Kp1 tulikin hyvin yllättäin, kun ei ollut juurikaan enteileviä oireita. Illalla vähän tuntu painetta mistä osas vähän jo varautua, mutta usein kipuilut yms enteet kestää pitempää ennen h-hetkeä. Luteaali jäi taas lyhyeksi, 10 päivää. Pitääpä ens kierrosta muistaa ne puikot. Onkohan musta mihinkää työläisiin hoitoihin ku niissä tuntuu olevan niin paljon muistettavaa ja pitääkö lääkärissäkin hypätä vähän väliä.. Tosin voi se kaatua jo siihen, ettei oo varaa, koska mies opiskelee.
Edit: jumalauta mitkä kivut
nää oli sit taas tämmöset raivomenkat. 1+400 lääkkeet eikä vieläkään kanna jalat.. Kahen vaiheilla kannattaako lähtä ees yrittään töitä.
Pitäskö sitä kinuta Oysista tutkisko ne tarkemmin endon mahollisuutta? Vaikuttaako se kiertoon jollainlailla esim tuo luteaalin lyhyys?
Tässä nyt ihan ohiksena kommentoin hoitojen työläyttä. Mulla oli takana pitkä pätkä tai kaksikin pätkää sekundaarista hedelmättömyyttä, kun lähdin tutkimuksiin. Mitään vikaa ei löytynyt ja olimme linjanneet, että mihinkään koeputkihommiin emme lähde. Ajatus oli, että jos vikaa ei löydy, niin miten muka ivf voisi toimia. Oma käsitykseni oli lisäksi se, että koko elämä menee sekaisin, hormoneista tulee hirveät oireet jne.
Kun lääkäri sitten kertoi, että ivf on lyhyellä kaavalla muutaman viikon juttu ja että on hyvä mahdollisuus tulla raskaaksi, vaikka luomusti ei ole onnistunutkaan, päätettiin kokeilla yksi kierros. Se kierros kannatti. Sain todella selkeät ohjeet, mitä pistetään ja milloin. Kun eteni päivä kerrallaan ja oli puhelin muistuttamassa lääkkeistä, niin ei normaali elämä juurikaan häiriintynyt. Tietenkin muistamista oli ja pientä säätöä lääkkeiden kylmäsäilytyksen kanssa, mutta ei mitään elämää järisyttävää. Ennen punktiota oli kaksi ultrakäyntiä, eli klinikka käyntejä tuli kolme. Tuoresiirtoa ei tehty. Jos olisi tehty, olisi tullut neljä käyntiä kuukaudessa. Pakastealkion siirroissa käyntejä tulee kaksi: ennen ovulaatiota ultrataan ja ovulaatiosta 5-6 päivää siirretään alkio.
Lääkkeistä ei kummempia oireita tullut paitsi progesteronista, joka ei ole koskaan minulle erityisen hyvin sopinut. Vaste oli hyvä ja saimme 10 alkioita. Ensimmäinen alkionsiirto toi syliin kauan kaivatun iltatähden. Nyt yritetään alkionsiirroilla saada iltatähdelle vielä sisarus. Klinikalla käymisessä (matka 2 tuntia/suunta), progesteronissa ja omien tunteiden hallinnassa on omat haasteensa, mutta ei mitään ylitsepääsemätöntä onneksi.
Kustannuksia varsinkin yksityisellä tulee ja niiden tarkka arviointi etukäteen voi olla hankalaa. Ja on myös yksilöllistä, mitä lääkkeitä käytetään/tarvitaan. Minulle kustannuksia tuli IVF:ssä lääkkeistä n. 700 Kela-korvausten jälkeen. On aika monta lääkettä, joista Kela ei korvaa mitään. Stimulaatiossa annostus oli pieni, mutta hyperstimulaation uhan vuoksi määrättiin vähän lisää lääkkeitä. Pakastealkion siirrossa lääkkeet ovat minulle maksaneet 40-100 euroa/kierto raskaustestiin asti. Plussan jälkeen voi tulla vielä tukilääkkeitä, joita Kela ei korvaa.
Hoitoihin lähteminen on iso päätös eikä omaa polkua voi etukäteen tietää. Itse kuitenkin kannustan kokeilemaan, jos vain mahdollisuus on. En olisi ikinä uskonut itse lähteväni tähän, mutta onneksi lääkäri sai minut vakuutettua. Meillä oli toki onnea matkassa ja vain yksi hoitokierros riitti.