :)
Tiisu
Näppärä viestien naputtelija
Tervetuloa Marna! Minulla tänään viikkoja 5+5 joten aika samoilla päivillä ollaan. Olen 33v ja tämä on myös meidän ensimmäinen. Sain keskenmenon kesällä joten vähän varovaisin mielun ollaan liikkeellä. Toisaalta on vähän rauhallisempi olo kuin viimeksi, en tiedä miksi. Onko sinulla jo raskausoireita? Minulla ei ole juuri mitään. Olin varannut ar-ultran 10.12 mutta tänään siirsin ajan --> 16.12. On niin paljon ohjelmaa ensi viikolla ja viikonloppuna, että on parempi odottaa rauhallisempaan hetkeen jos ultran uutiset ovat ikävät.
Tiisu: Kiitos! Kurjaa, että sinullekin on sellainen menetys sattunut. Toivottavasti kaikki menee tällä kertaa paremmin!
Minulla on ollut lieviä oireita. Toisaalta en ole varma, kuinka paljon siitä on ylitarkkailun aiheuttamaa kuvittelua... Jotenkin kuitenkin tunnistan olon olevan sellainen, mitä se ei ole ollut koskaan aiemmin. Viime viikolla olin hyvin väsynyt. Nyt tuntuu kuitenkin jo pirteämmältä. Viime viikon loppupuolella myös rinnat kipeytyivät huomattavasti, mutta nyt tuntuu että se vähän vaihtelee päivittäin. Ihan "normaalit" ne eivät kuitenkaan ole. Mitään pahoinvointia minulla ei ole ollut. Nyt muutaman kerran olen aamuyöllä herännyt nälkään ja on täytynyt käydä yksi voileipä tekemässä kesken unien. Päivisin en mitenkään erityisen nälkäinen ole ollut.
Sellainen detalji vielä, että olin ennen ja jälkeen plussauksen sitkeässä flunssassa. Lämpö ei ole laskenut sen jälkeen alle 37, vaikka koen jo olevani muuten parantunut.
Eka neuvola on 15.12. Ultria en ole vielä sen kummemmin miettinyt. Odottaminen on kuitenkin ärsyttävää ja jotenkin sitä kaipaisi varmistusta, että kaikki olisi niinkuin tässä vaiheessa pitääkin.
Minulla on ollut lieviä oireita. Toisaalta en ole varma, kuinka paljon siitä on ylitarkkailun aiheuttamaa kuvittelua... Jotenkin kuitenkin tunnistan olon olevan sellainen, mitä se ei ole ollut koskaan aiemmin. Viime viikolla olin hyvin väsynyt. Nyt tuntuu kuitenkin jo pirteämmältä. Viime viikon loppupuolella myös rinnat kipeytyivät huomattavasti, mutta nyt tuntuu että se vähän vaihtelee päivittäin. Ihan "normaalit" ne eivät kuitenkaan ole. Mitään pahoinvointia minulla ei ole ollut. Nyt muutaman kerran olen aamuyöllä herännyt nälkään ja on täytynyt käydä yksi voileipä tekemässä kesken unien. Päivisin en mitenkään erityisen nälkäinen ole ollut.
Sellainen detalji vielä, että olin ennen ja jälkeen plussauksen sitkeässä flunssassa. Lämpö ei ole laskenut sen jälkeen alle 37, vaikka koen jo olevani muuten parantunut.
Eka neuvola on 15.12. Ultria en ole vielä sen kummemmin miettinyt. Odottaminen on kuitenkin ärsyttävää ja jotenkin sitä kaipaisi varmistusta, että kaikki olisi niinkuin tässä vaiheessa pitääkin.
Olen jo jonkin aikaa lueskellut ketjua ja tänään käytyäni ensimmäisellä neuvolakäynnillä, päätin rohkaistua ja liittyä mukaan. :)
Viikkoja 8+0 ja LA 14.7. Ollaan miehen kanssa seurusteltu 2,5 vuotta ja valmistun keväällä lähihoitajaksi. Tarkoituksena oli odottaa ensi talveen (tehdä töitä
vuoden), mutta kuten elämässä yleensä, kaikki ei aina mene ns. suunnitelmien mukaan. Osanotot kaikille menetyksen kokeneille!
Viikkoja 8+0 ja LA 14.7. Ollaan miehen kanssa seurusteltu 2,5 vuotta ja valmistun keväällä lähihoitajaksi. Tarkoituksena oli odottaa ensi talveen (tehdä töitä
vuoden), mutta kuten elämässä yleensä, kaikki ei aina mene ns. suunnitelmien mukaan. Osanotot kaikille menetyksen kokeneille!
Tiisu
Näppärä viestien naputtelija
Marna: Keskenmeno oli henkisesti tosi raskasta, vaikka raskaus ei ollut pitkällä (todettiin 7+0). Sitä ehti ajatella ja suunnitella niin paljon ne muutamat viikot. Mutta tosiaan toivotaan, että nyt menisi kaikki hyvin.
Mulla on nännit selkeesti kasvanut ja muuttunut jollain lailla, vaikka rinnat ovat ihan normaalit. Vähän on välillä jomotellut pienesti alavatsaa, kai se kohtu siellä kasvaa toivon mukaan. Tänään on ollut aika turvonnut vatsa illasta, mutta se saattaa johtua ihan syömisestä. :-) Meillä on eka neuvola 19.12 jos 16.12 ultrassa kaikki ok.
Tervetuloa Greyjana, niin se elämä välillä menee. :-) Ja silloin kun tuntuu, että nyt se lapsi saisi tulla vaikka heti niin kestää ja kestää.
Mulla on nännit selkeesti kasvanut ja muuttunut jollain lailla, vaikka rinnat ovat ihan normaalit. Vähän on välillä jomotellut pienesti alavatsaa, kai se kohtu siellä kasvaa toivon mukaan. Tänään on ollut aika turvonnut vatsa illasta, mutta se saattaa johtua ihan syömisestä. :-) Meillä on eka neuvola 19.12 jos 16.12 ultrassa kaikki ok.
Tervetuloa Greyjana, niin se elämä välillä menee. :-) Ja silloin kun tuntuu, että nyt se lapsi saisi tulla vaikka heti niin kestää ja kestää.
kuovi: Osanottoni! Hurja kokemus, joka ei unohdu ikinä. Varmasti painaa mieltä myös tässä raskaudessa, kun osaisi silti vaan nauttia... Ja toivo siitä, että toinen olisi terve ja saisi häneen tutustua kunnolla. Meillä myös hurjia kokemuksia esikoisen kanssa ja tätä raskautta varjostaa hyvin paljon pelko siitä ettei olisi myöskään terve. Ja esikoisen kohdalla edelleen melkoinen äkkikuoleman pelko, vaikka enää ei pitäisi niinkään vaaraa olla. Mutta semmosta se elämä joskus on, valitettavasti. Silti pidän vahvimpina ihmisinä niitä, jotka menettäneet oman lapsensa. Se jos joku pysäyttää.
Hurja kokemus, joka ei unohdu ikinä. Varmasti painaa mieltä myös tässä raskaudessa, kun osaisi silti vaan nauttia... Ja toivo siitä, että toinen olisi terve ja saisi häneen tutustua kunnolla. Meillä myös hurjia kokemuksia esikoisen kanssa ja tätä raskautta varjostaa hyvin paljon pelko siitä ettei olisi myöskään terve. Ja esikoisen kohdalla edelleen melkoinen äkkikuoleman pelko, vaikka enää ei pitäisi niinkään vaaraa olla. Mutta semmosta se elämä joskus on, valitettavasti. Silti pidän vahvimpina ihmisinä niitä, jotka menettäneet oman lapsensa. Se jos joku pysäyttää.
Tämä ei välttämättä tarkoita mitään, mutta jo keskenmenon kokeeneena aavistan tietysti pahinta. Voi itku!