Mä niin ymmärrän tuskasi. Me ollaan puolison kanssa sovittu, että ensi vuonna tutkimuksiin jos ei oo tärpännyt, silloin on jo 2 vuotta yritystä takana. Mäkään en oo saanut plussan plussaa, en edes haaleinta haamua. Jos saisin täysin itse päättää, niin olis jo menty tutkimuksiin. Oon käynytkin omissa tutkimuksissa, ultrassa ja labroissa, eikä niistä mitään vastauksia tullut kun kaikki näytti ok:lta. Oon yrittänyt nyt ajatella niin, että en voi muuta kun koittaa keskittyä omaan hyvinvointiin. Se vähän helpottaa,kun en voi just nyt tehdä mitään muuta asian eteen.Täällä alkoi jo yk 16, kp 4/28.
Ei plussan plussaa tai haamun haamua.
Puoliso ei ole valmis edes järkevään keskusteluun avun hakemisesta, mutta ymmärtää jos haluan itse mennä yksityiselle genelle tarkastukseen. Ja ne taas maksaa meidän alueella 200-400 € ja jos pitää mennä verikokeisiin niin summa onkin yhtäkkiä 600-800 € ultrauksineen.
Eikä siitä rahan menosta huolimatta tule välttämättä hullua hurskaammaksi
Onko sun puoliso sitä mieltä ettei koskaan halua mihinkään tutkimuksiin? Vai oisko hänenkin kanssa mahdollista sopia jotakin ajankohtaa, milloin menisitte jos mitään ei oo tapahtunut? Itse oon yrittänyt motivoida puolisoa sillä, että nää on nykyään niin tavallisia juttuja ettei se oo mikään ihmeellinen asia, ja lisäksi pelkästään mun tutkimisella ei saavuteta mitään. Mua ei ees tutkita enää enempää ennen kuin sperman on testattu. Ja oon koittanut korostaa ettei tässä etsitä syyllistä mihinkään vaan ainoastaan kaikkia asioita mitä voitais koittaa korjata ja millä voitais edistää mahiksia, nykyään kun on tosi paljon tehtävissä. Ja välttämättähän mitään korjattavaa ei löydy, sekin ois tärkeä tietää.
Tsemppiä!
eli perjaatteessa varmaan pieni mahdollisuus, et korkein huippu ois ollut tuossa välillä, mut on kyllä sit ollu pikanen
) Usein on kyllä käynyt mielessä, että oma lapsi ajaa alan vaihtoon, koska tuntuu liialta, että samat taistelut jatkuisi kotona mitä on jo 8h tehnyt 
mutta näin lapsettomana en voisi kuvitella tai haluaisi tehdä mitään muuta. Ekaa kertaa elämässä olen työssä missä en juurikaan kyseenalaista mielessäni teenkö sitä hyvin. Ennen kuin löysin alani niin epävarmuus taidoista aiemmilla aloilla oli tosi paljon läsnä, mikä on äärettömän raskasta. 
ja näistä oon varmaan vatvonut ennenkin.
), ja noustuani oli vielä hetken aikaa alavatsalla kohdun seudulla kuukautiskivun tyyppistä jomottelua!
Jos tästä siirrytään viikon päästä uuteen kiertoon, niin tipun kyllä korkealta, ei saisi saada näin toivoja ylös 
)
♀ kyllä tää on yks työmaa… ja kokoajan mielessä. 
Aamulla ei oikein aamupala maistunut, jäi osa leivästä syömättä kun ei laskenu, ja mehu juomatta kun maistui muka niin kitkerältä eikä ollenkaan hyvältä. Oikeasti mehu oli hyvää itsetehtyä sekamehua jota edellisenä päivänä join mielelläni, ja normaalisti syön aina nälkäisenä koko aamupalani.
Ovulaatio oli myös tapahtunut. 