Haaveena esikoinen

[Diiiina]

Hei kaikille! Liitynpä mukaan tännekkin ryhmään. Itse myös tuolla raskaaksi/haaveena -palstoilla pyörin, mutta ihanaa, että joku tämmöisen on tehnyt tänne meille esikoista haaveileville

Meillä yritystä takana yli 2v. Viime vuoden toukokuussa oli ensikäynti lapsettomuushoidoille ja tasan 2viikon päästä siitä teinkin aivan yllätykseksi positiivisen testin. Sitä iloa ei kestänyt kun 12+2vko kun selvisikin, että kasvu oli pysähtynyt vkolla 8+. Noh sen jälkeen yritys on ollut kova, mutta saanut joka kuukausia pettyä. Harmittaa, että plussa tuli niin puun takaa etten muista ollenkaan oliko mitään oireita ja sinä 2vkon aikana.

Täällä myös tuttua tuo aikatauluttaminen ja stressi siitä. Onhan niitä tärppipäiviä vain muutaman kk mikä luo painetta. Miehelleni olin luonut paljon tästä painetta tajuamattani ollenkaan. Keskustelimme sitten pitkän aikaan siitä ja päätin, että otetaan ”rennosti”. Meillä auttanut paljon ovis viikon aikana halailu ja muutenkin et olemme pyrkineet läheisyyteen koko kierron aikana. En osaa ajatella ’tulee jos on tullakseen’ kun tiedän et niin ei ole. Mutta olen pyrkiny olla laittamatta miehelle paineita asiasta ja ajattelemaan, että jos ei tämä kierto niin ehkä seuraava. Tämä on auttanut paljonkin.

Noooh sitten näihin testaamisiin. Itse olen himotestaaja myös ja nytten olen nähtävästi myös himo tuntemuksien seuraaja Joka kierto sanon itselle, että otan rauhallisesti mutta niin se vaan lähtee lapasesta

Ovista olen liuskoilla alkanut tikuttamaan kun vv alkaa runsastua. Sitten kun vv alkaa olla vetisempää ja liuska tummumaan niin teen testin aamuin-illoin ja vielä varmistan digillä. Digejä itsellä menee kiertoon noin 2kpl ja liuskoja taas vaihdellen.

Toivon kaikille paljon plussatulia ja josko tämä kevät tekisi taikojaan
Ps. Sori ylipitkä viesti ja kiitos teille jotka jaksatte lukea

 

[Diiiina]

Pancake89, 95, ya 8/22*, Oulu
Liljankukka, 28v, ehkäisy pois 10/21, ya 10/23
Lampsu_, 33v, ya 8/23, Lahti
Norleviira, 26v, ya 2/24, Lahti
Burkei, 26v, ehkäisy pois 5/23, ya 1/24
Minis24, 31v, ya 11/22
MariAnn14 35v, ya 8/23, Keski-Suomi
Pepino, 35v, ya 1/24
Memilia, 30v, ya 11/2022
Nekkuu, 30v, ya 10/2023
Hannietta, 36, ya 11/2023, Pirkanmaa
Ness, 33, ya 09/2023, Espoo
Diiiina, 31v, ya 02/22, Helsinki

 

[Diins]

Meillä tosiaan ehkäisy jätetty pois 11/2022. Maaliskuussa -23 hakeuduin yksityiselle gynelle tsekkaamaan, onko kaikki kunnossa ja tuli esille viitteitä PCOS:stä. Kehotti yrittämään kesän yli ja hakeutumaan sen jälkeen julkiselle lapsettomuustutkimuksiin. Heinäkuussa olin yhteydessä terveysasemalle ja perustutkimuksia tehtiin. Lopulta viime marraskuussa päästiin naistenpolille ekalle käynnille. Meillä vika minussa, PCOS. Pitkät epäsäännölliset kierrot vaikeuttaa hommaa, muuten olen terve ja hoikka (paino normaalipainon alarajalla). Ovulaatioita minulla on ollut. Miehet siittiöt niin priimaa kun voi olla. Eka ovulaatioinduktio ja inseminaatio meille tehtiin 16 päivää sitten. Ei tärpännyt, juuri tässä odottelen kuukautisia alkaviksi. Ti ja tänään tein raskaustestit, negoja. Menkat kuitenkin myöhässä, tiputtelua on ja veikkaan, että minulle määrätty keltarauhashormoni myöhästyttää nyt menkkoja.

Kaikenlaisia tunteita mahtunut tähän 1v ja 3kk. Toivoa, isoja pettymyksiä, toivoa.. Vuoristorataa. Tein uuden vuoden lupauksen, että pysyn nyt toiveikkaana. Lääkäri ja hoitajat naistenpolilla ovat aivan ihania ja kannustavia, olivat sitä mieltä, että meillä ei mitään hätää ja todennäköisesti raskaus saadaan kyllä alkamaan. Silti sitä miettii, että miksi ei edelleenkään tärppää, vaikka vasta ensimmäinen hoitokerta oli takana.

Minä olen kokeillut jo varmasti kaikki poppaskonstit, mitä voi kokeilla: greippimehut, macajauheet, vitamiinit, öljyt, gelee royalet, meditaatiot ja kaikki. Nyt otin taas ekstrana käyttöön Q10, kun jostain tutkimuskirjallisuudesta luin, että se voisi tukea hedelmällisyyttä.

Välillä suoraan sanoen vituttaa, kun kaikki tuntuvat tulevan niin helposti raskaaksi. Välillä pakko ottaa sometaukoja tai olla seuraamatta raskaaksi tulevien profiileja.

Paljon tsemppiä kaikille!

Lopetin kanssa ehkäsyn 2022 elokuussa. Kävin sillon myös melkeen heti gynellä, koska mulla alko todella runsaat menka ja ollut anemiataustaa. Toki meillä osittain keskeytetty ehkäsy käytössä 2023 alkuvuoteen.

Huomasin kyllä nopeesti, että kaikki ei ollu ihan kunnossa. Kierrot oli koko ajan reippaasti yli 40 päivää ja vaikka olikin keskeytetty ehkäsy, itellä oli kokoajan toiveena raskautuminen, niin jokanen neg testi tuntu aika kamalalta. Elokuussa 2023 menin uudestaan gynelle. Tällön kierrot oli jo 54-65 päivää ja tuli aina välillä satunnaista tiputtelua. Alko vahvasti olemaan semmonen olo, ettei oikein ovulaatioita tapahdu. Tällä käynnillä tehtiin uudestaan ultraus jollon todettiin, että molemmat munasarjat on PCO-tyyppiset, mutta koska ei ollut muita selkeitä pcos oireita ei sitä voitu todeta. Olen myös normaalipainoinen.

Gyne laittoi meistä lähetteen lapsettomuushoitoihin lokakuussa ja se meni läpi todella nopeasti. Meillä hoitoihin pääsy hidastui koska menkat ei tahtonut alkaa verikokeiden ottoa varten. AMH arvo oli mulla 13.8 eli todennäkösimmin ovulaatiota ei hirveen spontaanisti tapahdu. Puolisolla myös siittiöt priimaa :D
Meillä ensikäynti ens viikolla. Odotan sitä todella innolla ja samalla jännittää, että miten ne etenee, kun muillakin joudutaan siirtämään.

On kyllä ollut tosi raskas vuosi. Kokoajan kokee olevansa huonompi, kun muut kertoo miten helppoa on seurata appeista omaa kuukautiskiertoa ja ovulaatiota ja itellä se ei ole mahdollista. Samalla joka viikko tulee jonkun kaverin, tutun tain vaikuttajan raskausuutinen. Olen perusluonteelta aika positiivinen ja optimistinen, mutta huomaan, että alkaa sisäinen katkera akka heräämään ja se vähän hävettää.

Varasin ens maanantaille akupunktiokäynnin kun kuulin, että ystävän kaveri kävi pcosn ja lapsettomuuden takia siellä ja sitten 3kk päästä ”tärppäs”. Greippejäkin aloin syömään ja harkistin myo inositolin tilaamista xD

Tsemppiä ihan hirveesti kaikille!
Pahoittelut viestin pituudesta. Innostuin kun näin niin samanlaisen kokemuksen kun itellä ollu xD

 

[Diiiina]

Lopetin kanssa ehkäsyn 2022 elokuussa. Kävin sillon myös melkeen heti gynellä, koska mulla alko todella runsaat menka ja ollut anemiataustaa. Toki meillä osittain keskeytetty ehkäsy käytössä 2023 alkuvuoteen.

Huomasin kyllä nopeesti, että kaikki ei ollu ihan kunnossa. Kierrot oli koko ajan reippaasti yli 40 päivää ja vaikka olikin keskeytetty ehkäsy, itellä oli kokoajan toiveena raskautuminen, niin jokanen neg testi tuntu aika kamalalta. Elokuussa 2023 menin uudestaan gynelle. Tällön kierrot oli jo 54-65 päivää ja tuli aina välillä satunnaista tiputtelua. Alko vahvasti olemaan semmonen olo, ettei oikein ovulaatioita tapahdu. Tällä käynnillä tehtiin uudestaan ultraus jollon todettiin, että molemmat munasarjat on PCO-tyyppiset, mutta koska ei ollut muita selkeitä pcos oireita ei sitä voitu todeta. Olen myös normaalipainoinen.

Gyne laittoi meistä lähetteen lapsettomuushoitoihin lokakuussa ja se meni läpi todella nopeasti. Meillä hoitoihin pääsy hidastui koska menkat ei tahtonut alkaa verikokeiden ottoa varten. AMH arvo oli mulla 13.8 eli todennäkösimmin ovulaatiota ei hirveen spontaanisti tapahdu. Puolisolla myös siittiöt priimaa :D
Meillä ensikäynti ens viikolla. Odotan sitä todella innolla ja samalla jännittää, että miten ne etenee, kun muillakin joudutaan siirtämään.

On kyllä ollut tosi raskas vuosi. Kokoajan kokee olevansa huonompi, kun muut kertoo miten helppoa on seurata appeista omaa kuukautiskiertoa ja ovulaatiota ja itellä se ei ole mahdollista. Samalla joka viikko tulee jonkun kaverin, tutun tain vaikuttajan raskausuutinen. Olen perusluonteelta aika positiivinen ja optimistinen, mutta huomaan, että alkaa sisäinen katkera akka heräämään ja se vähän hävettää.

Varasin ens maanantaille akupunktiokäynnin kun kuulin, että ystävän kaveri kävi pcosn ja lapsettomuuden takia siellä ja sitten 3kk päästä ”tärppäs”. Greippejäkin aloin syömään ja harkistin myo inositolin tilaamista xD

Tsemppiä ihan hirveesti kaikille!
Pahoittelut viestin pituudesta. Innostuin kun näin niin samanlaisen kokemuksen kun itellä ollu xD

Itsellä myös runsaat ja kivuliaat kk ja anemia-raudanpuute taustaa jo yli 15vuotta. Vähän olen miettiny voisiko olla endo, mutta ultraamalla ei ole ainakaan mitään löytynyt Hyvä, että ensikäynti tulossa Toivotaan, että sieltä lähtee mukaan jotain tukemaan tuota ovulaatiota ja ylipäätänsä, että homma alkaa mennä eteenpäin.
Kiinnostaisi tietää onko täällä ketään muuta joka kokeillu tuota akupunktiota tai onko missää kokemuksia läheisistä, jotka olisivat raskautuneet sen jälkeen

 

[Pancake89]

No empä pitkään osannut jättäytyä sivuun.

@Lampsu mun parempi puolisko on 5v nuorempi. Oon ajatellut et siitä alkaa puumaraja eihän se enää tunnu missään, mut tavatessa mies oli 24v. ja ajattelin "eheiii tuu kauppoja ihan liian nuori "

Määki katoin omia kiertoja vasta ja mullakin vuorotteli pitkä ja lyhyt paitsi edeltävän ois pitänyt olla lyhyt et sekin vielä sai mut uskomaan olemattomia kivun puolieroja en oo niin selkeesti miettinyt.

Nyt on saatu kaks talletusta tehtyä et ohan sekin jotain. Jos vielä vkloppuna sais innostumaan kerran. Ens viikolla mieheltä tutkitaan aivolisäkeen toimintaa. En tiiä onko se väärin toivoa, että sieltä löytys jotain häikkää mut mikä ois helposti hoidettavissa lääkkeellä ja se tasottas halueroja

 

[Diins]

Pancake89, 95, ya 8/22*, Oulu
Liljankukka, 28v, ehkäisy pois 10/21, ya 10/23
Lampsu_, 33v, ya 8/23, Lahti
Norleviira, 26v, ya 2/24, Lahti
Burkei, 26v, ehkäisy pois 5/23, ya 1/24
Minis24, 31v, ya 11/22
MariAnn14 35v, ya 8/23, Keski-Suomi
Pepino, 35v, ya 1/24
Memilia, 30v, ya 11/2022
Nekkuu, 30v, ya 10/2023
Hannietta, 36, ya 11/2023, Pirkanmaa
Ness, 33, ya 09/2023, Espoo
Diiiina, 31v, ya 02/22, Helsinki
Diins, 30v, ya 01/23, Helsinki

 

[Kielo93]

Tännehän on tullut porukkaa, mahtavaa! samaistun kyllä täällä esillä olleisiin aiheisiin.. meilläkin yritystä jo takana useampi vuosi, niin väkisinkin se vaikuttaa omaan ajatteluun ja suhteeseen. Me päästiin nyt vihdoin aloittamaan ensimmäinen IVF-hoito. Nyt menossa kp 4… ultraa odotellessa ja kaikkea mitä sieltä tulee. Kyllähän se väkisinkin pelottaa, että miten käy, mutta pakko vaan pysyä toiveikkaana. Itselleni raskainta on ollut tässä lapsettomuudessa juurikin tämä epävarmuus ja jatkuva odottelu. Tuntuu, että koko elämä pyörii tämän ympärillä. Toki matkaan mahtuu myös hoitotaukoja, mutta ainahan se on ollut mielessä enempi tai vähempi.

Pancake89, 95, ya 8/22*, Oulu
Liljankukka, 28v, ehkäisy pois 10/21, ya 10/23
Lampsu_, 33v, ya 8/23, Lahti
Norleviira, 26v, ya 2/24, Lahti
Burkei, 26v, ehkäisy pois 5/23, ya 1/24
Minis24, 31v, ya 11/22
MariAnn14 35v, ya 8/23, Keski-Suomi
Pepino, 35v, ya 1/24
Memilia, 30v, ya 11/2022
Nekkuu, 30v, ya 10/2023
Hannietta, 36, ya 11/2023, Pirkanmaa
Ness, 33, ya 09/2023, Espoo
Diiiina, 31v, ya 02/22, Helsinki
Diins, 30v, ya 01/23, Helsinki
Kielo93, ya 8/21

 

[Kielo93]

Niin ja hei missäs vaiheessa muut menee? Onko siellä jo loppukierron piinailijoita?

 

[Pancake89]

Niin ja hei missäs vaiheessa muut menee? Onko siellä jo loppukierron piinailijoita?

Täällä ollaan oviksen kynnyksellä kalenterin arvion mukaan, nyt kp13. La ja su aattelin huvikseen kokeilla osuisko kahdella liuskalla mitään tutkittavaa. Digit säästän seuraavaan missä teen sit ihan ohjeiden mukaan.

 

[Hattimatti]

Täällä ollaan oviksen kynnyksellä kalenterin arvion mukaan, nyt kp13. La ja su aattelin huvikseen kokeilla osuisko kahdella liuskalla mitään tutkittavaa. Digit säästän seuraavaan missä teen sit ihan ohjeiden mukaan.

Täälläkin ovista odotellaan, nyt kp 16. Hiimeksi lh huippu oli kp 18 eli oletettavasti ovis oli sitten kp 19.

 

[Hannietta]

Täällä piinaillaan kp20/27-29, arvion mukaan dpo7

Itsellä myös runsaat ja kivuliaat kk ja anemia-raudanpuute taustaa jo yli 15vuotta. Vähän olen miettiny voisiko olla endo, mutta ultraamalla ei ole ainakaan mitään löytynyt

Mä oon tässä oikeestaan parin viime kierron aikana alkanut pohtimaan voisko olla endoa. Nuoruudesta en muista kuukautista oikein muuta paitsi, että aina ollut runsas vuoto ja sellainen etova olo, vähän juilintaa alaselässä ja reisissä, mutta ei mtn pahoja kipuja.

Sitten oli reilu 10 vuotta pillerit käytössä. Kun ne jäi pois pari vuotta sitten niin alkoi pikku hiljaa mun mielestä kivut pahenee kuukautisten aikaan ja nyt ollaan siinä tilanteessa että oikeestaan pian ovulaation jälkeen alkaa polttelua ja viiltelyä tuntumaan alavatsalla, joka sit pahenee kohti kierron loppua. Lisäks on alaselässä ja palleassa pistelyä. Nyt kun oon seurannut noita kipuja tunnollisesti, niin vasta hahmottanut, että ne menee kyllä just kierron vaiheiden mukaisesti.

Mulla on myös auratonta migreeniä ja kilpirauhasarvoissa ollut ajoittain häikkää, ja luin että endoa sairastavat kärsii muita tyypillisemmin myös näistä kun oo lukenut sairaudesta oon ihan yllätynyt, miten moniulotteinen se onkaan ja miten eri tavoin voi oireilla tai olla oireilematta.

Kävin vuosi sitten keväällä "huvikseni" gynellä. Silloin en vielä osannut näistä olla huolestunut, ja uä:ssä kaikki näytti olevan ok. Oli kyllä silloin alkukierron vaihe, en tiiä onko sillä merkitystä havainnointiin. Nyt on varattuna uus gyne ens kuulle.

 

[Selja89]

Useampaa keskustelua olen selaillut koska voisin luokitella meidät moneen eri ryhmään mutta tämä tuntuisi tähän hetkeen kuitenkin ehkä sopivimmalta niin tänne uskaltaudun kirjoittamaan.
Ikää meille molemmille tulee tänä vuonna 35v. Ehkäisy jätetty pois jo 1/17 ajatuksella tulee jos on tullakseen. Ei ole tullut. 2/22 sain yllättäen pitkäaikaissairaus diagnoosin mikä laittoi yrityksen tauolle kahdeksi vuodeksi. Nyt kun halusimme aloittaa yrityksen uudelleen niin saimme myös lapsettomuus diagnoosin eli tie vie lähiaikoina suoraan ivf hoitoihin jos tässä ei mitää ihmettä tapahdu.

Paljon on pelkoja ja mietteitä. Ehkä on tarkoitettu ettei meidän kuulu saada lapsia kun olen "sairas". Onko oikein edes haluta lasta tässä tilanteessa? Olenko vain todella itsekäs kun kaikesta huolimatta haluan lapsia? Välillä tuntuu että meille on jaettu niin huonot kortit että vaikka sairaus ei ole perinnöllinen niin voimmeko edes saada tervettä lasta?

 

[Nekkuu]

Täälläkin ovista odotellaan, nyt kp 16. Hiimeksi lh huippu oli kp 18 eli oletettavasti ovis oli sitten kp 19.

Melko samoissa mennään, täällä kp17
Digit vilkuttaneet naamaa nyt 3 päivää ja toimintaa on ollut, tänään en tosin jaksanut edes miehelle ehdotella (meillä vakkarina aamut) mutta ehkä illasta tai huomenna

 

[Hannietta]

Useampaa keskustelua olen selaillut koska voisin luokitella meidät moneen eri ryhmään mutta tämä tuntuisi tähän hetkeen kuitenkin ehkä sopivimmalta niin tänne uskaltaudun kirjoittamaan.
Ikää meille molemmille tulee tänä vuonna 35v. Ehkäisy jätetty pois jo 1/17 ajatuksella tulee jos on tullakseen. Ei ole tullut. 2/22 sain yllättäen pitkäaikaissairaus diagnoosin mikä laittoi yrityksen tauolle kahdeksi vuodeksi. Nyt kun halusimme aloittaa yrityksen uudelleen niin saimme myös lapsettomuus diagnoosin eli tie vie lähiaikoina suoraan ivf hoitoihin jos tässä ei mitää ihmettä tapahdu.

Paljon on pelkoja ja mietteitä. Ehkä on tarkoitettu ettei meidän kuulu saada lapsia kun olen "sairas". Onko oikein edes haluta lasta tässä tilanteessa? Olenko vain todella itsekäs kun kaikesta huolimatta haluan lapsia? Välillä tuntuu että meille on jaettu niin huonot kortit että vaikka sairaus ei ole perinnöllinen niin voimmeko edes saada tervettä lasta?

Paljon kannettavaa harteilla siellä kiva kun tulit mukaan keskusteluun.

En ajattelisi lapsenkaipuuta itsekkääksi, oli tilanne mikä oli. Kaikillahan meillä on aina erilaiset lähtötilanteet lapsen saamiselle ja kasvattamiselle, teillä on oma tilanteenne ja jos lapsi teitä siunaisi niin varmasti tekisitte parhaan mahdollisen hänen kanssaan

Ymmärrän kyllä, että noi ajatukset mieltä painaa. Onko sun sairaudelle jotain vertaisryhmiä tms, jos olet kiinnostunut vaihtamaan samassa tilanteessa olevien kanssa ajatuksia?

 

[Vargynja]

Paljon on pelkoja ja mietteitä. Ehkä on tarkoitettu ettei meidän kuulu saada lapsia kun olen "sairas". Onko oikein edes haluta lasta tässä tilanteessa? Olenko vain todella itsekäs kun kaikesta huolimatta haluan lapsia? Välillä tuntuu että meille on jaettu niin huonot kortit että vaikka sairaus ei ole perinnöllinen niin voimmeko edes saada tervettä lasta?

Huutelen sivusts, että nämä kuulostaa kovin tutuilta mietteiltä mieheni syövän ja meidän mielenterveysongelmien myötä. (Syöpä on hoidettu, mutta aina on riski uudelle syövälle + alttius on periytyvä 50% todennäköisyydellä.) Mietin paljon onko meillä oikeus, onko se itsekästä, jaksammeko ja mitä jos lapsemme sairastuu syöpään. Teimme kuitenkin toisen lapsen (syöpä löytyi esikoisen ollessa pieni). Se toisen lapsen kaipuu oli niin musertava, etten nähnyt muuta vaihtoehtoa. Pelkäsin myös, ettemme syöpähoitojen jälkeen edes voisi saada lasta, mutta se pelko osoittautui turhaksi. Jokainen tekee oman päätöksen, mutta kyllä teillä on oikeus saada lapsi, eikä se ole itsekästä. Tai kai lapsen haluaminen on aina jollain tasolla itsekästä, mutta ehkä se on tervettä itsekkyyttä.

 

[Pancake89]

Useampaa keskustelua olen selaillut koska voisin luokitella meidät moneen eri ryhmään mutta tämä tuntuisi tähän hetkeen kuitenkin ehkä sopivimmalta niin tänne uskaltaudun kirjoittamaan.
Ikää meille molemmille tulee tänä vuonna 35v. Ehkäisy jätetty pois jo 1/17 ajatuksella tulee jos on tullakseen. Ei ole tullut. 2/22 sain yllättäen pitkäaikaissairaus diagnoosin mikä laittoi yrityksen tauolle kahdeksi vuodeksi. Nyt kun halusimme aloittaa yrityksen uudelleen niin saimme myös lapsettomuus diagnoosin eli tie vie lähiaikoina suoraan ivf hoitoihin jos tässä ei mitää ihmettä tapahdu.

Paljon on pelkoja ja mietteitä. Ehkä on tarkoitettu ettei meidän kuulu saada lapsia kun olen "sairas". Onko oikein edes haluta lasta tässä tilanteessa? Olenko vain todella itsekäs kun kaikesta huolimatta haluan lapsia? Välillä tuntuu että meille on jaettu niin huonot kortit että vaikka sairaus ei ole perinnöllinen niin voimmeko edes saada tervettä lasta?

Samaa on tullut minullakin pohdittua ja meidän kohdalla miehen suolistosairaus on perinnöllinen (10–20 %) ja molemmilla on myös mielenterveystaustaa ja taistelumme käyneet, mutta en tiiä kovinko moni enää nykymaailmassa selviää ilman minkäänlaisia mielenterveyteen vaikuttavilta asioilta, kun maailmasta on tullut melko hullu ja todella vaativa.

 

[Liljankukka🌸]

Paljon on pelkoja ja mietteitä. Ehkä on tarkoitettu ettei meidän kuulu saada lapsia kun olen "sairas". Onko oikein edes haluta lasta tässä tilanteessa? Olenko vain todella itsekäs kun kaikesta huolimatta haluan lapsia? Välillä tuntuu että meille on jaettu niin huonot kortit että vaikka sairaus ei ole perinnöllinen niin voimmeko edes saada tervettä lasta?

Mä halusin kanssa kommentoida sinulle, osui ja upposi tämä kommentti.
Kyllä meillä kaikilla on oikeus haluta lapsia huolimatta omista pitkäaikaissairauksistamme, ei se tee sinusta millään tavalla itsekästä. Nykyisin melkein jokaisella löytyy joku diagnoosi, joko somaattinen tai psyykkinen, eikä se tarkoita sitä että saisi jonkinlaisen "lisääntymiskiellon". Tärkeää on vain, että raskautta suunniteltaessa olisi mahdollisimman hyvä hoitotasapaino ja lääkitysasiat ok. Suurin osa syntyneistä lapsista on kuitenkin ihan perusterveitä Ja vaikka molemmat vanhemmat olisivatkin perusterveitä, voi siltikin syntyä lapsi, jolla ilmenisi myöhemmin jokin perussairaus. Meilläkään minun omaa perussairautta ei ole kenelläkään suvussa tiedossa ja siltikin napsahti omalle kohdalle, mikä sitten taas mahdollisesti joskus omassa raskaudessa aiheuttaa lisäseurantaa.

Tää lapsen tekeminen (anteeksi sanavalintani) on aika raskas matka, erityisesti jos hoitoihin asti joutuu/pääsee. Onneksi on näitä keskustelupalstoja, joilta löytää vertaistukea. Älä vajoa synkkyyteen, et ole yksin!

Tsemppiä teidän matkaan

 

[Sandra84]

Täällä pyörin monella palstalla ja kaipaan näköjään harhautusta piinapäiviin. Ikää jo 39 ja edelleen haaveilen lapsesta. Oon pienestä asti halunnu lasta, mutta sitä ilman miestä en halunnut. Nyt on mies ja kaksi vuotta yritystä takana, vuoden yrityksen jälkeen tuli keskenmeno ja siitä pari yrityskiertoa, taas keskenmeno aikaisessa vaiheessa.
Nyt IVF-hoidossa, pp7 menossa (piinapäivät, alkion siirron jälkeiset päivät). Luomuna kuitenkin alkanut raskaudet, kunhan tämä jaksaisi loppuun. Faktat tiedän, että riskejä on ja kaiken lisäksi kohtuanomalia, joka tekisi raskaudesta riskiraskauden. Mies on ihana ja tukee minua. Nyt olen monelle kaverille kertonut tilanteestamme. Miehelläni on lapsi, joka asuu meillä. Äidin roolia saan vetää, mutta se ei ole sama asia, kuin että olisin itse äiti.

 

[Ness]

Suuria ajatuksia ja mietteitä täällä Komppailen edellisiä, että kyllä minunkin mielestä jokaisella on oikeus omaan perheeseen ja siihen rakkauteen jonka oma lapsi mahdollistaa, vaikka olisikin sairauksia. Ei se kenestäkään automaatisesti huonoa vanhempaa tee

 

[Ness]

Niin ja hei missäs vaiheessa muut menee? Onko siellä jo loppukierron piinailijoita?

Täällä piinapäivät alkaneet, dpo2… ou jee